Miten oppia hyväksymään itsensä

Kysy tuolta mt-palstalta?

Riippuu mikä mt-ongelma. Esim

Masennus
Ahdistuneisuushäiriöt
Syömishäiriöt
Fobiat


...Paranee.

Mt-ongelmaisuudessa on etujakin. ( pitkät sairauslomat, paapotaan joka puolella, Mt-ongelmaan voi vedota virastoissa ja ihmissuhteissa ja saa erityisoikeuksia/paljon anteeksi sillä verukkeella)

Terveelle elämä on kovaa. Itse olen lähes kokonaan masennuksesta toipunut. Varsinaista masennusta ei ole (mieliala Oireet ) mutta osittaisia jäännösoireita on esim. Huono lähimuisti, vaikea keskittyä, oppii hitaammin, väsyy nopeammin, heikko itseluottamus.

minut kuitenkin luokitellaan " terveeksi" ja tervettä kohdellaan kovemmin ottein vaikka jäännösoireita ilmenee.


Vakavasti masentunut on tuskainen ja toimintakyvytön, mutta minä taasen vain väsyn helpommin ja en muista mitään kun päähäni ei mene niin kuin tavallisesti asiat ja sitä ei katsota pahaksi terveysongelmaksi

Oli miten oli yhteiskunta ei jokatapauksessa hyväksy ihmistä jolla ollut MT ongelmia.

Kyllä itsestään pitää tykätä elämää nähneenä totean että lähes kaikilla jossain vaiheessa elämäänsä on mieliala ongelmia ja joitakin todella elämä voi kolhia

Ei se haittaa jos eräs olet.

Rakkaus auttaa

Joo voin todeta näin niin kuin heti alkuun, ja ehkä minun on helppo sanoakin tai ehkä ei, mutta oikeasti, älkää rakkaat ihmiset tehkö mistään ongelmasta ylitsepääsemätöntä. Ei mielenterveyden ongelmat ole mikään "musta-aukko" isossa kuvassa, siis elämän kokonaiskuvassa. Tottakai mielenterveydenongelmat aiheuttavat ihan varmasti niitä "mustia-aukkoja" ihmiselle itselleen välillä tai vähän useamminkin ja varmasti myös niille kaikista läheisimmille ihmisille, mutta vain hetkittäin. Kaikki ongelmat kuuluu elämään, ihan kaikenlaiset ongelmat, mutta mikään ongelma ei ole ylitsepääsetämöntä, ei ainakaan niin, että eikö niiden kanssa voisi elää jopa erinomaista elämää.

Se on helppoa, ja helppoa sanoa näin sivullisena, mutta kuitenkin itsekkin paljon kokeneena ja nähneenä uskon edelleen, että kaikista asioista voi selvitä ensinnäkin hengissä, mutta myös niin, että on tyytyväinen kaikesta huolimatta ja onnellinenkin hetkittäin. Ymmärrän, kun nyky yhteiskunta vaatii niin sanotusti "täydellistä menestystä saralla kuin sarallaa", jota tosin ei ole olemassakaan, mutta toisaalta joskus aikoinaan oli taas ihmisten kesken este sellainen kaiken kokoiset ja -näköiset ennakkoluulot ja väärät tiedot ihmisissä ja heidän ajatuksissaan. Silloin ja siihen ei juuri täydellisyydestä edes haaveiltu, mutta silloin oli ne omat "esteensä" ihmisten mielissä ja mielikuvissa. Näin niin kuin yhteiskunnan yleisen ilmapiirin
osalta/taholta. Yhteiskunta on muuttunut siitä, mutta tilalle on tullut uudenlaisia peikkoja ja mörököllejä.

Heittäkää kaikki ne peikot ja mörököllit roskakoppaan ja eläkää elämää tässä ja nyt ja tulevaisuuden suuntaan niin, että ette anna esteiden ja pelkojen voittaa. Ja nämä esteet ja pelothan tulee juuri niistä mörköläisestä ajattelutavasta, mitä yhteiskunnassamme on levinnyt jo osittain hyvinkin syvälle.

Ja haluan vielä sanoa, vaikka tämä ei juuri tähän liittyisikään, että LOPETTAKAA AJATTELMASTA "mitä muut ajattelevat". Siihen ajatukseen käytetään ihan sairaasti aikaa, ajatusta ja energiaa, mikä on ihan täysin ajan ja energian hukkaa. Tottakai pitää osata huomioida muita ihmisiä, ja kohdella kaikkia sen mukaan, mutta henkilökohtaisissa asioissa, valinnoissa ja elämän muodossa on IHAN JA SE SAMA, MITÄ MUUT AJATTELEVAT. Näin on oikeasti. Itse en olisi koskaan noussut siitä, mistä olen lähtöisin, jos olisin hetkeäkään ajatellut, mitä muut ajattelevat. Se on kiitos isän perinnön ja kasvatuksen. Kasvoin ympäristössä, jossa siihen ei juuri painoarvoa annettu, sitä vastoin korostettiin itsensä ja muiden hyväksymistä sellaisenaan kuin jokainen meistä on.

Olen aina tehnyt valinnat oman pääni mukaan. Liikun ihmisten ilmoilla juuri tasan omana itsenäni ja teen täysin omat ratkaisuni välittämättä pätkän vertaa "muiden ajatuksista ja kommenteista", kun ne liittyvät minun HENKILÖKOHTAISIIN ASIOIHIN". Niihin ei pidä antaa sanavaltaa ulkopuolisille ihmisille. Toki arvostan ja huomioin ihmisiä muutoin, mutta minun henk.koht. ratkaisuihin kukaan ei tule kyllä pärisemään suuntaan tai toiseen. Se on varma ja vissi se. Joo kuuntelen läheisiäni, mutta en sitäkään tee "ilman oman tunteen ja intuitioni ohittaen". En ikinä. Ja jos joku jää vikisemään, niin siinpä vikosköön :D Se on hänen ongelmansa, ja aina siihen on myös ko. ihmiset omat syyt ja seuraukse, juonet ja jonnin joutavat habitukset osallisena.

joo anteeks vaan kaikille nämä nettijutut mitä mulla oli erään kanssa, sai mun silmät auki ja huomasin ongelmat omassa parisuhteessa ja täytyy sanoa rakkaat ystävät että ei hyvältä näytä mutta näillä tällä hetkellä mennään

Eihän se oikeastaan muuten mutta kun kanssaihmiset tykkäävät vittuilla jos on joskus ollut.