miksi mää en!!!!!!?

Kuka täällä nyt on puhunut mitään rakastamisesta. En koskaan väittäisi täällä rakasvani ketään. Jos näin ymmärtää lukekoot sen rivienvälistä. :)
Rakkauksiakin voi olla vain hetkellisiä ja sellaisia jotka on parempi vain unohtaa, mutta nyt tullana siihen, että alitajunta muistaa.

Näin se on se kestää kauan.

kymmeniävuosia kirjoitti:

Näin se on se kestää kauan.

siinä voi välissä vähän hairahdella.kö?

nietnonainEI kirjoitti:

siinä voi välissä vähän hairahdella.kö?

Sydän ei hairahda. Voin puhua omasta kokemuksesta, että olen jo viisi vuotta tietoisesti rakastanut häntä, mutta tähän väliin monta muuta kokemusta, jotka eivät ole vaikuttaneet sydämeeni.

eivoienäämitään kirjoitti:

Sydän ei hairahda. Voin puhua omasta kokemuksesta, että olen jo viisi vuotta tietoisesti rakastanut häntä, mutta tähän väliin monta muuta kokemusta, jotka eivät ole vaikuttaneet sydämeeni.

älä kerro hänelle koskaan että olet kokenut muita vuosien aikana. :D

eivoienäämitään kirjoitti:

Sydän ei hairahda. Voin puhua omasta kokemuksesta, että olen jo viisi vuotta tietoisesti rakastanut häntä, mutta tähän väliin monta muuta kokemusta, jotka eivät ole vaikuttaneet sydämeeni.

Lisään, että tätä ei voi järjellä perustella mitenkään. Aivot eivät tunne tätä käsitettä mitä sydän kokee. Inhoan jos mun pitää kieltää itseäni ja silloin kieltäisin, jos yrittäisin tukahduttaa sydämeni ääntä.

eivoienäämitään kirjoitti:

Lisään, että tätä ei voi järjellä perustella mitenkään. Aivot eivät tunne tätä käsitettä mitä sydän kokee. Inhoan jos mun pitää kieltää itseäni ja silloin kieltäisin, jos yrittäisin tukahduttaa sydämeni ääntä.

Minulle on kokemuksia, että aika harva ihminen jää niin sydämmeen, että voisi antaa koko loppuelämän ajan mahdollisuuden tutustumiseen ja ns. uuteen yritykseen.
Ainakin kartan mitään rakkausjuttuja, ne tekee niin heikoksi ja haavoittavaksi. Satuttaa vaan itseään.

eivoienäämitään kirjoitti:

Sydän ei hairahda. Voin puhua omasta kokemuksesta, että olen jo viisi vuotta tietoisesti rakastanut häntä, mutta tähän väliin monta muuta kokemusta, jotka eivät ole vaikuttaneet sydämeeni.

Tämä on mielenkiintoista. Järkeni painii sydämeni kanssa just tälläkin hetkellä. Suhde, minulle hyvin epäsopivan miehen kanssa loppui jo kohta 5 kk sitten. Se oli järkevästi ajateltuna elämäni fiksuinta tapahtumaa. Nyt rinnallani on ihminen, jota järkeni rakastaa muttei sydän.

Enkä hemmetti saa päästä pois sen epäsopivan tyypin. Hän oli ehkä elämäni ainoa rakkaus :( vaik aikunen olen, olen toiminut järkesti aina... ja nyt kun sydän koki, mitä koki, se ei halua antaa järjelle periksi :(

Milloinko tämä loppuu, milloin stdän unohtaa :( tämä on epäreilua uutta kumppaniakin kohtaan :( inhoan itseäni tämän takia :(

Itteäsi siinä petät. Ymmärrän kyllä tavallaan valintasi, mutta kärsit hiljaa

Samaa mieltä kuin edellinen. Sydäntä kannattaa kuunnella ja tehdä ratkaisuja sydäntä kuunnellen, ei se silti tarkoita täysin päättömiä ratkaisuja. Asiat voi hoitaa monella tapaa. Tietysti, jos toinen ei tunne samoin niin silloin sinunkin kannattaa toimia toisin.

minustaselvää kirjoitti:

Samaa mieltä kuin edellinen. Sydäntä kannattaa kuunnella ja tehdä ratkaisuja sydäntä kuunnellen, ei se silti tarkoita täysin päättömiä ratkaisuja. Asiat voi hoitaa monella tapaa. Tietysti, jos toinen ei tunne samoin niin silloin sinunkin kannattaa toimia toisin.

Onneksi ihmisille on suotu tuntemisen ja ajattelemisen vapaus, ainakin toistaiseksi. Sydämen tiet ovat joskus outoja ja niitä mun ei tarvi selittää kenellekään. Jos rakkauteni kohdetta ahdistaa se, että rakastan häntä, niin toistaiseksi siitä ei voi syytettä nostaa. Kukaan muu ei voi sanoa mulle, että mitä mun kannattaa tuntea. Vaikkei meistä mitään tulis koskaan, niin ehkäpä pelkästään rakkauden tunteminen tekee minut iloiseksi ja onnellisemmaksi, sillä sitähän rakkaus on: Iloa, onnea..haluan vaan, että hän kokee myös niin yksin, kaksin tai miten vaan. Hän on antanut pelkällä olemassaolollaan minullebpaljon positiivista. En koe tätä rakkautta hirveänä asiana, mikä pilaa elämäni, päinvastoin!!!!

tai vaikka sammakonkurnutusta..

nietnonainEI kirjoitti:

tai vaikka sammakonkurnutusta..

Siinähän sinä olet etevä. Tänne asti piti tulla kurnuttamaan, kun ei muutakaan osaa?

villiävillimpiveikkaus kirjoitti:

Siinähän sinä olet etevä. Tänne asti piti tulla kurnuttamaan, kun ei muutakaan osaa?

piti on niin paljon ajatuksia, että jos en saisi niitä jonnekkin "ulostaa", jos en kokisin itseni elottomaksi.

Minulla on oikeasti pakko-oireita.

nietnonainEI kirjoitti:

piti on niin paljon ajatuksia, että jos en saisi niitä jonnekkin "ulostaa", jos en kokisin itseni elottomaksi.

Minulla on oikeasti pakko-oireita.

No en tarkoittanut tätä palstaa tuolla kurnuttamisella, mutta sen sinä tiedätkin, eikä minun tässä tarvi siitä mainita. Olen kyllä huomannut pakko-oireesi. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä toisen tahto siis siitä, että ketä tämä haluaa tavata ja ketä ei? Miksi jostakin ihmisestä tulee pakkomielle?

Kylää sä oot typerä......EI