En tykkää ihmisestä

En tykkää minäkään. Ensinnäkin se että alkaa "itkupotkut" jos karkkihylyltä ei saa juuri sitä karkkia mitä haluaa. On liian kallis ja isi ja äiti ei suostu ostamaan sitä vaan EI tulee vasten kasvoja. On se elämä rankkaa kun tyrmätään ja kehdataankin sanoa ei. Siitä ei selviä ilman raivaria ja raivarin aikana haukutaan kaikki ja kiusataan kostoksi hengiltä.
Ihan kauheaa että joku kehtaakin sanoa minulle ei! Se kostetaan.

Tuo siis minusta on lapsena lellityn aikuisen käytöstä. Kun aikuisena ei saa sitä mitä haluaa käynnistyy se sama tyyli millä lapsena sai. Lapsena "isi sä oot tyhmä" tai "äiti on tyhmä" ja sitten potkitaan ja hakataan, tauotaan lattia ja huudetaan vihaisena kuin ampiainen! Mutta kun elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa. Yksi niistä asioista on että aina ei saa juuri sitä kenet tahtoo rakastumaan itseensä.

Onnistuneesti kasvatetut hyväksyy tämän kypsästi. Epäonnistuneesti kasvatetut alkaa ne lapselle tyypilliset itkupotkut ja kiukut silloin.

Parisuhde on asia johon ei minusta kannata edes ryhtyä jos himoitsee monia naisia ja irtosuhteita. Miksi ei elämä sinkkuna jotta saa työnnellä joka reikään ja peräluukuun sitä munaansa ilman jäkättävää "vaimoa" ja syyllisyydentunteita?
Minusta yksinkertaisempaa ja kivuttomampaa jos se on se perimmäinen halu ettei yksi riitä. Miksi siis lyödä itseään tyrmään jossa ei pysty toteuttamaan tätä haluaan?
Minusta hiukan masokistista jos tietää sen itsekin että ei pysty olemaan yhden kanssa vaan alkaa kaipaan muitakin reikiä ja mahdollisimman usein ja säännöllisestikin!

Esineellistäminen on minulle sama kuin "olet omaisuuttani ja vain minulta lupaa kysyen sinusta liikenee jotain muille" eli sairaalloista mustasukkaisuutta. Sellaisen tullessa ilmi: juokse jo karkuun !

Kukapa semmosesta tykkäisi.

Mitäpä te tiedätte mitä kunkin parisuhteiden takana oikeasti on. Mustavalkoista ajattelua on, jos toinen puoliso on jumalasta seuraava virheetön ja toinen mielisairas luuseri. Tikkaria tavoitteleva lapsi hyökkää päälle, kun ei saa haluamaansa ja toinen lapsi joutuu antamaan periksi välttyäkseen hyökkäyksiltä. Tätä paskaa on oikeasti parisuhteissa, ihmettelen vaan mikä on pielessä hyökkävällä osapuolella kun hänen ei tarvitse muuttua, vaan haluaa aina vaan sen tikkarin. Millainen on ihminen kirjoitusten takana, joka ei korjaa vaan haluaa hajottaa parisuhteita. Vaimo on aina se jäkättävä vaimo, mies taas ylivertainen kunnioitettu kumppani.

Älä usko kaikkea mitä sulle puhutaan. Kannattaisi kyllä siivota "ystäväpiiristään" muutama henkilö...

Mustasukkaisuus on normaali ilmiö, mutta se ei ole normaalia toisen mustasukkaiseksi tekeminen. Pettäminen on haava, joka voi välillä aueta ja aiheuttaa mustasukkaisuutta.

Kaikkea ei tarvitse sietää. Pitää arvostaa myös itseään ja periaatteitaan.
Asioista kun mainitsee ja riitaa tulee niin toinen ei ole halukas kunnioittamaan. Silloin ei ole sovittuja sääntöjä mikä on sopivaa suhteessa. Tai toinen ottaa vapauden toimia toisin. Ei kiinnosta niin paljoa että uhraa mitään toisen hyvinvoinnin vuoksi. Itsekästä toimintaa. Empatia puuttuu.
Jatkuvasti somessa näkee ihastuneita roikkujia, ihan varattuja ihmisiä. Kukin saa heistä ajatella mitä tahansa. Mua säälittää heidän puolisot.

Sama täällä olen petettyjen puolella. Asiaahan on tutkittukin. Psykologia esittää pettäjän Äitiä tai isää hakevana. Samoin rakastaja petoskumppani elää epävarmuudessa ja on sitoutumiskammoinen. Ehkä meidän petettyjen pitäisikin heittää pettäjän romut pihalle heti.

Minä ainaki diggaan katsoa naisia, mutten lirkuttele puhumalla, mutta katseilla seuraan aina naisia, niiden takamuksia ja kasvoja, en oo parisuhteessa, mut en mee vannomaan, että tekisin toisin jos oisin parisuhteessa, usein jos himottaa joku nainen, niin runkkaan, en oo petimiehiä, en mene sänkyyn, en tapaile ihmisiä, ei oo paljoa mahdollisuuksia siihen edes XD LOL, sillä tyydyn omaan käteen ja omaan tilaani/vapauteeni, olen ihmisarka, en puhelias, tosi ujo ja arka, käyn kuitenki kaupoissa, mutta naiset kiinnostaa seksuaalisessa mielessä aivan helvetin helvetin paljon, olen tosi tosi seksuaalinen mies, en häpeä sitä puolta itsessäni, mutta pidän silti JÄRJEN PÄÄSSÄNi eli en mene sanomaan kellekään naiselle "onpa sulla hyvä perse" en ole mikään mäntti ja juntti.
En arvostele ulkonäköä, pidän mielipiteet pääni sisällä, mut tunnustan olevani suht pinnallinen ja tyly sisimmiltäni, mulle kelpaa vain kauniit naiset, luonne pitää olla myös hyvä, ei kelpaa huononnäköinen nainen, ei kelpaa myöskään ilkeäluonteinen.

Juha tunnusti:)

tekee siitä puolisosta säälittävän, jos sen oma mies on niin kiero ja lipevä. Eihän se välttämättä edes tiedä miehensä käytöksestä mitään.

Juuripa siksi kun ei tiedä puolisonsa touhuista muitten naisten kanssa. Yleensä tälläisen puolison ympäristö tietää, jopa lapsetkin saattaa tietää, mutta tälle vaimolle ei raskita kertoa. Vaimo elää valheessa. Ympäristö kuiskii, vaimo ihmettelee et jotain on pielessä muttei tiedä mikä....Joistakin se on säälittävää.