Katselin eilen Lucy leffaa, joka loppui lauseeseen:
"Meille annettiin elämä miljardi vuosi sitten, nyt tiedät mitä tehdä sillä."
("Life was given to us a billion years ago, now you know what to do with it.")
Se havahdutti. Kaikki maailman epäoikeudet vilisi silmissä, miten eriarvoisen maailman olemme luoneet. Miten vähän otetaan vastuuta paitsi itsestämme, myös toisistamme. Kai ihminen on aina tiennyt mitä tehdä elämälleen, mikä on oikein ja väärin, mutta seuraako hän sitä? Seuraatko sinä?
Tiedätkö mitä tehdä elämälllesi?
178
1640
Vastaukset
Seuraan edelleen mitä elämä tekee minulle.
Kaikenlaista tuo on jo eteeni tuonutkin.Sentään joku joka vastaa ilman että tuijottaa minua ja minun tekemisiä :)
Olen samaa mieltä sun kanssa, että lastuna laineilla saa olla, vaikka voihan sitä vähän luovia että melooko vastatuuleen vai ei.hmp.f kirjoitti:
Sentään joku joka vastaa ilman että tuijottaa minua ja minun tekemisiä :)
Olen samaa mieltä sun kanssa, että lastuna laineilla saa olla, vaikka voihan sitä vähän luovia että melooko vastatuuleen vai ei.Päätin myötäiseen pyrkiä luovimaan täälläkin, mahtavampia voimia vastaan on turha taistella.
Saas nähdä kuinka mummon käy.
"Every anthill stipulates millions" -HUNKSZ 02.04.2017
-
Joten, oletko sinä (ollut) veljesi vartija.
-
Minä olen 60 joten mitä välii enää, hei!
Kohta ei ole enää tarvetta lihoa ryppyjänsäkään.
H.hmp.f kirjoitti:
Onko 60 jo luovuttanut? Sinänsä sääli olisi, koska iän myötä tullut viisaus jää käyttämättä.
"humps"
60 -ihmiseltä ei tulevaisuuttaan kehittävä nuoriso kysy mitään.
Mikä on ihan jees.
En minäkään vanhenpiani kuunnellut/kuuntele.
Minä luovutin vanhenpani.
Vanhemmat eivät tässä tapauksessa tarkoita isääni tai äitiäni.
Miksi elää toisten ihmisten ajatuksilla, kun voi elää omillansakin.
-
Kerrohan siis joku oma ajatuksesi.
H.- Jokutietääenemmän
Toisten ajatuksia kannattaa kyllä kuunnella ja ainakin ajatella niitten sanomaa. Varsinkin jos ne ovat parempia ja lahjakkaampia kuin omat.
- hehehehee
"Kaikki maailman epäoikeudet vilisi silmissä"
Et sit oo miestä löytäny vieläkään.
Ei hmmetti, paremminkin voi sunnuntainsa alkaa.
Ihana Aamu
https://www.youtube.com/watch?v=bKEd7czBNoc- hehehehee
hmp.f kirjoitti:
Mä en millään keksi miten ne liittyy yhteen, epäoikeudet ja se, onko mulla mies vai ei?
Jos sulla mies olisi petikaverina sunnuntaiaamuna, niin silmät nurin päässä näkisit tähtiä, eikä "Kaikki maailman epäoikeudet vilisi silmissä"
- nuormieli
hehehehee kirjoitti:
Jos sulla mies olisi petikaverina sunnuntaiaamuna, niin silmät nurin päässä näkisit tähtiä, eikä "Kaikki maailman epäoikeudet vilisi silmissä"
Oiskohan tuo totta et miehestä se onkin kiinni nämä sumuiset pilviset säät, ainakin tääl Helsingissä on harmaan sumuista ollut pari päivää, pitää varmaan lähteä lenkille jos joku kaksilahkeinen tulis vastaan ja a´vot aurinkoinen näyttäytyisi.
nuormieli kirjoitti:
Oiskohan tuo totta et miehestä se onkin kiinni nämä sumuiset pilviset säät, ainakin tääl Helsingissä on harmaan sumuista ollut pari päivää, pitää varmaan lähteä lenkille jos joku kaksilahkeinen tulis vastaan ja a´vot aurinkoinen näyttäytyisi.
Mä uskon mieluummin joulupukkiin kuin valoa tuovaan mieheen :)) Ellei ole sähköasentaja?
Ehkä ne jäbätkin ovat vain ongelmia toisenlaisessa paketissa kuin yksin elo.- hehehehee
hmp.f kirjoitti:
Mä uskon mieluummin joulupukkiin kuin valoa tuovaan mieheen :)) Ellei ole sähköasentaja?
Ehkä ne jäbätkin ovat vain ongelmia toisenlaisessa paketissa kuin yksin elo.Onnesta et mitään ymmärrä,
Ja sen huomaa sun avauksistas sunnuntaiaamuna :))))))))))))))))))))))
Masennat toisetkin surkeudellasi :P Sunnuntaiaamuna!
Lasisi on puoliksi täynnä mutta näet lasisi puoliksi tyhjänä, Sinä pahan-ilman-lintu.
Onni on tunne. Sen tunteen antaa Naiselle Mies ja Miehelle Nainen. Kun Nainen tuntee olevansa Nainen ja Mies tuntee olevansa Mies: se on onnea. Mies niin ihanasti erilainen ♥ - eppu2
hehehehee kirjoitti:
Onnesta et mitään ymmärrä,
Ja sen huomaa sun avauksistas sunnuntaiaamuna :))))))))))))))))))))))
Masennat toisetkin surkeudellasi :P Sunnuntaiaamuna!
Lasisi on puoliksi täynnä mutta näet lasisi puoliksi tyhjänä, Sinä pahan-ilman-lintu.
Onni on tunne. Sen tunteen antaa Naiselle Mies ja Miehelle Nainen. Kun Nainen tuntee olevansa Nainen ja Mies tuntee olevansa Mies: se on onnea. Mies niin ihanasti erilainen ♥Kenenkään onni ei ole toisen taskussa.
- Väärätonnet
Hämmästyttävän harva keksii sen, että onni asuu omassa taskussa pitkänkään elämän aikana.
- Oh-hoh
Olisi taas kannattanut jo nukkua ...
Joskus nuoruudessani olin innoissani ja luulin ja kuvittelin, että kun teen näin, niin maailma pelastuu, olin niin optimisti kaikkivoipaisuuteeni ja vaikka mitä.
Pah se oli silloin 70 luvulla kun oikein vaahdottiin..
Kaikkea se elämä on eteen heittänyt, ja vieläkin se mokoma eteen kantaa... hyvää ja kaunista.
Mutta nyt tosin ajattelen, että paskat, pyöriköön maapallo omillaaan, ei se minua tarvitse, kunhan ringblommani saan kylvettyä ja kunhan kunto kestäisi vain hengittämisen, nauramisen ja joka päiväisen viisi askelta pitemmän lenkin, se riittää.Kai se, jos saa liikaa osakseen, tekee että ei jää energiaa muuhun.
Kaikki ei kuitenkaan pidä huolta edes itsestään, jolloin on rasite paitsi itelleen, myös ympäristölle. Kun kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen.
- siilenä
Ai seuraanko omaa elämääni vai tai mikä siinä on oikein tai mikä väärinkö?
Omasta elämästään ei pakoonkaan pääse niin kauan kun elämää on. On asioita joihin ei voi vaikuttaa, tai niiden ilmestymiseen elämääsi, Voit vain koitta sopeutua ja tehdä parhaan mahdollisen siitä mikä on.
Kamalinta tähän mennessä on huomata että ei olekaan koskematon. On asioita jotka tulevat sinuun ilman lupaasi ja antavat oivaltaa että et olekaan kuolematon. Siis tavallaan rikkovat koskemattomuutesi ja fyysisen yksityisyytesi.Tarkoitin että tiedätkö mikä on sulle on hyväksi ja elätkö niin?
Voin uskoa että on kamalaa, kun hallinta omasta elämästä pettää. Vielä yllättäen ja kuin halolla päähän.- siilenä
hmp.f kirjoitti:
Tarkoitin että tiedätkö mikä on sulle on hyväksi ja elätkö niin?
Voin uskoa että on kamalaa, kun hallinta omasta elämästä pettää. Vielä yllättäen ja kuin halolla päähän.Tiedän mikä minulle on hyvä mutta vaikka eläisin niin saattaa joku tekijä ohittaa minun ajatukseni ja oikeastaan minun täytyy vain huomata siinä tekijässä se hyvä(kin) :).
- Loputon-suo-
Ihminen, etenkin nyky-ihminen, on hektinen eläin. Pyörii kuin puolukka patarummun kalvolla.
Se ei osaa rauhoittua olennaisten asioiden äärelle.
Yksi polku ei riitä, eikä tarvitsekaan. Hyvähän se on vilkaista mitä muilla poluilla on.
Mutta pysähtyäkin pitäisi. Se on vain sanottuna, ei tehtynä.
Joskus äärivuosia sitten joillakin ihmisillä ei ollut kuin harmaa tupa ja pitkospuut. Sitä ajanjaksoa on vaikea päivittää nykyaikaan ellei asialla viitata joihinkin samoilijoihin "saan voimaa luonnosta" teennäisyyksineen.- Revisiitä
"Teennäisyyksineen" ? Jos sinä et voimaannu luonnosta, älä silti arvostele sitä että joku muu saa sieltä voimansa. Ehkä sinä et vain osaa katsella, kuunnella, kokea ja tajuta.
"Loputon-suo-", nyökkelis nyökkelis. Ihminen on lyhytkatseinen, toivoo jotain, vaikkapa rakkautta mutta unohtaa että se tarkoittaa myös että itekin pitää jotain antaa. Toivoo aikaa, ja sitten joutuu täyttämään sen ajan samoamalla luonnossa. Ym. ym....
- Tutkikunnolla
Pitkä nenä "loputtomallesuolle": tämän viikon jossain uutislähetyksessä kerrottiin metsän parantavasta vaikutuksesta. Tutkittu juttu; jo pieni hetki auttaa mielialaan ja pitempi oleilu laskee jopa verenpainetta j n e ...
"Meille annettiin elämä miljardi vuosi sitten, nyt tiedät mitä tehdä sillä."
Aina vain paremmin tietäisin mitä tehdä elämällään, aika vain loppuu kesken.
Kuten joku kirjoittikin, joihinkin asioihin voi vaikuttaa, moniin ei.
En ota stressiä koko maailman murheista, autan sen mukaan mihin pystyn.
Meidän ikäisillä on paljonkin edessä ja takana, toivottavasti on oppinut jotain vuosien varrella.- plusnoin60v
Kyllä meidän kehittyminen on alkanut noin 5 - 6 miljoonaa vuotta sitten. Paperilla se on pitkä aika, kalenterina ja elettynä mennyt yhdessä hujauksessa.
Ehkä maapallo on poksahtanut valoksi noin miljardi vuotta sitten. Sitä ennen kääntänyt selkänsä auringolle. Informaatiotulva tekee että joutuu turruttamaan itsensä. Ei kestä kaikkea mitä joutuu lukemaan.
"joihinkin asioihin voi vaikuttaa, moniin ei"
Mutta mieti, mihin kaikkeen ihmiskunta pystyisi jos kaikki haluaisivat samaa.
Kirjoittelen parvekkeeltamme, aurinko hellii😊
Kommentoin jo toisaalla, ihminen tekee elämästään sellaisen kuin itse haluaa
Joskus omat valinnat ajavat ihmisen itse luomaansa umpikujaan.
Epätasa-arvoisuus ei tule poistumaan maapalloltamme.
Vanha klisee, matkailu avartaa. Puerto Ricon Limonin satamakaupungissa viime sunnuntaina näin iloisia ihmisiä tanssimassa puistossa latinomusiikin tahdissa. Kirkossa hartausmusikissa elettiin mukana myös koko keholla.
Kaupunki sinänsä oli hieman rähjäisen oloinen, mutta ihmiset iloisia.
Risteilijällä amerikkalaiset hyvin toimeen tulevat lihottivat jo olemassa olevia mittasuhteitaan pannukakuilla, pekonilla, makkroilla, munakokkelilla ja kermaleivoksilla heti aamusta alkaen.
Miamissa musta epäkohtelias WC:n siivooja oli pimo. Hän antoi luvan milloin turisti voi tulla pisulle😊
Lentoaseman epätasa-arvoa korostaa koneeseen astuminen. Ensin bisnesluokka ja sen jälkeen rahvas. Koneen istuimet sen mukaan suunniteltu, onko sinulla rahaa istua leveämmin vai kyynärpäät naapurin puolella. 😕
Olkaamme onnellisia siitä mitä meillä on tai jos tuntuu, että haluaa luopua omasta hyvästä se toki suotakoon, mutta se ei muuta ihmistä. Hyvä toki otetaan vastaan eikä sitä jaeta muille.- Ykkösluokan-kaveri
Lentokoneiden, etenkin turistisillipurkkien istuimet on suunniteltu niin, että saadaan mahdollisimman näyttävä joukkokuolema ja onnettomuus lööppien vetonaulaksi, jos kone tippuu tai kohtaa ongelmia.
- siilenä
"ihminen tekee elämästään sellaisen kuin itse haluaa"
Juu totta mut niissä rajoissa jotka elämänkokemukset asettavat. siilenä kirjoitti:
"ihminen tekee elämästään sellaisen kuin itse haluaa"
Juu totta mut niissä rajoissa jotka elämänkokemukset asettavat.Elämänkokemukset ovat valintojemme summa. Kuten jo kirjoitin ihmisen valinnat voivat johtaa umpikujaan, josta ulos pääsy voi olla mahdotonta tai se vaatii perinteisten arvojen romuttamista.
Väärin valittu elämän umpikuja, josta ei pääse yli alkaa usein jo nuorena tehdystä kumppanin valinnasta.
Naisen perinteinen rooli esim. avioeron jälkeen on jatkaa kunniallista elämää aikuisten lastensa äitinä ja pullan tuoksuisena mummina.
Tästä roolista pois pääseminen vaatii kuten kirjoitin esim. naisen oman arvomaailman romuttamista.
Ei kaiketi helppoa.- siilenä
Juu mutta sairautta et esimerkiksi voi valita, se tulee jos saat huonot kortit. Sen umpikujan kanssa kuitenkin voit koittaa elää.
" entä jos ihminen vammaisuudestaan huolimatta kieltäytyy olemasta
vain pelkkä roska tai jäte" Lue alempana oleva nimimerkki tööttiin viesti ja vastaukseni hänelle. Hahmota kokonaisuus.
Ei sairaus estä ihmistä elämästä omanlaistaan elämää.
Sinun olisi pitänyt kokea ja nähdä Zuiderdamin risteily. Asiakkaita joka lähtöön. Parilla hengitystä helpottavat nenään kulkevat happilaitteet, kymmenillä rullatuolit monilla rollaattorit. Kysymys, mitkä hiton huonot kortit? Mitä ihminen haluaa elämältä jos sairastuu, sitä mitä muutkin, käärinliinoissa ei ole taskuja.
Se nyt vain on niin, että terveyspalvelut toimivat muuallakin kuin Ylivieskassa.- siilenä
korpikirjailija kirjoitti:
" entä jos ihminen vammaisuudestaan huolimatta kieltäytyy olemasta
vain pelkkä roska tai jäte" Lue alempana oleva nimimerkki tööttiin viesti ja vastaukseni hänelle. Hahmota kokonaisuus.
Ei sairaus estä ihmistä elämästä omanlaistaan elämää.
Sinun olisi pitänyt kokea ja nähdä Zuiderdamin risteily. Asiakkaita joka lähtöön. Parilla hengitystä helpottavat nenään kulkevat happilaitteet, kymmenillä rullatuolit monilla rollaattorit. Kysymys, mitkä hiton huonot kortit? Mitä ihminen haluaa elämältä jos sairastuu, sitä mitä muutkin, käärinliinoissa ei ole taskuja.
Se nyt vain on niin, että terveyspalvelut toimivat muuallakin kuin Ylivieskassa.On sairauksia ja sairauksia ja sairauksien eri vaiheita. Jotkut kyllä estävät ja pitkälti määräävät ihmisen elämä, asettavat siis raamit mikä on majhdollista ja mikä ei. Moni sairaus vielä tänäkin päivän' johtaa jopa kuolemaan. Lyhyessäkin ajassa.
Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitinkin, sen umpikujan kanssa voi kuitenkin koittaa elää. Korppis, tartun samaan lauseeseen kuin Siilenä
" ihminen tekee elämästään sellaisen kuin itse haluaa"
Tuosta juuri oli kyse aloituksessa. Kyseenalaistan sen, että ihminen tietää mitä haluaa, ja vielä enemmän sen että osaisi elää sen mukaan.
Laitan itseäni tulilinjalle ja sanon että 10 kiloa haluaisin pudottaa painoa, mutta kele ei. Ei irtoa minulta tarmoa siihen. Pitäisi rempata kämppä, mutta sohva maistuu. No, kyllä mä nyt olen muksinut itseäni ja matkalla kohti kumpaakin ollaan, mutta se on kestänyt koko saamarin talven.siilenä kirjoitti:
On sairauksia ja sairauksia ja sairauksien eri vaiheita. Jotkut kyllä estävät ja pitkälti määräävät ihmisen elämä, asettavat siis raamit mikä on majhdollista ja mikä ei. Moni sairaus vielä tänäkin päivän' johtaa jopa kuolemaan. Lyhyessäkin ajassa.
Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitinkin, sen umpikujan kanssa voi kuitenkin koittaa elää.Komppaan tätä, kaikkiin kortteihin ei voi vaikuttaa, ne on mitä on. Pitää vain surra aikansa ja sitten jatkaa. On paljon muitakin asioita kuin sairaus jotka velvoittaa tiettyyn elämään. Henkiset taakat ja omat edellytykset, raha ja koulutus, jne.
hmp.f kirjoitti:
Korppis, tartun samaan lauseeseen kuin Siilenä
" ihminen tekee elämästään sellaisen kuin itse haluaa"
Tuosta juuri oli kyse aloituksessa. Kyseenalaistan sen, että ihminen tietää mitä haluaa, ja vielä enemmän sen että osaisi elää sen mukaan.
Laitan itseäni tulilinjalle ja sanon että 10 kiloa haluaisin pudottaa painoa, mutta kele ei. Ei irtoa minulta tarmoa siihen. Pitäisi rempata kämppä, mutta sohva maistuu. No, kyllä mä nyt olen muksinut itseäni ja matkalla kohti kumpaakin ollaan, mutta se on kestänyt koko saamarin talven."humps"
Niin.
Kaikkihan lähti tästä lauseestani:
"Ja joo.
Miksi elää toisten ihmisten ajatuksilla, kun voi elää omillansakin."
H.siilenä kirjoitti:
On sairauksia ja sairauksia ja sairauksien eri vaiheita. Jotkut kyllä estävät ja pitkälti määräävät ihmisen elämä, asettavat siis raamit mikä on majhdollista ja mikä ei. Moni sairaus vielä tänäkin päivän' johtaa jopa kuolemaan. Lyhyessäkin ajassa.
Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitinkin, sen umpikujan kanssa voi kuitenkin koittaa elää.Oletko esim. fyysisesti liikuntarajoitteinen?
Viittaat usein sairauksiin, joten uskon sairauden rajoittavan elämääsi.hmp.f kirjoitti:
Korppis, tartun samaan lauseeseen kuin Siilenä
" ihminen tekee elämästään sellaisen kuin itse haluaa"
Tuosta juuri oli kyse aloituksessa. Kyseenalaistan sen, että ihminen tietää mitä haluaa, ja vielä enemmän sen että osaisi elää sen mukaan.
Laitan itseäni tulilinjalle ja sanon että 10 kiloa haluaisin pudottaa painoa, mutta kele ei. Ei irtoa minulta tarmoa siihen. Pitäisi rempata kämppä, mutta sohva maistuu. No, kyllä mä nyt olen muksinut itseäni ja matkalla kohti kumpaakin ollaan, mutta se on kestänyt koko saamarin talven.Kuten olen jo todennut ihminen tekee elämästään sellaisen kuin haluaa.
Esim. Oman kehon ja mielen hallinta auttaa hallitsemaan mielitekoja.
Olen vihdoin hyväksynyt maitotuotteiden sopimattomuuden keholleni. Muutoksen tulos. Säännöllinen aineenvaihdunta, kävelylenkit pitenevät, pirteä mieli ja selkäkin tykkää painon pudotuksesta.
En ole ikinä ollut sohvaperuna tv:n tuijottaja, sellainen elämä ei ole minunlaistani elämää.hunksz kirjoitti:
"humps"
Niin.
Kaikkihan lähti tästä lauseestani:
"Ja joo.
Miksi elää toisten ihmisten ajatuksilla, kun voi elää omillansakin."
H.Ihan satavarma joku on tuonkin ajatuksen ajatellut ennen sua. Ja ollut yhtä yksioikoinen.
Miksei omaksua toisten ajatukset ja ehkä peräti jalostaa niitä?korpikirjailija kirjoitti:
Kuten olen jo todennut ihminen tekee elämästään sellaisen kuin haluaa.
Esim. Oman kehon ja mielen hallinta auttaa hallitsemaan mielitekoja.
Olen vihdoin hyväksynyt maitotuotteiden sopimattomuuden keholleni. Muutoksen tulos. Säännöllinen aineenvaihdunta, kävelylenkit pitenevät, pirteä mieli ja selkäkin tykkää painon pudotuksesta.
En ole ikinä ollut sohvaperuna tv:n tuijottaja, sellainen elämä ei ole minunlaistani elämää.Ja olet varma että valitsemasi elämä on osaa kestävää kehitystä ja hyväksi myös kaikille heille joiden elämää jollain tavalla kosketat?
- siilenä
korpikirjailija kirjoitti:
Oletko esim. fyysisesti liikuntarajoitteinen?
Viittaat usein sairauksiin, joten uskon sairauden rajoittavan elämääsi.Minä en pyöri vain oman napani ympärillä vaan ihmisen yleensä.
hmp.f kirjoitti:
Ihan satavarma joku on tuonkin ajatuksen ajatellut ennen sua. Ja ollut yhtä yksioikoinen.
Miksei omaksua toisten ajatukset ja ehkä peräti jalostaa niitä?"humps"
Kerrohan sitten kun löydät tuolle unelmallesi vahvistuksen.
H.hunksz kirjoitti:
"humps"
Kerrohan sitten kun löydät tuolle unelmallesi vahvistuksen.
H.Mun aloitukseni? :))
siilenä kirjoitti:
Minä en pyöri vain oman napani ympärillä vaan ihmisen yleensä.
Niin, tytöt, jokainen elää sitä valitsemaansa elämää. Suree tai ei epäoikeudenmukaisuutta raadollisessa maailmassa kuitenkin tekipä mitä hyvejään, kunnian kruunun hyvyydestään voi asettaa vaan omille kutreilleen.
korpikirjailija kirjoitti:
Niin, tytöt, jokainen elää sitä valitsemaansa elämää. Suree tai ei epäoikeudenmukaisuutta raadollisessa maailmassa kuitenkin tekipä mitä hyvejään, kunnian kruunun hyvyydestään voi asettaa vaan omille kutreilleen.
Aika nopeasti olet unohtanut sen ajan, kun sait tietää että sinulla on syöpä? Nyt, kun olet päässyt siitä uhasta, et enää muista sitä surua mitä se toi? Et ole enää syöpäsairas, olet selviytyjä. Mutta asteittain sinä sille tiellä olet varmaan tullut, et kertaheitolla.
hmp.f kirjoitti:
Aika nopeasti olet unohtanut sen ajan, kun sait tietää että sinulla on syöpä? Nyt, kun olet päässyt siitä uhasta, et enää muista sitä surua mitä se toi? Et ole enää syöpäsairas, olet selviytyjä. Mutta asteittain sinä sille tiellä olet varmaan tullut, et kertaheitolla.
Kieltämättä yllätyin syöpäheitostasi. Sitä en sinulta odottanut, mutta nyt voi jatkossakin odottaa sinulta ihan mitä sylki suuhusi tuo. Osakekurssisi lasku oli huikea.
Syöpädiagnostistani tulee ensi syksynä täyteen kahdeksan vuotta. Viime syksynä oli toinen kontrolli estrogeenia kehosta poistavan lääkityksen jälkeen. Lääkitys kesti vajaa viisi vuotta.
Syöpäni oli estrogeeniperäinen, eli täysin oman valintani seuraus ei siis perinnöllinen kuten skitsofrenia.
Estrogeenipillereitä söin neljä vuotta ennen sairastumista ns. hyvän elämän ylläpitoon, tiesin riskit.
Onneksi rintasyöpäkasvain löytyi ajoissa, poistettiin ja jälkihoidettiin. Arpi rinnassa muistuttaa tuosta ajasta, upeasta taistelusta, jossa sureminen ja itku eivät olisi auttaneet. Positiivinen asenne on paras selviytymiskeino.
Ystävättäreni sisko sairastui vuotta myöhemmin kuin minä ja kuoli kolmen vuoden sisällä. Hän suri, eristäytyi eikä halunnut ketään jakamaan sairauttaan ei halunnut puhua kenellekään.
Kieltämättä yllätyin syöpäheitostasi. Sitä en sinulta odottanut, mutta nyt voi jatkossakin odottaa sinulta ihan mitä sylki suuhusi tuo. Osakekurssisi lasku oli huikea.
Syöpädiagnostistani tulee ensi syksynä täyteen kahdeksan vuotta. Viime syksynä oli toinen kontrolli estrogeenia kehosta poistavan lääkityksen jälkeen. Lääkitys kesti vajaa viisi vuotta.
Syöpäni oli estrogeeniperäinen, eli täysin oman valintani seuraus ei siis perinnöllinen kuten skitsofrenia.
Estrogeenipillereitä söin neljä vuotta ennen sairastumista ns. hyvän elämän ylläpitoon, tiesin riskit.
Onneksi rintasyöpäkasvain löytyi ajoissa, poistettiin ja jälkihoidettiin. Arpi rinnassa muistuttaa tuosta ajasta, upeasta taistelusta, jossa sureminen ja itku eivät olisi auttaneet. Positiivinen asenne on paras selviytymiskeino.
Ystävättäreni sisko sairastui vuotta myöhemmin kuin minä ja kuoli kolmen vuoden sisällä. Hän suri, eristäytyi eikä halunnut ketään jakamaan sairauttaan ei halunnut puhua kenellekään.korpikirjailija kirjoitti:
Kieltämättä yllätyin syöpäheitostasi. Sitä en sinulta odottanut, mutta nyt voi jatkossakin odottaa sinulta ihan mitä sylki suuhusi tuo. Osakekurssisi lasku oli huikea.
Syöpädiagnostistani tulee ensi syksynä täyteen kahdeksan vuotta. Viime syksynä oli toinen kontrolli estrogeenia kehosta poistavan lääkityksen jälkeen. Lääkitys kesti vajaa viisi vuotta.
Syöpäni oli estrogeeniperäinen, eli täysin oman valintani seuraus ei siis perinnöllinen kuten skitsofrenia.
Estrogeenipillereitä söin neljä vuotta ennen sairastumista ns. hyvän elämän ylläpitoon, tiesin riskit.
Onneksi rintasyöpäkasvain löytyi ajoissa, poistettiin ja jälkihoidettiin. Arpi rinnassa muistuttaa tuosta ajasta, upeasta taistelusta, jossa sureminen ja itku eivät olisi auttaneet. Positiivinen asenne on paras selviytymiskeino.
Ystävättäreni sisko sairastui vuotta myöhemmin kuin minä ja kuoli kolmen vuoden sisällä. Hän suri, eristäytyi eikä halunnut ketään jakamaan sairauttaan ei halunnut puhua kenellekään.
Kieltämättä yllätyin syöpäheitostasi. Sitä en sinulta odottanut, mutta nyt voi jatkossakin odottaa sinulta ihan mitä sylki suuhusi tuo. Osakekurssisi lasku oli huikea.
Syöpädiagnostistani tulee ensi syksynä täyteen kahdeksan vuotta. Viime syksynä oli toinen kontrolli estrogeenia kehosta poistavan lääkityksen jälkeen. Lääkitys kesti vajaa viisi vuotta.
Syöpäni oli estrogeeniperäinen, eli täysin oman valintani seuraus ei siis perinnöllinen kuten skitsofrenia.
Estrogeenipillereitä söin neljä vuotta ennen sairastumista ns. hyvän elämän ylläpitoon, tiesin riskit.
Onneksi rintasyöpäkasvain löytyi ajoissa, poistettiin ja jälkihoidettiin. Arpi rinnassa muistuttaa tuosta ajasta, upeasta taistelusta, jossa sureminen ja itku eivät olisi auttaneet. Positiivinen asenne on paras selviytymiskeino.
Ystävättäreni sisko sairastui vuotta myöhemmin kuin minä ja kuoli kolmen vuoden sisällä. Hän suri, eristäytyi eikä halunnut ketään jakamaan sairauttaan ei halunnut puhua kenellekään.No, jopas, mutta tuleepahan asia selväksi.😊
korpikirjailija kirjoitti:
Kieltämättä yllätyin syöpäheitostasi. Sitä en sinulta odottanut, mutta nyt voi jatkossakin odottaa sinulta ihan mitä sylki suuhusi tuo. Osakekurssisi lasku oli huikea.
Syöpädiagnostistani tulee ensi syksynä täyteen kahdeksan vuotta. Viime syksynä oli toinen kontrolli estrogeenia kehosta poistavan lääkityksen jälkeen. Lääkitys kesti vajaa viisi vuotta.
Syöpäni oli estrogeeniperäinen, eli täysin oman valintani seuraus ei siis perinnöllinen kuten skitsofrenia.
Estrogeenipillereitä söin neljä vuotta ennen sairastumista ns. hyvän elämän ylläpitoon, tiesin riskit.
Onneksi rintasyöpäkasvain löytyi ajoissa, poistettiin ja jälkihoidettiin. Arpi rinnassa muistuttaa tuosta ajasta, upeasta taistelusta, jossa sureminen ja itku eivät olisi auttaneet. Positiivinen asenne on paras selviytymiskeino.
Ystävättäreni sisko sairastui vuotta myöhemmin kuin minä ja kuoli kolmen vuoden sisällä. Hän suri, eristäytyi eikä halunnut ketään jakamaan sairauttaan ei halunnut puhua kenellekään.
Kieltämättä yllätyin syöpäheitostasi. Sitä en sinulta odottanut, mutta nyt voi jatkossakin odottaa sinulta ihan mitä sylki suuhusi tuo. Osakekurssisi lasku oli huikea.
Syöpädiagnostistani tulee ensi syksynä täyteen kahdeksan vuotta. Viime syksynä oli toinen kontrolli estrogeenia kehosta poistavan lääkityksen jälkeen. Lääkitys kesti vajaa viisi vuotta.
Syöpäni oli estrogeeniperäinen, eli täysin oman valintani seuraus ei siis perinnöllinen kuten skitsofrenia.
Estrogeenipillereitä söin neljä vuotta ennen sairastumista ns. hyvän elämän ylläpitoon, tiesin riskit.
Onneksi rintasyöpäkasvain löytyi ajoissa, poistettiin ja jälkihoidettiin. Arpi rinnassa muistuttaa tuosta ajasta, upeasta taistelusta, jossa sureminen ja itku eivät olisi auttaneet. Positiivinen asenne on paras selviytymiskeino.
Ystävättäreni sisko sairastui vuotta myöhemmin kuin minä ja kuoli kolmen vuoden sisällä. Hän suri, eristäytyi eikä halunnut ketään jakamaan sairauttaan ei halunnut puhua kenellekään.Olet siitä ite kirjoittanut täällä, moneen otteeseen.
hmp.f kirjoitti:
Olet siitä ite kirjoittanut täällä, moneen otteeseen.
Huomenta@ Jos olen kirjoittanut se ei oikeuta sinua tekemään sairaudestani omaa versiota. Pysy korostamallasi yleisellä tasolla. Jos keskustelemme elämästämme, miksi mennä Afrikkan ongelmiin sehän ei kuulu arkeemme.
Jos haluat keskustella naisen asemasta jossain Afrikan aids alueella, ota selvää ensin paikallisesta kulttuurista.hmp.f kirjoitti:
Ihan satavarma joku on tuonkin ajatuksen ajatellut ennen sua. Ja ollut yhtä yksioikoinen.
Miksei omaksua toisten ajatukset ja ehkä peräti jalostaa niitä?Kaikki ajatukset on joku muu varmaan ajatellut ennen sinua. Mutta ellei niitä ole jostain kuullut tai lukenut, niin niitä voi pitkään pitää omina.
Toisaalta taas, ellei ole tiennyt jonkun toisen jo aikaisemmin sanoneen tai ajatelleen jotain, niin onhan ne siten tavallaan omia ajatuksia-
- tööttt
En tiedä ja ken määrittelee tekemisen ja pakkosuoritukset
- p-suomalaisten yhtenä teemana on .. kun maksajat loppuu
- mitäs sitten?
Kirjoittelin aiemmin pakkotyöstä, näkövammaisuudesta, paranoiasta, skitsofreniasta - aiheina vaikeita ja sukujen taustoista
- mitä seurauksia on olla sukupolvesta toiseen vainoamisen kohteena
- ei mitään turvaa - suojaa päällä maan
- liekö sen kummempaa että elämässä ei todellakaan ole kaikki asiat omien valintojen varassa tai seurauksia niistä
- tai miksi pitäisi miellyttää tai aina olla jotenkin hyvä kuin ostettava kaupan tuote - kelpaavana tai epäkelpona -
- ex-miehellä oli aina tapana todeta että halpahan oli mikä tahansa kun rahalla sai niin vammaisia kuin viallisia, yhteiskunnan roskina pitämiään
- entä jos ihminen vammaisuudestaan huolimatta kieltäytyy olemasta
vain pelkkä roska tai jäte - napit vastakkain voi toivotella hyvää matkaa
niin kauas pippurimaihin kuin ilmansuuntia riittää
- jotain tekemistä yhteiskuntarauhankin kanssa lie kaiken maailman
asioillakin."Jos ihminen kieltäytyy olemasta
vain pelkkä roska tai jäte - napit vastakkain" ... muiden kanssa, näin ymmärsin. Mutta miksi elää muiden mielipiteiden mukaan kun voi elää omaa elämää, olematta roska tai jäte.
Oma valinta.
Nyt ulos ja kävelemään kohti paikallisten taiteilijoiden järjestämään taidetapahtumaan.korppis kirjoitti:
"Jos ihminen kieltäytyy olemasta
vain pelkkä roska tai jäte - napit vastakkain" ... muiden kanssa, näin ymmärsin. Mutta miksi elää muiden mielipiteiden mukaan kun voi elää omaa elämää, olematta roska tai jäte.
Oma valinta.
Nyt ulos ja kävelemään kohti paikallisten taiteilijoiden järjestämään taidetapahtumaan.Jos elämä on yhtä taistelua toisia vastaan, se käy kyllä raskaaksi. Vaikka voi elää niin kuin kirjoitit, niin kuka jaksaa? Miksi toisten pitää joutua jaksamaan enemmän toiset? Vain siksi koska ei ole samat perusedellytykset elää kuin toisilla?
En ole tyyppi, joka nostaa kädet ylös ja huutaa...no, hyvä on luovutan, perkele, viekää tuhkatkin pesästä, ei. Ja kun kirjoitan kirjoitan itsestäni en naapurin sairauksista. Naapurin elämää en seuraile.
Toistaiseksi voin elää sellaista elämää kuin haluan.
Tiedän sinun olevan yli kymmenen vuotta minua nuorempi joten tämän hetkiset terveyteesi ja kuntoosi koskevat valintasi vaikuttavat millainen olet kymmenen vuoden kuluttua.
Älä elä muiden elämää vain omaasi. Kenenkään ei pidä joutua jaksamaan enempää kuin itse jaksaa. Jokainen kantaa taakkansa. Kuuntele, mutta älä lähde myötäelämään muiden elämään.
Toivon, että lapsesi sanovat sinulle joskus kymmenen vuoden kuluttua, sitten kuten omani minulle " Äiti, olen muuttanut käsityseni vanhenemisesta, seuratessani sinun ja Petzen elämää."- siilenä
korpikirjailija kirjoitti:
En ole tyyppi, joka nostaa kädet ylös ja huutaa...no, hyvä on luovutan, perkele, viekää tuhkatkin pesästä, ei. Ja kun kirjoitan kirjoitan itsestäni en naapurin sairauksista. Naapurin elämää en seuraile.
Toistaiseksi voin elää sellaista elämää kuin haluan.
Tiedän sinun olevan yli kymmenen vuotta minua nuorempi joten tämän hetkiset terveyteesi ja kuntoosi koskevat valintasi vaikuttavat millainen olet kymmenen vuoden kuluttua.
Älä elä muiden elämää vain omaasi. Kenenkään ei pidä joutua jaksamaan enempää kuin itse jaksaa. Jokainen kantaa taakkansa. Kuuntele, mutta älä lähde myötäelämään muiden elämään.
Toivon, että lapsesi sanovat sinulle joskus kymmenen vuoden kuluttua, sitten kuten omani minulle " Äiti, olen muuttanut käsityseni vanhenemisesta, seuratessani sinun ja Petzen elämää."Unohdit perimän joka ohittaa omat valintasi joidenkin tapauksessa. Elämähän olisikin helppoa jos vain omat valintasi vaikuttaisi siihen minkälaisen elämän elät.
korpikirjailija kirjoitti:
En ole tyyppi, joka nostaa kädet ylös ja huutaa...no, hyvä on luovutan, perkele, viekää tuhkatkin pesästä, ei. Ja kun kirjoitan kirjoitan itsestäni en naapurin sairauksista. Naapurin elämää en seuraile.
Toistaiseksi voin elää sellaista elämää kuin haluan.
Tiedän sinun olevan yli kymmenen vuotta minua nuorempi joten tämän hetkiset terveyteesi ja kuntoosi koskevat valintasi vaikuttavat millainen olet kymmenen vuoden kuluttua.
Älä elä muiden elämää vain omaasi. Kenenkään ei pidä joutua jaksamaan enempää kuin itse jaksaa. Jokainen kantaa taakkansa. Kuuntele, mutta älä lähde myötäelämään muiden elämään.
Toivon, että lapsesi sanovat sinulle joskus kymmenen vuoden kuluttua, sitten kuten omani minulle " Äiti, olen muuttanut käsityseni vanhenemisesta, seuratessani sinun ja Petzen elämää."Sinä olet sisupussi, minä olen myötäeläjä. Voimme kumpikin himmata itteämme sen verran ettei rikota itseämme, mutta luonnetta ei voi (ja miksi pitäisi) muuttaa.
siilenä kirjoitti:
Unohdit perimän joka ohittaa omat valintasi joidenkin tapauksessa. Elämähän olisikin helppoa jos vain omat valintasi vaikuttaisi siihen minkälaisen elämän elät.
En minä ole mitään unohtanut.
- juupajuupas
Kylla, yritan karistaa he jotka paattavat nyt minun elamastani.
- Jäikaivelemaan
Hyvä että kommentoit tuota. Pysähdyin siihen itsekin, mutta en saanut ajatusta koottua kirjalliseen muotoon.
Me olemme siinä onnellisessa asemassa että voimme valita itse. Se ei aina ole ollut itsestään selvä asia. Katselin tossa Carola Standertsköldin videon youtubista, se alkaa kun Carola kävelee vaatekaapilleen joskus kymmenen aikaan aamulla, Aamu-unisena ja sanooo...."mitähän tekisin tänään...taidan lähteä ratsastamaan". Pienviljelijän vaimo ei kuusikymmentäluvulla kysellyt mitähän tekisin tänään...kello oli puoli kuusi aamulla ja lehmät oli lypsettävä.
Eli valinnat oli vähissä.
Me olemme todellakin omien valintojemme summia. Minulla oli kylässä viikon päivät veljeni USA:sta, arkkikonservatiivi, Trumpin kannattaja, rasisti ja ex-miltääri. Äärimmäisen vaikea keskustella hänen kanssaan yleensäkään mistää maailman tapahtumista, kun hän on se mikä on ja otsasuonet alkaa pullistumaan jos minä erehdyn sanomaan...esimerkiksi että Obama oli ihan hyvä pressa tai itse olisin äänestänyt Hillarya :)) Hän on sydämellinen, auttava, huolehtiva ja muutenkin hieno ihminen, mutta täysin omien valintojensa summa. Samoinkuin minä- kaksi eri maailmaa jotka tapasivat toisensa. Ei meille mitään riitaa tullut, mutta se elefantti huoneessa kasvoi päivä päivältä.Jutustelimme useiden amerikkalaisten risteilyvieraiden kanssa, milloin aurinkokannella, ravintoloissa ja kahviaamiaisella. Usein keskustelu eteni kauas amerikkalaisten juuriin. Heidän isovanhampansa olivat kotoisin Irlannista, Puolasta, Ruotsista, Hollannista, Saksasta jne. Yksikään ei tunnustautunut Trumpin kannattajaksi. Vastaukset olivat luokkaa.... Liikemies, ei politikko, mutta katsotaan, annetaan miehen yrittää.
korpikirjailija kirjoitti:
Jutustelimme useiden amerikkalaisten risteilyvieraiden kanssa, milloin aurinkokannella, ravintoloissa ja kahviaamiaisella. Usein keskustelu eteni kauas amerikkalaisten juuriin. Heidän isovanhampansa olivat kotoisin Irlannista, Puolasta, Ruotsista, Hollannista, Saksasta jne. Yksikään ei tunnustautunut Trumpin kannattajaksi. Vastaukset olivat luokkaa.... Liikemies, ei politikko, mutta katsotaan, annetaan miehen yrittää.
Ei minua vaivaa yhtään se että häntä kannatetaan; mikä minua lähinnä häiritsee on aggressiivinen ja loukkaava kielenkäyttö poliittisista vastustajista (ne jotka äänestivät Hillarya eivät ole "oikeita" amerikkalaisia, vaan mustia, apinoita, rättipäitä, meksikkolaisia "raiskaajia", homoja, lesboja ja ennenkaikkea, IDIOOTTEJA. Kaikki media mitä minä luen on täynnä valheita, ainoastaan hän joka asuu maassa tietää totuuden (Fox News-version, mutta se on hänelle ainoa totuus). Me sovittiin sitten että yritetään olla puhumatta politiikasta (minun ehdotukseni) koska näkemyksemme eroavat niin paljon toisitaan. Minä en kuulemma ole "idiootti" koska olen hänen perhettään :))
Se oli pitkä viikko, mutta kaikki ei ollut negatiivista. Ensi vuonna jatketaan neuvotteluja Salt Lake Cityssä ;)
- saisjoloppua
Jos haluaa masentua niin katsoo televisiota, siellä sunnuntainakin on usein sotajuttuja, siis valintani on, etten katso.
Näin on, väkivaltaa täynnä koko loota.
Mutta tiesitkö että sotien takia on esim. peltikatot ja penisilliinit kehitetty paljon nopeammin?
kristallinkirkkaasti .
Melkein 50v olin elättäjänä ja isänä .aina se perälauta josta potkittiin vauhtii suoritukseen .
Nyt keskityn vain ja ainoastaan siihen et elämäni olis ku silkkiä vaan .- Tiedänköhännytkään
Hitsi että on hyvä kysymys. Ja vahinko, että pitää elää näille kymmenille ja huomata vasta liian (?) myöhään, että on vain ajelehtinut, ettei osannut ajaa ja ohjata 'paattia' elämänsä merellä siihen suuntaan kuin olisi itse tahtonut.
Aiheesta tulee liian iso ja vaikea, kun siihen liitetään kysymykset oikeasta ja väärästä. Tekikö oikein vai väärin kun ei toteuttanut omaa olemassaoloaan tai tekikö oikein vai väärin kun jäi toteuttamaan muitten tahtoja ja toiveita. Kenellä siihen on vastaus? Sellaiselta en sitä kuitenkaan halua, joka on pyöritellyt elämässään vain omaa napaansa.Onko sellaista olemassa kuin väärä kun on elämästä kyse? Kun määränsä paskaa on jokaiselle kuitenkin kai langetettu :)
- Riittääkövastaukseksi
Niiih, mutku oikea ja väärä on vähän niin kuin suora ja käyrä. Jos panet suoran ja käyrän kepin vierekkäin ei tarvitse selittää yhdelläkään sanalla kumpi on mitäkin.
Riittääkövastaukseksi kirjoitti:
Niiih, mutku oikea ja väärä on vähän niin kuin suora ja käyrä. Jos panet suoran ja käyrän kepin vierekkäin ei tarvitse selittää yhdelläkään sanalla kumpi on mitäkin.
Nooh, jos sä satutit muita kun et toteuttanut olemassaoloasi, niin teit väärin. Jos et, sä et ainakaan tehnyt mitään väärin. Heeh, okei, en tuolla vastauksella päässyt puusta pidemmälle, selitin taaskin vain väärän :)
Oikein vai väärin....
Kai jokainen inventoi joskus elettyä elämää? Varsinkin kun lapset kasvaa ja huomaa että joka saralla ei mene ihan niin kuin toivoisi. Miettii että mä tein niin väärin tuossa, olisi pitänyt jne. Mutku kaikessa on etu- ja takapuolensa. Jos olisi kasvattanut toisin, olisi taatusti tehnyt jotain muuta virhettä. Panen pääni pantiksi tästä, mikä ehkä on virhe :)) Naah, menköön, mulla on kaksi päätä, ja tätä nykyä en tee toisella mitään...
Hei, kuules. Jos ei olisi sellaista kuin väärin, niin olisiko "oikein" olemassa?- Tarvittavaa
Ehkä en satuttanut muita, mutta olen hokannut sellaisen höhlän jutun aikain saatossa, että taidankin olla itse itseni pahin vihollinen. Oisko se oikein vai väärin vai oikein väärin? Vai vain sitä ettei ole tehnyt päillään mitään ...
Tarvittavaa kirjoitti:
Ehkä en satuttanut muita, mutta olen hokannut sellaisen höhlän jutun aikain saatossa, että taidankin olla itse itseni pahin vihollinen. Oisko se oikein vai väärin vai oikein väärin? Vai vain sitä ettei ole tehnyt päillään mitään ...
Nojoo, itseään pitäisi osata suojellakin, aina ei niin hyvin onnistu siinä. Silloin tavallaan pettää itseään, vai mitä sä tuumit asiasta?
Toisaalta, kaikkein eniten kasvaa ihmisenä just kriiseissä, mun mielestä. Joten voiko väärin sitten kuitenkaan olla niin väärin? Jos lopputulos on oikein.hmp.f kirjoitti:
Nojoo, itseään pitäisi osata suojellakin, aina ei niin hyvin onnistu siinä. Silloin tavallaan pettää itseään, vai mitä sä tuumit asiasta?
Toisaalta, kaikkein eniten kasvaa ihmisenä just kriiseissä, mun mielestä. Joten voiko väärin sitten kuitenkaan olla niin väärin? Jos lopputulos on oikein.Kasva sinä kriiseissä, minä en kriisejä kaipaa kasvuun, elän omanlaistani elämää ja aurinko paistaa.
- Turvallisuustaattu
Luulisi "kirjailijan" tietävän että mitään kasvua ei tapahdu ilman kriisejä. Paistattelusta, köllöttelystä ja löllöttelystä ei kehity sen enempää ajatusmaailma kuin fyysinen kuntokaan.
Juuri sillä lailla olenkin itseni pahin vihulainen, että olen suojellut itseäni liikaa enkä ole pannut persoonaa likoon silloin kun se olisi pitänyt tehdä että olisi saavuttanut jotain. Ehkä. Mahdollisesti. Turvallisuustaattu kirjoitti:
Luulisi "kirjailijan" tietävän että mitään kasvua ei tapahdu ilman kriisejä. Paistattelusta, köllöttelystä ja löllöttelystä ei kehity sen enempää ajatusmaailma kuin fyysinen kuntokaan.
Juuri sillä lailla olenkin itseni pahin vihulainen, että olen suojellut itseäni liikaa enkä ole pannut persoonaa likoon silloin kun se olisi pitänyt tehdä että olisi saavuttanut jotain. Ehkä. Mahdollisesti.Vieläkö kaipaat elämääsi kriisejä?
Tällä ikkää sitä tykkään paistatella, köllötellä ja löllötellä, kehityskriisit lie jo läpikäytynä. Sanaristikot aivotyönä ja viis-kilsaa kävelyä per päivä rittännee kunnon ja ajatusmaailman kohtuulliseen ylläpitoon 😆- Eiliiantasaista
En ehkä kaipaa, mutta kyllä niitä elävälle vastaan putkahtaa kaipaamattakin. Ei pääse pitkästymään kun on välillä vähän haasteita.
- kylmätotuus
Ei minulla mitään suuria suunnitelmia elämäni varalle ole.
Elelen vaan päivän kerrallaan, enkä voi etukäteen tietää, mitä se tuo tullessaan.
Itse otan vastuun tekemisistäni ja valinnoistani. Kukapa muukaan sen voisi puolestani tehdä?
Mahdollisuuteni kantaa vastuuta toisista ovat rajalliset, ainakin taloudellisessa mielessä. Voin kuitenkin kuunnella heidän huoliaan ja murheitaan ja kenties siten auttaa heitä jaksamaan elämässä eteenpäin. Tiedän itse omasta kokemuksesta, miten suuri merkitys sillä on, että on joku jonka kanssa voi huolensa jakaa.
Minulla on omat käsitykseni oikeasta ja väärästä. Pyrin noudattamaan periaatteitani, mutta kieltämättä joskus tulee kompuroitua ja omatunto alkaa kolkutella.
On muuten mielenkiintoinen juttu tuo käsitys oikeasta ja väärästä. Mitkähän eri syyt vaikuttavat siihen, että ihmisten näkemykset oikeasta ja väärästä poikkeavat niin paljon toisistaan?- sliipy.sdiipy
Se on kuin laulusta
" on kaksi tapaa keittää kahvia, oikea ja väärä" Kylmätotuus, on silti ihmisiä jotka ovat onnettomia eikä tee asialle mitään, ja vastuu ikään kuin siirtyy ympäristölle.
hmp.f kirjoitti:
Kylmätotuus, on silti ihmisiä jotka ovat onnettomia eikä tee asialle mitään, ja vastuu ikään kuin siirtyy ympäristölle.
Tällä kommentilla vahvistat olevasi samaa mieltä siitä, että ihminen itse tekee elämästään näköisensä, ei muut.
korpikirjailija kirjoitti:
Tällä kommentilla vahvistat olevasi samaa mieltä siitä, että ihminen itse tekee elämästään näköisensä, ei muut.
Enhän! Onhan se elämä ihan erilainen riippuen siitä, synnytkö jonnekin Afrikkaan ja äidilläsi on ollut aids, kuin jos synnyt Suomessa jossakin Suvisaaristolaiseen perheeseen?
Kaikkeen ei elämässä voi vaikuttaa.hmp.f kirjoitti:
Enhän! Onhan se elämä ihan erilainen riippuen siitä, synnytkö jonnekin Afrikkaan ja äidilläsi on ollut aids, kuin jos synnyt Suomessa jossakin Suvisaaristolaiseen perheeseen?
Kaikkeen ei elämässä voi vaikuttaa.Mitä vitun tekemistä afrikkalaisilla on suomalaisten elämän hallinnan kanssa.
korppis kirjoitti:
Mitä vitun tekemistä afrikkalaisilla on suomalaisten elämän hallinnan kanssa.
Koska ne ovat valaisee sen, että emme valitse ihan kaikkea. Joskus saa niin huonot kortit, että ei pääse samoille tasoille jonkun toisen kanssa. Olisin toki voinut ottaa esimerkkejä kahdesta suomalaisestakin, mutta ero ei olisi ollut niin huomattava.
hmp.f kirjoitti:
Koska ne ovat valaisee sen, että emme valitse ihan kaikkea. Joskus saa niin huonot kortit, että ei pääse samoille tasoille jonkun toisen kanssa. Olisin toki voinut ottaa esimerkkejä kahdesta suomalaisestakin, mutta ero ei olisi ollut niin huomattava.
Kirjoitin tuonne ylemmäksi jo jotain. Toivon, että käytät vertailuissasi sitä tietoa ja kokemusta jota omaat. Ethän itseasiassa tiedä afrikkalaisten elämästä muuta kuin mitä olet lukenut tai televisiosta katsonut.
- kylmätotuus
hmp.f kirjoitti:
Kylmätotuus, on silti ihmisiä jotka ovat onnettomia eikä tee asialle mitään, ja vastuu ikään kuin siirtyy ympäristölle.
Nämä onnettomat ihmiset voivat olla niin uupuneita, ettei heillä ole enää voimia tarttua kiinni elämäänsä lukuisten vastoinkäymisten vuoksi.
Suomessakin yksinäisyys on suuri ongelma. Jos ihmisellä ei ole ketään, jolle voi huolistaan ja ongelmistaan kertoa, niin seuraukset voivat olla tuhoisat.
Kirjoitin jo aiemmin, että meillä "vahvemmilla" on mahdollisuus olla se olkapää, johon heikommat voivat nojautua. Se ei paljon vaadi. Olemme vain ihmisiä ihmisille.
Tätä ketjua luettuani huomasin, että on nimimerkkejä (tai ainakin yksi), jotka kuvittelevat omahyväisesti, että elämänpolku on heidän omissa käsissään ja heillä on valta rakentaa elämänsä mieleisekseen.
Tuo kuvitelma on suuri harha ja näin ajattelevat ovat pelkkiä pintaliitäjiä.
Vakavien kriisien pitäisi kasvattaa meitä ihmisinä. Enkä nyt tarkoita ripsin nyrjähdystä.
Olemme jo sen ikäisiä, että näitä kasvunpaikkoja luulisi olevan jokaisella.
Vain yksi kirjoittaja on nähtävästi päässyt läpi elämänsä ilman kriisejä tai ei sitten ole oppinut niistä yhtikäs mitään.
Menneisyyteen jääminen on turhaa, mutta siitä opitut asiat ovat tärkeitä siksi, ettemme sortuisi samoihin virheisiin, joita kenties nuorempina teimme.
Laitan tähän loppuun erään laulun, jossa on monta tosiasiaa-esim. kaiken rakkauden, jonka annat sen sä saat aina takaisin.
https://www.youtube.com/watch?v=IlLKz-asFyw
Tällainen eksistentiaalinen kriisi minulla on ollut menossa jo pitemmän aikaa.
Koska uskon että elämällä ei ole mitääntarkoitusta, siis sellaista mitä me emme ole itse sille antaneet, niin tunnen olevani nyt hieman hukassa.
Juttelimme pitkään aamiaispöydässä pari päivää sitten (meidän brunssit on pitkä tapahtuma ja vielä pitempi kun on vieraita: lämmin-ja kylmäsavustettua lohta, sateenkaarirautua, keitettyjä kananmunia, leikkelvati,jossa on savukinkkua prosciuttoa, kolmea sorttia salameja, mortadellaa, jamon serranoa ja pari juustoa, leipää ainakin neljää sorttia, voita, merisuolamargariinia, appelsiinimehua, karpalomehua, runsas valikoima hedelmiä ja tietenkin paljon kahvia ja mielipiteitä :))
***
Päädyimme keskustelamaan vakavista asioista: mikä tekee elämästä arvokkaan. Veljeni laskettelee syöksylaskua ja hänelle vauhti ja kilpailu on tärkeää, rahallinen ja aineellinen menestys tekee elämästä myös arvokkaan. Minä jouduin kelaamaan taaksepäin ja toteamaan, että olen lähes koko aikuiselämäni yriittänyt tehdä elämästäni arvokkaan tekemällä asioita muiden eteen: kasvattamalla,huolehtimalla, huoltamalla, hoitamalla, ruokkimalla; poikani mielestä elämäni on ollut tyypillinen ikäluokkani naistenansa. Periaatteessa kuitenkin ajattelen että elämä joka on eletty vain itselle on arvotonta ajanhaaskausta.Eli olet roolisi vanki. Äiti ja huolehtija. Poikasikin mielestä olet aikasi naisten prototyyppi. Elät muiden elämää. Huolehdit maailman pahuudesta, päättäjien kylmyydestä. Kuitenkaan kukaan ei ole kiinnostunut sinusta tai edes halustasi pelastaa.
Elämää voi vielä muokata omanlaisekseen. Jättämällä sitkun ja sitķun taakseen ja antamalla itselleen luvan ei kun nyt.
No, meitähän on joka lähtöön. Pirre itkee Puerto Ricon auringon alla kaipuutaan räntäsateeseen.
Antaappa oikeaa vastausta, ei se on mahdotonta, ei ole oikeita vastauksia. Jokainen elää siten kuin elää.
Nyt takaisin unimaan😥Palomalle. Mä vastustan sitä ajatusta täysin rinnoin, että olisimme jotenkin turhia.
Kirjoitin juuri puhtaaksi isäni muistelmat, tuli mieleen isoäitini, kummatkin, ja koko liudan henkistä perintöä mitä olen heiltä saanut. Niitä minä kokoan parhaani mukaan (juuei en aina onnistu..) ja tarjoan eteenpäin omille lapsille.
Uskon siihen, että jokainen hymy jonka tarjoan vastaantuleville, ei ole turha. Ne tulevat tarpeen. Niin kuin isoäidin sisu, ja äitini syvyys, isäni intohimo elämää kohtaan. Koska kaikki koskettavat minua, miten voin olla itse mitenkään turha, koskettamatta muita?
En kylläkään koe itseäni uhriksi tai vangiksi, vaan saan tyydytystä ja iloa siitä kun läheiseni voivat hyvin ja olen pystynyt jotenkin edesauttamaan; kai se on jonkinlaista ohjelmointia, mutta en vaihtaisi sitä mihinkään. Edelleenkin, elämä jossa toisia ihmisiä ei oteta huomioon ja kakki toiminta keskittyy vain omaan itseen on mielestäni täysin arvoton elämä, vaikka olisit Ivanka Trump ja "438 miljardin" arvoinen. (Tää oli esimekki :)).
Biologisesti olen ilman muuta ohjelmoitu, samoin kuin sinäkin, huolehtimaan oman jälkikasvun hyvinvoinnista.
Kyllä minä olen rajoja rikkonut ja elänyt täyttä elämää; seurannut omaa tähteäni ja ottanut haasteita vastaan aivan nokko. Mieheni kuoleman jälkeenkin, vaikka keskityin lähinnä saamaan lapseni kunnialla aikuisiksi, tein suuria valintoja ja rohkeita päätöksiä.
Nyt, kun eläkeläisvuodet ovat näyttäneet rutiininsa ja näillä todennäköisesti mennään lopun elämää, katselen tietyllä nostalgialla takaisinpäin ja jossittelenkin: "miten olisi mennyt jos....olisin valinnut sanotaan esimerkiksi, jäädä asumaan Kolumbiaan ja kasvattaa lapseni paikalliseen ylempään keskiluokkaan, vai olisiko tyttäreni mennyt liian nuorena naimisiin ja poikani karannut vuorille kalashnikov olallaan...jos olisin muuttanut ystävättärieni kanssa Wyomingiin niinkuin olimme ajatelleet, mennyt jonkun lehmipaimenen kanssa naimisiin ja nyt kannattaisin Trumppia ja kuuluisin Tea Partyyn....
Mutta kun...valitsin järjen tien ja palasin Pohjolaan ja nyt meen katseleen tiluksia jäistä vapaana virtaavan Taalainmaanjoen rantamille...Paluu menneeseen, jossittelu mitä jos olisin tehnyt toisin ei johda muuhun kuin aikaisempien valintavaihtoehtojen vähättelyihin. Mahdollisuuksien irvailuihin, se mitä aikanaan päätit on peruuttamatonta ja tekemäsi päätökset johtaa nyt elämääsi.
Halut ja toiveet elämän muutoksiin joihin eivät omat resussit riitä on myös asetettava realistiseen pystynkö tähän tarkasteluun.
Ei minusta koskaan tule kirjailijaa, miten on tuleeko sinusta?korpikirjailija kirjoitti:
Paluu menneeseen, jossittelu mitä jos olisin tehnyt toisin ei johda muuhun kuin aikaisempien valintavaihtoehtojen vähättelyihin. Mahdollisuuksien irvailuihin, se mitä aikanaan päätit on peruuttamatonta ja tekemäsi päätökset johtaa nyt elämääsi.
Halut ja toiveet elämän muutoksiin joihin eivät omat resussit riitä on myös asetettava realistiseen pystynkö tähän tarkasteluun.
Ei minusta koskaan tule kirjailijaa, miten on tuleeko sinusta?Tästä olen samaa mieltä. Vanhoista huonoista valinnoistakin voi olla kiitollinen, koska ne antoi mahdollisuuden kasvaa.
hmp.f kirjoitti:
Tästä olen samaa mieltä. Vanhoista huonoista valinnoistakin voi olla kiitollinen, koska ne antoi mahdollisuuden kasvaa.
Nyt en oikein ymmärtänyt. Kaikki valinnat antavat mahdollisuuden kasvaa, suunta on vain eri. Minä en ole mielestäni koskaan tehnyt mitään tosi huonoja valintoja, siis tärkeitä valintoja, mitä nyt pari miestä matkanvarrella olisi tarvinnut jättää väliin :))
Minua on aina kiinnostaneet suuriin valintoihin johtaneet syyt ja se että oma elämä perustuu näihin valintoihin. Ne myös kertovat paljon omasta kypsyydestä siinä elämänvaiheessa. Esimerkiksi: minulta on usein kysytty miksi valitsin Ruotsin kun minulla oli elämä hyvässä alussa USA:ssa ja kaikki paperit kunnossa. Valintani oli todennäköisesti paras mahdollinen, jälkikäteen arvioituna, mutta tein sen kokolailla spontaanisti. Ruotsi ei ollut edes perintöprinsessojen joukossa vaan loikkasi kuin musta hevonen esille kun olin jo päättänyt lähteä.korpikirjailija kirjoitti:
Paluu menneeseen, jossittelu mitä jos olisin tehnyt toisin ei johda muuhun kuin aikaisempien valintavaihtoehtojen vähättelyihin. Mahdollisuuksien irvailuihin, se mitä aikanaan päätit on peruuttamatonta ja tekemäsi päätökset johtaa nyt elämääsi.
Halut ja toiveet elämän muutoksiin joihin eivät omat resussit riitä on myös asetettava realistiseen pystynkö tähän tarkasteluun.
Ei minusta koskaan tule kirjailijaa, miten on tuleeko sinusta?Emmä tiedä vielä. Kovasti toi suku on kehoittanut että jatkaisin kirjoittamista.
Paloma.se.co kirjoitti:
Emmä tiedä vielä. Kovasti toi suku on kehoittanut että jatkaisin kirjoittamista.
Haluatko itse jatkaa vai jatkatko vain koska muut sitä toivovat? Itselllä pitää olla intohimo kirjoitaa, ei se muiden halusta toimi.
korpikirjailija kirjoitti:
Haluatko itse jatkaa vai jatkatko vain koska muut sitä toivovat? Itselllä pitää olla intohimo kirjoitaa, ei se muiden halusta toimi.
Haluan itse sitä ja aloite on täysin omani. Kerroin veljelleni ja hän rohkaisi jatkamaan ja antoi neuvoja miten jatkaa eteenpäin. Mun dilemma on ollut että haluan tehdä heti kerralta valmista tekstiä ja hän tykkäsi että mun pitää vain kirjoittaa välittämättä virheistä, kronologiasta tai edes kielestä ja korjailla ja valkata sitten jälkeenpäin, oikolukea ja tehdä lopullinen versio vasta sitten kun kun minulla on paljon kirjoitettua materiaalia.
Paloma.se.co kirjoitti:
Haluan itse sitä ja aloite on täysin omani. Kerroin veljelleni ja hän rohkaisi jatkamaan ja antoi neuvoja miten jatkaa eteenpäin. Mun dilemma on ollut että haluan tehdä heti kerralta valmista tekstiä ja hän tykkäsi että mun pitää vain kirjoittaa välittämättä virheistä, kronologiasta tai edes kielestä ja korjailla ja valkata sitten jälkeenpäin, oikolukea ja tehdä lopullinen versio vasta sitten kun kun minulla on paljon kirjoitettua materiaalia.
"Pal-kor"
Menkääs nyt jatkamaan sinne blogeihinne tätä typerää tsättiä.
H.Paloma.se.co kirjoitti:
Nyt en oikein ymmärtänyt. Kaikki valinnat antavat mahdollisuuden kasvaa, suunta on vain eri. Minä en ole mielestäni koskaan tehnyt mitään tosi huonoja valintoja, siis tärkeitä valintoja, mitä nyt pari miestä matkanvarrella olisi tarvinnut jättää väliin :))
Minua on aina kiinnostaneet suuriin valintoihin johtaneet syyt ja se että oma elämä perustuu näihin valintoihin. Ne myös kertovat paljon omasta kypsyydestä siinä elämänvaiheessa. Esimerkiksi: minulta on usein kysytty miksi valitsin Ruotsin kun minulla oli elämä hyvässä alussa USA:ssa ja kaikki paperit kunnossa. Valintani oli todennäköisesti paras mahdollinen, jälkikäteen arvioituna, mutta tein sen kokolailla spontaanisti. Ruotsi ei ollut edes perintöprinsessojen joukossa vaan loikkasi kuin musta hevonen esille kun olin jo päättänyt lähteä.En mä sua mitenkään ajatellut kommentillani, yleisellä tasolla kommentoin.
hunksz kirjoitti:
"Pal-kor"
Menkääs nyt jatkamaan sinne blogeihinne tätä typerää tsättiä.
H.Tai mitä jos ite häivyt komentelemasta täältä.
hmp.f kirjoitti:
Tai mitä jos ite häivyt komentelemasta täältä.
"humps"
Minä en tsättäile komennellessanikaan.
H.hunksz kirjoitti:
"humps"
Minä en tsättäile komennellessanikaan.
H.Nytkin tsättäilet, mokoma. Viestisi ei sisällä mitään, mikä koskee aloitusta.
hunksz kirjoitti:
"Pal-kor"
Menkääs nyt jatkamaan sinne blogeihinne tätä typerää tsättiä.
H."Keskustele elämästä ja arjesta."
Voit mennä vaikka sinne kuuluisaan hevonv.....un muita komentelemasta. Sinulla on omat typerät sääntösi siitä mikä on blogaamista, mikä chattia, mikä keskustelua. Mee karsinoimaan vaikka noita omia aivopierujasi. Olen lopeensa kyllästynyt yrityksiisi toimia päällepäsmärinä täällä.
Icke vänlig hälsning,
PPaloma.se.co kirjoitti:
"Keskustele elämästä ja arjesta."
Voit mennä vaikka sinne kuuluisaan hevonv.....un muita komentelemasta. Sinulla on omat typerät sääntösi siitä mikä on blogaamista, mikä chattia, mikä keskustelua. Mee karsinoimaan vaikka noita omia aivopierujasi. Olen lopeensa kyllästynyt yrityksiisi toimia päällepäsmärinä täällä.
Icke vänlig hälsning,
PPaloma.se.co"
No mitä järkeä on tsättäillä kahdestaan täällä.
Jos kerran molemmilla ovat omat keskustelu-bloginsa?
En minä ymmärrä moista touhua.
yst.
H.hunksz kirjoitti:
Paloma.se.co"
No mitä järkeä on tsättäillä kahdestaan täällä.
Jos kerran molemmilla ovat omat keskustelu-bloginsa?
En minä ymmärrä moista touhua.
yst.
H.Höpiset. Blogit on meitin matkapäiväkirjoja .Niihin voi, jos haluaa, jättää kommentteja, mutta yleensä ei.
Keskusteluihimme täällä, toisinkuin chateissa, saa vapaasti osallistua jos riittää kiinnostusta. Tai sitten voi jättää väliin. Ei me olla täällä toteuttamassa jotain sinun märkää unelmaasi, vaan meillä on omat aiheemme.
Saitpa minut kerrankin suuttumaan. Ole hyvä vaan-
- reppuriika
Kyllä ihminen tietää omassatunnossaan oikean ja väärän ja tämä tieto on jossain määrin primitiivisilläkin kansoilla ja heimoilla, mutta ihminen toimii paljon sisäistä moraaliaan vastaan.
Laki ilmoittaa mikä on oikein, todistaa tekijää vastaan, mutta ei anna voimaa tehdä oikein.
Ihminen voi tietenkin opetuksen, kasvatuksen ja omankin edun vuoksi toimia niin kuin tietään hyväksi, mutta jokainen toimii tietoisesti väärin.
Jumalan apu antaa voiman valita oikein vaikeissa kiusauksissa: koske toisen puolisoon, ei ala kostamaan vaikka mahdollisuus siihen olisi, voi antaa anteeksi, valitsee toisen auttamisen vaikka oma suu olisi lähempänä kuin se kontinsuu.
Pitäisi noudattaa myös maallisia lakeja. En varasta lähimmäisen omaa, mutta välistä kävelen päin punaisia, jos väylä on vapaa ja ei ole pieniä lapsia siinä kastomassa. Ja valitettavasti se juoru ja pahansuopa puhe lipsahtaa suustani ja en auta vähäosaista niin kuin pitäisi. Jos minut valittaisiin valtuustoon päättämään kaupungin asioista, niin siinä olisi haaste rehellisyyteen.
Uskovainen ole mutta en missään mielessä täydellinen. Kasvun varaa on. Myönnän sen. Tarvitsen omaa tahtoa ja Jumalan voimaa.Joo, uskon myös että ihminen tietää mikä on oikein ja väärin. On vaan erittäin taitava ylipuhumaan itseään ja etsimään hyvät motivoinnit myös paska-päätöksiin.
Valintasi politiikkaan avaisi silmäsi heti kohta ymmärtämään, että rehellisyys selkäänpuukottajien joukossa ei avaisi sinulle ovia auttamaan vähempiosaisia. Politiikassa mennään vahvimman selän takana vahvimman ehdoilla.
korpikirjailija kirjoitti:
Valintasi politiikkaan avaisi silmäsi heti kohta ymmärtämään, että rehellisyys selkäänpuukottajien joukossa ei avaisi sinulle ovia auttamaan vähempiosaisia. Politiikassa mennään vahvimman selän takana vahvimman ehdoilla.
Ei minun ehdoillani.
En koskaan asetu vahvimman puolelle ainoastaan sen takia että siellä on paljon väkeä. Mieluummin Don Quixote joka taistelee tuulimyllyjä vastaan. Muuten, luin juuri Dagens Nyheteristä mielenkiintoisen mielipideartikkelin, jossa keskustellaan kokoomuslaisten nuorten suuresta huolesta, kun suurin osa maahnamuuttajista, etenkin muslimiväestöstä, äänestää vasemmistoa. (Siis täällä Ruotsissa).
Varteenotettava asia kun mutaman vuoden päästä nää "suuret maahanmuutajaikäluokat" ovat saaneet kansalaisuuden ja pääsevät vaikuttamaan asioihin.Paloma.se.co kirjoitti:
Ei minun ehdoillani.
En koskaan asetu vahvimman puolelle ainoastaan sen takia että siellä on paljon väkeä. Mieluummin Don Quixote joka taistelee tuulimyllyjä vastaan. Muuten, luin juuri Dagens Nyheteristä mielenkiintoisen mielipideartikkelin, jossa keskustellaan kokoomuslaisten nuorten suuresta huolesta, kun suurin osa maahnamuuttajista, etenkin muslimiväestöstä, äänestää vasemmistoa. (Siis täällä Ruotsissa).
Varteenotettava asia kun mutaman vuoden päästä nää "suuret maahanmuutajaikäluokat" ovat saaneet kansalaisuuden ja pääsevät vaikuttamaan asioihin.Oletko toiminut poliittisissa kuvioissa, ollut mukana puolueessa. Politiikan pitäisi olla yhteistyötä, mutta kun ei ole. Vahvimpien tahdon mukaan mennään. Yksinäiset Don Quixotet lentävät kuin leppäkeihäät ulos puolueesta.
korpikirjailija kirjoitti:
Oletko toiminut poliittisissa kuvioissa, ollut mukana puolueessa. Politiikan pitäisi olla yhteistyötä, mutta kun ei ole. Vahvimpien tahdon mukaan mennään. Yksinäiset Don Quixotet lentävät kuin leppäkeihäät ulos puolueesta.
En ole koskaan ollut mukana missään poliittisissa kuvioissa ja äänestänkin vähän miten sattuu. Mutta henkilöäänestykseen on oltava liian hyvät tiedot ehdokkaasta, eli äänestän puolueiden agendaa eli sitä miten he ehdottavat että yhteisiä asioita hoidettaisiin.
Paloma.se.co kirjoitti:
Ei minun ehdoillani.
En koskaan asetu vahvimman puolelle ainoastaan sen takia että siellä on paljon väkeä. Mieluummin Don Quixote joka taistelee tuulimyllyjä vastaan. Muuten, luin juuri Dagens Nyheteristä mielenkiintoisen mielipideartikkelin, jossa keskustellaan kokoomuslaisten nuorten suuresta huolesta, kun suurin osa maahnamuuttajista, etenkin muslimiväestöstä, äänestää vasemmistoa. (Siis täällä Ruotsissa).
Varteenotettava asia kun mutaman vuoden päästä nää "suuret maahanmuutajaikäluokat" ovat saaneet kansalaisuuden ja pääsevät vaikuttamaan asioihin.""""...kun suurin osa maahnamuuttajista, etenkin muslimiväestöstä, äänestää vasemmistoa. (Siis täällä Ruotsissa)."""""
Tuliko tuo sinulle jotenkin uutisena?
Vasemmistolaisen sortokansa protesteillehan ne ovat haiskahtaneet yli asti kaikki nuo poliisin kivittämiset ja autojen polttamiset.
- nyt-alkaa-parempi-elämä
alotukseen:
Lukematta muitten vastauksia,
sanon,
mun on parannettava omaa elämääni, RAY: pelihelvetit pitää unohtaa,
nyt alkaa uusi terveempi elämä,
ja rahaa säästyy aivan omaan pussiin,
pelihulluus on mennyttä aikaa,- se-sama
hmp.f kirjoitti:
Aloituksessa kysyin, tietääkö ihmiset mikä on heille hyväksi. Sä tiedät. Onnea sulle matkaan ♥
tuhat kiitosta
jalat vavisten lupaan itselleni,
palihetvetti on menneisyyttä, Vanha rellu lähti Kuusakosken mukaan ja minusta tuli jalka-väkeä.
Käppäilin vajaan kaksi vuotta kunnes ostin uuden rellun.
Eli kesällä tulee täyteen kolme vuotta, kun olen kolikoita maltilla pelaillut.
Siksi niitä on niin paljon.
RAY-tilillä on 34€
H.
Elämänohjeidenantajia taitaa löytyä jokaisesta.
Osaako sitten itse elää.
Unelmat pilaa koko elämän, pätemisentarve, kateus.
Kuka sen sanoo, mikä on oikein. Onko se pentti Linkola vai Björn Walhroos.
En ole juuri moisia ajatellut, kyllä niitä minunkin elämänajattelijoita tuntuu olevan.
Ihminen on ollut vaikuttamassa tuhansia vuosia, eikä tämä tämän kummemmaksi ole tullut. Jos se täällä onelämänlaatu tullut paremmaks, niin kannattaako sitä murehtia.Ajattelin lähinnä että jos lähimmäisenrakkautta löytyy, niin miksei sitä voi jakaa.
Voihan tietenkin kuitata kaiken sillä, ettei kannata murehtia. Jos ei halua.
Suomi on viisas omasta mielestä miksi nuolla muita???
hmp.f kirjoitti:
Miksei nuolla muita? Kun antaa niin saa.
Miten pysyvän eufroosisen hyvän olon humalan toisten "nuoleminen" tai vähäosaisten elämän sureminen lähimmäisten huomioon ottamisen nimissä sinulle antaa?
- siilenä
hmp.f kirjoitti:
Miksei nuolla muita? Kun antaa niin saa.
Tuo nuolla sana ei ehkä ihan tässä yhteydessä ole paras mahdollinen mutta tuohon yhdyn kybällä et kun antaa niin saa :).
- siilenä
korpikirjailija kirjoitti:
Miten pysyvän eufroosisen hyvän olon humalan toisten "nuoleminen" tai vähäosaisten elämän sureminen lähimmäisten huomioon ottamisen nimissä sinulle antaa?
Empatia ja toisten huomioonottaminen, toisille hyvää haluaminen? Ehkä kyse ei ole euforisesta hyvän olon humalasta vaan inhimillisestä ihmisyydestä.
siilenä kirjoitti:
Empatia ja toisten huomioonottaminen, toisille hyvää haluaminen? Ehkä kyse ei ole euforisesta hyvän olon humalasta vaan inhimillisestä ihmisyydestä.
Kuvitteletko infosi toisten huomioon ottamisesta olevan minulle tuntematon olotila?
Minun ei tarvitse sitä korostaa se vaan on.En ehtinyt - enkä kai ehdikään - lukea koko ketjua, enkä osallistua muuhun kuin tuohon empatia-pohdintaan, mikä on täällä ollut kestoaihe.
Minusta empatiassa - eikä edes siinä pilkatussa "nuolemisessa" - ole kyse suorittamisesta eikä edes valinnasta.
Ainakin minulla se toimii niin, että jokin asia/ihminen koskettaa, ja siitä syntyy oivallus, tunne, jota kutsun empatiaksi. Voin ilmaista sen tai olla ilmaisematta, mutta aina se kertoo ainakin minulle itselleni, että välitän, en ole sisäisesti turta, puolustuskannalla enkä kuollut..))
Oikeasta ja väärästä en pysty sanomaan mitään. Oikea valinta voi jatkossa osoittautua vääräksi ja päinvastoin. Ja tykkään asenteesta: omiin asioihinikaan en enää puutu..)) Liiallinen ohjailu vie elämästä jännityksen, haasteet. Ilmeisesti minulla on aina ollut "sisäinen johdattaja", jokin sisäänrakennettu eettinen imperatiivi, joka on varjellut isommilta katastrofeilta. Toistaiseksi. Mutta kuten sanottu: niin pitkään kun ihminen saa olla terve, elämä on täynnä mahdollisuuksia - jopa se pieneltä näyttävä elämä.demeter1 kirjoitti:
En ehtinyt - enkä kai ehdikään - lukea koko ketjua, enkä osallistua muuhun kuin tuohon empatia-pohdintaan, mikä on täällä ollut kestoaihe.
Minusta empatiassa - eikä edes siinä pilkatussa "nuolemisessa" - ole kyse suorittamisesta eikä edes valinnasta.
Ainakin minulla se toimii niin, että jokin asia/ihminen koskettaa, ja siitä syntyy oivallus, tunne, jota kutsun empatiaksi. Voin ilmaista sen tai olla ilmaisematta, mutta aina se kertoo ainakin minulle itselleni, että välitän, en ole sisäisesti turta, puolustuskannalla enkä kuollut..))
Oikeasta ja väärästä en pysty sanomaan mitään. Oikea valinta voi jatkossa osoittautua vääräksi ja päinvastoin. Ja tykkään asenteesta: omiin asioihinikaan en enää puutu..)) Liiallinen ohjailu vie elämästä jännityksen, haasteet. Ilmeisesti minulla on aina ollut "sisäinen johdattaja", jokin sisäänrakennettu eettinen imperatiivi, joka on varjellut isommilta katastrofeilta. Toistaiseksi. Mutta kuten sanottu: niin pitkään kun ihminen saa olla terve, elämä on täynnä mahdollisuuksia - jopa se pieneltä näyttävä elämä.Sorry demeter, piti painaa peukku ylös aurinko hämäsi lipsahti alas. Olen näet parvekkeella aamuaurinkokylvyssä. Mikäpä ollessa, suojaisa nurkkaus privaattiin yksityisyyteen, aurinko.hellii😊
Olemme lähdössä Ikeaan heräteostoksille. Parvekkeen tuolit ja pöytä kaipaa pintaremppaa. Samalla karselemme jotain muuta kivaa parvekkeelle iloksemme.🌞korppis kirjoitti:
Sorry demeter, piti painaa peukku ylös aurinko hämäsi lipsahti alas. Olen näet parvekkeella aamuaurinkokylvyssä. Mikäpä ollessa, suojaisa nurkkaus privaattiin yksityisyyteen, aurinko.hellii😊
Olemme lähdössä Ikeaan heräteostoksille. Parvekkeen tuolit ja pöytä kaipaa pintaremppaa. Samalla karselemme jotain muuta kivaa parvekkeelle iloksemme.🌞Kiitos peukusta, jota ei koskaan tullut, korppis..)) Mistähän hyvästä se olisi tullut, jos olisi tullut ?
Ai niin. Sinähän sanoit, ettei sinun tarvitse korostaa empatiaa, se vain on.
Ja minä sanoin: voin ilmaista sen tai olla ilmaisematta...))
Sielunsiskot, kaikesta huolimatta ?....
Uskon kyllä, että meitä on enemmänkin. Noilla tasoilla kun liikutaan, sanat ovat riittämättömiä, voivat viedä harhaan...demeter1 kirjoitti:
Kiitos peukusta, jota ei koskaan tullut, korppis..)) Mistähän hyvästä se olisi tullut, jos olisi tullut ?
Ai niin. Sinähän sanoit, ettei sinun tarvitse korostaa empatiaa, se vain on.
Ja minä sanoin: voin ilmaista sen tai olla ilmaisematta...))
Sielunsiskot, kaikesta huolimatta ?....
Uskon kyllä, että meitä on enemmänkin. Noilla tasoilla kun liikutaan, sanat ovat riittämättömiä, voivat viedä harhaan...Pääsääntöisesti olemme ajatuksiltamme sielusiskoja, lukuunottamatta ilmatilassa matkustamista 🌎
siilenä kirjoitti:
Tuo nuolla sana ei ehkä ihan tässä yhteydessä ole paras mahdollinen mutta tuohon yhdyn kybällä et kun antaa niin saa :).
Eläimet nuolee toisiaan. Ehkä se sana ihmisten kesken tarkoittaa enemmän että tekee jotain mitä ei halua, toisen hyväksi. Mun mielestä se on ihan perus perhe-elämää :)
Jos mennään siihen, että nuolee vaikka ei pidä toisesta, niin ei kai se sitten ihan suotavaa ole. Myönnän että olen sitä tehnyt joskus, rauhan takia. Karvaiselle maistui >;Pdemeter1 kirjoitti:
En ehtinyt - enkä kai ehdikään - lukea koko ketjua, enkä osallistua muuhun kuin tuohon empatia-pohdintaan, mikä on täällä ollut kestoaihe.
Minusta empatiassa - eikä edes siinä pilkatussa "nuolemisessa" - ole kyse suorittamisesta eikä edes valinnasta.
Ainakin minulla se toimii niin, että jokin asia/ihminen koskettaa, ja siitä syntyy oivallus, tunne, jota kutsun empatiaksi. Voin ilmaista sen tai olla ilmaisematta, mutta aina se kertoo ainakin minulle itselleni, että välitän, en ole sisäisesti turta, puolustuskannalla enkä kuollut..))
Oikeasta ja väärästä en pysty sanomaan mitään. Oikea valinta voi jatkossa osoittautua vääräksi ja päinvastoin. Ja tykkään asenteesta: omiin asioihinikaan en enää puutu..)) Liiallinen ohjailu vie elämästä jännityksen, haasteet. Ilmeisesti minulla on aina ollut "sisäinen johdattaja", jokin sisäänrakennettu eettinen imperatiivi, joka on varjellut isommilta katastrofeilta. Toistaiseksi. Mutta kuten sanottu: niin pitkään kun ihminen saa olla terve, elämä on täynnä mahdollisuuksia - jopa se pieneltä näyttävä elämä.Voi se empatiakin olla valinta, sekä tietoinen että tiedostomaton, ja vielä sisäänopittukin!
Itse valitsen aika ajoin olla empaatiton, tai ainakin olla uppoutumatta siihen tunteeseen, koska jos en voi asialle mitään, se vain satuttaa. Tietoinen valinta jonka itse koetan hallita parhaani mukaan.
Ja jos useinkin joutuu turruttamaan itsensä, siitä tule tapa. Minusta sen näkee kehityksessäkin. Tulee sellaista teflon-elämää. Harjoituksen kautta opittua.
Joskus on tullut sellainen tilanne eteen, että koska joku on satuttanut mua, se empatia ei tule automaattisesti. Oisko se se tiedostamaton valinta.- siilenä
hmp.f kirjoitti:
Voi se empatiakin olla valinta, sekä tietoinen että tiedostomaton, ja vielä sisäänopittukin!
Itse valitsen aika ajoin olla empaatiton, tai ainakin olla uppoutumatta siihen tunteeseen, koska jos en voi asialle mitään, se vain satuttaa. Tietoinen valinta jonka itse koetan hallita parhaani mukaan.
Ja jos useinkin joutuu turruttamaan itsensä, siitä tule tapa. Minusta sen näkee kehityksessäkin. Tulee sellaista teflon-elämää. Harjoituksen kautta opittua.
Joskus on tullut sellainen tilanne eteen, että koska joku on satuttanut mua, se empatia ei tule automaattisesti. Oisko se se tiedostamaton valinta.En ole koskaan tullut ajatelleeksi että empatiaan taipuvainen voisi kääntää nappulaa on-off.
siilenä kirjoitti:
En ole koskaan tullut ajatelleeksi että empatiaan taipuvainen voisi kääntää nappulaa on-off.
No ei nyt ihan noinkaan, nyt kärjistit mun sanomaa. Mutta periaatteella "poissa silmistä - poissa mielestä" voi valita olla ajattelematta asioita jotka ahdistaa tai satuttaa. Mielen hallintaa, vaihtelevalla menestyksellä.
- siilenä
hmp.f kirjoitti:
No ei nyt ihan noinkaan, nyt kärjistit mun sanomaa. Mutta periaatteella "poissa silmistä - poissa mielestä" voi valita olla ajattelematta asioita jotka ahdistaa tai satuttaa. Mielen hallintaa, vaihtelevalla menestyksellä.
Ainiin, tarkoititkin maailmanrauhaa ja nälänhätää ja ilmastomuutosta :D.
siilenä kirjoitti:
Ainiin, tarkoititkin maailmanrauhaa ja nälänhätää ja ilmastomuutosta :D.
En, tarkoitin elämää kaikkinensa. Siksi tuo loppu edellisessä viestissäni "vaihtelevalla menestyksellä".
Mitä lähempänä empatian tunnetta koetellaan, sitä vaikeammaksi käy omien tunteiden piilottelu, mutta ei se silti mahdotonta ole. Joskus on peräti pakko laittaa omat empatiat piiloon, jotta asiat pystyvät rullaamaan edes jotenkuten. Eikö näin ole?Kuten sanottu, itse en osaa "käyttää" empatiaa tuohon tapaan, siis ikäänkuin välineenä, mutta uskon kyllä sen olevan käypää valuuttaa, kelpaavan sille, jolle sitä osoitetaan ja sen jälkeen heijastuvan takaisin antajalleen. Joten palveleehan se. Turha kai sen syntyä on jäljittää ?
Tietysti siinä on sellainen pointti, että niukka tunneilmaisu tulee usein väärin tulkituksi, etenkin niiden taholta, joiden oma ilmaisu on runsasta ja näkyvää.
Minulla on myös sellainen teoria - eikä se ole välttämättä vain omani -
että voimakkaisiin tunteisiin latautuu aina ihmisen omaa historiaa:
empatiaa vaille jäänyt samaistuu voimakkaasti avun tarpeessa olevaan
(tai suojautuu,kovettaa itsensä) ja siitä syystä voi jopa ylireagoida tilanteessa, jossa vähempikin riittäisi...
No. Tuskinpa tuosta haittaa on ja empatia on aina siunaus milloin ja missä muodossa sitä esiintyykin. "Virhe" saattaa vain tulla siinä, että ryhdymme määrittelemään sitä, odottamaan, että sitä "saa tilata" ja vielä siinä muodossa kuin meille sopii..))demeter1 kirjoitti:
Kuten sanottu, itse en osaa "käyttää" empatiaa tuohon tapaan, siis ikäänkuin välineenä, mutta uskon kyllä sen olevan käypää valuuttaa, kelpaavan sille, jolle sitä osoitetaan ja sen jälkeen heijastuvan takaisin antajalleen. Joten palveleehan se. Turha kai sen syntyä on jäljittää ?
Tietysti siinä on sellainen pointti, että niukka tunneilmaisu tulee usein väärin tulkituksi, etenkin niiden taholta, joiden oma ilmaisu on runsasta ja näkyvää.
Minulla on myös sellainen teoria - eikä se ole välttämättä vain omani -
että voimakkaisiin tunteisiin latautuu aina ihmisen omaa historiaa:
empatiaa vaille jäänyt samaistuu voimakkaasti avun tarpeessa olevaan
(tai suojautuu,kovettaa itsensä) ja siitä syystä voi jopa ylireagoida tilanteessa, jossa vähempikin riittäisi...
No. Tuskinpa tuosta haittaa on ja empatia on aina siunaus milloin ja missä muodossa sitä esiintyykin. "Virhe" saattaa vain tulla siinä, että ryhdymme määrittelemään sitä, odottamaan, että sitä "saa tilata" ja vielä siinä muodossa kuin meille sopii..))Mä en kyllä näe että on kyseessä mitenkään väline mitä voi käyttää kun huvittaa. Jos niin ymmärsit, niin joko kirjoitin huonosti tai ehkä se ajatus on sinulle niin vieras ettet päässyt kiinni siihen.
Minulle se on puhtaasti mielen hallintaa. Ei vaihtoväline tai valuuttaa, ei sellaista voi vaihtaa mihinkään joka on hyödyksi pelkästään sinulle.
Saattaa olla että esimerkki auttaisi tässä, mutta olen ne kaikki kuluttanut loppuun, kaikista kertonut jo sen kymmenen kertaa. En jaksa jankuttaa. En tänään :) yleensähän mä jaksan kyllä... Joskus sanon että pää puskissa on hyvä elää, en tiedä valaiseeko.hmp.f kirjoitti:
Mä en kyllä näe että on kyseessä mitenkään väline mitä voi käyttää kun huvittaa. Jos niin ymmärsit, niin joko kirjoitin huonosti tai ehkä se ajatus on sinulle niin vieras ettet päässyt kiinni siihen.
Minulle se on puhtaasti mielen hallintaa. Ei vaihtoväline tai valuuttaa, ei sellaista voi vaihtaa mihinkään joka on hyödyksi pelkästään sinulle.
Saattaa olla että esimerkki auttaisi tässä, mutta olen ne kaikki kuluttanut loppuun, kaikista kertonut jo sen kymmenen kertaa. En jaksa jankuttaa. En tänään :) yleensähän mä jaksan kyllä... Joskus sanon että pää puskissa on hyvä elää, en tiedä valaiseeko.Hellitä toki, hmp.f...)) Sitkeästi olet jaksanut vastailla. Jätetään vain asia auki, minun puolestani...
Aikaisemminkin on tainnut olla puhe tuosta mielen hallinnasta, mistä en oikein itse innostu, enää..))- Siilenä
hmp.f kirjoitti:
En, tarkoitin elämää kaikkinensa. Siksi tuo loppu edellisessä viestissäni "vaihtelevalla menestyksellä".
Mitä lähempänä empatian tunnetta koetellaan, sitä vaikeammaksi käy omien tunteiden piilottelu, mutta ei se silti mahdotonta ole. Joskus on peräti pakko laittaa omat empatiat piiloon, jotta asiat pystyvät rullaamaan edes jotenkuten. Eikö näin ole?En osaa ajatella tuolla tavoin , voin kokea empatiaa mutta se ei sulje pois sitä että samalla tarpeeksi lähelläolevaa kohti en voisi kokea ärtymystä, turhautumista tai jopa vihaa. Kuten Demeter tuolla sanoi, en minäkään osaa käyttää empatiaa välineenä. Ja toisaalta en jaksa ottaa murheita maailman tilanteesta, omassakin on välillä ihan tarpeeksi. Teen minkä kykenen mutta siitä, mihin en kykene, en murhetta tai huonoa omaatuntoa osaa kantaa.
- Siilenä
hmp.f kirjoitti:
No ei nyt ihan noinkaan, nyt kärjistit mun sanomaa. Mutta periaatteella "poissa silmistä - poissa mielestä" voi valita olla ajattelematta asioita jotka ahdistaa tai satuttaa. Mielen hallintaa, vaihtelevalla menestyksellä.
Minusta tuntuu et mitä enemmän minulle tulee ikää, sen vähemmän on asioita jotka ahdistavat tai satuttavat. Toki niitäkin on mutta elämänkokemuksen myötä ne ovat paremmin hallittavissa. Maailman tilanteesta en jaksa murehtia tai ahdistua, keinoin vaikuttaa niihin ovat minimaaliset.
- Siilenä
hmp.f kirjoitti:
Mä en kyllä näe että on kyseessä mitenkään väline mitä voi käyttää kun huvittaa. Jos niin ymmärsit, niin joko kirjoitin huonosti tai ehkä se ajatus on sinulle niin vieras ettet päässyt kiinni siihen.
Minulle se on puhtaasti mielen hallintaa. Ei vaihtoväline tai valuuttaa, ei sellaista voi vaihtaa mihinkään joka on hyödyksi pelkästään sinulle.
Saattaa olla että esimerkki auttaisi tässä, mutta olen ne kaikki kuluttanut loppuun, kaikista kertonut jo sen kymmenen kertaa. En jaksa jankuttaa. En tänään :) yleensähän mä jaksan kyllä... Joskus sanon että pää puskissa on hyvä elää, en tiedä valaiseeko.Ootko sä hmp.f voimakkaasti tunneihminen? Koe voimakkaasti kaiken vääryyden ja epäkohdat? Se taitaa olla aika kuluttavaa kantaa murhetta ja ahdistusta asioista, joille oikeasti ei mitään voi. Vähänniinkuin eläisi jatkuvassa myrskyssä tai myrskyn silmässä.
Siilenä kirjoitti:
Ootko sä hmp.f voimakkaasti tunneihminen? Koe voimakkaasti kaiken vääryyden ja epäkohdat? Se taitaa olla aika kuluttavaa kantaa murhetta ja ahdistusta asioista, joille oikeasti ei mitään voi. Vähänniinkuin eläisi jatkuvassa myrskyssä tai myrskyn silmässä.
On helppo yhtyä näihin kolmeen viimeisinpään viestiisi siili 😊 meistähän löytyy yhteistä, samoinajattelijaa.
Siilenä kirjoitti:
Minusta tuntuu et mitä enemmän minulle tulee ikää, sen vähemmän on asioita jotka ahdistavat tai satuttavat. Toki niitäkin on mutta elämänkokemuksen myötä ne ovat paremmin hallittavissa. Maailman tilanteesta en jaksa murehtia tai ahdistua, keinoin vaikuttaa niihin ovat minimaaliset.
Noin on käynyt minullekin, Siilenä. Ikää kun tulee, angsti hellittää. Enkä pidä sitä turtumuksena enkä taantumisena vaan eräänlaisena jaloilleen putoamisena, rajojensa tunnistamisena ja tajuna siitä, että on perillä,
valmis - niin epätäydellinen kuin onkin.
Totta kai sitä edelleen voi kokea pelkoa ja epätoivoa, kadottaa uskonsa tulevaisuuteen, mutta ne hetket menevät kuitenkin ohi - kuuluvat homman luonteeseen, niin sanoakseni..))- Siilenä
demeter1 kirjoitti:
Noin on käynyt minullekin, Siilenä. Ikää kun tulee, angsti hellittää. Enkä pidä sitä turtumuksena enkä taantumisena vaan eräänlaisena jaloilleen putoamisena, rajojensa tunnistamisena ja tajuna siitä, että on perillä,
valmis - niin epätäydellinen kuin onkin.
Totta kai sitä edelleen voi kokea pelkoa ja epätoivoa, kadottaa uskonsa tulevaisuuteen, mutta ne hetket menevät kuitenkin ohi - kuuluvat homman luonteeseen, niin sanoakseni..))Just noin. Ihana ajatus perillä, valmiina, joskin epätäydellisenä mutta silti riittävän hyvänä 😄.
- Siilenä
korppis kirjoitti:
On helppo yhtyä näihin kolmeen viimeisinpään viestiisi siili 😊 meistähän löytyy yhteistä, samoinajattelijaa.
Juu yhteistäkin löytyy vaikka välillä on sarvia kalisteltu. :).
Siilenä kirjoitti:
Just noin. Ihana ajatus perillä, valmiina, joskin epätäydellisenä mutta silti riittävän hyvänä 😄.
Oiva lisäys, siilenä "riittävän hyvänä"..))
- Siilenä
demeter1 kirjoitti:
Oiva lisäys, siilenä "riittävän hyvänä"..))
Nii.............
Ja sen mikä on riittävää määrittelee kukainenkin itse tykönänsä. Jotkut ovat kriittisempiä kuin toiset :). Armeliaisuutta itseään kohtaan joutuu joskus harjoittelemaan. Siilenä kirjoitti:
Nii.............
Ja sen mikä on riittävää määrittelee kukainenkin itse tykönänsä. Jotkut ovat kriittisempiä kuin toiset :). Armeliaisuutta itseään kohtaan joutuu joskus harjoittelemaan.Aivan Siilenä. Itselleen kun kelpaa, se riittää, mutta kivaltahan se tuntuu jos/kun kelpaa muillekin..))
Armeliaisuutta minunkin täytyy opetella. Etenkin kuormittuneena vanha vaihde pakkaa mennä päälle ja piiskaa itseään entiseen malliin... Ikä tulee tosin siinäkin avuksi. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Ja voi sitten yllättäen huomatakin, että asiat hoituvat, vaikka minä en niitä kaikkia hoida..))Siilenä kirjoitti:
En osaa ajatella tuolla tavoin , voin kokea empatiaa mutta se ei sulje pois sitä että samalla tarpeeksi lähelläolevaa kohti en voisi kokea ärtymystä, turhautumista tai jopa vihaa. Kuten Demeter tuolla sanoi, en minäkään osaa käyttää empatiaa välineenä. Ja toisaalta en jaksa ottaa murheita maailman tilanteesta, omassakin on välillä ihan tarpeeksi. Teen minkä kykenen mutta siitä, mihin en kykene, en murhetta tai huonoa omaatuntoa osaa kantaa.
"Teen minkä kykenen mutta siitä, mihin en kykene, en murhetta tai huonoa omaatuntoa osaa kantaa"
No just sitä mä tarkoitin. Jos tule tilanne eteen, missä tarvitaan empatiaa, sitä automaattisesti peilaa mitä voi tehdä. Tekee minkä pystyy ja sitten sulkee sen pois. Ei jää siihen empatiaan rypeemään, että voi voi kun on paha olo enkä pysty mitään.
Tuota olen ainakin itse joutunut opettelemaan, ei tullut ihan itsestään.
Ja se esimerkki tulee sitten kuitenkin tässä. Koska jäitte tuijottamaan jotain tiettyä mitä sanoin, joka vei teidän ajatukset vähän erilaiseen hallintaan kuin tarkoitin.
Mun empatiaa siivittää vilkas mielikuvitus. Jos jotain pahaa tapahtuu jollekin, ei mene kovin kauan niin tunnen mitä se tilanne tekisi mulle jos olisin siinä samassa jamassa. En siis tunne mitä toinen tuntee, mutta pystyn samaistumaan, jos en varo, se tulee pyytämättä. Näin kävi myös kun kävin äidin luona kun hänen skitsofreniansa oli pahimmillaan. Ovista poistetut kahvat toiselta puolelta, liinavaatteista tehty lattiaan kasa, "tukkimassa reikää" koska ne pahikset tuli sieltä. Vei minut hetkessä siihen olotilaan mitä itse tuntisin jos oma kotikaan ei olisi mikään turvapaikka, päin vastoin. Ahdistuin, itkin, lamaannuin, joka ei vienyt mua eikä äitiä yhtään eteenpäin joten sen koko jutun ajattelmista piti lopettaa - omasta mielestäni leikkasin empatialtani öh, jotain. En päästänyt enää itseäni siihen tunnetilaan.
Mun mielestä ei mikään ihmeellinen tapahtuma, olisin kuvitellut että jokainen joutuu joskus tällaisen vastaavan eteen. Tai saa olla kiitollinen ettei ole joutunut?- Siilenä
demeter1 kirjoitti:
Aivan Siilenä. Itselleen kun kelpaa, se riittää, mutta kivaltahan se tuntuu jos/kun kelpaa muillekin..))
Armeliaisuutta minunkin täytyy opetella. Etenkin kuormittuneena vanha vaihde pakkaa mennä päälle ja piiskaa itseään entiseen malliin... Ikä tulee tosin siinäkin avuksi. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Ja voi sitten yllättäen huomatakin, että asiat hoituvat, vaikka minä en niitä kaikkia hoida..))Niin, asiat hoituvat vaikka itse en niitä hoida. Ehkä ei niin hyvin kuin olisin itse ne hoitanut mutta hoituvat kuitenkin :D.
- siilenä
hmp.f kirjoitti:
"Teen minkä kykenen mutta siitä, mihin en kykene, en murhetta tai huonoa omaatuntoa osaa kantaa"
No just sitä mä tarkoitin. Jos tule tilanne eteen, missä tarvitaan empatiaa, sitä automaattisesti peilaa mitä voi tehdä. Tekee minkä pystyy ja sitten sulkee sen pois. Ei jää siihen empatiaan rypeemään, että voi voi kun on paha olo enkä pysty mitään.
Tuota olen ainakin itse joutunut opettelemaan, ei tullut ihan itsestään.
Ja se esimerkki tulee sitten kuitenkin tässä. Koska jäitte tuijottamaan jotain tiettyä mitä sanoin, joka vei teidän ajatukset vähän erilaiseen hallintaan kuin tarkoitin.
Mun empatiaa siivittää vilkas mielikuvitus. Jos jotain pahaa tapahtuu jollekin, ei mene kovin kauan niin tunnen mitä se tilanne tekisi mulle jos olisin siinä samassa jamassa. En siis tunne mitä toinen tuntee, mutta pystyn samaistumaan, jos en varo, se tulee pyytämättä. Näin kävi myös kun kävin äidin luona kun hänen skitsofreniansa oli pahimmillaan. Ovista poistetut kahvat toiselta puolelta, liinavaatteista tehty lattiaan kasa, "tukkimassa reikää" koska ne pahikset tuli sieltä. Vei minut hetkessä siihen olotilaan mitä itse tuntisin jos oma kotikaan ei olisi mikään turvapaikka, päin vastoin. Ahdistuin, itkin, lamaannuin, joka ei vienyt mua eikä äitiä yhtään eteenpäin joten sen koko jutun ajattelmista piti lopettaa - omasta mielestäni leikkasin empatialtani öh, jotain. En päästänyt enää itseäni siihen tunnetilaan.
Mun mielestä ei mikään ihmeellinen tapahtuma, olisin kuvitellut että jokainen joutuu joskus tällaisen vastaavan eteen. Tai saa olla kiitollinen ettei ole joutunut?Myötätuntouupumus on auttajan sudenkupoppa. Aiheesta järjestetään koulutustakin.
- tööttt
Nuolemista kai pidetään nöyryyden osoituksena, vaikka se on erittäin epähygieeninen tapa kun suu on ihmiselimistön saastaisin värkki
- jumalain sanoihin pitäytyvät harvemmin taitaa olla yhtään nöyriä
- heillä edelleen aurinko nousee ja laskee, siinä missä myöhäisoppineille maaplaneetta kiertää aurinkoa
- on kenties helppoa tehdä toisista ihmisistä kynnysmattoja itselleen korostaakseen valta-asemaansa vähän samaan malliin kuin vanhapiika-keskusteluissa korostaakseen sitä uskoa että naisen suurin häpeä on miehen saamattomuus tai huoravikaisuus kun rutsasuvuissa ovat polkeneet maan tomuun niin äidit kuin lapsetkin - maanpakoon ajettuina
tai muukalaislegioonan armeijoihin sotimaan
- tarinat ovat kaupallisia tuotteita itsekunkin elossa - onnea ja onnellisuuttakaan elämässä ei voi ostaa - ei liioin ystäviäkään.
- vammaisena elo ei aina ole itsehankittua - monien mielestä rahat ja varat pois-meininkirikollisuus koskee yhteiskunnan hiljaisella hyväksynnällä juuri vammaisihmisiä, etteivät he olisi vajaakuntoisuudellaan
rumentamassa terveiden elämänpiirejä - ja ylläpitämässä maailmankorskaa näyttävyydessään - kuin karjalaumaa ihmisiäkin ruoskitaan vaaliuurnille näinäkin päivinä - iskut harvemmin fyysisiä julkisesti - mutta henkisiä/ hengellisiä - elämänaikuisia silti
- joko häpeällä, kunnialla tai jotain siltä väliltä kruunattuja kaupallisuuden ja mediatuotteita - rahanarvoisia asioita koska maailmassa ihan kaikella pitää olla jokin arvopohja - siksi
pikkusyntisiksi ei edes rahojakaan koskaan leimata - vaikka hologrammeja joku rakastaisi enemmän kuin mitään muutakaan maailmassa
- erottaakseen oikean väärästä.""""- jumalain sanoihin pitäytyvät harvemmin taitaa olla yhtään nöyriä
- heillä edelleen aurinko nousee ja laskee, siinä missä myöhäisoppineille maaplaneetta kiertää aurinkoa """"
Kummatkos ne allakan kirjoittavat, missä lukee auringon nousut ja laskut?
Minun "jumalaisessa" kännykässänikin lukee
Soluppgång: 5:56
Solnedgång: 19:45
- hehehehee
Aikuiset ihmiset ovat aikuisia joka maassa ja maanosassa. Eivät avuttomia hoivattavia lapsia. Aikuiset ihmiset voivat itsekin tehdä jotain, jos viitsivät ja haluavat. Todennäköisesti heräävät sunnuntaiaamuna Aah niin onnellisina ja kuuman etelän yön villistä lempimisestä raukeina. Toisiinsa kietoutuneina suudellen sunnuntainsa aloittavat. Hoikkina eikä ylensyöneinä.
Onnellisempia siellä kuin joku omaan elämäänsä tyytymätön ja ympäristöönsä ja tälle palstalle pahuuttaan jakava ylensyönyt.
Syövän sairastanut saa suupielestä vihtuilua oitis, jos ei myötäile.Senkin sunnuntai-aamukissa siellä :))
Minäkin suutelen pitkäperjantaina, kun vanha tuttu palaa vuoden jälkeen maisemiin ja ehkä peräti peiton alle. Sitten olen minäkin autuaan onnellinen, hetken kuppini on puolitäysi ja lupaan olla ankeuttamatta. Ah mignon muna, milloin sinä saavut....
Ollaankohan me 60 varsinaisia tomppeleita itseriittoisuudessamme.
Kivasti hmp.f houkuttelit muille tasoille, vaan ei onnistunut...Hiukan pöllämystyneenä kävin ruokakipponi kanssa lukemassa. Sulle, Rosaliiin kiitokset, sun hyvä tahto tuli suurempaan tarpeeseen kuin itekin tajusin.
hmp.f kirjoitti:
Hiukan pöllämystyneenä kävin ruokakipponi kanssa lukemassa. Sulle, Rosaliiin kiitokset, sun hyvä tahto tuli suurempaan tarpeeseen kuin itekin tajusin.
Itekään pitäisi varmaan olla... korjataan nyt, ennen kuin sormi heiluu.
- hyvä-aloitus
hmp.f
3.4.2017 10:10
Tarkoitin että tiedätkö mikä on sulle on hyväksi ja elätkö niin?
Voin uskoa että on kamalaa, kun hallinta omasta elämästä pettää. Vielä yllättäen ja kuin halolla päähän.
________
Poimin tuon kirjoituksen tuolta ylhäältä, mutta luin kaikkien kirjoitukset, jotka rönsyilivät niin mahtavasti, että kaikkiin,....melkein kaikkiin olisi tehnyt mieli vastata jotain.
"Tarkoitin että tiedätkö mikä on sulle on hyväksi ja elätkö niin?",
Tästä aloin miettimään tiesinkö itse ja elinkö niin? Tiesin osittain sisimmässäni, mutta en elänyt niin, vaan yhteiskunnan normien mukaan. (Se tavallinen tyyne)
Kun on avioon menty ja lapset hankittu, niin ero ei tule kysymykseenkään, vaikka kuinka turpiisi saisit ja mukamas "suuri rakkaus" on lähelläsi? Silloin olisin tehnyt virhevalinnan, mutta onneksi en tehnyt.
Tosin kaikki suunnitelmat meillä heitti perheessä "häränpyllyä", kun jouduin kolarin vuoksi sairaalaan ja pitkälle toipumislomalle. Ei sellainen ollut "almanakassa" ohjelmoituna. Valitse siinä sitten itse, kun kohtalo oli määrännyt toisin. Sinne häipyi tämä "suuri rakastajakin"!!DDD
Hyvä muistella elettyä elämää iloineen ja suruineen, joista onneksi iloiset muistot ovat säilyneet ja ne surut on jo haudattu, ...melkein.
Nyt olen elämääni erittäin tyytyväinen "aikuinen nainen", omillaan toimeen tuleva ja läheisiäkin on lähellä.Hyvä kun on niin sinulla.
Hoidin vaimoni kuolemaan saakka tarkoittaa yritin laittaa silmät kiinni.
Hoito 2 vuotta 2kk 7 päivää ilman mitään tukea rahassa tai muuten Ruotsissa.
Aika kulkee oli "nuoruus" taas ja nyt vakituinen, asumme omissa taloissa 20km välimatkalla.
Nuoruus oli 2 vuotta, aika alussa yksin 2 vuotta nyt olen 70 . Tunnen olevani nuori vanhat harrasteet tulevat mieleen ex purjehdus, se kuitenkin olisi yksin.
Lopuksi olen hyvin pettynyt vaimoni sukuun, näen heidät rikollisina, myös omaan puoleen ei tosin läheistä aivan sama. Matkassa elämän tulevat apinat esille.
Elämäni tänään on hyvä. Lapsilla hyvät talot, lapsenlapsia 5, eivät puhu suomea sekin hyvä."hyvä-aloitus", kiva kun kävit, ja olisit vaan pukannut kynän ottelemaan useampaankin kohtaan :)
Erityisesti kiitos kun otit sydämeesi ajatuksen, mikä oli tämän aloituksen takana.
Sinänsä ehkä turha kysymys, että jos ei tiedä mitä on itselleen oikein, niin voiko edes kysymykseeni vastata. Ehkä pitäisi tapauskohtaisesti kysyä itseltään tämän, kun on jonkun kinkkisen tilanteen edessä. Tarkastaa itseään, että toiminko itseäni vastaan.
Aika vähän tuli tarkasteluja miten toimii koko maapallon parhaaksi, onko se ollenkaan osaa elämää. Kolkuttaako omatunto milloinkaan. Mulla kolkuttaa.hmp.f kirjoitti:
"hyvä-aloitus", kiva kun kävit, ja olisit vaan pukannut kynän ottelemaan useampaankin kohtaan :)
Erityisesti kiitos kun otit sydämeesi ajatuksen, mikä oli tämän aloituksen takana.
Sinänsä ehkä turha kysymys, että jos ei tiedä mitä on itselleen oikein, niin voiko edes kysymykseeni vastata. Ehkä pitäisi tapauskohtaisesti kysyä itseltään tämän, kun on jonkun kinkkisen tilanteen edessä. Tarkastaa itseään, että toiminko itseäni vastaan.
Aika vähän tuli tarkasteluja miten toimii koko maapallon parhaaksi, onko se ollenkaan osaa elämää. Kolkuttaako omatunto milloinkaan. Mulla kolkuttaa.Kerroppas nyt vihdoin ja viimein mitä sinä teet maapallon parhaaksi muuta kuin taivastelet?
- flegmaatti
En aio tehdä elämälleni yhtään mitään mutta tiettyjä suunnitelmia on toivottavien tulevien elämänpäivieni varalle.
- New-age
On aloituksia, mihin ei ihan tuosta noin ei ole vastausta.
Tämä kysymys pitäisi tehd myös 20 - 30 - 40 - 50 vuotiaille, koska olisi mielenkiintoista verrata.
20-kymppisenä oli uhoa ja vouhotusta, flowerpoweria..
Nyt elää päivän viikon kuukauden kerrallaan pikkusuunnitelmin.
Toki on angstia maailman tilanteesta - ei voi mitään.
Kotimaan poliittiset asiat tuntuvat kaurapuurolta. Kokit vain vaihtuvat.
Läheiset, ystävät, harrasteet, loiva liikunta jne = Elämän muoto vai sisältö?
Tasapainoista pikkuelämää. Siinä se. Ei se ole tasaisen harmaata.
Jotenkin näen myös näin: syntymästä a kuolemaan b on vivahteikas
matka = elämän koulu ja sitten viimeiséen hönkäykseen haluaisin ajatuksen, että näinhän tämän on täytynyt mennä osaltani... - flegmaatti
New-age kirjoitti:
On aloituksia, mihin ei ihan tuosta noin ei ole vastausta.
Tämä kysymys pitäisi tehd myös 20 - 30 - 40 - 50 vuotiaille, koska olisi mielenkiintoista verrata.
20-kymppisenä oli uhoa ja vouhotusta, flowerpoweria..
Nyt elää päivän viikon kuukauden kerrallaan pikkusuunnitelmin.
Toki on angstia maailman tilanteesta - ei voi mitään.
Kotimaan poliittiset asiat tuntuvat kaurapuurolta. Kokit vain vaihtuvat.
Läheiset, ystävät, harrasteet, loiva liikunta jne = Elämän muoto vai sisältö?
Tasapainoista pikkuelämää. Siinä se. Ei se ole tasaisen harmaata.
Jotenkin näen myös näin: syntymästä a kuolemaan b on vivahteikas
matka = elämän koulu ja sitten viimeiséen hönkäykseen haluaisin ajatuksen, että näinhän tämän on täytynyt mennä osaltani...En todellakaan ole tehnyt mitään elämälleni mutta tähän saakka olen elänyt aikanaan ( avioiduttuani ) suunnilleen hahmottamieni raamien mukaan.
On asioita joihin ei ole voinut vaikuttaa mutta turha niiden vuoksi on kiveksiään puristella.
Politiikan suhteen en voi olla välinpitämätön mutta vaikka koen itseni voimattomaksi, niin silti en saa siitä päänsärkyä. Useammin huvia.
Tapahtumista muutenkin. Tuli juuri mieleeni rauhanobelistimme Maran ainutlaatuisen nerokas lausuma koskien Syyrian sotaa.
Palkitut aivot onnistuvat kehittämään huippuluokan ehdotuksen. "Pitäisi saada rauha tai ainakin tulitauko". Voi tuota säkenöivää, luovaa älykkyyttä! Eipä onnistuisikaan keneltä tahansa. Ei mennyt noopeli väärään osoitteeseen.
Toteutus onkin sitten tyhmempien rutiinia.
Hahmotellessamme tulevaisuutta on tähtäys lyhyelle ajalle. Yksityiskohtaisia suunnitelmia puoli vuotta eteen päin. Raameja siitä vuosi, pari pitemmälle.
Toiveet ovat sitten oma lukunsa. - hyvä-aloitus
hmp.f...kirjoitit
"Aika vähän tuli tarkasteluja miten toimii koko maapallon parhaaksi, onko se ollenkaan osaa elämää. Kolkuttaako omatunto milloinkaan. Mulla kolkuttaa."
Valitettavasti minua ei kolkuta, koska en tunne, että olisin itse se "maapallon tuho" missään mielessä ja tiedän, että itse en voi maailmaa parantaa mitenkään. Miksi siis ottaa koko maailman tuskaa ja tuhoa mietittäväksi ja kärsiä huonoa omaatuntoa siitä?
Voisitko itse valaista, mitä kaikkea minun pitäisi nyt ottaa huomioon, että maailma pelastuisi esim. minun toimenpiteiden vuoksi? - Luomakunnantyhmineläin
Ehkä se ei pelastu, mutta voisi voida paremmin pidempään. Tähän aikaan vuodesta lenkkeily ahdistaa; tien varsilla ei ole vielä kasvillisuutta (ekat leskenlehdet näin tänään) joten kaikki roskat ja moskat, joita ihmiset eivät osaa panna oikeaan paikkaan, näkyvät siellä.
Miten hemmetissä voi tajuta ilmaston muutoksesta mitään jos ei osaa eikä tiedä mihin roska yms. jäte pannaan?
Kuinka löydätte onnen arkeenne? Onko elämänne yhtä helvettiä, kriisistä toiseen ajautumista?
En usko, tietty jäitten lähtö lie monelle masennuksen aikaa. Minulle kevät on alku uuden syntymiseen, elämän jatkumiseen, kesän tuloon.
Ilmeisesti kylmätotuus tapansa mukaan heitti tuolla ylempnä omaa totuuttaan "eräästä kirjoittajasta", joka ei ole kasvunpaikkoja elämässän kokenut 😊
Kuten aloittajakin myös hän halusi palauttaa minut menneisyyteen.
Kuinka kriisien täyttämää elämää ihmisen pitäisi elää loppuun asti, jotta kasvaisi......niin minkälaiseksi pitäisi kasvaa ja mihin fääreihin ulottua?
Kasvaako yli omien henkilökohtaisten kykyjen pisteeseen, että maailma pelastuu Miten se muuten tapahtuu?
Positiivinen asenne iän tuomasta tyyneydestä ei näköjään istu tähän ketjuun vaan tekemällä tehdään meille vanhoille naisille kasvunpaikkoja.
Viiskymppisenä toki koemme elämän tuskat voimakkaimmin, mutta seitsemänkymppisenä elämän rajallisuus antaa armon olla itselleen suvatsevainen ja hellä."korppis"
Ihan niinku By The Way...
Tuunetko syvääkin tyydytystä tällaisessa yli-pitkässä ketjussa?
Minä kun näen tämänkin ketjun asialtaan loppuun-kalutuksi.
Tuntuu ihan kuin olisi Leikkuu-Puimuri Rai-Ruoho-pellolla.
-
Alkaa olla tsätti-mäinen fiilis.
yst.
H.
Kiitos keskustelusta. Suht tyytyväisiltä vaikutatte? :) Hyvä niin, mikä ettei näin kuuluisi ollakin. Joukossamme ei ollut lihavia, juoppoja, työhulluja, kukaan ei kyseenalaista ruuassa olevien lisäaineiden määrää, tai että onko hyväksi kantaa kaunaa, vihaa, ylisuuria odotuksia, liian syvää sohvaa. Loistavaa :))
Ketään ei säväyttänyt tuon leffan loppulause. Minua se vei, sen, miten sen kuvaisin, absurdisuus. Olemme olleet täällä maan päällä jo kauan, emmekä vieläkään tiedä miten yhdistää meidän voimat, tehdä elämästä hyväksi kaikille.
Ehkä se lause tipahti otolliseen maaperään täällä. Kuten jo kerroin, sain isäni muistelmat käsiini, jossa kerrottiin sodan jälkeisestä elämästä jolloin ei ollut mitään. Tynnyrikansistakin väsättiin peltikattoa. Napit säästettiin. Ja nyt minä valitan että olen köyhä, silti kaksi autoa pihassa. Jossain muualla ollaan oikeasti köyhiä.
Ei ollut silti tarkoitus ankeuttaa teitä. Jakaa vaan sen oman ravistuksen minkä sain. Mitä mä teen sille on oma asiani, näin koen. Teenkö mitään, vai otanko taas omatunnon-torkut. Tekin teette niin kuin parhaaksi näette.
Ja Korppiksen viimeiseen viestiin (klo. 11.24). Ihmisellä voi olla monta olotilaa päällekkäin yhtä aikaa. Voi olla hetken surullinen, ja sitten katsella krookuksia ja olla onnellinen. Rypeäminen yhdessä tunnelmassa ei ole ainakaan mun juttuni.
Tack & go'natt- siilenä
"tehdä elämästä hyväksi kaikille. "
Minusta tuo on niin utopistinen ajatus ettei siihen tulla koskaan pääsemään. Uskotko antavasi minulle uutta ja ennenkokematonta kirjoittaessasi juuri minulle loppuun kalutun lauseen.
"Ihmisellä voi olla monta olotilaa päällekkäin yhtä aikaa. Voi olla hetken surullinen, ja sitten katsella krookuksia ja olla onnellinen. Rypeäminen yhdessä tunnelmassa ei ole ainakaan mun juttuni".
Todella ennen kuulumatonta, ihan itsekö keksit? 😂korppis kirjoitti:
Uskotko antavasi minulle uutta ja ennenkokematonta kirjoittaessasi juuri minulle loppuun kalutun lauseen.
"Ihmisellä voi olla monta olotilaa päällekkäin yhtä aikaa. Voi olla hetken surullinen, ja sitten katsella krookuksia ja olla onnellinen. Rypeäminen yhdessä tunnelmassa ei ole ainakaan mun juttuni".
Todella ennen kuulumatonta, ihan itsekö keksit? 😂En uskonut että toin sulle mitään uutta ja ennenkokematonta, vastasin vain sun viestiisi. Tosin sinähän et voi tietää mikä on mun juttu tai ei, että sikäli varmaan melko uutta vaikkei yllättävää.
siilenä kirjoitti:
"tehdä elämästä hyväksi kaikille. "
Minusta tuo on niin utopistinen ajatus ettei siihen tulla koskaan pääsemään.Niin utopistinen ajatus ettei kannata edes lähteä tavoittelemaan sellaista?
- siilenä
hmp.f kirjoitti:
Niin utopistinen ajatus ettei kannata edes lähteä tavoittelemaan sellaista?
Siis se että elämästä saataisiin hyvä kaikille, en ukso että siihen koskaan pästään, siis siksi se on utopistista.
- eppu2
Elämä on omani, tieni on omani, valinnat ovat omia.
Valintoja teemme edes aina tajuamatta, että olemme niin tehneet.
Jokainen valinta vaikutta jonnekin elämässä, emme aina sitä edes huomaa.
Ihan itseni näköistä elämää elän, aina välillä kuulostelen itseäni, mikä kulloinkin olisi hyväksi elämälleni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 833489
- 892948
Seinäjoen ampumistapaus
Kyseessä olivat helluntainkirkkoon kuuluvia. Niin myös Jyväskylän tapauksessa. Mistä he saavat aseet ?552426Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä422338- 882162
Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei441757Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(651726- 251697
Pakotteet purevat
Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou2841628Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau581509