Oulussa SRK:n toimistolla pitämämme kokouksen aikana saimme olla Jumalan Sanan rakkaudellisessa ohjauksessa ja kokea hengen yhteyttä. Ilon kyynelten läpi eras veljistä luki Raamatusta yksinkertaisen neuvon, kuinka voimme tietää, missä Jumalan Henki on. “Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.” (1. Joh. 4:2) Jokainen henki, hän toisti ja jatkoi lukemalla kuinka voimme tunnistaa Jumalan lapset: “Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.“ (1. Joh. 4:15)
---
Heinolassa ainakin menivät pasmat nyt sekaisin?
---
Heinolassa ainakin menivät pasmat nyt sekaisin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toinen veljistä muistutti että Apostoli Paavali näki pakanatkin Jumalan silmissä tasavertaisina. Hän huomautti että se oli merkittävä uusi ilmoitus myös sen ajan Vanhan Liiton uskovaisille. “Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa,” Paavali kirjoitti, Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.Onhan kirjoitettu: “Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” (Room. 10:12-13)
Sitä seuraavien jakeiden saarnaamisesta nousi esille kysymys: Kuinka muut ihmiset voivat “Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?” Luther kirjoitti että se, joka kuulee evankeliumin ja uskoo sen ja on kastettu, on kutsuttu ja pelastettu. Hän lisää “Evankeliumi ei ole mitään muuta kuin julistus Kristuksesta.” 4
Emme voi antaa evankeliumiin ja anteeksiantoon liittyvien perinteidemme irrota Jumalan Sanasta. “Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.” (Ilm. 22:19) Tämä paikka kertoo, että kuka tahansa, joka kutsuu Hänen nimeään, pelastetaan, ja sitten yksinkertaisesti huomauttaa että ihmiset eivät voi kutsua jotain, josta he eivät ole vielä kuulleet.
Jumalan tiet ylittävät ihmisymmärryksen
Ihmisen mieli taistelee tällaista osallisuutta vastaan. Keitä ovat nämä tuntemattomat, joita meidän pitäisi pitää matkakumppaneinamme taivaanseen johtavalla tiellä? Kuinka he saavat omat syntinsä anteeksi? Nämä kysymykset nousevat synnin valtaamasta omasta lihastamme.
On tärkeää muistaa että meidän lihallisen järjen rajoitukset eivät rajoita Jumalan armoa. “Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti.” (Ef. 3:20)
Random, marginally relevant nature scene [Flickr page]
Apostoli Paavali muistuttaa meitä “Lahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.” (1. Kor: 4-6)
Olemme nähneet Laestadiuksen jälkeen monissa historiamme surullisissa vaiheissa, kuinka on unohdettu “…sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.“ (Matt. 23:23) ja vähäpätöiset asiat ja persoonallisuuden erot ovat johtaneet tarpeettomiin erimielisyyksiin ja jakautumisiin.
On kirjoitettu: “Ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan.” (1. Kor. 12:25)
Veljemme Juhani Raattamaa, jonka kuva on Lutherin ja Laestadiuksen kuvien rinnalla muutamissa toimitaloissamme, kunnioitti Apostolin viestiä sen hengellisen myrskyn aikana, joka oli Siionissamme noin sata vuotta sitten. Hän jatkoi sen merkittävän sananpalvelijan rakastamista, joka oli torjuttu epämääräisten asioiden vuoksi, joita harvat meistä enään muistavat. Tämä sananpalvelijan täytyi jatkaan uskonmatkaa Esikoisiksi kutsutun ryhmän kanssa. Tämän “rakkaan veljen ja työmiehen” kuoleman jälkeen Raattamaa muisti häntä “ilolla ja surulla, vaikka hänen ruumiinsa lepää isänmaansa rinnassa, mutta hänen kirkastettu sielunsa iloitsee Jumalan paratiisissa.” 5
On helppo vastata kysymykseen näiden muiden uskovaisten syntien anteeksiannosta esikoisten veljiemme kohdalla: he saarnaavat sitä Jeesuksen nimessä ja veressä aivan niinkuin mekin. Yhdysvalloissa ja Suomessa on tuhansia, jotka vastaanottavat iloiten tämän viestin joka sunnuntai. Raattamaan sanoin se anteeksiantamus on annettu “uskovaisten joukolle, joka on levitetty kaikkialle maailmaan kaikkien kansojen ja kielten joukkoon. Parannuksen ja syntien anteeksiannon saarna on heidän keskellään tunnustettu.” 6
Olemmeko olleet kuin Johannes, joka kielsi muukalaista häätämästä pahoja henkiä Jeesuksen nimessä vain koska tämä muukalainen ei vaeltanut opetuslasten kanssa? Elämän Herra ei kiittänyt Johannesta tästä. Päinvastoin hän sanoi “Mutta Jeesus vastasi: “Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.”” (Luuk. 9:50)
Jumalan valtakunta ei ole mikään yksikkö Minnesotassa tai Oulussa, aivan niinkuin kuin se ei ollut “sidottu Roomaan” Lutherin aikoina.7 Ennenkin se on “yhtä laaja kuin maailma, yhden uskon yhteisö, hengellinen, ei ruumillinen, sillä se, joka uskoo, ei ole ruumillinen eikä näkyvä.
Rajaton armo
Paavali sanoi että Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan ja että he saisivat tietää totuuden. Siispä ei ole Jumalan tahto, että kukaan joutuisi kadotukseen. Hän ei ole valmistanut helvettiä ihmisille vaan paholaiselle ja hänen enkeleilleen.8 Paavali kirjoittaa “Ei Herra… ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet. 3:9)
Voimmeko heikolla ymmärryksellämme väittää että Jumala ei ole onnistunut täyttämään tahtoaan lukuunottamatta pientä siioniamme? “Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (Jes. 55:8-9)
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. “ (Luuk. 12:32) Samalla tavalla kuin Paavalin puhui niistä, jotka eivät olleet kuulleet, oli silloin selvästi paikalla pieni lauma. Vanhan liiton lupaukset oli juuri täytetty Jeesuksen syntymän jälkeisinä muutaman vuosikymmeninä. Nyt 2000 vuotta myöhemmin meidän aikanamme maailma on täynnä ihmisiä, jotka iloiten kantavat kristityn nimeä. Meidän ei pitäisi ehättää tuomitsemaan heidän uskoaan. “Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. “ (Luuk. 6:37)
Meidän Herramme ja pelastajamme Jeesus Kristus lähetettiin mailman kaikkien syntien puolesta, ei vain meidän syntiemme tähden. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) On armojen armo olla Jumalan valtakunnassa. “Uskomme on paras lahjoista, jonka voimme omistaa. Kristuksen kautta meillä on kruunun toivo.” (SHZ 403)
Mutta nyt Jumalla ajallaan on ilmoittamassa meille, kuinka meidän ei pitäisi olla liian nopeita väittämään että muut eivät olisi myös Hänen omiaan. “Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.” (Ps. 145:18-20)
Tämä+kaikki+oli+siis+aprillia,+nuo+edellä+olevat+kirjoitukset+nimimerkeiltä
En näe siis mitään järkeä siinä, että olisin itse pastorina sellaisessa seurakunnassa, josta en olisi sitä mieltä, että sen lampaat voisivat pelastua seurakunnassa opetettavan opin puolesta, koska minulla on ainakin aito halu, jos minut joskus kaitsija virkaan asetetaan (mikä ei kovin todennäköiseltä näytä), että kaitsen Kristuksen seurakuntaa ja ruokin sitä (pyrkien kaikkeen totuuteen ymmärtäen vastuun, joka minulle on annettu, ja joka minulla on Jumalan edessä), enkä palkkaa vastaan kaitse jotain kuolleita kaloja ”viran puolesta”. Sehän on itseasiassa epäjumalanpalvelusta ja Jumalan pilkkaa. En siis näe järkeä ajattelussamme siinä, että vl-pappien läsnäolo luterilaisessa kirkossa voisi olla perusteltua lähetystyöllä, koska harhaoppisen seurakunnan pastorina toimiminen ei ole ensinkään oikea paikka kristitylle, saatika, että sitä läsnäoloa perusteltaisiin sillä, että se on lähetystyön muoto. Sehän on kärjistettynä vähän sama asia kuin että menisin töihin bordelliin vain sen takia, että voisin loistaa Kristuksen valoa siellä. Ei kuulosta kovin hyvältä perustelulta, mieluummin vaikka evankelioisin sen bordellin asukkaita siinä bordellin lähistöllä, turvallisesti kuitenkin sen ulkopuolella.
No, johan nyt on. Onko minua harhautettu helluntaissa, kun ylennetyt pastoritkin sanoo, että vain me hellarit tunnustamme Jeesuksen Kristukseksi? Että muutkin.
Mitä nyt tehdään?
muu kuin kaivaa pappa Saari haudastaan, balsamoida hänet ja julistaa pyhimykseksi.
Hih, möläytti rahasta tullut henki.