Hei!
Onko muita täällä joilla kyseinen häiriö? Itselläni on tuo diagnosoitu, piinannut ala-asteelta asti, joskus on parempia kausia ja joskus tulee taas todella pahana ja silloin se on yhtä helvettiä. Nyt juuri tällainen todella vaikea jakso tuon kanssa. Tosiaan minulla nykyään pakkomielteenä on hiukset. Leikkelen niitä jatkuvasti kun yritän ''korjata'' sitä mitä näen jotenkin häiritsevänä. Hiusten leikkaamisesta on tullut pakkomielle ja olen siitä saanut kommenttejakin jo. Unelmaksi on tullut koko pään vetäminen kaljuksi kun en jaksa tätä enää. En ymmärrä itsekään, miten hiukset voi kehittyä näin sairaaksi pakkomielteeksi. Tänään lääkeannosta nostettiin kun tilanne on taas niin paha. Saatan seisoa peilin edessä helposti tunninkin putkeen. Koulusta lähdin kesken päivän eilen koska en pystynyt olemaan kenenkään nähtävillä ja paniikki iski. Tänään en mennyt ollenkaan. Voimat jatkuvasti ihan lopussa tämän takia. Terapiassa olen käynyt kolme vuotta, käyn kaksi kertaa viikossa.
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia kyseisestä häiriöstä ja mahdollisia vinkkejä ( mikä teitä on auttanut? ). Kiitos jo etukäteen!
Onko muita täällä joilla kyseinen häiriö? Itselläni on tuo diagnosoitu, piinannut ala-asteelta asti, joskus on parempia kausia ja joskus tulee taas todella pahana ja silloin se on yhtä helvettiä. Nyt juuri tällainen todella vaikea jakso tuon kanssa. Tosiaan minulla nykyään pakkomielteenä on hiukset. Leikkelen niitä jatkuvasti kun yritän ''korjata'' sitä mitä näen jotenkin häiritsevänä. Hiusten leikkaamisesta on tullut pakkomielle ja olen siitä saanut kommenttejakin jo. Unelmaksi on tullut koko pään vetäminen kaljuksi kun en jaksa tätä enää. En ymmärrä itsekään, miten hiukset voi kehittyä näin sairaaksi pakkomielteeksi. Tänään lääkeannosta nostettiin kun tilanne on taas niin paha. Saatan seisoa peilin edessä helposti tunninkin putkeen. Koulusta lähdin kesken päivän eilen koska en pystynyt olemaan kenenkään nähtävillä ja paniikki iski. Tänään en mennyt ollenkaan. Voimat jatkuvasti ihan lopussa tämän takia. Terapiassa olen käynyt kolme vuotta, käyn kaksi kertaa viikossa.
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia kyseisestä häiriöstä ja mahdollisia vinkkejä ( mikä teitä on auttanut? ). Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! :)
Tiedän, mitä käyt läpi.. Yritä silti sinnitellä, sillä voin vannoa että joskus se vielä helpottaa. <3
Olen itse kärsinyt pakko-oireista koko nuoruuteni, ja pääosin juuri ulkonäköön liittyvät seikat ovat olleet ne pahimmat; Tukka tuntuu sille, että se olisi jotenkin viallinen. Pakko kammata ja laittaa kokoajan, ilä mihinkään voi oikein keskittyä... ja kun tämä olo eskaloituu, iskee paniikkikohtaukset peliin..
Sama kasvonpiirteissä. Minun on hankala hyväksyä piirteitäni. Ne tuntuvat jotenkin niin viallisille, aivan kuin minut olisi ommelta yhteen ylijäämä paloista. Nypin ihoa, ja yritän korjailla niitä kokemiani virheitä/epämuodostumia pois, mikä taas johtaa siihen että naamani on aina ruvella. Kirkaissa valoissa seisominen tuntuu vastenmieliselle. Välttelen ja suunnittelen reittejäni valaistuksien mukaan. Aikaa kuluu siis turhaan.. jos ja kun vahingossa astunkin "haitalliseen valoon", on taas hyvin paniikillinen olo..
Voin sanoa että iän myötä oireet ovat onnekseni lieventyneet. Myös oikean lääkityksen löytö on tehnyt ihmeitä! Kannattaa olla sinnikäs ja muistaa se, että asiat tulevat vielä kääntymään helpommiksi, vaikka nyt et tuntuisikaan siltä. xx
TSEMPPIÄ!