Hei.
Olen 38 vuotias mielenterveysongelmainen mies ja aloin sairastamaan joskus vuonna 2006. Siitä lähtien elämä menny päin persettä ja tällä tarkoitan lähinnä ihmissuhteita. Elämästä ei tahdo tulla mitään, koska kukaan ei ymmärrä, että olen mielenterveysongelmainen ja en ymmärrä tekojeni seurauksia kuin vasta jälkikäteen näen, että taas minut on jätetty yksin, koska ei ymmärretty, että olen sairas. Kaikkein hulluinta tässä on se, että minun pitäisi aina vain ymmärtää muiden sairauksia ja heidän tekojaan olla se hyvä tyyppi ja hymyillä ottaa vastaan se paska mitä annetaan, kun kohdellaan törkeesti. Olen todellakin mielummin yksin kuin tälläisessä seurassa jota myöskin sitten ihmetellään, että miksi olet yksin no tässä tekstissä on vastaus jos joku ymmärsi yhtään? En ole paha ihminen enkä tee mitään pahaa kellekkään joskus ehkä sanon sellaista mitä ei ehkä pitäisi sanoa, mutta en anna kohdella itseäni törkeesti, vaikka olisin kuinka sairas. thats it.
Olen 38 vuotias mielenterveysongelmainen mies ja aloin sairastamaan joskus vuonna 2006. Siitä lähtien elämä menny päin persettä ja tällä tarkoitan lähinnä ihmissuhteita. Elämästä ei tahdo tulla mitään, koska kukaan ei ymmärrä, että olen mielenterveysongelmainen ja en ymmärrä tekojeni seurauksia kuin vasta jälkikäteen näen, että taas minut on jätetty yksin, koska ei ymmärretty, että olen sairas. Kaikkein hulluinta tässä on se, että minun pitäisi aina vain ymmärtää muiden sairauksia ja heidän tekojaan olla se hyvä tyyppi ja hymyillä ottaa vastaan se paska mitä annetaan, kun kohdellaan törkeesti. Olen todellakin mielummin yksin kuin tälläisessä seurassa jota myöskin sitten ihmetellään, että miksi olet yksin no tässä tekstissä on vastaus jos joku ymmärsi yhtään? En ole paha ihminen enkä tee mitään pahaa kellekkään joskus ehkä sanon sellaista mitä ei ehkä pitäisi sanoa, mutta en anna kohdella itseäni törkeesti, vaikka olisin kuinka sairas. thats it.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kenenkään tarvitse ottaa vastaan kaikkea paskaa toisten ihmisten taholta. Tietty määrä empatiaa toisten sairauksia kohtaan on hyvä olla, mutta likaa toisten murheita ei kannata ottaa kannettavaksi. Silloin vain itse väsyy ja oma terveys ja jaksaminen kärsii. Ihmiset jotka pitää toisia vain kaatopaikkana eli kohtelee huonosti ei kannata pitää ystävinä ollenkaan. Ymmärrän tekstistäsi, että olet empaattinen ihminen ja uskon, että löytyy myös ihmisiä, jotka osaavat kohdella sinua kuten ystävää kuuluu kohdella.
Itse olen melko pitkälti halunnut olla yksin. Se ei kuitenkaan haittaa, koska on oma valinta.
Kun en tunne sinua niin on vaikea sanoa, miksi sinuun väsytään. Minulla oli ystävänä mielenterveysongelmainen vuosia, mutta sitten oli vain pakko lopettaa aktiivinen yhteydenpito. Olisin mennyt burnoutiin. Ei jaksa jakaa arkea toisen kanssa, jos ajatusmaailma, vuorokausirytmi, rahankäyttö on niin erilainen. Ja ei siitä tule mitään, jos toinen käsittää, tulkitsee koko ajan väärin, loukkaantuu, soittelee, lähettää viestejä, vaatii kylään, puhuu takana sontaa, ym.
Elä helvetissä ota vastaan sitä jos kohdellaan törkeästi. Tarvitset vakaumusta itsesi suhteen, itsevarmuutta. Sitten myös mielesi tulee rauhallisemmaksi. Jos jotkut koittavat käyttää sinua hyväksi, niin silloin on PAREMPI ettet ole heidän kanssaan vaikka olisitkin yksin. Vaikuttaa siltä että yrität miellyttää sosiaalisia normeja ja muita niihin hassahtaneita ihmisiä, joiden elämässä tärkeintä on vain ettei poikkea laumasta.
Tärkeintä on mitä itse ajattelet itsestäsi, ja mistä tykkäät, tai jos osaat hetkeksi irroittautua minäkuvista, jolloin ei ole ajatuksia.
"It's OK not to be OK!"
Jos syöt tulet tuhoamaan elämäsi kokonaan.
Ainoa syy sairauteesi on nuo saatanan myrkyt.