Onhan se turhauttavaa ajatella jälkiviisaana miten olisi pitänyt hillitä, miettiä mitä viesteihin kirjoitteli ja rauhoittua, luottaa, odottaa, antaa aikaa itselleni, hänelle, tykätä vaan ja unohtaa ne haaveet hetkeksi hänen lämpöisestä sylistään ja huulista joita halusin niin kovasti suudella.
Olisihan mun pitänyt niin..
Mut minkäs voin itselleni..
Ei riittänyt kummankaan osapuolen antamiset toiselle.. Tai sitä oli liikaakin, tai liian vähän jollakin mittarilla mitattuna mutta elämän opetuksen mittarin elohopea nousi tappiin asti..
Ehkä joku toinen kerta uusi yritys kun on tunne intohimosta josta syntyisi rakkaus ja hyvin tärkeä ystävyys..
Ei asioiden tarvitse selvitä, solmujen haurastuminen avaa ne itsestään.
Olisihan mun pitänyt niin..
Mut minkäs voin itselleni..
Ei riittänyt kummankaan osapuolen antamiset toiselle.. Tai sitä oli liikaakin, tai liian vähän jollakin mittarilla mitattuna mutta elämän opetuksen mittarin elohopea nousi tappiin asti..
Ehkä joku toinen kerta uusi yritys kun on tunne intohimosta josta syntyisi rakkaus ja hyvin tärkeä ystävyys..
Ei asioiden tarvitse selvitä, solmujen haurastuminen avaa ne itsestään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin jotkut on ehdottomia asioissa. Itse ymmärrän virheellisyyttä ihmisissä ja inhimillisyys on hieno juttu. Mutta eihän se toimi, jos se ei toimi molempiin suuntiin.
Kiitos, hyväksyisit siis ihmisen myös kirjoitusvirheineen?
No se on kyllä pahempi juttu. Toki kaikki muut asiat voidaan katsoa läpi sormien, mutta kiriotusvihreitä ei. Täytyy miettiä nyt. Toi rypeän kuulosti kyllä kivalta
Ehkä sinun ei olisi pitänytkään hillitä, odottaa ja unohtaa haaveet. Ne hetket ja tunteet olivat teidä molempien käsissä läheltä katsottavana. Jos molempien tuli ne kohdata ja hyväksyä, kaikki puuttuva ja kaikki liika. Ihan sellaisenaan.
Jos olisit toiminut toisin, olisit tukahduttanut jotain niin aitoa, että se olisi noussut suureksi liukaskilpiseksi vuoreksi välillenne vielä myöhemmin.
Voi käydä niin, että kun katsot myöhemmin taaksepäin, aika ei ole haurastuttanut solmua vaan koko köyden välillänne - sen jonkaluulit lujemmaksi; teillä ei ollut mitään syytä jatkaa.
"Rypeän"? Mitä vitun kieltä (enkä tarkoita klitorista) tuo nyt on? Ei perkele. Häpeä!
Kielipollllllllliisilta sitten oikein kirjakielinen vastaus. Kyllä tää palsta on umpihulluja ja pellejä täynnä!
Rypeän... Oikeesti, ihan oikeesti :
Älä viitti niuhottaa.
Ryven se kai olisi.. Mut se kuulostaa niin puhtaalta, rypeän sanassa on enemmän kuraa.
Hahhahhaa ;D
Hehei!
http://joukahainen.puimula.org/word/edit?wid=513224
Rypeän on ihan oikea sana!! Jippii!! Jihuu!!
Näin on näreet..
Onko rypeäminen sitten samaa kuin rypeminen? Vai onko rypeäminen alkamista?
Sillä hetkellä ihminen vain osaa toimia oikein. Sitä rupeaa sekoilemaan ja pahimmassa tapauksessa menettää kaiken hyvän mitä olikaan. Miksi näin? Olemme vain ihmisiä, eikä sitä pirun kristallipalloa ole, josta voisi nähdä mikä on oikein ja mikä väärin.
Ihmisyyteen kuuluu myös se, että voi ymmärtää jos toinen sekoilee vaikkapa suurien tunteiden kanssa. Enpä tiedä menettääkö niin jyrkässä ja joustamattomassa ihmisessä mitään, joka ei kunnon asioiden läpikäyntiä ja tunteiden selvittämisen myötä haluaisi yrittää kanssasi. Jotenkin luin aloituksesta, että ette tunne toisianne kauheasti. Tietysti, jos kauhean loukkaavasti on toista kohtaan toiminut niin ei silloin toinen varmasti herkästi lähesty vaan toisen täytyy asialle tehdä jotain, on tilanne sitten mikä lie.
Mutta kuinka paljon pitää ymmärtää? Mikä on sen mittapuu? Itse yritin pitkään ja hartaasti. Sitten en vain enään jaksanut, vaikka kuinka olisin halunnut. Olin loppuun kulutettu, eikä toinen sitä tajunnut, vaikka sen hänelle kerroin.