Niin ei kukaan oo täydellinen.
En minäkään. moni voi luulla, että oon tosi kiltti ihminen, mutta oikeestaan syntymästä asti oon ollu vahingoniloinen, outo ja sisimmiltäni hieman kylmä ihminen.
Se joka väittää olevansa täydellinen ihminen, valehtelee.
En minäkään oo täydellinen.
Kerhoiässä kaikki kavahti minua, kun en puhunut kellekään yhtäkään sanaa.
Ne mietti että ois siirtäneet mut erityiskouluun, jossa on autisteja ja aspergereita.
Kouluun meno ekaluokalle oli viivästyä yhdellä vuodella.
Mulla oli hahmottamisongelmia ja taipumusta itsepäisyyteen ja omissa oloissa olemiseen.
Ala-asteella sain pari kaveria, mutten heihinkään saanu täyttä kontaktia, torjuin yhden pojan ehdotuksen kun käski käymään kylässä.
Oon aina torjunut kaikki ehdotukset.
Loppupelissä saatan olla aika kylmä ja itsekäs ihmistyyppi ja vahingoniloinenkin.
En koskaan oo kellekään aukonu päätä kasvotusten, ei oo mun juttu enkä oo kokenu tarvetta semmoseen.
Tunnen tosin joitaki, jotka tehny koko ikänsä semmosta touhua.
Mieluummin oon aina kätkeny omat pahat puoleni hyvin, ettei muut ole huomanneet niitä.
Nyt päätin avautua hieman.
Mun unimaailma on aika julma ja pimeä.
Minun uniminä tekee aika julmia temppuja.
Oon pohtinu aina, mistä noi unet johtuu.
Taitanee olla vaan se fakta, että oma sisin on hieman kylmä ja karu.
Pakko myöntää.
Tulen kyllä toimeen sen kanssa, ei ne unet häiritse minua ja saan nukuttua hyvin.
All in all, oon ihan mukava tyyppi, mutta minussa on myös tuo hieman paha puoli luont4eessa, joka ei vain välity muille ihmisille, mutta ehkä sosiaalisessa mediassa youtuben puolella(käytän siellä nimimerkkiä MrJuha82) mun temperamentti ja paha puoli on voinut näkyä hyvinkin JOSKUS, tosin nykyään käyttäydyn siellä rauhallisemmin.
Tulin järkiini siellä tuben puolella, oon kuitenki aikuinen eikä mun kannata lähteä riitelemään trollien kanssa, joiden tarkoitus on vain saada toinen vihaiseksi tai surulliseksi.
Mun sosiaalisen median historia ei ole nyt välttämättä sieltä kilteimmästä päästä.
En juttele ihmisten kanssa nimeksikään.
Siksi tämä sosiaalinen media on hyvä verkosto minulle ja munkaltaisille tyypeille.
Mulla todettiin keväällä 2014 aspergerin syndrooma.
Sekin voisi selittää joitaki asioita, aika hyvinki selittää itseasiassa.
Aspergerit ei oo tunnevammaisia, mut he ei osaa näyttää tunteitaan muitten ihmisten seurassa.
Oon huomannu tämän aika hyvin, jos pitää lohduttaa jotain, niin en osaa tukea toista jos sillä huolia.
En oo myöskään itkeny useaan vuoteen, mutta pari päivää sitten kyynelehdin hieman, koska Suomen naiset voitti lätkässä Kanadan, mitkä oli siis onnenkyyneleitä.
Itkemättömyys voi johtua myös luonteesta ja se tunnekylmyys.
Ei välttmättä selity vain aspergerilla.
Toki ois virheellistä väittää aspergereita tunnekylmiksi ihmisiksi.
En minäkään. moni voi luulla, että oon tosi kiltti ihminen, mutta oikeestaan syntymästä asti oon ollu vahingoniloinen, outo ja sisimmiltäni hieman kylmä ihminen.
Se joka väittää olevansa täydellinen ihminen, valehtelee.
En minäkään oo täydellinen.
Kerhoiässä kaikki kavahti minua, kun en puhunut kellekään yhtäkään sanaa.
Ne mietti että ois siirtäneet mut erityiskouluun, jossa on autisteja ja aspergereita.
Kouluun meno ekaluokalle oli viivästyä yhdellä vuodella.
Mulla oli hahmottamisongelmia ja taipumusta itsepäisyyteen ja omissa oloissa olemiseen.
Ala-asteella sain pari kaveria, mutten heihinkään saanu täyttä kontaktia, torjuin yhden pojan ehdotuksen kun käski käymään kylässä.
Oon aina torjunut kaikki ehdotukset.
Loppupelissä saatan olla aika kylmä ja itsekäs ihmistyyppi ja vahingoniloinenkin.
En koskaan oo kellekään aukonu päätä kasvotusten, ei oo mun juttu enkä oo kokenu tarvetta semmoseen.
Tunnen tosin joitaki, jotka tehny koko ikänsä semmosta touhua.
Mieluummin oon aina kätkeny omat pahat puoleni hyvin, ettei muut ole huomanneet niitä.
Nyt päätin avautua hieman.
Mun unimaailma on aika julma ja pimeä.
Minun uniminä tekee aika julmia temppuja.
Oon pohtinu aina, mistä noi unet johtuu.
Taitanee olla vaan se fakta, että oma sisin on hieman kylmä ja karu.
Pakko myöntää.
Tulen kyllä toimeen sen kanssa, ei ne unet häiritse minua ja saan nukuttua hyvin.
All in all, oon ihan mukava tyyppi, mutta minussa on myös tuo hieman paha puoli luont4eessa, joka ei vain välity muille ihmisille, mutta ehkä sosiaalisessa mediassa youtuben puolella(käytän siellä nimimerkkiä MrJuha82) mun temperamentti ja paha puoli on voinut näkyä hyvinkin JOSKUS, tosin nykyään käyttäydyn siellä rauhallisemmin.
Tulin järkiini siellä tuben puolella, oon kuitenki aikuinen eikä mun kannata lähteä riitelemään trollien kanssa, joiden tarkoitus on vain saada toinen vihaiseksi tai surulliseksi.
Mun sosiaalisen median historia ei ole nyt välttämättä sieltä kilteimmästä päästä.
En juttele ihmisten kanssa nimeksikään.
Siksi tämä sosiaalinen media on hyvä verkosto minulle ja munkaltaisille tyypeille.
Mulla todettiin keväällä 2014 aspergerin syndrooma.
Sekin voisi selittää joitaki asioita, aika hyvinki selittää itseasiassa.
Aspergerit ei oo tunnevammaisia, mut he ei osaa näyttää tunteitaan muitten ihmisten seurassa.
Oon huomannu tämän aika hyvin, jos pitää lohduttaa jotain, niin en osaa tukea toista jos sillä huolia.
En oo myöskään itkeny useaan vuoteen, mutta pari päivää sitten kyynelehdin hieman, koska Suomen naiset voitti lätkässä Kanadan, mitkä oli siis onnenkyyneleitä.
Itkemättömyys voi johtua myös luonteesta ja se tunnekylmyys.
Ei välttmättä selity vain aspergerilla.
Toki ois virheellistä väittää aspergereita tunnekylmiksi ihmisiksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun sanoin tossa, että itkin onnesta hieman, kun Suoman neidot voitti kanukit alkusarjan pelissä, niin toisaalta eilen kun me hävisimme kanukeille ns kuoleman pelissä, niin nauroin ns pilkkanaurua suomalaisten naispelaajien kustannuksella, koska minusta se vaan näytti niin surkuhupaisalta se peli, koska olimme koko ajan puolustuskannalla, ei mitään järkeä pelata tommosella taktiikalla, kyllä se motti murtuu jossaki vaiheessa väkisinkin... niin että saatan iloita ja jopa itkeä kun Suomi voittaa, mut sitten aika tyypilliseen suomalaiseen tapaan oon myös vahingoniloinen ja voin naureskella, jos tulee epäonnistuminen, mut tiedän, että hyvin monet naureskelee tossa tilanteessa, en oo ainoa.
Mut eihän se tietenkään ole mukava asia.
Kannattaako juha ihan kaikkea kertoa netissä? Ite aattelisin että minun yksityiselämä on minun yksityiselämä.