Mä herään yöhön pimeään.
Taas sydämmeni hakkaa.
Mä näin sen unen taas.
'Ei hätää kulta',
äiti sanoo ja halaa mua.
Mä olen nähnyt sen unen niin monta kertaa.
Niin monta,
etten ole jaksanut laskea.
Ja aina se on yhtä hirveä.
Unessani mä juoksen.
Ne tuli meidän taloon.
Ne penko kaikki paikat läpi.
Äiti käski mun juosta äkkiä pakoon.
Mä tartuin siskoa kädestä,
ja raahasin sen pois.
En tiedä enää missä olen.
Sisko on kadonnut.
Mitä mä teen?
Kaikki on sekavaa.
Ja sitten mä herään.
Mä en ole koskaan suostunut kertomaan,
mistä mä näen unta.
Mä pelkään että äiti vie mut pois.
Se ei halua enää halata mua,
koska mä ajattelen ilkeitä.
Enkä mä tuu koskaan kertomaankaan.
Mä istun autossa
ja äiti herättää mut.
'Pian ollaan kotona'.
Isä nousee autosta
ja säntää etuovelle.
Se on rikottu.
'Voi helvetti!'
isä sanoo katsellessaan sekasortoa.
Isä menee sisälle.
Kuuluu huutoa.
Äiti menee sisälle.
Mä jään siskon kanssa pihalle.
Äiti tulee ulos.
'Juoskaa naapuriin ja soittakaa poliisi!'
Äiti käskee.
Ja mä juoksen.
Mun sydän pamppailee.
'Ei, ei, ei...' mä hoen itsekseni.
Kaikki murtuu.
Poliisi hakee mut ja siskon.
Mä tiedän mitä on tapahtunut.
Kyllä mä tiedän.
'Missä äiti ja isi on?'
kysyy sisko.
'Isä ei tule kotiin,
äiti tulee ehkä'.
Vaan tämä meille sanottiin.
Ei muuta.
Eikö äiti ole kuollut?
sitäkään ei sanota.
Mun painajainen kävi toteen.
Äiti ei pysty huolehtimaan meistä.
Mihin me joudutaan?
Mitä meille tehdään?
Älkää ottako siskoa!
Me nähdään äitiäkin niin harvoin,
ja se on ihan muuttunut.
Ei se pysty tekemään mitään.
Ei se edes muista meitä.
Se vaan kulkee,
eikä huomaa meitä.
'Äiti!' mä kiljun,
mutta se vaan vilkaisee,
ja sanoo jotain sekavaa.
Sitten se lähtee.
Ei tää ole elämää.
Ei tätä jaksa.
Siskon takia mä yritän.
Mä en enää näe painajaisia.
Mä päätin sen,
eikä niitä enää tullut.
Mutta yksi painajainen oli liikaa.
Taas sydämmeni hakkaa.
Mä näin sen unen taas.
'Ei hätää kulta',
äiti sanoo ja halaa mua.
Mä olen nähnyt sen unen niin monta kertaa.
Niin monta,
etten ole jaksanut laskea.
Ja aina se on yhtä hirveä.
Unessani mä juoksen.
Ne tuli meidän taloon.
Ne penko kaikki paikat läpi.
Äiti käski mun juosta äkkiä pakoon.
Mä tartuin siskoa kädestä,
ja raahasin sen pois.
En tiedä enää missä olen.
Sisko on kadonnut.
Mitä mä teen?
Kaikki on sekavaa.
Ja sitten mä herään.
Mä en ole koskaan suostunut kertomaan,
mistä mä näen unta.
Mä pelkään että äiti vie mut pois.
Se ei halua enää halata mua,
koska mä ajattelen ilkeitä.
Enkä mä tuu koskaan kertomaankaan.
Mä istun autossa
ja äiti herättää mut.
'Pian ollaan kotona'.
Isä nousee autosta
ja säntää etuovelle.
Se on rikottu.
'Voi helvetti!'
isä sanoo katsellessaan sekasortoa.
Isä menee sisälle.
Kuuluu huutoa.
Äiti menee sisälle.
Mä jään siskon kanssa pihalle.
Äiti tulee ulos.
'Juoskaa naapuriin ja soittakaa poliisi!'
Äiti käskee.
Ja mä juoksen.
Mun sydän pamppailee.
'Ei, ei, ei...' mä hoen itsekseni.
Kaikki murtuu.
Poliisi hakee mut ja siskon.
Mä tiedän mitä on tapahtunut.
Kyllä mä tiedän.
'Missä äiti ja isi on?'
kysyy sisko.
'Isä ei tule kotiin,
äiti tulee ehkä'.
Vaan tämä meille sanottiin.
Ei muuta.
Eikö äiti ole kuollut?
sitäkään ei sanota.
Mun painajainen kävi toteen.
Äiti ei pysty huolehtimaan meistä.
Mihin me joudutaan?
Mitä meille tehdään?
Älkää ottako siskoa!
Me nähdään äitiäkin niin harvoin,
ja se on ihan muuttunut.
Ei se pysty tekemään mitään.
Ei se edes muista meitä.
Se vaan kulkee,
eikä huomaa meitä.
'Äiti!' mä kiljun,
mutta se vaan vilkaisee,
ja sanoo jotain sekavaa.
Sitten se lähtee.
Ei tää ole elämää.
Ei tätä jaksa.
Siskon takia mä yritän.
Mä en enää näe painajaisia.
Mä päätin sen,
eikä niitä enää tullut.
Mutta yksi painajainen oli liikaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.