Luulee olevansa ihastunut

Sitä joko on ihastunut tai ei ole. Ei voi luulla olevansa.

Luuleminen liittyy usein ihastumiseen siten, että kun ei tunne toista, luulee häntä jonkinlaiseksi ja ihastuu tähän itse luotuun mielikuvaan. Sitten saakin tietää toisesta jotain, mistä ei itse tykkääkään, ja sitä tajuaa erehtyneensä ja ettei enää niin olekaan ihastunut. Tykkääminen sinänsä oli aitoa ja oikeaa, mutta perustui kuvitelmille.

On eri asia olla avoimesti ihastunut johonkin kuin pakkomielteisesti jumittaa tunteillaan johonkin ihmiseen. Siis useimpien ihmisten tunne, se mitä he kutsuvat ihastumiseksi, ei olekaan ihastumista, vaan jotain pakkomielteistä takertumista kuvitelmiin ja kaipaamiseen. Ihastuminen on toisesta tykkäämistä, ihastuttavan ihmisen huomaamista ja tämän tunteen tunnistamista.

Kyllä voi luulla.

On mahdollista, että tapaa ihmisen jolta saa kaivattua huomiota/suosiota/arvostusta/kehuja tms. josta on riippuvainen/vajaus. Tämä vajeen täyttyminen tietysti tuntuu hyvältä ja uskon, että se helposti johtaa oikeaan ihastumiseen....pidempään jatkuessaan se koukuttaa, kuten mikä tahansa huume.
Se onko kyse koukuttumisesta saatuun kylläisyyden tunteeseen vai todellisesta ihastumisesta ihmiseen itseensä, riippuu pitkälti henkilön persoonasta...eli kuinka helposti koukuttuva on. Tätä voi miettiä esim. kuinka helposti koukuttuu tupakkaan tai alkoholiin. Ja koukuttuuko siihen itse tupakan/alkoholin takia vai statuksen takia vai siitä saadun tunteen takia jne.