Brittiläinen tiedekirjoittaja, Sir Matt Ridley kirjoittaa The Sun –lehden kolumnissaan 28.3.2017, että islamia on välttämättä voitava arvostella ilman että pelkäisi saavansa moitteita islamofobiasta. Hän tarkastelee myös Khalid Masoodin islamilaista terrorismia.
Sir Matt Ridley pitää mahdollisena, että Khalid Masoodin ideologia on ollut ehkä islamin perversio,
”mutta sellaisenakin se oli islamin versio eikä pitäisi olla arkuutta sanoa tämä julki.”
”Ei ole väärin kuvata Khalid Masoodin toimintaa islamilaisena terrorismina. Se on islamistista terrorismia.”
Ridley viittaa pääministerin sanoihin parlamentissa, kun tämä kutsui tekoa islamilaiseksi terrorismiksi, vaikka pehmensi sitä sanoen, että ”se on erään suuren uskon perversio”.
Sir Matt Ridley korostaa, että meidän pitäisi kyetä arvostelemaan islamia ilman leimautumisen pelkoa ”islamofoobikoksi”.
”Vaikka täysin hyväksyn, että ääriryhmien syntejä ei koskaan pitäisi pistää kohtuullisten uskovaisten valtaenemmistön tilille, olen lisääntyvässä määrin huolestunut siitä, kuinka käsittelemme uskonnon ja ääriliikkeen yhteyttä”.
”Ideologia, johon Khalid Masood kääntyi vankilassa voi toki olla perversio islamista, mutta se on silti eräs versio siitä. Meidän ei pitäisi kaihtaa sanoa tätä julki.”
Sir Matt Ridley viittaa siihen, miten Nizzan jälkeen Maajid Nawaz Quilliam-säätiöstä kirjoitti:
”Sanoen tällaisella terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, on yhtä vaarallinen kuin väittää, että kaikella on tekemistä islamin kanssa”.
Sir Ridley avaa hiukan listaa islamistisesta lähiaikojen terrorismista:
”Terroristit Lontoossa, Pariisissa, Brysselissä, Nizzassa, Münchenissä, Berliinissä, Würzburgissa, Ansbachissa, Orlandossa, San Bernardinosa, Sydneyssä, Balissa, New Yorkissa, Bombayssa ja monissa muissa paikoissa olivat valkoisia, mustia ja ruskeita, rikkaita, köyhiä ja keskiluokkaisia, miehiä ja naisia, homoja ja heteroja, maahanmuuttajia ja kantaväestöä, nuoria ja (nyt) vanhempia. Yksi asia on niillä yhteistä: he olivat radikalisoituneet uskonnollisten saarnaajien avulla, jotka väittivät tulkitsevansa Koraania”.
Islamistinen terrorismi on yleistynyt, mutta kritiikki islamia kohtaan näyttää tulevan yhä vähemmän hyväksytyksi.
”Lisäksi sekin, että muutamien sairaiden islamistien löytäessä perusteensa murhiin ja terroriin, niin vielä huomattavasti suurempi määrä löytää islamilaisen perusteensa naisvihaan ja suvaitsemattomuuteen. Meidän on voitava sanoa tämä ilman ajattelua, että arvostelisimme muslimeita ihmisinä.”
Islamistinen terrorismi on yleistynyt, mutta kritiikki islamin uskoa ja uskontoa kohtaan yleisesti näyttää olevan yhä vähemmän hyväksyttävää, ikään kuin kritiikki olisi sama kuin rasismi tai jumalanpilkka.
https://www.thesun.co.uk/news/3193250/we-must-be-able-to-criticise-islam-without-fear-of-being-branded-islamophobes/
Sir Matt Ridley pitää mahdollisena, että Khalid Masoodin ideologia on ollut ehkä islamin perversio,
”mutta sellaisenakin se oli islamin versio eikä pitäisi olla arkuutta sanoa tämä julki.”
”Ei ole väärin kuvata Khalid Masoodin toimintaa islamilaisena terrorismina. Se on islamistista terrorismia.”
Ridley viittaa pääministerin sanoihin parlamentissa, kun tämä kutsui tekoa islamilaiseksi terrorismiksi, vaikka pehmensi sitä sanoen, että ”se on erään suuren uskon perversio”.
Sir Matt Ridley korostaa, että meidän pitäisi kyetä arvostelemaan islamia ilman leimautumisen pelkoa ”islamofoobikoksi”.
”Vaikka täysin hyväksyn, että ääriryhmien syntejä ei koskaan pitäisi pistää kohtuullisten uskovaisten valtaenemmistön tilille, olen lisääntyvässä määrin huolestunut siitä, kuinka käsittelemme uskonnon ja ääriliikkeen yhteyttä”.
”Ideologia, johon Khalid Masood kääntyi vankilassa voi toki olla perversio islamista, mutta se on silti eräs versio siitä. Meidän ei pitäisi kaihtaa sanoa tätä julki.”
Sir Matt Ridley viittaa siihen, miten Nizzan jälkeen Maajid Nawaz Quilliam-säätiöstä kirjoitti:
”Sanoen tällaisella terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, on yhtä vaarallinen kuin väittää, että kaikella on tekemistä islamin kanssa”.
Sir Ridley avaa hiukan listaa islamistisesta lähiaikojen terrorismista:
”Terroristit Lontoossa, Pariisissa, Brysselissä, Nizzassa, Münchenissä, Berliinissä, Würzburgissa, Ansbachissa, Orlandossa, San Bernardinosa, Sydneyssä, Balissa, New Yorkissa, Bombayssa ja monissa muissa paikoissa olivat valkoisia, mustia ja ruskeita, rikkaita, köyhiä ja keskiluokkaisia, miehiä ja naisia, homoja ja heteroja, maahanmuuttajia ja kantaväestöä, nuoria ja (nyt) vanhempia. Yksi asia on niillä yhteistä: he olivat radikalisoituneet uskonnollisten saarnaajien avulla, jotka väittivät tulkitsevansa Koraania”.
Islamistinen terrorismi on yleistynyt, mutta kritiikki islamia kohtaan näyttää tulevan yhä vähemmän hyväksytyksi.
”Lisäksi sekin, että muutamien sairaiden islamistien löytäessä perusteensa murhiin ja terroriin, niin vielä huomattavasti suurempi määrä löytää islamilaisen perusteensa naisvihaan ja suvaitsemattomuuteen. Meidän on voitava sanoa tämä ilman ajattelua, että arvostelisimme muslimeita ihmisinä.”
Islamistinen terrorismi on yleistynyt, mutta kritiikki islamin uskoa ja uskontoa kohtaan yleisesti näyttää olevan yhä vähemmän hyväksyttävää, ikään kuin kritiikki olisi sama kuin rasismi tai jumalanpilkka.
https://www.thesun.co.uk/news/3193250/we-must-be-able-to-criticise-islam-without-fear-of-being-branded-islamophobes/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muslimeita täytyy rakastaa lähimmäisinä ja rukoilla, että he ymmärtäisivät harhaoppinsa ja kääntyisivät kristityiksi. Meidän on turha lähteä heidän uskontoaa muutoin kaunistelmaan ja ihannoimaan. Pelkästään olla kohteliaita ja rakastaa heitä lähimmäisinään. Heidän on ymmärrettävä, että meillä on oikeus kertoa heidän uskonnostaan mieipiteemme.
Perverssiä on pelkästään jo seurata tappajaa, seksiorjuuttajaa ja lapsiinsekuuntuvaa kultistia sekä tämän äärimmäisen ahdasmielistä kulttia.
Mutta ei niin sairasta aatetta olekaan etteikö siihen joku olisi tarpeeksi sekaisin liittymään.