Kesytetty paniikkihäiriö!

Hei!

Olen 24-vuotias mies ja saanut paniikkikohtauksia noin 6 vuotta. En pitkään ymmärtänyt mistä kohtaukset johtuu ja luulin itselläni olevan erinäisiä sairauksia. Kohtaukset alkoivat lukiossa ollessani ja niihin liittyi usein pelkoa kuolemasta esimerkiksi sydänkohtaukseen. Kävin usein lääkärissä ottamassa erinäisiä testejä, mutta mitään fyysistä sairautta ei löydetty. Saatuani kohtauksia satunnaisesti noin vuoden aloin ymmärtämään, että kyseessä on paniikkihäiriö.

Kävin aluksi lyhyitä terapiajaksoja julkisen terveydenhuollon puolella, mutta en oikein saanut apua vaivaani ja sitä tarjottiin mielestäni huonosti. Paniikkihäiriön voimakkuus vaihteli vuosien mittaan elämäntilanteen ja stressin mukaan. Välillä paniikkikohtaukset liittyivät fyysisiin sairauksiin ja välillä taas kontrollin menettämiseen, siihen että pelkäsin tulevani hulluksi. 3 vuotta sitten paniikkihäiriö yltyi niin pahaksi että suostuin alottamaan SSRI-lääkityksen lääkärin painostuksella. Söin sitä pienellä annoksella 25mg/vrk) ja se auttoi kohtausten tiheyteen ja vahvuuteen. Kuitenkin harmittaa että lääkkeiden syöntiä painotettiin lähen ainoana hoitomuotona, eikä minulle annettu mitään terapiaa lääkkeiden tueksi. Näin jälkeenpäin mietittynä paranemiseni olisi ollut paljon nopeampaa jos olisin 3 vuotta sitten aloittanut lääkkeiden sijaan suoraan psykoterapian.

Nyt vuosi sitten aloitin psykoterapian, mistä koen olleen suuresti apua. Se on ollut ehdottomasti paras apu paniikkihäiriön helpottamiseen ja muutenkin oman elämän kohentamiseen. Terapian myötä olen oppinut vähentämään kohtauksia ja niiden vahvuutta ja ne ovat nykyisin erittäin harvinaisia. Sain myös lääkkeen lopetettua 3,5 kk sitten terapian avulla ja nykyisin tunne-elämä ei tunnu enää niin tasaiselta. Muutenkin koen olevani onnellinen ja paniikkihäiriö ei enää rajoita elämääni. Opiskelen korkeakoulussa ja käyn töissä ja elän normaalia 24-vuotiaan elämää :)

Itse olin pahimmassa ahdistus/paniikkivaiheessa todella pohjalla ja elämä tuntui pelottavalta ja toivottomalta. Haluankin muistuttaa kaikkia kohtalotovereita, että kannattaa yrittää pysyä optimistisena, vaikka se tuntuukin väliltä vaikealta. Sairaudesta on mahdollista parantua ja ainakin kohtausten määrää/vahvuutta saa lievitettyä harjoittelun avulla!

Lopuksi vinkkejä paniikkikohtausten/ahdistuksen kanssa taisteluun:

Vuosien saatossa eniten apua olen saanut aloittamastani psykoterapiasta, ihan vaan koska olen saanut opittua erinäisiä harjoituksia paniikkikohtauksen lievittämiseen ja rentoutumiseen. Suosittelenkin terapiaa ehdottomasti kaikille, koska siitä ei ainakaan ole haittaa ja luultavasti vain paljon hyötyä.

Koko kehon hyvinvointi on tärkeää. Liikunta, hyvä ruokavalio ja riittävä uni on tärkeitä tekijöitä paniikin poissapitämiseksi. Liiallista stressiä kannattaa myös välttää, sillä itselläni ainakin stressi on yksi pahimmista paniikkikohtausten aiheuttajista.

Kannattaa opetella erilaisia keinoja rentoutua. Hengitysharjoitukset auttavat itselläni kohtauksen aikana ja esimerkiksi mindfulness/erilaiset läsnäoloharjoitukset voivat tepsiä joillekkin.

Alkoholia/tupakkaa/päihteitä/kofeiinia ei kannata käyttää ainakaan liikaa. Alkoholi voi lieventää oireita hetkellisesti, mutta oireet ainakin itselläni pahentuvat laskuhumalassa/krapulassa. Myös esimerkiksi tupakka tai kofeiini laukaisevat helposti paniikkikohtauksen.

Vaikka paniikkikohtausten takia tekisikin mieli monesti välttää erilaisia tilanteita, ettei saisi paniikkikohtausta, niin näin ei kannata tehdä. Jos alkaa välttelemään monia tilanteita, niin se kapeuttaa elämänlaatua ja aiheuttaa masennusta. Ylipäätänsäkin suosittelen tekemään enemmän asioita, jotka ovat itselle mielekkäitä, sillä se parantaa yleistä hyvinvointia ja vähentää myös paniikkikohtauksien määrää. Jos jotain positiivista olen paniikkihäiriöstäni saanut, niin sen että olen oppinut arvostamaan ihan eri tavalla elämää ja niitä hetkiä/päiviä kun ei ahdista.

Oma kantani lääkkeisiin on, että lääkehoito ei paranna ihmistä, vaan ainoastaan lievittää oireita. Se sopii joillekkin, mutta ensisijaisesti kokeilisin terapiaa, koska se paneutuu oireiden syyhyn ja koska lääkkeissä on sivuvaikutuksia/niistä saa myös vierotusoireita jos joskus haluaa lopettaa. Muutenkin mielestäni paniikkihäiriön hoito Suomessa on liian lääkepainotteista ja itse koen ainakin hyötyneeni paljon enemmän terapiasta.

Toivottavasti joku saisi jotain apua vinkeistä. Saa kysyä jos on jotain kysyttävää, vastaan mielelläni!

Tsemppiä ahdistuksen ja paniikkikohtauksien kanssa taisteluun! :)