Miksi avaruudessa kaikki kiertävät toisiaan?

Kollin lähteet ovat AINA Wikipediasta. Ei sitä mainitse koska haluaa antaa ymmärtää että tietää kaiken omasta päästään vaikkei siitä saa edes linnunpönttöä.

Opettele Suomenkieli,siivoa suusi ja painu itse vi..un tältä palstalta,salkkaripelle.Kollimaattori on tämän palstan paras asiantuntija.Toisin kuin sinä jolla on suurempi suu kuin pää.

Viime aikoina on viestejä saatu poistatettua sillä perusteella että niissä on linkkejä. Siksi linkit jos niitä laittaa kannattaa pistää erilliseen viestiin. Näin siis ainakin siihen asti, että robottimoden virheet on saatu korjattua jos siis niitä ikinä korjataan.

Kuun kiertorata muuttuu siksi, että vuorovesi-ilmiö muuttaa kiertoliikkeen energiaa lämmöksi. Kun liikemäärä säilyy ja liike-energia vähenee niin Kuun rata siirtyy hiljakseen kauemmaksi Maasta.

Planeettojen radat muuttuvat siksi, että ne häiritsevät kaukaa toisiaan gravitaation välityksellä. Suurimmat häiriöt aiheuttavat jättiläisplaneetta Jupiter ja Saturnus.

Jos avaruudessa on jotakin suurempaa kuollutta kappaletta riittävän etäällä kiertävä pienempi kappale kaukana kaikesta muusta niin ilman muita häiriöitä ne kiertäisivät toisiaan vielä 100 miljardin vuoden kuluttuakin.

Kiva lukea useita asiallisia kommentteja vähän eri näkökulmista ilman, että yksikään huuhari tulee väliin huutelemaan asiattomuuksia. Näistä saisi varmasti tiivistetyksi yhden kommentin, jossa lähes kaikki oleellinen on huomioitu.

Hyvä Huomio.
Maapalloa matalalla kiertävät satelliitit ja romut. laskeutuvat pikkuhiljaa alemmaksi ilmakehän vähäisen jarruttamisen vuoksi. ISS raskaana ja kohtuullisen korkella olisi muuten turvassa mutta siinä on paljon paneeleja ja vastusta Siksi sekin menettää korkeuttaa joka kierroksella. Huble teleskooppi on jo aika turvassa ilmakehän kitkalta 600km kiertoradallaan. Ja harmi turvassa ovat muutkin avaruusromut jotka on korkemmalla.

Planeettojen ratojen laskemiselle Aurinkokunnassa on kuitenkin rajoitus: Systeemi on kaoottinen. Kaoottisuus tarkoittaa sitä, että pienetkin muutokset systeemin alkutilanteessa eli planeettojen nykyisissä sijainneissa ja nopeuksissa aiheuttavat hyvin suuria muutoksia alkutilanteen perusteella laskettuihin ratoihin kaukana tulevaisuudessa.

Aurinkokunnan osalta ratalaskut onnistuvat muutaman kymmenen miljoonan vuoden päähän. Siitä eteenpäin ne muuttuvat hyvin epätarkoiksi. Jupiterin ja Merkuriuksen ratojen perihelionin kiertymät vuodessa ovat hyvin lähellä toisiaan ja näiden planeettojen radat voivat siksi lukkiutua toisiinsa joskus muutaman miljardin vuoden kuluessa. Perihelion on siis planeetan soikiomaisen radan se kohta, jossa planeetta on lähinnä Aurinkoa. Tuosta lukkiutumisesta saattaisi aiheutua Merkuriuksen rataan suuria muutoksia ja se saattaisi jopa lentää ulos Aurinkokunnasta tai törmätä johonkin muuhun planeettaan.

Jupiterin rooli Aurinkokunnassa on todella vahva. Aurinkokunnan painopiste (massakeskipiste) ei sijaitse Auringon keskipisteessä vaan vaeltaa noin puolentoista Auringon halkaisijan levyisellä alueella ja itse asiassa on suurimman osan aikaa Auringon pinnan ulkopuolella.

Aurinkokunnan planeettojen ratojen laskemisen ongelmista löytyy lisää tietoa Wikipedian sivulta

https://en.wikipedia.org/wiki/Stability_of_the_Solar_System

Tuolla on siis kerrottu syyt siihen, miksi laskelmien tekeminen ei onnistu millään tarkkuudella muutamaa kymmentä miljoonaa vuotta eteenpäin. Se myös tarkoittaa, että Maapallon historiaa radan osalta pystytä laskemaan muutamaa kymmentä miljoonaa vuotta taaksepäin. Emme siis tiedä miltä tähtitaivas näytti edes dinosaurusten aikaan planeettojen osalta.

Näin se meni nykyisen parhaan arvauksen perusteella.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alkuräjähdyksen_aikajana

Massallisia hiukkasia oli olemassa inflaatiovaiheen päättymisen jälkeen noin 1E-32 sekuntia alusta lukien.

1E-32 sekuntia on siis 0.00000000000000000000000000000001 sekuntia.

Ensimmäisten 3 sekunnin kuluessa olivat pääasiassa hadronit eli protonit, neutronit ja mesonit sekä mesoneista hajonneet leptonit eli mm. elektronit muodostuneet.

Sadan ja kolmensadan sekunnin välillä protonit ja neutronit muodostivat atominytimiä eli heliumin ytimet syntyivät. Universumi on täynnä ionisoitunutta plasmaa, jonka läpi valo ei päässyt etenemään kovin pitkälle.

Joskus 380 000 vuoden kohdalla lämpötila laski niin alas, että ytimet ja eletronit yhdistyivät neutraaleiksi atomeiksi. Maailmankaikkeus muuttui valoa läpäiseväksi ja avaruuden nykyään täyttävä taustasäteily syntyi alun perin 3000 asteen lämpöisen kaasun hehkumana valkoisena valona.

Arvausten tarkentamiseksi on rakennettu hiukkaskiihdyttimiä, joilla hiukkasia törmäyttämällä saavutettaisiin samanlaisia olosuhteita kuin pian alkuräjähdyksen jälkeen. Siksi siis LHC.