Kateus, riidat ja saarnaajien valikointi

Ei ole siksi ihmeellistä, että apostolin täytyi kehottaa Korinton kristittyjä välttämään turhia sanakiistoja, jotka eivät tuota mitään hyvää, vaan päinvastoin turmelevat ja tukahduttavat kristillisyyden hengen ja elämän. Sen tähden Paavali sanoo: "Te olette vielä lihallisia, koska kukin teistä sanoo: "minä olen Paavalin..."

Vielä tänäkin päivänä voi olla tarpeen toistaa ja selittää samoja sanoja, sillä kristillisyyttä ovat sekoittaneet ja tallanneet monet puolueet ja lahkot, jotka seisovat, kuin kytketyt naudat kirjaimen vankeina ja sanovat: "Minä olen kalvinilainen, minä olen luterilainen, minä pietisti, minä kveekari, minä herrnhutilainen, minä uuslukija, minä vanhalukija". Luuletko, että Jumalan Henki antaa sitoa itsensä kirjaimeen, eli ulkoiseen tunnustukseen? Luuletko, että oikea kristitty antaa sitoa itsensä kuolleeseen kirjaimeen, niin kuin koira sidotaan muurinpylvääseen? Luuletko, ettei Jumala voi herättää turkkilaista tai pakanaa yhtä hyvin, kun hän herättää luterilaisen tai kveekarin kauheasta synnin unesta etsimään vakavasti armoa?

"Minä sanon teille, että Jumala kykenee herättämään Abrahamille lapsia näistä kivistä." näin sanoi Johannes juutalaisille, jotka myös uskoivat, että heillä on oikea usko, vaikka he olivat lain kirjaimen pakkovallassa.

jatkuu....

Jos Paavali nousisi tänään kristinuskon kirkkaasta aamunkoitosta tai Johannes Kastaja heräisi kristinuskon uudesta syttymisestä tai Luther nostaisi päänsä lähes sammuneen kristinuskon iltahämärän tuhkasta, mitä sanottavaa luulisitte näillä miehillä olevan, kun he saisivat nähdä, että koko kristikunta on hajonnut niin moniin lahkoihin ja puolueisiin, joista jokainen uskoo omistavansa oikean opin? Kyllä he varmaan valittaisivat ja vuodattaisivat moneen kertaan katkeria kyyneleitä sen kauhistuttavan sokeuden ja hirveän pimeyden tähden jolla sielunvihollinen on hämmentänyt ja kukistanut maailman sokean joukon. Nyt maailman joukko ryntää kadotukseen, kun sikalauma, jota sudet ajavat takaa. Se on tarttunut saatanan verkkoihin kuolleen kirjaimen raskaan rautaikeen alla.

En halua sanoa kaikkea, mitä ajattelen siitä kauheasta orjuudesta, missä ilkeä vihollinen pitää ihmisparkojen omia tuntoja, kun niitä piinaa kirjaimen pakkovalta. Siitä seuraa iankaikkinen orjuus. Juuri tässä saatanan orjuudessa riutuu moni, jolla on herkkä omatunto, kun hän ensimmäisen heräyksen jälkeen alkaa punnita sanoja ja halkoa hiuksia. Silloin syntyy eriseuroja. Silloin syntyy hajaannusta. Silloin kristinuskon ydin sekoittuu ja elämä ja henki sammuvat. Elävä usko muuttuu kuolleeksi kirjainuskoksi, ja rakkaudesta Jumalaan tulee teeskentelijän kaapu. Hengellinen ylpeys, tuo sietämätön saatanan haju ja löyhkä, saastuttaa kalliisti lunastetun sielun teeskentelyn myrkyllä.

Perkele nauraa makeasti voittajana, kun ihminen hyppää armonjärjestyksen yli ja putoaa päistikkaa lihallisesta suruttomuudesta hengelliseen itsevarmuuteen. Silloin on saastainen henki tullut teeskentelijän sydämen eteiseen, ja sillä on seitsemän muuta henkeä, jotka ovat 7 kertaa pahempia kuin se itse. Silloin saastainen henkikumppaneineen saa hallita vapaasti ja mellastaa kuin nälkäinen susi lammastarhassa, repiä ja raadella turvattomia lammasparkoja. Teeskentelyn kalvo kasvaa kuin lohikäärmeen suomut sen petollisilla silmäluomilla, ja se näyttää verenhimoisia hampaitaan jokaiselle, joka ei tahdo vapaaehtoisesti ryömiä sen veripunaiseen kitaan.

Rakkaat lapset! Varokaa näitä lampaiden vaatteissa olevia susia, jotka tahtovat nielaista teidän sielunne elävältä. He tulevat hiipien ja käyttävät kauniita sanoja, mutta tahtovat houkutella teitä pois Kristuksen yksinkertaisuudesta. He väittävät omistavansa sisäisen hengellisen valon, jota ei ole Sanassa. Mutta kun heidän tulisi osoittaa uskonsa ja rakkautensa Jumalaan ja lähimmäisiin joillakin pienillä maallisten etujen uhrauksilla, silloin he hiipivät pois ja vetävät häntänsä koipien väliin kuin häpeävät koirat. Varokaa heitä! He näyttävät paisuneilta rupikonnilta, sillä hengellinen ylpeys on paisuttanut heitä. He hyppäävät armonjärjestyksen yli ja tahtovat vielä pettää toisiakin tekemään samoin. Mutta hedelmistä te tunnette heidät, sillä suurimmasta teeskentelijästä tulee lopulta suurin kelmi.

Pidän tätä varoitusta aivan välttämättömänä tälle seurakunnalle. täällä toinen joukko on vajonnut lihallisen suruttomuuden kauheaan pimeyteen, ja toinen joukko, jota painaa kirjaimen pakovalta., on saanut vaikeasti avattavan solmun omalletunnolleen. Kukaan ihminen ei voi sitä avata, ellei Jumala, joka on armollinen hyvää tarkoittavia, mutta eksyviä sieluja kohtaan, avaa tuota vaikeaa solmua ja päästä herkkiä omia tuntoja kirjaimen pakkovallasta ja anna heidän maistaa hengellisen vapauden elämää ja ydintä.

Kyllä täällä varmaan moni tutkii sanaa vakavin ja vilpittömin mielin. Moni varmaan etsii armoa ja kääntyy yksin yön hiljaisuudessa Jumalan puoleen salaisin huokauksin ja rukouksin. Mutta vakavasti etsivän ei ole helppo löytää oikeaa keskitietä, ahdasta porttia, joka vie päämäärään, kun susilauma huutaa ja ulvoo ympärillä. Sudet ulvovat ympärillä toinen toistaan pahemmin. Tuolla on suurkapakoitsija, tuolla suurjuomari, tuolla suurteeskentelijä, tuolla tappelija, tuolla saituri, tuolla huorintekijä, tuolla tanssimestari ja tuolla verenimijä eli verikoira.

Kaikki nämä kirjavat eläimet, jotka nousevat kadotuksesta, juoksevat toistensa ympäri ja huutavat toisilleen, yksi määkimällä, yksi raakkumalla, kolmas ulvomalla ja neljäs noitasävelillä ja synnillisillä kuiskutuksilla, niin että niiden ääni kuulostaa kadotuksen ulinalta ja meteliltä. Ne houkuttelevat yksinäistä, armoa etsivää ja taivaan ahtaalle portille pyrkivää. On Jumalan suuri ihme, jos yksinäinen, vakavasti armoa etsivä ihminen ei eksy jäljiltä ja kadota kapeaa polkua, joka lopulta vie ahtaalle portille.

Koeta pysyä tiellä, sinä rakas sielu, joka tosissasi etsit armoa ja pyrit taivaan ahtaalle portille. Älä anna synnin kauniiden kuiskutusten eksyttää sinua kapealta polulta. Pidä lujasti kiinni sanasta äläkä kuuntele korvaan kuiskuttelijan sanoja, kun se vääntää ja kääntää Jumalan selvintä sanaa omaksi kadotuksekseen. Pidä lujasti kiinni ankkurista äläkä irrota otettasi pelastuksen kalliosta, Kristuksesta. Älä päästä näköpiiristäsi tähteä, joka johdattaa Betlehemiin ja luvattuun maahan. Jos sinä sen kadotat silmistäsi, silloin olet ikuisesti hukassa. Se tähti on nimeltään Jumalan kirjoitettu Sana. Jos tahdot löytää Kristuksen, seuraa tähteä, muutoin sinä et häntä löydä. Silloin sinä olet oma pappisi ja oma kuninkaasi.

Mutta en sano enempää. Se, jolla on hiukankin kokemusta armon tiestä, ymmärtää minua hyvin. Se taas, jolla ei ole, ei ymmärrä mitään, sillä saatana on hänet sokaissut.

Antakoon Jumala Jeesuksen Kristuksen tähden armonsa ja rauhansa ja iankaikkisen autuuden tämän seurakunnan harvoille yksinäisille sieluille, jotka vakavasti etsivät armoa. He vaeltavat kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Yksinäisinä ja hengellisesti köyhinä he etsivät uutterasti, vakavasti ja vilpittömästi pelastavaa armoa, joka annetaan Herran Jeesuksen Kristuksen uskossa ja rakkaudessa. Aamen.

Jeesus tie on kapea juuri siksi, koska siinä on vain Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen jäljet.

Pitkä sepustus joka avausta seurasi, osoittaa vain kuinka monimutkaiseksi asiat menevät, kun KRISTUSKSEN UHRI YKSIN, ei riitä syntisen syntien sovitukseksi. Ja usko ei riitä JUmalan lahjavanhurskauden vastaanottamiseen. Missä näet usko loppuu, siinä konstit alkavat.

Sääntöä säännön perään suolletaan, ja lopputulos on tuo jonka Esikoislestadiolaiset ry:ssä näimme. Joku omassa mielessään paisunut kukko asettuu seurakunnan herraksi ja alkaa pienen lakeijjaporukkansa kanssa hallita seurakuntaa omilla "neuvoillaan".

Lapin vanhimpien puheet ovat olleet tästä aiheesta täysin LL vastaisia.

Mitähän LL sanoisi jos nousisi keskuuteemme ja näkisi kaiken sekasorron jota hänen nimessään on tehty.

Ihmetellä täytyy jos joku vielä väittää tämän luettuaan, että vain tämä tai tämä Lestadiolaisuuden haara on se jossa tullaan autuaaksi.

En kyllä itse näe tuossa saarnassa suurempia seurakuntaopillisia linjauksia.

Ihmispalvontaa tämä saarnojen luku on lähinnä. Kristinuskon oppikirja on Raamattu.

Näitä Lestadiuksen saarnoja (saarnakarttoja) tarvittiin tarpeeseen vain silloin, kun konvertikkeliplakaati esti saarnaamisen muilta kuin papeilta. Ruotsissa siis vuoteen 1858 saakka. Lestasius kuoli v. 1861, jonka jälkeen moniin hajaannuksiin johtanut valtataistelu alkoi. Kun sitten kategeetta Raattamaakin kuoli v. 1899, niin se oli menoa.
Sen jälkee liikkeen historia on ollut pääosin omanvanhurskauden rakantamista ja valtataisteluita, joiden seurauksena on nyt sitten pitkä rivi ainoita oikeita autuaaksitekeviä lahkoja ja lohkoja.

Hyvin häpeällinen historia siis, ihmispalvonnan muiden tuomitsemisten ja valtataisteluiden täyttämä historia.

Konventikkeliplakaatti oli laki, joka kielsi herätysliikkeiden seurat rangaistuksen uhalla. Tämä oli kirkon pappien yritys estää kirkon sisällä toimivien herätysliikkeiden leviäminen. Ruotsin konventikkeliplakaatin syntymisessä avusti suomalaissyntyinen maamarsalkka ja kansliapresidentti Arvid Horn ja sen sääti Ruotsin kuningas Fredrik I vuonna 1726. Kodissa pidettäviä hartauksia kutsuttiin ennen konventikkeleiksi.

Suomessa laki astui voimaan 1726. Konventikkeliplakaatti oli voimassa Ruotsissa vuoteen 1858, Suomessa 1870 ja Norjassa 1842.

Suomessa konventikkeliplakaatin nojalla tuomittiin herätysliikkeiden kannattajia muun muassa Eurajoella 1830-luvun alussa sekä Kalajoella 1838–1839.[1]