Koska eräät retardit ovat hyväksinähneet alkaa tekemään asiassa omia versioitaan ja aloittaneet sen normaalin vale-vale-vale-huudon niin tuossa sekä retardien että normaalijärkisten luettavaksi kyseinen käsky kokonaisuudessaan.
"Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.
Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.
Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.
Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.
Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa.
Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.
Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.
Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana.
Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.
Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.
Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.
Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitustavastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.
Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.
Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.
Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.
Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan.
Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.
Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.
G. Mannerheim."
Kyllä siellä alkukappaleessa on käsky ampua punakaartilaiset. Turhaa sitä on koettaa muuksi mökeltää.
"Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.
Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.
Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.
Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.
Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa.
Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.
Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.
Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana.
Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.
Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.
Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.
Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitustavastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.
Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.
Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.
Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.
Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan.
Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.
Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.
G. Mannerheim."
Kyllä siellä alkukappaleessa on käsky ampua punakaartilaiset. Turhaa sitä on koettaa muuksi mökeltää.
Vastaukset 51
Vanhimmat
"Kyllä siellä alkukappaleessa on käsky ampua punakaartilaiset. Turhaa sitä on koettaa muuksi mökeltää."
On ihan paikallaan ampua selustassa toimivat sabotöörit ja muut vahingontekijät.
Järjestyneitä sotilaita kohdellaan asiallisesti, kuten ohje todistaa.
Todettakoon, että punakaarti tappoi keskimäärin 20-25 viatonta siviiliä päivittäin aloittaen jo ennen sotatoimia.
Käskyssä mainitaan erikseen aseellista vastarintaa tekevät, eli periaatteessa kaikki vastapuolen sotilaat, jotka eivät heti antautuneet valkoisen nähdessään. Se siis oikeuttaa ampumaan välittömästi kaikki sotavangit, jotka ovat ennen antautumistaan tehneet vastarintaa.
Suomi ja Mannerheim osoittivat olevansa barbaareja ja luolamiehiä.
Silloiset punikit, kuten myös nykyisetkin tietävät, että aseelliseen kapinaan ryhtyvät eivät armoa saa, jos kapinasta tulee tappio.
Mutta tuohan on hyvä ja oikeudenmukainen käsky tuohon kriittiseen aikaan. Eli, ei mitään hätää niillä, ketkä käyttäytyvät järkevästi. Mikä siinä risoo? Punikkien vastaava olisi antanut jokaiselle heimopäällikölle vapauden nylkeä, raiskata ja syödä varmuuden vuoksi kaikki, tuossa järjestyksessä.
Punikkien vastaava ei kuitenkaan niin tehnyt, joten sinä olet vain valehteleva valkoinen sika.
Valkoiset eivät pääse murhaajan maineestaan sinun eikä kenenkään muunkaan avulla.
-----Järjestyneitä sotilaita kohdellaan asiallisesti, kuten ohje todistaa.---
Millä käskyn kohdalla tuon väitteesi perustelet ? Voisitko kopioida käskystä suoraan sen kohdan sen sijaan, että omia tarinoitasi koetat perusteluiksi muotoilla.
koko käsky, joka antaa ohjeet vankien asiallisesta kohtelusta poislukien sabotöörit.
Kannattaa muistaa, että yksi syy julistuksen laatimiseen oli punikkien terror Etelä-Suomessa. Sen ei haluttu leviävän hallituksen alueelle. Siksi ankara laki sabotööreille.
......Sitähän-todistaa koko käsky, ..
Et siis aivan odotetusti kyennyt perustelemaan propagandaheittoasi. Surkea klisee, eikä muuta.
---joka antaa ohjeet vankien asiallisesta kohtelusta poislukien sabotöörit....
Viitannet käskyn loppuosaan. Vaan sepä ei käsittelekään ase kädessä saatuja vankeja vaan vain henkilöitä, joiden "oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme´". Siis siviilivankeja. Rintamalla ase kädessä "laillista hallintoa vastaan taistelevat on rinnastettu saborööreihin, salamurhaajiin ja murhapolttajiin ja heidät tulee SAMOIN ampua. Turhaa läkättää muuta.
Alkaa olemaan lahtarikaarti heikoilla tämän asian suhteen.
"Viitannet käskyn loppuosaan. Vaan sepä ei käsittelekään ase kädessä saatuja vankeja vaan vain henkilöitä, joiden "oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme´". Siis siviilivankeja. "
Se, joka majailee selustassa ja TOIMII armeijaa vastaan ja hankaloittaa sen työtä ammutaan olipa siviili tai sotilas! Näin tehdään sotatilanteessa kaikissa armeijoissa!
"Rintamalla ase kädessä "laillista hallintoa vastaan taistelevat on rinnastettu saborööreihin, salamurhaajiin ja murhapolttajiin ja heidät tulee SAMOIN ampua. Turhaa läkättää muuta."
TODELLISUUDESSA: "Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan. "
Tiltun sisälukutaito on melkoisen heikko!
"Rintamalla ase kädessä "laillista hallintoa vastaan taistelevat ...
Annin mielestä näitä ase kädessä rintamalla taistelleita punaisia ei olisi saanut ampua. Eikös tässä ole jo jotain koomista. Millainen sota se on jossa vain toinen osapuoli saa ampua.
TODELLISUUDESSA:
Mitä horiset todellisuuksista, meinaatko että käskyn alkuosa ei ole todellista vaan vain jotain mannerheimin unelmahöttöä ?
Alkuosan ampumiskäsky on nimenomaan sitä todellisuutta eli se asia mikä on pääsääntö. Loppuosa on myönnytys jos joku porukka ei kykenisikään henkisistä syistä ampumaan satoja työläisiä eli vankejaan. Näin se rintamillakin meni eli käsitettiin juuri kuten käskyssä on sanottu.
Mannerheim ei kannattanut summittaisia teloituksia toisin kuin Tiltu-lauma väittää!
Lähde: Pertti Rajala: Sisällissota
Ylipäällikkö Mannerheim antoi 25. helmikuuta 1918 ohjeen, jonka mukaan ”paikan päällä piti teloittaa ne, jotka olivat syyllistyneet tuhotöihin, vastustaneet laillisia sotatoimia tai pitäneet halussaan luvattomia aseita”.
Lisäksi ohje kielsi, että valkoisten sotaoikeuksienmääräämiä kuolemantuomioita ei saanut toteuttaa. Ohjetta voitiin kuitenkin tulkita väärin. Siksi Mannerheim määräsi maaliskuun lopussa ennen Tampereen valtauista, että punaisia piti kohdella sotavankeina eikä lainsuojattomina pahantekijöinä.
Tämä määräys ei pysäyttänyt valkoista terroria, koska samaan aikaan määrättiin myös, että punaisten väkivalta johtaisi kuolemantuomioihin.
Ylipäällikkö Mannerheim antoi 11. toukokuuta 1918 käskyn, että kuolemantuomioita ei saa toteuttaa.
Koska tietooni on tullut, että sotavankeja on ammuttu, ilmoitan, että Suomen senaatti on tehnyt esityksen, jonka mukaan sotaoikeus koskee myös punaisia. Ennen kuin tämä esitys tulee ratkaistuksi, mitään telotuksia ei saa tapahtua, Mannerheim määräsi.
Manner ei voinut antaa ylipäällikön päiväkäskyjä helmikuussa, koska hänet nimitettiin Suomen sosialistisen työväentasavallan johtajaksi ja punakaartin ylipäälliköksi diktaattorin valtuuksin vasta 10.4.1918.
Erittäin selvää kieltä tässä kuulutuksessa. Kyllähän tässä annetaan vapaat kädet paikallisille päälliköille olla ottamatta edes vankeja , mikäili päällysmies sattuu olemaan sopivan murhanhimoisella tuulella.
"Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan. "
--Aika karu lause.
Todellisuudessa ei ollut lainkaan 'selvää' kieltä vaan kehoitettiin OTTAMAAN vangiksi. Näin myös useimmiten tapahtui! Molemmilla puolilla tosin tapahtui myös vankien teloituksia kiinniottovaiheessa! Sellaisia sisällissodat usein ovat!
Eiköhän nyt yritetä pysytellä aiheessa ja yritetäänpä pitää ne vitivalkoiset silmäklasit välillä vaikka pois silmistä , niin saattaisi jopa tosiasioiden tunnustaminenkin sujua helpommin.
"vaan kehoitettiin OTTAMAAN vangiksi"
-- Tarvitseeko yleensä ottaen kehottaa erikseen ottamaan vangiksi vihollisen sotilas joka on laskenut aseensa ja heiluttelee valkoista nenäliinaa henkensä hädässä ja ASEETTOMANA voittajan armoilla ? Mikä on yleinen käytäntö tällaisissa tapauksissa sotatantereilla ? Onko se sellainen että paikallinen päällikkö , jolle vihollinen on laskenut aseensa ja antautunut , voi OMAA HARKINTAANSA KÄYTTÄEN JOKO OTTAA VANGIKSI TAI AMPUA PAIKALLA ??
..kuten tämän julistuksen voi aivan selvästi tulkita tarkoittavan :
"Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan."
Parhaan todistuksen asiassa sanoo Tiltujen oma mies, joka tuolöla toisaalla puolustaa vuoden 1940 väestösiirtoja Baltian maissa!
"Aseistakieltäytyjät ja muut hentomieliset hissukat ovat aivan turhaan arvostelleet Baltian maiden väestönsiirtoja 1940-41. Armeijalla on oikeus turvata selustansa."
Mannerheim toimi neukkulan malliin vissiin?
Eiköhän nyt yritetä pysytellä aiheessa ja yritetäänpä pitää ne tulipunaiset silmäklasit välillä vaikka pois silmistä , niin saattaisi jopa tosiasioiden tunnustaminenkin sujua helpommin.
"Tarvitseeko yleensä ottaen kehottaa erikseen ottamaan vangiksi vihollisen sotilas"
Sodassa ja päiväkäskyissä jaellaan ohjeita kaikista asioista!
"Mikä on yleinen käytäntö tällaisissa tapauksissa sotatantereilla ? Onko se sellainen ..."
Sisällissodassa se on JUURI SELLAINEN! Niissä ammutaan vankeja vastoin ohjeita enemmän kuin muissa sodissa. Sitä teki molemmat osapuolet! Tosin valkoiset saivat enemmän vankeja sattuneesta syystä!
Eli siis näytät tunnustavan tosiasiat. Hyvä.
Tuo julistus antoi siis käytännössä vapaat kädet päälliköille joko AMPUA ANTAUTUNEET tai ottaa vangiksi , jos sattui huvittamaan sillä kertaa.
"Sisällissodassa se on JUURI SELLAINEN! Niissä ammutaan vankeja vastoin ohjeita enemmän kuin muissa sodissa"
-- Niin . Tässä meidän sisällissodassamme ei tarvinnut kenenkään ammuskella aseettomia vankeja vastoin ohjeita , kun ylipäällikön julistus nimenomaan antoi valtuutuksen PÄÄLLIKÖN HARKINNAN MUKAAN tappamaan vangit.
Muissa sisällissodissako vankien ampuminen tapahtui ohjeellisesti? Sisällissodat ovat aina kaikkein julmimpia! Esim. Venäjällä tapettiin satoja tuhansia vankeja sisällissodassa 1917 -->
Se on sitä samanlaista neroutta kuin ihmisen hännättömyys tai Lieksan huru-ukon mielipiteet. Kuinka tyhmä pitää olla, että luulee sisällissodassa olevan ohjeita pienillä lohkoilla.
Teurastajat (lahtarit) ampuivat 1918 paljon vangiksi saatuja vihollisia. Talvi- ja jatkosodassa sitä tehtiin vähemmän. Tosin jatkosodassakin ammuttiin yli 1 000 vankia.
Kuten myös vastapuoli!
Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.-28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, juuri ennen Suomen sisällissodan loppua. Vankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 henkeä. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana.
Tapahtumien kulku:Punakaartilaisjoukkiota johti Taipalsaaren rintaman päällikkö Hjalmar Kaipiainen. Tunkeuduttuaan vankilaan humalainen aseistettu joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin. Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi vankilan johtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Albin Piskonen oli entinen vanki ja juuri hän ampui vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.
Lahtari tappoi Linnan muurien välissä yli 200 ulkomaalaista, muitakin kuin venäläisiä ja vain siksi kun olivat ulkomaalaisia. Aamulla pakkasen jäädytettyä verivirrat tämä urhoollinen soturijoukko tuli kääntelemään ja ryöstämään ruumiit.
Sellaista jälkeä syntyy kun savupirttien lukutaidottomille mölleille annetaan aseet käteen ja käsketään ampumaan kaikkea mikä liikkuu.
"Lahtari tappoi Linnan muurien välissä yli 200 ulkomaalaista, muitakin kuin venäläisiä ja vain siksi kun olivat ulkomaalaisia"
-- Olikohan tässä toteuttamassa missiotaan , ne ensimmäiset suomalaiset maahanmuuttokriittiset ?
No nytkö sinä olet surkuttelemassa valkovenäläisten kuolemia.
"No nytkö sinä olet surkuttelemassa valkovenäläisten kuolemia"
Normaalia ihmistä syyttömien tappaminen etoo.
Paitsi tietenkin sinua. Sinähän olisit toivonut punikkien lahtaavan näiden 'luokkavihollisten' lisäksi vielä kaikki kaupungin muutkin 'viholliset' ja muuttavan sen nykyisen näköiseksi Pärnua muistuttavaksi lääväksi.
Viipurin suojeluskunta oli sivistystasoltaan korkeampaa kuin vaikkapa Urjalan punaiset tai Viron kansan työkommuuni. Viipuriin tulevat joukot koostuivat hekin lähinnä keskiluokasta ja paikalla oli runsaasti ruotsalaisia ja saksalaisia. Vituttaako, kun Viipurista tuli oikeiden kommareiden johdolla kukoistavan kaupungin sijaan pelkkä savuava pasksläjä josta pursuaa vieläkin jätettä Suomeen. Etelä-Karjala kuuluu nettomaksajiin. Minä olen huolissani siitä miten kauan Etelä-Karjala säilyy nettomaksajana 'Euroopan pelastajien' vyöryessä sinne 'vapautetusta Viipurista'. Etelä-Karjalan venäläisten työttömyysaste on 85 prosenttia.
Kylläpä oli muuten Pietisen tehdas päässyt rapistumaan. Pietisen tehdas oli yksityisomaisuutta, sielläkin 'laillisuutta rakastavat punikit' riehuivat ja estivät yksityisiä ihmisiä hankkimasta jokapäiväistä leipäänsä.
Murhakustaata parhaimmillaan, noiden murhiensa ja ihmisuhriensa antamisella baalille hän pääsi vapaamuurareiden 33 asteelle. Samoin pääsi eräs presitenttikin joka murhasi ja uhrasi baalille sotavankeja.
Minkä ihmeen 'armeijan'. Venäläiset olivat ainoita joilla oli sotilastausta ja he johtivat operaatioita saaden kiinni jäätyään ansaitsemansa rangaistuksen.
Mikä on sopiva rangaistus sotilasoperaatioiden johtamisesta sinun mielestäsi?
Vieraalla maalla olivat laittomasti. Kuolemahan siitä seurasi.
Tuo kohta, että "Henkilöt, ...... ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan".
Siis rintamilla olleet Punakaartilaiset pitää tuon käskyn mukaan ampua, hehän tekevät aseellista vastarintaa ns. maan laillista sotavoimaa vastaan. Mikä tässä sanamuodossa on joillekin retardeille vielä epäselvää.
Ei voi käsittää miksi eräitten tahojen pitää vielä tänäkin päivänä koettaa puolustaa valein M-heimin kunniaa kun hän ei itsekään ole tuota käskyä antaessaan halunnut sitä tehdä. Kun hän itse harkitsi, että noin voi kirjoittaa niin miksi sitä pitää selittelyin yrittää muuksi vääntää ?
Kuten kuulutuksessa selvästi sanotaan, välitön ampuminen koski vain rintaman takana tavattuja sabotöörejä.
Muiden käsittelystä annettiin selkeät ohjeet.
Loppulause tosin on tulkinnallinen. Pääosa punavangeista kuitenkin vietiin sotavankileireille, joilla jo maaliskuun alussa oli noin 4 000 miestä.
Ampumiset olivat siis hyvin rajallisia ja satunnaisia. Tietysti niistä pidetään suurta meteliä toisin kuin punikkien tekemistä joukkomurhista.
------Kuten kuulutuksessa selvästi sanotaan, välitön ampuminen koski vain rintaman takana tavattuja sabotöörejä. Muiden käsittelystä annettiin selkeät ohjeet-----
Miten kummassa sinä voit kiistää tuon selvällä suomenkielellä annetun KÄSKYN, ei siis pelkkä lupa: "ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan".
Kyllä siinä käsketään ampumaan myös rintamilla taisteluissa vangeiksi jääneet. Käskyssä näkemäsi ohje oli ampua kaikki vangit, mutta päällikön harkinnan mukaan SAI jättää ampumattakin. Harva valkopäällikkö tosin noin harkitsi.
Jos kaikki vangit ammuttiin, niin mistä tuli 4 000 vankia jo maaliskuussa?
Entä 11 000 vankia Tampereella ja saman verran Viipurissa? 30 000 Lahden tienoilla?
Käsky oli käsky, mutta ei sitä kirjaimellisesti noudatettu.
------Jos kaikki vangit ammuttiin----
Älä nyt poika ala kumoomaan itse keksimääsi väitettä. Kaikki oli pääsääntöisesti käsketty ampua mutta M-heim käsitti, että isojen joukkojen ampuminen ja hautaaminen on kova homma niin siksi lievennys, että päällikön käskystä SAI ottaa vankeja. Kyllähän sana "sai" selittää jo kaiken eli ei ole mikään pakko ottaa, saa vapaasti ampuakin pääsäännön mukaisesti.
Nytkö se halusikin hautajaiset pitää susinartuille. Eikö ne 'Helsingin ja Turun katulutkat' viskattu sinun ja Linnan saduissa soramonttuun.
Punaisten johto toimi täsmälleen päinvastoin kuin Mannerheim.
Kansanvaltuuskunnan antama määräys vankien kohtelusta, joka julkaistiin Työmies-lehdessä 3.2.1918:
Vangiksi otettujen henkilöiden surmaaminen on vallankumouksellisten periaatteiden vastaista ja vallankumousliikettä suuresti vahingoittavaa.
Vaikka kansan viholliset toimivat verenhimoisesti ja raa'asti, ei se oikeuta kansan puolustajia toimimaan samalla tavalla aseettomia ja avuttomia vankeja vastaan.
Jokaisen meistä on tehtävä itselleen ankara ero varsinaisen aseellisen taistelutoimen ja vankien kohtelun välillä.
Taistelun ulkopuolella ei ketään vastustajaa tai vankia saa rangaista ilman että valtakunnanoikeus hänen syyllisyytensä tutkii ja tuomitsee.
Ja paljonko saivat vankeja. Tappoivat saamistaan vangeista 60 prosenttia ja etenkin Viipurissa vankien kohtelu oli hyvin julmaa. Vai periastteiden vastaista! Tyypin pomo Lenin totesi ettei vallankumousta voi tehdä ampumatta ihmisiä.
eki omaa elämäänsä vailla vaikutusvaltaa taisteluihin.
Punaiset tappo-osastot kiersivät maaseutua ja tappoivat vastaantulijoita valikoimatta.
Ainakin toistakymmentä joukkomurhaa tehtiin. Pahimmat olivat Länsi-Suonessa pakoretkellä lähdettäessä, jolloin syyllistyttiin mm. useisiin murhapolttoihin.
Viipurissa olivat täysin tietoisia väkivallasta, koska pitivät siellä päämajaansa ennen pakoa isäntiensä luo Venäjälle. Viipurissa harrastetulle terrorilla oli tarkoitus pelotella suomalaisia. Eipä ihme ettei Venäjä halua säilyttää Viipurin murhavankilaa tai Pietisen tehdasta. Seuraan mielenkiinnolla on Putinilla tarpeeksi pokkaa ottaa Viipurin verilöyly esille.
Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti Sianpää vielä meni ja kaiken kukkuraksi ensimmäisinä töinään kaukoviisaasti omasta mielestään varmaankin. Armahti nuo sairaat valkoiset terroristit ja pyövelit vapaiksi onnettomista murhatöistään iäksi. Mokomakin mitätön surkimus kun kyseessä kerran oli ilmiselvästi.
Ja armahti myös hävinneet.
Hänellä oli siihen vielä vähemmän vaihtoehtoja kuin Leninillä Suomen itsenäisyyden tunnustamiseen. Lenin olisi voinut potkaista porvarillisen Suomen edustajat luotaan tunkiolle ja todeta, ettei tunnusta kuin sosialistisen Suomen, kärsimättä tästä mitenkään. Hän varmasti tiesi saksalaisten olevan joka tapauksessa tulossa Suomeen pitämään sen poissa ympärysvaltojen riveistä.
Sianpään taas oli pakko palauttaa vangit työelämään ja kaiken lisäksi ulkomaiden vilja-avun ehdoksi oli asetettu inhimillisten olojen palauttaminen.
Punavankien vapauttaminen harmittaa ja koskee valkolahtaria vielä tänäänkin niin, että hänen on tuon tuostakin pakko kirjoittaa tuskastaan tälle palstalle.
"Hänellä oli siihen vielä vähemmän vaihtoehtoja kuin Leninillä Suomen itsenäisyyden tunnustamiseen. Lenin olisi voinut potkaista porvarillisen Suomen edustajat luotaan tunkiolle ja todeta, ettei tunnusta kuin sosialistisen Suomen, kärsimättä tästä mitenkään. "
Jolloin Suomi olisi saanut tunnustuksen ajan myötä joka tapauksessa muilta mailta!
Lähde: Häggman, Keskisarja, Kuisma: 1917
Itsenäisyydelle herui heti alkuun tukea Pohjoismaista. Se ei paljon painanut Itämeren alueen suurpolitiikan kannalta. Venäjästä – tai varmaan monista keskenään kamppailevista Venäjistä – riippui, onnistuisiko Suomen irtautuminen ilman sotaa.
Pietari oli tärkein pääkallopaikka, ja sinne matkasi P. E. Svinhufudin johttama lähetystö.
Vuosikymmenten päästä pohtivat eräät suomalaiset historioitsijat ja koulukirjojen kirjoittajat, miksi Lenin soi Suomelle itsenäisyyden ja tunnusti valtion melkein viipymättä. Tähän kysymykseen on monta vastausta, mutta kenties sittenkin vain yksi vakuuttava.
Jonkin teorian mukaan Lenin suhtautui sallivasti vähemmistökansojen itsemääräämisoikeuteen. Epäilemättä bolsevikit toivoivat suomalaisten punaisten vallankumousta lähitulevaisuudessa. Ennen varuskuntien tyhjentämistä saattoi Suomessa tapahtua mitä hyvänsä. Mutta eivät nämä olleet tärkeimpiä Suomen tunnustamisen motiiveja. Edelle meni neuvostovallan äärimmäinen heikkoudentila. Lenin ei seissyt voiman puolella edes kutakuinkin voimattomaan Svinhufvudiin nähden.
Pietaria ja Moskovaa uhkasivat toinen toisiaan vaarallisemmat ulkoiset ja sisäiset viholliset. Leninin ja Trotskin valtit olivat vähissä. Puna-armeijaa ei ollut vielä perustettu. Oli vain kurittomia entisiä sotilaita ja työläisjoukkoja, jotka kääntäisivät tai laskisivat aseensa oman arvaamattoman mielialansa mukaan. Saksalaiset etenivät miten tahtoivat itärintamalla, jota ei enää voinut rintamaksi sanoakaan. Ukrainassa ja Siperiassa oli puhkeamaisillaan vallankumous. Bolsevikkien ydinalueilla leipä oli yhtä olemattomissa kuin Kerenskin ja tsaarin päivinä.
Leninille Suomi oli armottomien työviikkojen yksi juokseva asia. Bolsevikit eivät halunneet pääkaupunkinsa portille yhtään ylimääräistä säpinää, eivät edes muutamia tuhansia mitenkuten aseistettuja suojeluskunttalaisia. Siksi tunnustus heltisi.
Isolla osalla kokemus työelämästä rajottui linnoitustöihin venäläisten käskeminä. Suomessa suurtilat tuottivat enemmistön silloin sapuskasta niin kuin nykyäänkin. Mitään huutavaa pulaa mäkitupalaisille, maattomalle väestölle, rengeille, pientilallisille tai entisille torppareille ei ollut. Kehitysapu ruokki vangit ja joutoväen, vaikka monia kuoli nälkään kaikkialla. Suomen maatalous oli joka tapauksessa niin surkeata, ettei siinä edes viittätuhatta kaivattu. Linnan höpötyksille koko kylän työllistävästä Koskelasta voi nauraa räkäiset naurut. Suomi valitsi valitettavasti Evert Elorannan ratkaisun sijaan vieläkin työläistä riistävän Alkion ja Kallion mallin. Valtio esimerkiksi takasi maattomille loisillekin 1920-luvulla lainoja ja muuta jännään.
Ammutaan paikalla -käsky oli selkeä starttaus lahtaamisen aloittamiseen.
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
"Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan."
Jätettiin täysin harkinnan varaan otettiinko vankeja lainkaan!
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/mannerheim1918-02-25.html
Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.
Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.
Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.
Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.
Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa.
Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.
Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.
Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana.
Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.
Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.
Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.
Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.
Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.
Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.
Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.
Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan.
Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.
Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.
G. Mannerheim.
Manner ei olisi punaisten voiton myötä jättänyt mitään edes 'harkinnan varaan'. Isovenäläisille pelkkä suomalaisuus oli riittävä zyy murhaamiseen. Punikeillahan oli Viipurin vankilat täynnä ja silti kaikki vangit ammuttiin, vaikka Manner muka kielsi sellaisen. Viipurin vankilat puhdistettiin kaupungissa olleen punaisen johdon siunauksella. Viipurin vankiloissa oli lähinnä poliittisia vankeja. Mannerheimin toiminta oli lähempänä länsimaisia käytäntöjä.