Kysyin aikanaan mahdollisuutta ettei lapsella olisi kummia ollenkaan, mutta on kuulemma pakko.
En oikein ymmärrä, miksi ei tässäkin voisi olla valinnan vapaus. Kummius on menettänyt nykyisin merkityksensä ja monesti kummit kokevat asian ainoastaan merkkipäivälahjojen ostona enkä olisi halunnut heitä rasittaa moisella asialla.
En oikein ymmärrä, miksi ei tässäkin voisi olla valinnan vapaus. Kummius on menettänyt nykyisin merkityksensä ja monesti kummit kokevat asian ainoastaan merkkipäivälahjojen ostona enkä olisi halunnut heitä rasittaa moisella asialla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pyysimme eräältä sukulaiselta vain nimen ja sanoimme ettemme velvoita mihinkään...
Ja käytännössä näin onkin.
Pari lahjaa reilun kahden vuoden aikana hän ostanut,impulsiivisesti,ilman merkkipäivää.
Kertaakaan ei ole tullut korttia eikä kysellyt kuulumisia.
Näemme noin kerran vuodessa.
Itse olen kyllä hieman poikennut "säännöistä" ja laitoin silloin vauvana muutaman valokuvan.
mitä merkitystä mielestäsi sitten on myöskään kasteella? jos et tiedä/hyväksy edes sitä, että lapsella on kaksi kummia, joiden tehtävänä on auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa (kummin velvollisuus ei ole ostaa ainuttakaan lahjaa! ja jos halutaan mennä kirkon etiikan mukaan, niin kastepäivä on lapsen elämässä tärkeämpi päivä kuin syntymäpäivä.) niin miksi sitten haluat edes kastaa lastasi ev.lut. kirkkoon.
jos todella olet niin liberaali, niin älä kasta lastasi, vaan anna hänen päättää esim. 15-vuotiaana, mihin kirkkokuntaan hän haluaa kuulua, vai haluaako lainkaan.
kummius on kirkon luoma instituutio. sillä ei ole lainopillista merkitystä. miksi kastat lapsesi ev.lut.kirkkoon jos et itse kunnioita sen tapoja?
nyky trendi on kritisoida kaikkea vanhaa. mitään perinteitä ei saisi säilyttää, mitään vanhaa ei pidetä arvokkaana. kaikki pitäisi olla niin kuin MINULLE sopii, yhteiskunnalla ei ole mitään merkitystä, on vain yksilöitä. alkaa mennä liiallisuuksiin, jos kirkonkin pitäisi muuttaa etiikkaansa sen takia että yksilövapaus on on trendi.
Mietihän vähän, kuinka monessa perheessä kummit ovat mukana kristillisessä kasvatuksessa. Minä en tiedä anuttakaan. Eri asia on tietysti ns. uskovaisissa perheissä, jossa kristillinen kasvatus on arkipäivää. En minä niin paatunut ole, etten kastetta hyväksy, mutta olen niin monta tapausta nähnyt, kun pyydetään kummeiksi, niin tuskallinen ilme syntyy ihmisten kasvoille. Ei tällainen oikein luonnolliselta tunnu, miksi sitten kiusata ihmisiä ollenkaan.
muistuttaa ihmisiä, jotka aioit kummiksi kutsua, tuosta kummin velvollisuudesta. voithan heille ystävällisesti sanoa, ettet odota heidän olevan lahjakoneita, ettet odota heiltä mitään, mitä he eivät tee sydämestään ja omasta halustaan.
tuolla jossain aikaisemmassa keskustelussa kirjoittaja sanoi pyytävänsä seurakunnan kahta työntekijää lapsen kummiksi (aivan kuin toiset pyytävät seurakunnan työntekijöitä vihkimisen todistajiksi). heistä, ventovieraista ihmisistä, ei varmaankaan ole haittaa tulevaisuudessa.
Monissa perheissä kastejuhla on pelkkä tapa, kun muutakaan tapaa "antaa lapselle nimi" ei osata, tiedetä tai uskalleta poiketa suvun perinteistä.
Ihan sama kuin naimisiin meneminen: mennään kirkollisin toimituksin papin aamenen myötä, Jumalan kasvojen edessä, seurakunnan (sukulaisten ja ystävien) läsnäollessa - eikä uskota ollenkaan, mihinkään, ei ainakaan Jumalaan, Kristukseen.
Toimitaan vain näin, kun näin "kuuluu" tehdä ja "meidän suvussa on tapana" ja "kaikki muutkin", ja niin edelleen.
Toimituksen, kasteenkaan, syvempää merkitystä ei jäädä pohtimaan eikä edes omaa kantaa siihen = uskoon.
Tämä ei ole kritiikki, ei moite, tämä on toteamus.
Pitäisi olla uskallusta toimia toisin. Jos kummiuden, kummit ja siten myös kasteen merkitys on toisarvoinen, tai kritiikin kohde, tai muuten se sisältä ei aukea tai ihan mitä vaan.. pitäisi olla rohkeutta ilmoittaa lapsi väestörekisteriin, sillähän se nimiasia on hoidettu ja sitten voi tietysti pitää kotona nimenantojuhlat. Kutsua sukulaiset koolle kutsukortin kera, kahvitella, julkistaa lapsen nimi.
Hyvä kummi on mielestäni sellainen, joka on kiinnostunut lapsesta muutenkin kuin vain ostamalla lahjan väh. 2 x vuodessa. No, hienoa että edes sen verran., Lapselle kummi on nimittäin tärkeä, ja lapsi on pettynyt ainakin sitten isompana, jos ja kun kummi ei pidä mitään yhteyttä. Ripiltäpääsy on aina semmoinen merkkipylväs, vaikkei koti uskonnollinen olisikaan, siihen vähintään nuori odottaa jotain yhtedenottoa ja kiinnostusta.
Vanhemmatkin voisivat pitää kummiin yhteyttä. Jos ei muuten, niin lähettämällä edes sen valokuvan kerran vuodessa !!! Niin kummi tietäisi miltä lapsi näyttää.
Niin, mutta eix joskus aikoinaan kirkko ottanu kummit käyttöön six, että jos lapsen vanhemmat kuoli, niin kummien velvollisuudex jäi kasvattaa lapsi. Näinhän ei tänäpäivänä kävisi...huoltajuudesta päättäisi lastensuojeluviranomaiset...