Pyhän Hengen läsnäolo kirjoitetussa sanassa

Sama juttu digitaalisessa radiolähetyksessä, jossa puhe on muutettu digitaaliseen muotoon (0/1) ja toimitetaan vastaanottimeen purettavaksi. Välillä se kulkee purskeina, jotka ovat analogisia talleenteen kanssa.

Olisiko viisasta palata vanhaan malliin, jossa synnit saarnattiin anteeksi kirjeenkin avulla jopa Ameriikkaan asti. Viivettä tosin oli, mutta lukija uskoi ja sai sielulleen rauhan.

on yksi pahimmista asioiden sekoittajista ja järkeilijöistä. Pyhästä Hengestä hänellä eiaikoihin ole ollut hajuakaan.

Tuo tallennedogmi on vastaavanlainen jälkikäteen helvettiin tuomitseminen kuin mitä hoitokouksissa tapahtui. Kirjeen evankeliumin varassa saattoi moni lähteä kuolemalle ja nyt he ovatkin kuolleet epäuskoisina tuon dogmin mukaan.

Evankeliumin sanoman tallennus ei poista siitä sitä Pyhän Hengen vaikutusta, jonka sen julistajassa asuva Pyhä Henki saa aikaan. Tallentuuhan näet tavanomainenkin evankeliumin julistus mm elimistön sähkövirraksi, äänihuulten, suun ja kielen liikkeiksi, ääniaalloiksi, tärykalvon tärähtelyiksi ja korvaluiden liikkeiksi ja värähtelyiksi ennen evankeliumin vastaanottoa ihmisen aivoihin ja sieltä henkisieluun.

Mutta liiallinen viive evankeliumin vastaanoton ja evankeliumin julistuksen välillä sitä vastoin voi poistaa tämän vaikutuksen. Tämän viiveen pituutta ei luullakseni ole ilmoitettu Raamatussa, mutta veikkaisin, että se on noin kaksi tuntia, sillä opetuslapsia oli kaksitoista ja Israelin poikia myös kaksitoista. Kun vuorokausi jaetaan kahteentoista osaan, niin siitä tulee noin kaksi tuntia. Vastaako tämä teille henkeen?

Tämän vuoksi yli kaksi tuntia vanhalta äänitallenteelta kuunneltuna evankeliumi ei enää vaikuta, vaikka sen julistajalla olisi ollutkin Pyhä Henki, koska julistajana ei silloin enää ole varsinaisesti se alkuperäinen julistaja, vaan se äänitallenne. Pyhä Henki kun ei voi asua missään äänitallenteessa, esimerkiksi tiedostossa tai muistitikussa. Pyhä Henki voi asua vain uskovaisen ihmisen sydämessä vanhurskauttavaa työtä tekevällä tavalla, sillä näin on aina Jumalan valtakunnassa opetettu.

Kolmen kyynärän Jumalan oppi on sellainen harhaoppi, jonka mukaan Jumalan Henki eli Pyhä Henki ei voisi asua missään muualla kuin Jumalan lasten sydämissä, ja ei voisi siis vaikuttaa millään tavalla muuten, kuin Jumalan lasten kautta. Se on todellakin harhaoppi.

Se ei kuitenkaan ole kolmen kyynärän Jumalan oppi, että uskotaan Pyhän Hengen asuvan vanhurskauttavaa työtä tekevällä tavalla ainoastaan Jumalan lasten sydämissä. Tämän opin mukaan Pyhä Henki voi siis vanhurskauttaa epäuskoisen ainoastaan Jumalan lapsen julistaman Kristuksen evankeliumin ytimen eli synninpäästön avulla.

Lihallisessa hedelmöityksessä tapahtuva uuden ihmiselämän alkaminen ei pane alulle kuitenkaan epäuskoista ihmisen alkua, vaan kysymuksessä on alusta alkaen Kristuksen kautta luotu ja Kristukseen luotu, Kristuksen ristinkuolemassaan lunastama Jumalan lapsi, vaikka hänessä asuukin perisynti alusta alkaen, kuten vanhemmissakin Jumalan lapsissa, ja jokainen uskovainen on näin vanhanosansa puolelta samalla vihan lapsi.

Ihmisen alussa ei siis tapahdu epäuskoisen vanhurskauttamista, koska lapsi on alusta alkaen uskovainen Jumalan lapsi. Kristuksen vanhurskautta ei siis pueta lapselle kasteessa, vaan hänen luonnollisen luomisensa hetkellä, sillä hänet luodaan Herran Jeesuksen Kristuksen kautta ja Kristukseen. Tässä kohtaa kansankirkkomme opetus on usein väärä, kun se väittää harhaoppisesti, että Kristus puettaisiin ihmiseen vasta kasteessa. Mutta näin ei siis ole.

Näin ei ole myöskään aikuisena parannuksen armon epäuskosta saavan kohdalla, vaan hänet puetaan Kristukseen ja Kristuksen vanhurskauteen sillä hetkellä, kun hän vastaanottaa sydämelleen totisella katumuksella totisen synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä joltakin totiselta Jumalan lapselta. Jumalan lapsessa asuva Pyhä Henki näin vanhurskauttaa epäuskoisen ja antaa hänelle elävän uskon ja Pyhän Hengen sydämeen asumaan, sekä puettaa hänet samalla hetkellä myös Kristukseen ja Kristuksen vanhurskauteen. Sitten hänet kastetaan uskon vahvistukseksi ja ulkonaisesti seurakuntaan liittämiseksi.

Pyhä kasteen sakramentti on myös hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä, eli ainoastaan silloin, kun tuo kastettu ihminen pysyy Jumalan tykönä eli Jumalan lapsena. Jos kastettu ihminen menettää myöhemmin elävän uskon, niin parannuksen armossa hän saa palata takaisin tuohon kasteen armoliittoon (jos Jumala lahjoittaa hänelle armonaikaa, etsikonajan, katumuksen armon ja parannuksen armon), ottamalla vastaan synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä joltakin Jumalan lapselta.