Aina näkemisen jälkeen on vaikea keskittyä.
On vain helpointa olla, lojua, katsella utuisten pilvien reunoja taivaanrannassa, yrittää saada sanojen mukana jotain... lepoa, rauhaa, keveyttä. Kuvitella sinut tähän vierelle, olla hiljaa ja katsoa valon katoamista.
https://youtu.be/v4pi1LxuDHc
Ja herätä seuraavaan aamuun.
On vain helpointa olla, lojua, katsella utuisten pilvien reunoja taivaanrannassa, yrittää saada sanojen mukana jotain... lepoa, rauhaa, keveyttä. Kuvitella sinut tähän vierelle, olla hiljaa ja katsoa valon katoamista.
https://youtu.be/v4pi1LxuDHc
Ja herätä seuraavaan aamuun.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo....mäkin kuvittelen itseni sun kainaloon....ja toivon että toteutuu oikeasti joskus...
Jos tuntisit minut paremmin niin tietäisit, etten ole kenenkään toisen seurassa samanlainen kuin mitä sinun. Yllätän itsenikin. En ole koskaan seissyt kenenkään edessä niin luottavana, avoimena ja alastomana, täydellisenä omana itsenäni, ja se ei olekaan pelottava tunne, vaan mukava.
https://youtu.be/wXoXCDgXyCE
Mielenkiintoinen tuo biisikin. Oletko laittanut linkin samalta artistilta joskus aikaisemmin?
Löysin kyseisen laulajan oikeastaan vasta nyt tiistaina.
Tämä sai minut itkemään. Kuin hän.
Mutta hän on ainoa, joka saa minut hymyilemään kyynelten läpi heti seuraavassa hetkessä. Se on todellinen taito, vaikka olenkin ihan itkupilli. Se on elämää keventävä taito. Siksi en unohda sua. Olet niin rakas. 💙
Myönnän, että minulla yhä on toiveita ja haaveita suhteesi, mies, en taida koskaan todella luopua suhteesi, vaikka miten olen yrittänyt kouluttaa itseäni siihen.
Mutta mustaa on vaikea väittää valkoiseksi, tunteitaan valehdella.
Kyllä sinä tiedät minun tunteeni. Olenhan näyttänyt ne sinulle monta monituista kertaa. Mitään ei ole tapahtunut. En tiedä, onko tässä enää mitään järkeä? Emme pääse eteenpäin. Joku tai jokin meitä estää.
Omassa tilanteessani se jokin on se, että hän seurustelee ja on aikoinaan todennut minun olevan vain ystävä, ei sen enempää. Jos asiat, tilanteet, tunteet muuttuvat en tiedä niistä, voin vain arvella.
Ja vaikka miten sitä haluaisikin ajatella viimeaikaisten tapaamisten pohjalta, että ehkä hänelläkin on tätä nykyä jotain tunteita, niin saatan myös vain pettää itseäni kuvittelemalla välillemme jotain sellaista, jota ei ole. Ja kaikesta huolimatta hän saattaisi yhä valita nykyisen elämänsä ja ymmärrän sen. Muutokset ja nykyisyyden purkaminen kun eivät ole koskaan helppoja.
Tietäisinpä tarkemmin ajatuksesi, mietteesi, tunteesi, jonkinlaisen askelmerkkien kuvion, oman sijaintini elämäsi kartalla.
Miten vahva tunne se onkaan. Halu kutsua toista rakkaaksi, vaikka ei voi niin tehdäkään.
Kirjaimet näytöllä tietyssä järjestyksessä ja niillä on arvoa, niillä on painoa, niistä muodostuu kokonainen ihminen ja lukutaidottomalle hänen nimensä olisi vain vieraita merkkejä, tuntemattomalle yksi muiden joukossa ja tunnen olevani etuoikeutettu. Olen tavannut hänet, tunnen hänet, hän ei ole minulle vieras.
Kirjoittelet kauniisti aloittaja. Tietyllä tavalla voin ymmärtää ja samaistuakin. Mutta todellisuus ulkona on joskus toista kuin mitä sisällä. Ja jotta nämä maailmat kohtaisivat, toisesta on etäännyttävä. Se jos mikä on surullista.
On vaikea lähteä yhdestä maailmasta toiseen, jos ei ole paikkaa minne mennä. Enemmänkin vain näköala.
Toisinaan universumin kellotkin ovat ajassaan, ei liian edellä, ei liian jäljessä, olit kuin ajatus, joka oli yhtäkkiä materialisoitunut eteeni ja edelleen mietin tapahtuiko se todellakin?