Olipa kerran kauan sitten nuoripari, ihastuttiin ja rakastuttiin. Kaikki oli, tai piti olla hyvin. Vaan eipäs ollutkaan. Nuori mies ei koskaan osannut sanoa "ei", vaan lähti kavereineen bailaamaan, milloin milläkin verukkeella. Kaverit meni kauniin ja fiksun tyttöystävän/kihlatun ohi. Viimeisenä niittinä nuori mies meni sitten bailuillan päätteeksi vieraisiin, askel lopun alkuun oli viimeistään otettu. Potkut persuksille tuli, lähtöpassien kera. Renttu sai mitä ansaitsi. Nuoren miehen päähän ei uponnut, että siinä meni elämänsä rakkaus. Järki tuli päähän paljon myöhemmin ja auttamatta liian myöhään. Vuosia, vuosikymmeniä kului, molemmat menivät tahoillaan naimisiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ei. Kaukana siitä. Aikuiseksi varttunut, raitistunut mies ei saa rakkauttaan pois mielestä, miksi? Elämänhän piti jatkua ja nuoruuden rakkauden unohtua. Kävi päinvastoin. Ei unohdu. Koskaan. Kaikkea hyvää sinulle N. sinne jonnekin.
Ei pääse yli, eikä ympäri.
KMR70
2529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on niin, että aina sitä haikailee jotain sellaista, mitä ei ole. Keskity nykyiseen, ettei hänkin lemppaa sua ja kohta haikailet häntä täällä.
Jos on elämänrakkaus, niin voi armahtaa myös väärin tehtyjä asioita. Tärkeintä, että on oppinut jotain edellisistä asioista. Menettämällä voi ymmärtää kuinka tärkeä se oli.
Surullista olisi, jos ei olisi mahdollisuutta korjata tekemiä virheitä.