Muutama vuosi sitten oli Auto Bildissä juttu C-sarjalaisesta bensamersusta, joka oli ollut ensin 100tkm kestotestissä ja pärjännyt erinomaisesti, ei mitään merkittäviä vikoja. Testiä oli jatkettu siitä joko 200tkm tai 300tkm saakka (en nyt ihan tarkkaan enää muista) ja kirjoitettiin, ettei ongelmia edelleenkään ollut laisinkaan ilmennyt, testiautolla jatkettiin ajamista edelleen ja ajossa on, kertovat sitten mahdollisesti mitä kuuluu, mutta ajoon edelleen kuulemma jäi. Kuluvat osat kuten jarrulevyt ja polttimot yms. tietenkin vaihdettu, mutta vikoja ei ole ilmennyt vaihteistossa, moottorissa tai laitteissa, normaalilla huollolla ja kuluvat osat uusimalla on pärjätty valmistajan huolto-ohjelman mukaan menemällä (huoltovapaa automaatti ja huoltovapaa jakopää muun muassa, tosiaan ketjulle tai kiristimelle ei ole määritetty vaihtoväliä, tarkastetaan jos jotain poikkeavaa kuuluu moottorista ja automaattiinkaan ei tarvitse vaihtaa öljyjä osaan ollenkaan (malli 722.6) ja osaan vain yhden kerran 60tkm kohdalla ja sen jälkeen ei koskaan, öljyt kestävät vaihteiston koko käyttöiän). Auto Bild on noudattanut valmistajan ohjeistusta huolto-ohjelman osalta eikä ongelmia ole ilmennyt lainkaan.
Sanoinkin perheelle että meidän taloon ei osteta muita autoja kuin Mersuja luettuani tuon jutun. Vaimo valitsi itselleen A-sarjalaisen, itselläni on E-sarjalainen ja kohta 18 vuotta täyttävä poika on katsellut käytettyjä SLK-Mersuja Nettiautosta. Tyttö on vasta 15, joten hänen kohdallaan ei vielä ole kiire sen suhteen että minkä Mersun hän haluaa itselleen sitten kortin saatuaan valita.
Muistan kun lapsena isä sanoi että "tähän taloon ei hankita sitten yhtään venäläistä autoa" Ladan ollessa tuolloin markkinajohtaja Suomessa. Oli sitten Fordia, Hondaa, Peugeotia ja Volvoa sekä pari Mersuakin.
Muistan kun pelästyin 1980-luvun alussa isän vaihtaessa autoa niin kun vanhaa olisiko ollut jokin vm. 1978 - 1982 (?) Skodaa alkoi automyyjä työntää pois isäni haluaman Volvon edestä liikkeen sisällä että saadaan Volvo koeajoon niin parahdin isälle että "ei tuollaista samanlaista kuin Kallella on", Kallen perheellä kun oli jokin tuollainen n. vm. 1978 - 1982 Skoda ja luulin että sitä aletaan nyt työntää meitä varten ulos liikkeestä. Jo alle kouluikäisenä poikana siis huomasin selvän eron Skodan, Fordin ja Volvon välillä ainakin ulkonäössä jos en muuten.
Sanoinkin perheelle että meidän taloon ei osteta muita autoja kuin Mersuja luettuani tuon jutun. Vaimo valitsi itselleen A-sarjalaisen, itselläni on E-sarjalainen ja kohta 18 vuotta täyttävä poika on katsellut käytettyjä SLK-Mersuja Nettiautosta. Tyttö on vasta 15, joten hänen kohdallaan ei vielä ole kiire sen suhteen että minkä Mersun hän haluaa itselleen sitten kortin saatuaan valita.
Muistan kun lapsena isä sanoi että "tähän taloon ei hankita sitten yhtään venäläistä autoa" Ladan ollessa tuolloin markkinajohtaja Suomessa. Oli sitten Fordia, Hondaa, Peugeotia ja Volvoa sekä pari Mersuakin.
Muistan kun pelästyin 1980-luvun alussa isän vaihtaessa autoa niin kun vanhaa olisiko ollut jokin vm. 1978 - 1982 (?) Skodaa alkoi automyyjä työntää pois isäni haluaman Volvon edestä liikkeen sisällä että saadaan Volvo koeajoon niin parahdin isälle että "ei tuollaista samanlaista kuin Kallella on", Kallen perheellä kun oli jokin tuollainen n. vm. 1978 - 1982 Skoda ja luulin että sitä aletaan nyt työntää meitä varten ulos liikkeestä. Jo alle kouluikäisenä poikana siis huomasin selvän eron Skodan, Fordin ja Volvon välillä ainakin ulkonäössä jos en muuten.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä on vaan se vitsi, että sillä aikaa, kun autoa kestotestataan, mallit muuttuvat, ja kun kestotesti on valmis, kyseistä automallia ei ole enää myynnissä muuta kuin käytettynä ja paljon ajettuna.
Muutoinhan koko kirjoitus on taas sitä tyypillistä röllipeikon höpinää, on ihan etukäteen arvattavaa satua, että tietenkin miehellä ja vaimolla ja pojalla ja tytöllä on kaikilla Mercedes, myös kotiapulaisella ja postinkantajalla on sellainen ja myös perheen koiralla. Puhumattakaan anopista ja appiukosta, tytön poikakaverista ja pojan poikakaverista..
Ai että meinaat että autoihinkin pätee se sama kuin osakerahastoihin sijoittamalla "mennyt kehitys ei ole tae tulevasta". Kyllä se niin on, että jos Auto Bild:n työntekijät ajavat autolla 60tkm vuodessa viilettäen välillä 200-250tkm Saksan Autobahnoilla ja tulee 300tkm 5 vuodessa ajettua niin kun Mercedeksellä samaa mallisarjaa myydään hyvinkin usein 5 vuoden ajan niin ostamalla 5v. uutena tai saman mallin mikä testissä on ollut käytettynä 5v. vanhana esim. 100tkm ajettuna niin se malli ei kestäkään sitten muka. Auton uutena ostaessa kannattaa usein jopa ostaa se malli siinä mallisarjan loppupäästä, mahdolliset lastentaudit mitä on havaittu takuukorjauksissa tai muuten kun on sitten mallisarjan loppupään autoista poissa ainakin Mersun tapauksessa varmuudella.
Johtopäätös: Mersu kannattaa ostaa käytettynä. Mutta niinhän palstan vakiotrollaaja aina neuvookin, takavetoinen 20 vuotta vanha Mersu on sen mukaan parasta mitä maailmasta löytyy.
Voi sen 200tkm kestotestin ilman vikoja selvittäneen Mersun saman mallin ostaa uutenakin, Mersulla kun sama malli on faceliftillä myynnissä 5v. ajan, tietää ainakin että on testattu kestävyyden osalta kunnolla eikä mikään TM:n naurettava 60tkm "kestotesti" kuin jostain 70-luvulta tai Autobildin tavanomainen 100tkm
"Muutama vuosi sitten oli Auto Bildissä" 100 tkm kestotesti Skoda Suberbista, loppuraportti nrossa 9-10/2013.
Skodassa "ei mitään merkittäviä vikoja", kuten edellä mainitaan Mersusta.
Mielestäni Auto Bildin testit Skodasta kuuluvat tälle palstalle, Mersun ei. Mutta ehkä varsinkin Superbia verrataan Mersuun, että sikäli relevanttia...
Niin 100tkm matkalla ei merkittäviä vikoja, mutta miten sitten 200tkm matkalla, ei tietoa, Mersusta on. Miksi sitten Superbilla ajaminen lopetettiin 100tkm, mutta Mersulla haluttiin ajajien puolesta jatkaa 200tkm asti ja edelleen? Liekö syynä että Autobildin miehet halusivat edelleen jatkaa Mersulla ajamista...
Tietenkin auton osalta muukin merkitsee kuin kestävyys. Mutta vikavapaus ainakin 200tkm saakka on sekin tärkeää. Harva Skoda taitaa tähän vain päästä, ei ainakaan TSI ja/tai DSG ja öljynkulutus sekin ikävää, vaikka ei veisikään sen enempää kuin sen Skodan valmistajan mukaan normaalia olevan 30 litraa 30tkm huoltovälillä... Oma Mersuni 20tkm huoltovälillä kulutti 0,7 litraa öljyä siten ettei lisäystarvetta ollut siis lainkaan kun öljyn määrä pysyy koko ajan öljytikun alarajamerkin yläpuolella (-1 litraa maksimimäärästä tikun ylämerkistä siis). Öljyä ei tarvitse siis lisätä yhtään koko huoltovälin aikana, eikä ole tarvinnut Volvossa tai edes Peugeotissa 20tkm (Volvo) tai 30tkm (Peugeot) huoltoväleillä.
Volvossa öljytilavuus 3,6 litraa, Peugeotissa 3,4 litraa, molemmat 1,6 litraisia rivinelosia. 354hv 3,2 litrainen V6 Mersu taas öljytilavuudeltaan 8,5 litraa, mutta öljytilavuus ei toki kulutukseen välitä, silti kaikissa moottoreissa öljytikun ylä ja alarajan väli 1 litra öljyä. Jännää sinänsä se että Peugeotissa öljymäärän alarajala öljyä koneessa jäljellä enää 2,4 litraa, mutta Mersussa vielä 7,5 litraa, mutta kai se noissa pikkukoneissa riittää 2,4 litraakin. Mersulla elektroninen nopeudenrajoitin poistettuna ajettaessa 283km/h Saksan autobaanalla tietysti täytyy V6 jäähtyäkin vähän eritavalla...
Aloitin henkilöautoiluni kartanlukijan ominaisuudessa 1956, jolloin isäni osti Pobedan. Se oli sitä tuontisäännöstelyn aikaa, jolloin länsiautoja jonotettiin kiven alta, mutta itäauton sai ostaa uutena suoraan kaupasta.
No, ajat paranivat ja isälläni oli sitten muutamaa autoa myöhemmin, vuodesta 1968 lähtien, M-B 220 D. Hän piti sitä uudesta lähtien 11 vuotta ja n. 400 tkm. Itse sain ajokortin 1969 ja pääsin sopivilla verukkeilla mersuilemaan silloin tällöin minäkin.
Jäädessämme vaimoni kanssa eläkkeelle 2013 siirryimme yhden auton politiikkaan. Senhetkinen kakkosauto lahjoitettiin jälkikasvulle. Ainoa automme meni vaihtoon 2015. Rahatilanne oli keventynyt siinä määrin, että oli mahdollista nostaa rimaa.
Superb olisi kelvannut minulle oikein hyvin. Vaimoni kuitenkin vierastaa niin isoja autoja ahtaissa autokatoksissa ja markettien parkkiruuduissa. Octavia olisi tarjonnut ihan riittävän hulppeat tilat järkihintaan sekin. Meille oli myös ehtinyt kertyä omaakin kokemusta VW-konsernin DSG-automaattien epäluotettavuudesta. Uskon sinänsä, että lastentaudit tuolla rintamalla on jo ehditty saada kuriin.
Päädyimme pistämään autonvaihtoon rahaa niinkin paljon, että saimme allemme C-sarjan farkku-Mersun, uuden sellaisen. Se tarjoaa tilaa sinänsä vähemmän kuin Octavia Combi, mutta riittää meille kahdelle oikein hyvin ja on takavetoisena myös erittäin ketterä pyöritellä ahtaissakin paikoissa; muuttuvavälityksinen ohjaus tekee hommasta sitäkin vaivattomampaa. Pitkillä matkoilla kyyti on lokoisaa kuin mikä. Olemme valintaamme oikein tyytyväisiä ja aiomme kompensoida kalliin hankintahinnan pitämällä kapinetta pitkään. Vajaan kahden vuoden aikana ei ole ilmennyt mitään aihetta korjauttaa mitään takuun nojalla, takana on vain yksi rutiinihuolto.
Nyky-Škoda on joka tapauksessa minullekin täysiverinen, ehdottoman kilpailukykyinen länsiauto. Merkki on pessyt kasvonsa perusteellisesti viimeisen neljännesvuosisadan aikana ja näyttää menneeseen jämähtäneille ilkkujilleen pitkän nenän.
autobildin kestotestissä ollut skoda octavia oli isovikainen auto. paljon oli korjaamista jo testin alkuvaiheessa ja äänekkyyttä ja kitinöitä ja kolinoita moitittiin paljon sekä huonosti toimiva DSG vaihteisto oli pettymys jälleen. jousitus oli epämukavan täristävä.
MB on tehnyt hyviä ja huonoja autoja, mutta kannattaako ostaa C AMG jota edes Veholla ei saada korjattua tai uusi avain maksaa 1000€?
Jos autolla ajetaan saksassa hyvillä teillä 200 000 km ilman suurempia vikoja niin se ei ole mikään ihme. Jopa vanha Datsun Cherry selvitti suomen teille sen verran. Land Cruiserissa ensimmäinen isompi vika tuli jossain 370 000 km nurkilla kun autolla oli ikää 25 vuotta ja sekin suomalaisen tienhoidon ja suolan kylvämisen ansiosta.
Viimeksi kun olen joutunut MB S 400 dieselin konetilaan kurkistamaan niin reilun 240 000 kohdalla siellä oli jo uusittu venttiileitä jakoketjun hyppäämisen vuoksi ja ketjukin uusittu jäljistä päätellen ainakin kerran. Sääliksi kävi omistajaa kun pelkkiin osiin upposi yli 3500 €.
En silti ole tavannut vielä kuin yhden tyytyväisen (yli vuoden käytössä olleen) etuveto MB:n omistajan. Sen sijaan kauhutarinoita kalliista remonteista ja korjaamisen vaikeudesta riittää. Vanhat takavedot oli luotettavuudessa ja kestävyydessä lyömättömiä. C-sarjan myötä alettiin pyrkiä laskemaan hinta kilpailijoden tasolle ja nopeuttamaan auton kiertokulkua liukuhihnalta paaliin. Huonomminkin voisi asiat olla vai miltä kuulostaa 127 000 km kohdalla moottoritiellä kiinni leikannut BMW 316 vuodelta 2001. Merkkiliikkeen ajallaan huoltama auto aukottommalla huoltokirjalla.
Voi olla että Uudestakaupungista lähtee maailmalle parhaita MB merkin kantajia pitkään aikaan, mutta harva niistä on 17 vuotta vanhana ruosteeton ja liikenteessä.
Vanhoissa MB merkin autoissa oli kunnolliset johtosarjat, kriittiset liittimet oli tehty kullatuilla kontakteilla ja 678 000 km kohdalla suurin tehty korjaus oli hehkutulppien vaihto. No nyt sekin perhe ajaa jo kolmanne Subarulla ja Fiatilla, mutta ilman ruostumista se MB olisi edelleen liikenteessä.
Suomessa näköjään Golf vm 2005 on 180 000 km kohdalla jo katkonut molemmat etujousensa ja joka nurkasta ruosteessa, väylätekniikka reistaa jonkun ovikytkimen takia joutuu vaihtamaan koko oven sisällä olevan ohjausyksikön.