Miten erosta selviän

Olen pahoillani puolestasi, sinulla on raskas tilanne. Hyvä, että osallistut eroseminaariin, tarvitset keskustelutukea ehkä pidempäänkin.

On aluksi vaikeakin hyväksyä, että sinun pitää käsitellä ero yksin. Kaipaat kumppanilta tukea ja se on luonnollista. Miehesi on kuitenkin eron käsitellyt etkä saa häneltä enää apua tai ymmärrystä.

Miehesi ei ehkä halunnut keskustella asiasta aiemmin kanssasi, koska tiesi jo etteivät hänen tunteensa enää muutu, hän halusi prosessoida asian yksin, ilman että pyrit vaikuttamaan hänen päätökseensä. Ehkä hän halusi myös suojella sinua siltä, ettet alkaisi toivomaan että asialle voi vielä tehdä jotain. Syillä ei edes ole merkitystä nyt - vain se merkitsee miten itse pääset eroprosessissa alkuun henkisesti ja hyväksyt, että liitto on ohi.

Jos ymmärsin oikein, teillä on vielä toisinaan seksiä. Neuvoni on, että katkaise yhteys mieheen minimiin vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Sulla on vielä tunteita ja seksi exän kanssa ruokkii vääränlaista toivoa, estää sinua kohtaamasta eron lopullisuutta.

Vasta kun olet yksin, irti hänestä fyysisestikin pystyt hetken päästä käsittelemään kunnolla eron tuomia tunteita. Ne ovat usein voimakkaita; surua, katkeruutta, kaipuuta ja ikävää, pettymystä, pelkoa tulevaisuudesta, riittämättömyyttä, ehkä syyllisyyttä ja häpeääkin. Tätä tunneprosessia ei voi kuitenkaan ohittaa tai nopeuttaa. Nyt olet vielä järkyttynyt ja ymmälläsi. On tärkeää, että pääset käsittelemään nuo edessä olevat tunteesi, koska juuri ne ovat avaimesi erosta selviämiseen.

Kyllä sinä selviät, mutta se tulee olemaan hirvittävin asia jonka joudut läpikäymään elämässäsi.

Miehelläsi on ilmiselvästi salasuhde, jonka tulee pian julki koska perushyvistä suhteista ei juuri muutoin erota.

Siitä huolimatta että tunnet vihan tunteita tai kipeää tarvetta saada mieheltäsi tukea / muuttamaan mielensä järkisyihin vedoten, niin pidä pintasi äläkä anna hänen huomata sitä. Tässä tilanteessa eroa tahtovat ovat niin uuden ihastuksensa pauloissa että saat hänet jyrkästi itseäsi vastaan ja hän tulee haavoittamaan sinua valavasti. Tiedän, että ammattiauttajiltakin boit saada ristiriitaisia ohjeita, mutta tilanteessasi sen on ehdottoman paras ajatellen tahtoasi jatkaa suhdetta. Miehesi ei pysty käsittelemään tuossa tilassa millään järkevällä tavalla yhteistä elämäänne, eikä huomioimaan sen hyviä puolia.

Ala siis varmasti ja rauhallisesti järjestämään eroasioita. Näyttele keinolla millä hyvänsä tasapainoista. Älä anna hänen eleelläkään ymmärtää toivovasi hänen muuttavan päätöstään. Sinä olet se joka käsittää kaiken pahan joka tuosta teille jokaiselle koituu. Miehellesi se selviää pikkuhiljaa kun ihastus laantuu. Tee lista asioista jotka teidän tulee erossa ratkaista. Ositus, asunnot ja laita miehesi työskentelemään sen eteen, että hän ymmärtää mitä on tekemäsdä. Älä epäröi tässä työssä, sil sinun ainut toivosi on, että hänelle alkaa valkenemaan asiat ennen lopullista niittiä. Tosin mikään ei ole lopullista. Ihmiset palaavat vuosienkin jälkeen yhteen kun ovat ymmärtäneet rakastavansa puolisoitaan ja eläneensä heidän kanssaan hyvää ja tyydyttävää elämää. Sitä on vain niin vaikea nähdä, mikäli ihastus sumentaa pään.

Kyllä sinä selviät, mutta se tulee olemaan hirvittävin asia jonka joudut läpikäymään elämässäsi.

Miehelläsi on ilmiselvästi salasuhde, jonka tulee pian julki koska perushyvistä suhteista ei juuri muutoin erota.

Siitä huolimatta että tunnet vihan tunteita tai kipeää tarvetta saada mieheltäsi tukea / muuttamaan mielensä järkisyihin vedoten, niin pidä pintasi äläkä anna hänen huomata sitä. Tässä tilanteessa eroa tahtovat ovat niin uuden ihastuksensa pauloissa että saat hänet jyrkästi itseäsi vastaan ja hän tulee haavoittamaan sinua valavasti. Tiedän, että ammattiauttajiltakin boit saada ristiriitaisia ohjeita, mutta tilanteessasi sen on ehdottoman paras ajatellen tahtoasi jatkaa suhdetta. Miehesi ei pysty käsittelemään tuossa tilassa millään järkevällä tavalla yhteistä elämäänne, eikä huomioimaan sen hyviä puolia.

Ala siis varmasti ja rauhallisesti järjestämään eroasioita. Näyttele keinolla millä hyvänsä tasapainoista. Älä anna hänen eleelläkään ymmärtää toivovasi hänen muuttavan päätöstään. Sinä olet se joka käsittää kaiken pahan joka tuosta teille jokaiselle koituu. Miehellesi se selviää pikkuhiljaa kun ihastus laantuu. Tee lista asioista jotka teidän tulee erossa ratkaista. Ositus, asunnot ja laita miehesi työskentelemään sen eteen, että hän ymmärtää mitä on tekemäsdä. Älä epäröi tässä työssä, sil sinun ainut toivosi on, että hänelle alkaa valkenemaan asiat ennen lopullista niittiä. Tosin mikään ei ole lopullista. Ihmiset palaavat vuosienkin jälkeen yhteen kun ovat ymmärtäneet rakastavansa puolisoitaan ja eläneensä heidän kanssaan hyvää ja tyydyttävää elämää. Sitä on vain niin vaikea nähdä, mikäli ihastus sumentaa pään.

Hae tukea, mutta älä seurakunnalta. Siellä kannustetaan eroamaan ja uusiin suhteisiin tai antamaan puolisollesi anteeksi. Sinut yritetään saada myös näkemään itsesi syynä avioeroon. Edellinenkin viesti varmaan heiltä.

suhde ja pelkää rektiota jos kärähtää, siksi jo itse haluaa erota, mutta kaikenvaralla on ystävä, jos vaikka ei onnistukkaan salaisen kanssa..

Jos asuu yhdessä 20 vuotta ja on yhteinen 13 vuotias lapsi, niin tottakai siinä on yhteistä omaisuutta kertynyt aika paljon jonka jakamisessa menee oma aikansa.

Lähtikö mies tyhjin käsin pois kotoanne vai veikö hän jo mennessään kaiken sen mitä halusi mukaansa ottaa.

Eihän kukaan lähde hyvästä parisuhteesta nostelemaan tuosta noin vaan.
Joko rakkaus tosiaan on miehen puolelta kokonaan loppunut, tai sitten tuollainen totaalinen irtiotto tarkoittaa sitä, että miehellä on joku vakavampi sairaus, syöpä tms joka painaa mieltä.

Lähinnähän toivoin teidän kokemuksia samanlaisesta tilanteesta, kuinka olette selvinneet... En halua pohtia, kuinka mitäkin jaetaan tai omistetaan, se on toisarvoista.

Haluan tietää, mitä olette tehneet, miten toimineet, miten eläneet eronne jälkeen ja miltä se on tuntunut. Onko ollut exän kanssa yhteyttä enää lähdön jälkeen...

Totta on, että miehelle tämä oli ensimmäinen pitkä ja vakava suhde. Tiedän, että se vaikuttaa ja tekee juurikin sen olon, että haluaa vielä jotain... Jotain mitä ei vielä ole kokenut.
Mutta tässä mennään päivä kerrallaan. Onnekseni pystyn töissä käymään normaalisti ja kohtaamaan ihmisiä, nauramaankin...

Miksi muuten pitäisi lopettaa seksin harrastaminen hänen kanssaan? Ei ole kummallakaan mielenkiintoa etsiskellä ketään muuta nyt. Meille se on vain tarpeiden tyydytystä, ymmärrän sen. Enkä myöskään yritä häntä sen voimalla takaisin, koska himot ne on hiirelläkin... (En kylläkään ole mikään hiiri) Kiitos eronnut48mies, nautin...

Seksin lopettaminen pitää sen takia, että ne loputkin tunteet loppuisivat. Lasten takia täytyy olla puolisoon yhteydessä, ei muuten ja koska lapset ovat jo teinejä, eipä tässä tarvi juuri olla olenkaan yhteydessä, jos ei ole tärkeitä asioita. Sinun pitää pikkuhiljaa päästä eteenpäin elämässäsi. Seksisuhteita aina naiset saa, jos vain on uskallusta.

Vain ja ainoastaan auttaa aika, oman elämän suunnittelu ja rakentaminen itsensä varaan.

Aikoinani kun erosin parinkymmenen vuoden liitosta, yritin vielä vuoden saada suhdetta kasaan (asuin jo silloin omassa kodissa, minä lähdin liitosta, koska elimme kuin veli ja sisar). Turhaan yritin ei auttanut.

Älä jatka seksisuhdetta exäsi kanssa, et pääse muuten hänestä koskaan irti. Aina löytyy miehiä, usko minua. Jos toisella ei ole tunteita, niin ei niitä voi hänelle pakottaa. Sinun on nyt vain pakko jaksaa eteenpäin, ilman häntä. Rankkaa tulee olemaan. Monet itku, potku, raivarit sain eron jälkeen itsekkin. Älä ota laastarisuhdetta. Parempi on vain yksin mennä ainakin puolivuotta. Sitten tsekkaat itsesi miten jaksat. Koita käydä työssä, harrastaa, jos harrastuksia on, ulkoile, syö hyvin, tapaa ystäviä, käy kulttuuririennoissa, ihan mitä vaan, jotta saat muutakin ajateltavaa ja varsinkin, jos poika on isällään. Älä mökkiydy.

Tunteet on käytävä läpi. Niitä menee ylös ja alas. Itseäni auttoi aika ja lopulta uusi suhde.

Vuosi mennyt erosta. Oli mulle shokki kun vaimo halusi erota. Kaksi pientä lasta meillä joista nyt yhteishuoltajuus ja vuoroasuminen.

Erosta en ole koskaan kenekään kanssa keskustellut. Olen ollut aikalailla ajattelematta asiaa sen syvällisemmin.

Tärkeintä on että lapset ovat elämässäni ja asuvat luonani puolet joka kuukaudesta.

Toki haluaisin palaisin yhteen jos exä haluaisi ja sitä itse ehdottaisi joskus mutta en pidä sitä kauhean todennäköisenä että hän näin tekisi.

Kuten sanoin niin lapset tärkeintä maailmassa ja ihan ok menee kun ovat pieniä ja puolet kuusta luonani.

Eniten mua se on pelottanut välillä ja surettanut että mitenkä mun sitten käy kun lapset kasvavat siihen ikään että muuttavat omillensa asumaan eivätkä ole enään niin paljoa luonani koska eivät silloin asu täällä eli pärjäänkö enään silloin koska se suru tulee olemaan kauhea sitten kun se aika koittaa.

Älä etsi syyllistä eikä syitä. Katso eteenpäin, hanki uusia ystäviä, käy ulkona.

Olikos tuo ylläoleva tarkoitettu mulle vai ketjun aloittajalle?

Kiitos teille kaikille ihanista (ja myös niistä muista) vastauksista. JOS olisin fiksu, olisin heti kuunnellut kokeneita ihmisiä ja ottanut kallisarvoiset neuvot vastaan MUTTA halusin kuitenkin yrittää kokeilla eron "omalla tavallani".

Eli oli todella väärin molempia kohtaan yrittää olla vapaa-aikana yhdessä. Tilanne on nyt se, että sovimme ettemme ole enää missään tekemisissä. Tapailu rikkoi molemmat ihmiset. Itse olen käynyt todella pohjamudissa ja juuri nyt yritän taistella itseni takaisin ylös.

Eroseminaari ei käynnistynytkään, mutta tilasin kirjan "Jälleenrakennus", jota nyt luen. Olen varannut ajan ammattiauttajalle ensi viikoksi. Toivon, että vielä löydän voimia itselleni jaksaa tämä läpi. Ystäväni ovat todella huolissaan tilanteestani, jaksamisestani, joten aion todella yrittää. Toivon, että se kuuluisa aika parantaa... Hyvää kevättä kaikille!

Mielenkiintoista että toiset selviävät erosta vähin vaurioin ja toistet taas tarvitsevat ammattiapua, eroseminaaria tai lukemista aiheesta. Todistaa vaan että me kaikki olemme eri muotissa valmistettuja epätäydellisä yksilöitä.
Itselle tuli ero vajaa pari vuotta sitten ja kun päätös oli tehty niin otti päähän jumalattomasti muutaman tunnin ja sitten käänsin aivot uuteen asentoon. No, ihmisenä en koskaan ole osannut olla huolissaan asioista, enemmän "asioilla on tapana ratketa" ajatuksella mennään. Kun ero tulee niin kyllähän se tarkoittaa että kahdella ihmisellä ei enää ole niitä yhteisiä asioita jota jakaa.

Minä kyllä sinuna lopettaisin nuo panohommat ex:än kanssa, ei ne vie sinua eteenpäin elämässä. Jos panemista tarvitset niin varmasti löydät sellaistakin seuraa aivaan muualta. Ilman seksiä voi kyllä olla mutta ei ilman läheisyyttä ja muiden hyväksyntää. Opettele pärjäämään omillasi ja tutustu nyt ihan rauhassa itseesi, kuka olet ja mitä haluat.

Kyllä se ero on silloin helpompaa jos ystävinä erotaan. Se miten yhdessä sen teette niin toivut kyllä. Minäkin pitkässä liitossa ollut tunteet muuttuneet. Harkitsinme eroa ja kokeilimme sitä. Kuitenkin palattiin yhteen kun kummallakin loppujenlopuksi löytyi tunteita ja rakkautta. Nyt suhde kunnossa ja nautimme uudesta alusta. Samoin lapset onnellisia tilanteesta. Joten ei kaikki eroon johda mutta nuo tunteet ovat sellaisia välillä että joko kyllästyy tai unohtaa vain jotenkin toisen. Minulla kävi näin ja olen tyytyväinen tilanteeseen. Se että oliko ulkopuolisia syitä tähän en tiedä enkä halua tietää. Se meidän kahden asia.

Päivitänpä hieman tilannettani. Eli meni aikaa, ettemme olleet MISSÄÄN tekemisissä, ainoastaan lasta koskevissa. Lapsi ei viihdy lainkaan isällään, siellä on tylsää... Eli olen ehdotellut, voisiko isänsä pitää lapsestaan huolta noin joka toinen viikko. Olen huomannut, kuinka mukavaa tämä vapaa elämä on, olen löytänyt uusia ystäviä, keskustelukumppaneita, joita todellakin kaipasin.

Eksäni joutuu siis tulemaan meidän (hän omistaa) asuntoomme siksi aikaa, kun minä olen poissa tai minulla on jotain muuta... Tämä hänelle OK.

Tunnetasolla on alkanut helpottaa, puoli vuotta kulunut. Paljon olen keskustellut ystävien kanssa, myös käynyt psykologilla. Tämä helpottaa todella, suosittelen.

Huomenna olen lähdössä lapsen kanssa matkalle viikonlopuksi, kahdestaan, jonka jälkeen hän jää isän hellään huomaan kun itse lähden mökille... Tuntuu todella, että olen vapaa... Ja odotan, että löydän kuitenkin vielä jotain...

Kiitos tarinastasi. Sain siitä paljon omaan tilanteeseen miettimistä. Meillä on vaan tilanne toisinpäin minä haluan erota , olen jo sitä muutaman vuoden halunnut. Meidän suhde on kestänyt yli 20-vuotta ja meillä on kaksi teini-ikäistä lasta.
Tosiaankaan aina ei ole kyse siitä, että olisi toinen uusi rakkaus näin munullakin on tilanne, mutta olen sitä miettinyt että mieheni antaisi lopulta minulle vapauden jos näin olisi? Olen vetkutellut eroa ja se raastaa minua sisältä, koska toinen niin haluaa eikä osaa päästää irti.
Sekin on hyvä muistaa, että ei sillä toisellakaan osapuolella ole ollut se päätös helppo, mutta ymmärrän sen jätetty on aina kovilla. Mieheni ei vaan voi ymmärtää miksi haluan erota hänelle ei riitä se, että rakkautta ei ole vaan se on ystävyyttä. Elämä on minulla tylsää ja haluan sen vapauden.
Sekin oli hyvä pointti, että seksin harrastaminen myös jäisi pois. Itsekin olen ajatellut, että jos mieheni eron jälkeen haluaa niin en sitä pois sulkisi. Nyt ajattelen, että se on hänen kannaltaa parempi ettei.
Kiitos kirjoituksesta ja voimia ja jaksamista sinulle.

Hei sinä Toiveessa69. Voisin muutaman neuvon antaa sinulle, jotka ehkä auttaisivat sinua ja jätettävää osapuolta. Totuushan on se, ettei yhdessäkään ihmisessä voi roikkua kiinni, mikäli rakkauden tunteet ovat toisen puolelta loppuneet. Rakkautta on se, että päästää irti, päästää toisen vapauteen, jota tämä haluaa.

Tämä on vaikeaa jätetylle, mutta omalla kohdallani kävi niin, että tarpeeksi itkettyäni, surtuani, murehdittuani, ystävien kanssa keskusteltuani ja itse näitä asioita mietittyäni oivalsin, että en tarvitse ketään toista ihmistä ollakseni onnellinen. Onnellisuus lähtee ennen kaikkea omasta päästä, ne ajatukset on vaan jäsenneltävä, on etsittävä asioita, joista nauttii, on nautittava siitä mitä on. On nautittava pienistä hetkistä, auringosta, sateesta, luonnosta, ystävien hyvistä eleistä. Täytyy etsiä näitä ilon pisaroita.

Itselleni tämä tuli suhteellisen helposti puolen vuoden jälkeen erosta. Kaikki perusasiani olivat hyvin. Lopulta eksästäni ja minusta tuli ystävät ja vihdoin hän alkoi puhua minulle, tosin kuin ystävälle, mutta tästä olen tyytyväinen. Se täydellinen irtiotto, seksin lopettaminen ja täydellinen hiljaiselo joksikin aikaa teki meille ainoastaan hyvää.

Keskustele miehesi kanssa. Puhukaa yhdessä tai jos hän suostuu, menkää ammattiauttajalle. He ovat parasta ainakin minun kohdallani, kävin siellä yksin. Käsitelkää suhdettanne, jäsennelkää asianne hyviin ja huonoihin puoliin. Huomaatte että ainakin toinen teistä on pitänyt suhdettanne itsestään selvyytenä, suhde on arkipäiväistynyt, liekki on sammunut, ehkä hehkua vielä on, mutta sitähän ei sytytetä yksin, siihen tarvitaan molempia.

Elämä on lyhyt, ei sitä kannata oikeasti hukata tyytymättömyyteen, ilottomuuteen, onnettomuuteen. Minun kohdallani kävi niin, että pahimmasta selviydyttyäni keväällä, tuli vastaani mies, vanha tuttavamme. Huomasimme, että viihdymme toistemme seurassa ja hän, joka on rauhallinen, määrätietoinen ja reipas ihminen, rauhoitti minut, sai minut ajattelemaan elämää eteenpäin, nauttimaankin siitä. En halunnut ketään liian lähelle, en halunnut huolehtia kenestäkään (paitsi lapsestani), en halunnut odottaa ketään, en kaivata, en murehtia. Halusin pitää vapauteni ja tämä sopi hänelle. Onneksi hän asuu kaukana, olemme yhteyksissä, ystäviä, pidämme toisistamme, mutta pidämme myös välimatkan.

Niinhän se on että uuteen suhteeseen EI kannata suinpäin sännätä, vanhat asiat on ensin selvitettävä perin pohjin. Tämä työ on kohdallani vielä kesken, mutta nyt tiedän että SELVIÄN kaikesta, periksi en anna. Hyvää, aurinkoista ja seesteistä syksyä kaikille! T. AP