Kauheesti. Ehkä mä jotenkin suren sitä etten sua saanut koskaan. Tuntuu surulliselta luopua jostain mitä ei koskaan ollutkaan.
Jostain syystä itkettää
Sniiiiif
18868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kuka on tuo kaipaamasi mies?
Juha hän on edelleen..
Minun kaivattuni on ville
Kuka on Juha tai "Juha"?
Minulle nimi Juha ei sano yhtään mitään.
Entä oletko sinä "S-nainen"
Sari, Saara, Seija, Siina, Satu, Sorella vai kuka?
Eipä ole minun kaivattuni "villekään".
Joskus tuntuu kauhealta luopua unelmasta joka sisältää toisen kanssa olemisen ja elämisen. Siihen sisältyy niin paljon asioita ja oikeastaan koko elämää koskettavia asioita että se on kuin pieni kuolema.
Muistan itse vastaavia kokemuksia kun olen elänyt pilvilinnoissa pitkäänkin yhteisestä tulevaisuudesta kaikkine hetkineen niin erilaisista elämän tapahtumista kuin arkipäivistäkin, mutta sitten on tullut vastaan se todellisuus että ei tule olemaan mitään.
Tietysti ehkä asiaa helpottaa sun kohdalla se jos mitään ei koskaan ollutkaan niin voit uskotella itsellesi ettette olisi sopineet yhteen tai toisessa oli jotain vikaa jne. mut voihan se jäädä kaivelemaan silti jos toinen tuntuu niin sopivalta ja tunteet sanoo että "tässä se nyt on" tai "tässä se nyt oli", kohtalonomaisine ajatuksineen.
Mut jos teit parhaasi niin eikun jatkamaan matkaa.
Mietipä kuukautiskiertoasi, tuo tunne liittyy vain siihen. Joku hormonitaso matala ja fiilikset maassa. Sopivasti vaan liität nuo ajatukset johonkin mieheen, jolla et ole mitään edes saanut. Seuraava tuntemuksiasi ja kuukautiskierron vaiheita.
Itku ja suru.
Sama fiilis mullakin..:( vaikka en kylläkään itke mutta paska olo välillä samasta syystä. Ymmärrän tunteesi kuitenkin!
Sama täällä. Mutta sain sitten kyllä jotain muuta hienoa kumminkin.
Mitä se "muuta hienoa" oikein oli?
No.. mitenhän sen tähän kirjoittaisi. Tärkeimpänä nyt ainakin ihanan perheen, toisen henkilön kanssa. Ihan kivan elämän. Muun muassa näin. Mutta silti en voinut unohtaa. Jostain syystä löydän itseni täältä palstalta ja yllätän itseni vastaamasta tämmöisiin aloituksiin. hulluahan tämä. Miksipä mietit?
Itkin aika lohduttomasti, mutta nyt on ihan ok olo..tajusin ettei se haittaa vaikka kukaan ei minusta välitä, elämä jatkuu silti.
Menettäminen sen minkä on saanut on paljon pahempi kuin menettää sen jonka ei ole ikinä saanutkaan. Sinun tapauksessa todennäköisesti elää epätietoisuus "mitä jos" tilanne. Jäi puhumatta tärkeät sanat ja haluat kuula voiko onnistua. Millaiset mahdollisuudet teillä olisi.
Voit kertoa lyhyeesti mitä teidän välillä on ollut ? Oletteko puhuneet ? Missä ja milloin näitte ? tai kuinka usein näet hänet ?
Tosi kiva murre sulla. Miksi tarttis puhua jos tietää jo mitä toinen ajattelee ja se justiinsa itkettää.
Elämässä ei aina saa mitä haluaa. Parisuhteessa eläneenä tiedän, että suhde vaatii kumpaiseltakin. Molemminpuoliset tunteet, jos heitetään hukkaan niin se on tuhlaamista. Ei ihastumisen onnistuminen suhteeksi, jos ei toteudu, kun toinen ei tykkääkään ole itselleni ongelma, tottakai se kirpaisee. Mutta jos on molemminpuolista ihastumista ja tunteita niin sen pitäisi ylittää esteetkin.
Niin, luulen että oli molemminpuolista, mutta en vain pysty nyt laittamaan itseäni alttiiksi sille mahdollisuudelle.
Voi-voi! Sniif.
Minä en ole tänään itkeskellyt
enkä tee aloituksia palstalle!
T: Ei-ap.- eli aloituksia tekemätön
eli