Kuka on samaa mieltä?!
Mä löysin muuton yhteydessä pahvilaatikollisen vanhoja päiväkirjoja teiniajoilta. Siinä meni koko päivä ja ilta perään niitä selaillessa, lukiessa. Perkele, että kirpaisi, sain kyyneleet silmiini ja tavallaan huvitti se dramaattisuus.
Nauroin ääneen.
Joitakin noissa teksteissä vilahtelevista ihmisistä en enää edes muistanut, eräät olivat kanssani koko seuraavan yön.
15 vuotiaana tapasin "ensimmäisen todellisen rakkauden". Sen, jonka loppuminen sitten viilsi - syvältä. Oli se kummallista aikaa?! Kuitenkin juuri tuon poikaystäväni serkkuun, joka oli kanssani samalla luokalla, olin niin rakastunut, että viimeisinä aikoina seurustelin vain päästäkseni hänen lähelleen. Heh..kuka tajuaa teinien ajatuksen juoksua..?!
Tuo serkku, johon olin niin avuttomasti rakastunut, vastasi tunteisiini täysillä. Juttuun liittyi varastettuja hetkiä, salaisia suudelmia, tunnustuksia, kaikkea herkkää :) Siihen sisältyi ujoja katseita, helliä halauksia, kuiskauksia ja miten tuota poikaa rakastin - jännittävää, vaarallista, uhkarohkeaa poikaa. (Jolta todellisuudessa kai puuttuivat kaikki rajat ja itsesuojeluvaisto ja jolla oli kaikkea, mitä rahalla saa..)
Olin unohtanut nuo tunteet. Onhan tuosta kaikesta kulunut jo niin helvetin monta vuotta - tarkalleen ottaen kolmetoista, itse asiassa.
Ensimmäisen teini-ihastuksen kanssa tiet erosivat, tietysti. Tuo serkkupoika, johon olin niin epätoivoisella ja kiihkeällä tavalla rakastunut, vaihtoi tytöt naisiin, keskikaljan kannabikseen ja myöhemmin kovempiin kamoihin. Istui linnassa ja perusti perheen vanhan ilotytön kanssa.
Tuikkaan nuo kirjat tuleen tänä iltana, sirotan tuhkat sen ikivanhan kaupungin kaduille, jossa nuo varastetut hetket vietettiin.
Mä löysin muuton yhteydessä pahvilaatikollisen vanhoja päiväkirjoja teiniajoilta. Siinä meni koko päivä ja ilta perään niitä selaillessa, lukiessa. Perkele, että kirpaisi, sain kyyneleet silmiini ja tavallaan huvitti se dramaattisuus.
Nauroin ääneen.
Joitakin noissa teksteissä vilahtelevista ihmisistä en enää edes muistanut, eräät olivat kanssani koko seuraavan yön.
15 vuotiaana tapasin "ensimmäisen todellisen rakkauden". Sen, jonka loppuminen sitten viilsi - syvältä. Oli se kummallista aikaa?! Kuitenkin juuri tuon poikaystäväni serkkuun, joka oli kanssani samalla luokalla, olin niin rakastunut, että viimeisinä aikoina seurustelin vain päästäkseni hänen lähelleen. Heh..kuka tajuaa teinien ajatuksen juoksua..?!
Tuo serkku, johon olin niin avuttomasti rakastunut, vastasi tunteisiini täysillä. Juttuun liittyi varastettuja hetkiä, salaisia suudelmia, tunnustuksia, kaikkea herkkää :) Siihen sisältyi ujoja katseita, helliä halauksia, kuiskauksia ja miten tuota poikaa rakastin - jännittävää, vaarallista, uhkarohkeaa poikaa. (Jolta todellisuudessa kai puuttuivat kaikki rajat ja itsesuojeluvaisto ja jolla oli kaikkea, mitä rahalla saa..)
Olin unohtanut nuo tunteet. Onhan tuosta kaikesta kulunut jo niin helvetin monta vuotta - tarkalleen ottaen kolmetoista, itse asiassa.
Ensimmäisen teini-ihastuksen kanssa tiet erosivat, tietysti. Tuo serkkupoika, johon olin niin epätoivoisella ja kiihkeällä tavalla rakastunut, vaihtoi tytöt naisiin, keskikaljan kannabikseen ja myöhemmin kovempiin kamoihin. Istui linnassa ja perusti perheen vanhan ilotytön kanssa.
Tuikkaan nuo kirjat tuleen tänä iltana, sirotan tuhkat sen ikivanhan kaupungin kaduille, jossa nuo varastetut hetket vietettiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nyt niitä päiväkirjojasi vaan mene polttamaan,tiedätkö,kun olet jotain 6-70v
niin nehän ovat sinun aarteitasi! Nehän muistuttaa että elämää on ollut myös sinulla.
Älä polta niitä!!!!
älä heitä pois :)!!
Ajattelin ennen, että säästän päiväkirjat, mutta kun poltin ne, sain kuin uutta voimaa !
Menneisyydestä pitää osata luopua, koska eihän sillä ole enää mitään merkitystä nykyhetkessä.
älä hävitä, minä en kirjoittanut teininä päiväkirjaa, joten en tiedä, muista enää miten ajattelin maailmasta silloin, sekä omasta itsestä.
Tavallaan olisikin kiva lukea koska minusta tuli mikä tuli =))olisi kiva lukea vuosia myöhemmin mitä ajatuksia elämä minussa jo silloin herätti.
Vielä kerran älä vaan käytä takansytykkeenä, kullanarvoisia kirjoituksiasi. säästä menneisyys tulevaisuudelle.
oon polttan kaikki mun vanhan poika ystävän kirjeet ja valokuvat ja vanhoi päiväkirjoi en voi lukee itkemättä ne pitäi tuhota... niiden lukemiin tekee kipeetä