Uskomaton tarina - ja kenties ei tottakaan, mutta kysynpä teiltä muilta voiko tämä olla totta:
Eräällä tuttavallani (viisikymppinen) todettiin vajaa vuosi sitten "lievästi" kohonneet verensokeriarvot. En tiedä miten korkeat arvot olivat, mutta hän käytti sanaa "lievästi". Lääkäri oli kehottanut häntä pudottamaan hieman painoa ja kiinnittämään huomiota ravinnon koostumukseen, mutta tuttavani oli sanonut lääkärille, että kieltäytyminen esim. suklaasta ja pizzasta olisi niin masentava ajatus, että hän mieluummin ottaisi lääkityksen ja sellaisen lääkityksen, jolla saisi painon putoamaan (hän on koko aikuisikänsä ollut pyöreähkö, painoindeksi 35-40). Hän sai lääkityksen (en tiedä minkä nimisen, mutta jokin sellainen, jolla monet häntä aiemmin olivat saaneet painoaan pudotettua jopa kymmeniä kiloja). Se mikä tässä asiassa minua oudoksuttaa on se, että hänen ei ole tarvinnut tarkkailla verensokeriaan sen jälkeen ollenkaan, vaan lääkäri oli sanonut hänelle, että riittää kun muistaa ottaa lääkityksen niin se pysyy varmasti rajoissaan eikä mitään kontrolleja tai kotimittauksia tarvita. Tuttavani ei siis tiedä mikä on hänen verensokerinsa tällä hetkellä, koska sen mittaamisesta on kulunut kohta vuosi.
Vai onko näissä systeemeissä tapahtunut muutoksia viime vuosina? Eli, verensokereitako ei muka seurata sen jälkeen kun on saanut lääkityksen? Jotenkin vaikea uskoa. Oikaiskaa, jos ihmettelen turhaan.
Eräällä tuttavallani (viisikymppinen) todettiin vajaa vuosi sitten "lievästi" kohonneet verensokeriarvot. En tiedä miten korkeat arvot olivat, mutta hän käytti sanaa "lievästi". Lääkäri oli kehottanut häntä pudottamaan hieman painoa ja kiinnittämään huomiota ravinnon koostumukseen, mutta tuttavani oli sanonut lääkärille, että kieltäytyminen esim. suklaasta ja pizzasta olisi niin masentava ajatus, että hän mieluummin ottaisi lääkityksen ja sellaisen lääkityksen, jolla saisi painon putoamaan (hän on koko aikuisikänsä ollut pyöreähkö, painoindeksi 35-40). Hän sai lääkityksen (en tiedä minkä nimisen, mutta jokin sellainen, jolla monet häntä aiemmin olivat saaneet painoaan pudotettua jopa kymmeniä kiloja). Se mikä tässä asiassa minua oudoksuttaa on se, että hänen ei ole tarvinnut tarkkailla verensokeriaan sen jälkeen ollenkaan, vaan lääkäri oli sanonut hänelle, että riittää kun muistaa ottaa lääkityksen niin se pysyy varmasti rajoissaan eikä mitään kontrolleja tai kotimittauksia tarvita. Tuttavani ei siis tiedä mikä on hänen verensokerinsa tällä hetkellä, koska sen mittaamisesta on kulunut kohta vuosi.
Vai onko näissä systeemeissä tapahtunut muutoksia viime vuosina? Eli, verensokereitako ei muka seurata sen jälkeen kun on saanut lääkityksen? Jotenkin vaikea uskoa. Oikaiskaa, jos ihmettelen turhaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos tuo mitä kerrot on totta niin kaverillesi on tapahtunut kyllä jonkunlainen väärinkäsitys siinä mitä lekuri on sanonut ja tarkoittanut. Noin ei sano yksikään lääkäri, se olisi häneltä vakava virkavirhe.
Parasta on kun "kaverisi" mennessään uusimaan reseptejä kysyy uudestaan miten hänen kuuluu toimia.
Hmmm...lievästi kohonneilla arvoilla pyritään ensin elämäntapamuutokseen ja sen jälkeen lääkityksen aloittamiseen,jos ruokailu ja liikuntatottumusten muutoksilla ei saada positiivisia tuloksia aikaiseksi.Elämäntaparemontti on aina ensisijaisin vaihtoehto.Harmittaa tuttavasi puolesta koska hän syö nyt lääkettä tietämättä verensokeriarvojaan ja jatkaa huonoja elämäntapojaan.Lääkäri on ottanut itselleen mahdottoman vastuun auttaakseen henkilöä jolla ei sisua ja tietämystä riitä hakemaan tarkempaa tietoa.
Taisi olla joku yksityispuolen yleislääkäri, joka ei välitä kummemmin potilaan tilasta kunhan saa lääkärinpalkkion. Diabetesdiagnoosia ei varmaankaan saanut ja mahdollisesti maksaa Victozasta täyden hinnan, pääasia että saa mässäillä kuten ennenkin. Lääkäri luottaa että laihtuminen laskee senverran verensokereita että pitkän sokerin mittaus kerran vuodessa riittää.
Täytyy sanoa että joskus hirvittää suomalaisen diabeetikon (jopa tulevan) kohtalo ja käsittely jos tällä sivulla olevat tarinat oavt puoleksikaan totta.
Ei se Ruotsissa ole sen kummempaa, luulet vaan. Koska et ole lääkärinhoidossa, et tiedä miten siellä potilaita kohdellaan.
Tällä palstalla valitellaan vain hyvin harvoista tapauksista, suurin osa saa hyvää hoitoa. Esimerkiksi itse saan mittausliuskoja aivan tarpeeksi, silmäpohjat kuvataan ja käyn (ilmaiseksi) jalkaterapeutilla, nytkin sain juuri uudet ortoosit (henkilökohtaisesti muotoillut pohjalliset kenkiin). Eilen olin vuosikäynnillä lääkärillä jossa sain tarvittavat ravinto-ohjeet ja lääkitys tarkistettiin perusteellisesti.
Suuret_luulot
Totta kai olen lääkärin hoidossa koska minulla on vakava D2.
Säännölliset lääkärintarkastukset jotka näyttävät että kaikki on OK.
Onneksi on asiansa osaavat lääkäri ja hoitaja ja vielä suuremmaksi onneksi on LCHF-ruokavalio joka on pitänyt lääkkeet poissa jo 8 vuotta.
Vastaustanihan ei ylläpidon idiootti tule sietämään sen kummemin kuin sinäkään.
Itse olen normaalipainoisena ja hyväkuntoisena ihmetellyt vuosikymmenten aikaan hitaasti nousevia verensokereitani. Lääkäri ei koe asiassa mitään outoa. Hän selittää korkean verensokerin sillä, että maksa on aloittanut sokerin uudelleen tuotannon. Sama tilannehan on kaikilla paastosokeria otettaessa. Normaalilla ihmisellä insuliini pitää huolta, ettei edes maksa nosta glukooseja sairaan korkealla. Eli vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, ellei sitten halua narrata arvoja syömällä yöllä ruisleipää. Olen googletellut, ja jopa kaikentietävillä karppaajilla löytyy samoja sokeriarvoja kuin itselläni. Eli hiilihydraattien välttäminen ei riitä.
Verisuonivauriot syntyvät yli 5,5 verensokereilla. Itselläni tuo raja on ylittynyt liene jo 15 vuotta sitten. Normaalipainoisten tai hoikkien hoitoa laiminlyödään kaikkein eniten, koska "emme näytä diabeetikoilta". Ohjeet painottuvat laihduttamiseen ja liikuntaan, mikä antaa meille kovin vähän.
Ristiriitaisinta on, että raskaana olevilla aloitetaan insuliinit jo jopa alle 5,5:n paastosokereilla. Ikäiseni nainen voi tulla raskaaksi. Eli jos tulisin raskaaksi, verisuoneni olisivat saaneet tuhoutua korkeiden verensokereiden vuoksi kaikessa rauhassa, ja joutuisin käyttämään insuliinia koko raskauden ajan. Vaikka nyt minut määritellään terveeksi.
Toivoisin todella monipuolista kirjaa, joka käsittelisi kaikki insuliiniaineenvaihdunnan häiriöt. Tällä hetkellä medikalisaatio ja lääketeollisuus itsessään häiritsevät kunnollista diabeteksen hoitoa. Uusia hoitoja ei kehitetä ja asiaa ei perusteelisesti tutkita, koska diabeteslääkkeet - etenkin kompisoituneen diabeteksen hoito - on lääketehtaille tuottavaa. Sairas asenne.
Hyvä kirjoitus!
Huh! Jo yli 5,5 verensokereilla verisuonivaurioita! Minulla on paastoverensokerit olleet kolme-neljäkymmentä vuotta 5,5 luokkaa, ja kertaakaan eivät lääkärit ole maininneet, että pitäisi olla huolissaan. Minulla on tapana nykyisin käydä kerran vuodessa mittauttamassa verensokerini ym. vastaavat. Yhden ainoan kerran näytteitä ottava sairaanhoitaja sanoi minulle parin kilon ylipainosta, jota minulla ei mielestäni edes ollut ainakaan vaa'an mukaan. Hän kehotti laihduttamaan 2 kg. Olen 168cm ja painoni on ties kuinka kauan ollut 62 kg. Ja kun otit puheeksi raskauden niin eipä tuolloinkaan verensokereihini puututtu, mutta siitä onkin jo aikaa, ja maailma muuttuu ja raja-arvot tiukkenevat. Ollessani nuori aikuinen minulle sanottiin, että oikein hyvät verenpainelukemat kun ne olivat 130-80 tietämillä. Edelleen minulla on samat lukemat, mutta niitä pidetäänkin jo kohonneina. Ennen oli nyrkkisääntönä, että hyvä systolinen arvo on 90 ikävuodet.
Mihin tutkimuksiin tuo perustuu että jo yli 5,5 verensokerit alkaa vaurioittamaan verisuonia?