Onko nykyään mahdollista enää rakastua oikeasti ???
Minulle rakkaus merkitsee sitä, että on toiseen täydellinen luottamus...luottamus on tottakai molemmin puolinen.
Koska jos rakastun johonkin henkilöön, teen sen täysillä, eli kyseinen henkilö on maailman kaunein ihminen ja hän on todella elämäni tärkein asia. Hänen kanssaan voi kävellä rannalla kesäisin käsikkäin, katsoa sylikkäin elokuvaa, saunoa yhdessä, suudella täysikuun loisteessa....
Ehkä olen toivoton romantikko, mutta joskus iskee suru siitä, olenko mahdollisesti yksin koko elämäni...tosin enhän ole vasta kuin 24 vuotias, mutta haluaisin tavata jonkun jolle voi kertoa kaiken mahdollisen ja avata sydämmen täydellisesti.
Vaikka olenkin romantikko ja vielä miespuolinen sellainen, niin onko se niin paha asia ? Tuntuu siltä että pitäisi olla mahdoton lihaskimppu ja "kova jätkä" että joku edes osoittaisi vähäistäkään kiinnostusta. Onko paha asia jos ilmaisee tunteensa ja tykkää olla lähellä rakastamaansa henkilöä ?
Ehkä tämä on vain säälittävää avautua tänne, mutta ei ole ketään muutakaan jolle tämän kertoisin...
Minulle rakkaus merkitsee sitä, että on toiseen täydellinen luottamus...luottamus on tottakai molemmin puolinen.
Koska jos rakastun johonkin henkilöön, teen sen täysillä, eli kyseinen henkilö on maailman kaunein ihminen ja hän on todella elämäni tärkein asia. Hänen kanssaan voi kävellä rannalla kesäisin käsikkäin, katsoa sylikkäin elokuvaa, saunoa yhdessä, suudella täysikuun loisteessa....
Ehkä olen toivoton romantikko, mutta joskus iskee suru siitä, olenko mahdollisesti yksin koko elämäni...tosin enhän ole vasta kuin 24 vuotias, mutta haluaisin tavata jonkun jolle voi kertoa kaiken mahdollisen ja avata sydämmen täydellisesti.
Vaikka olenkin romantikko ja vielä miespuolinen sellainen, niin onko se niin paha asia ? Tuntuu siltä että pitäisi olla mahdoton lihaskimppu ja "kova jätkä" että joku edes osoittaisi vähäistäkään kiinnostusta. Onko paha asia jos ilmaisee tunteensa ja tykkää olla lähellä rakastamaansa henkilöä ?
Ehkä tämä on vain säälittävää avautua tänne, mutta ei ole ketään muutakaan jolle tämän kertoisin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ole säälittävää tietää mitä tahtoo, päin vastoin.
Nykyään? Rakastumisen tunne tulee ajankohdasta, tai mistään muustakaan huolimatta.
Todellisella rakkaudella tarkoitat varmaan todellista parisuhdetta, joka näinä päivinä vielä kestää arjenkin vastoinkäymiset?
Tottakai on mahdollista, kun vain kohdallesi osuu oikea ihminen. Olisi ihana ajatus, että elämässä kohtaa sen oikean, jonka kanssa kaikki onkin selvää ja se on siinä.. Suurta intohimoa ja loputonta rakkaudentunnetta, ikuisesti se huumaava tunne.
Vaan eipä koostu saduista todellinen arki ja romanttinen ajattelu on siinä kohtaa juuri se väärä ajattelutapa, juuri se syy, joka ajaa hyvät ihmiset toisistaan eroon, vain koska suurin huuma on laantunut.
Romanttisuus on suloista ja kuuluu osana rakastumisen tunteeseen, mutta kaukana todellisesta parisuhteen arjesta, joka jokaisessa suhteessa tulee kuitenkin vastaan. Ja siinä kohtaa testataankin ihmisten todellinen kärsivällisyys ja arjen ymmärtäminen. Rakkaus = huuma, joka hälvenee vuosien myötä, mutta kehittyy hyväksi ja luottamukselliseksi suhteeksi. Todellinen rakkaus on pidemmän päälle kumppanuutta, realismia ja sitä tylsääkin tylsempää arkea, joka on kuitenkin hyvää sen toisen rinnalla. Kiusauksia tulee ja vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta niistäkin huolimatta sitä ymmärtää millainen ikävä tulisi, jos toinen ei enää olisikaan rinnalla (vaikka sitäkään ei ymmärrä ennen kuin sen on kokenut).
Olen aina ollut valmis tekemään kaikkeni suhteen eteen.
Rakkaus säilyy ikuisesti, kun sitä vain vaalii hellästi ja muistaa kuinka tärkeä henkilö suhteen toinen osapuoli on.
Jos kumpikin unohtaa aina välillä mainita tähellisiä "rakastan sinua" tms lauseita toiselle, niin suhde kylmenee.
Eikä ole hyvä olla yhdessä vain sen takia, että siitä on tullut tapa.
Kunnon suhdetta pidetään yllä arjen kovuuden keskelläkin.
Hyvän kommentin jätit, kiitos.
..siinä se oli, kiitos.
Vielä kun saisin naiseni lukemaan ja ymmärtämään tuon.
En osaa vastata sun esittämään kysymykseen, mut olen ajatellut noita samoja asioita...
Mulla oli muutaman vuoden kestänyt suhde, joka päättyi viime syksynä. Suhde loppui, koska en tuntenut rakastavani häntä, en pystynyt puhumaan ja olemaan niin avoin kuin suhteessa tarvitsisi. Mun oli hyvä olla, mutta en kuitenkaan sitten tuntenut olevani onnellinen. Tiesin ja tunsin, että mua rakastettiin...mutten vain tuntenut samoin häntä kohtaan (vaikkakin välitin ja pidin).
Jossain vaiheessa viime kevään ja kesän aikana tajusin paremmin, mitä se rakkaus on. Olin alkuaikoina luullut rakastavani (johtui suhteellisen nuoresta iästäni ja kai osittain kokemattomuudestani), mutta ei se rakkautta ollut. 'Rakkautta väärinkäytetympää sanaa ei ole' niin kuin eräs mietelmäkin hyvin sanoo.
Mä haluaisin rakastaa, osoittaa hellyyttä, pitää toista hyvänä, olla avoin, kertoa kaikista tunteistani ja ajatuksistani, kuunnella, luoda suhteen hyvälle perustalle (oikealle rakkaudelle), pitää kädestä kiinni, viettää yhteisiä mukavia hetkiä...
Ei miehen tarvitsisi olla erityisen urheilullinen, lihaksikas ja/tai hyvännäköinen. Paljon tärkeämpää on oikeasti se luonne ja muut jutut. Se joku juttu täytyy olla...se mitä en tässä osaa selittää. Tiedän vain, että entisessä suhteessani se jokin puuttui (mun puolelta).
Elämäni on ollut tässä viime kuukausina aika harmaata. Monet ikävät asiat on pistänyt ajattelemaan itseä ja elämää.
Mä menin rakastumaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni otin huomioon myös sydämeni ja tunteeni. Tiedän, että mun olis pitänyt vielä pysyä siellä "kuoressani"...mutta näin vain kävi. Rakastan edelleen, vaikken saakaan sitä itselleni tai varsinkaan muille myöntää. En voi sanoa, että mies olisi väärä, koska kaikki välillämme oli niin ainutlaatuista ja oikeaa (enkä puhu mistään...sellasesta). Tilanne ja "ulkopuolinen" maailma vain olivat meille vääriä.
Musta tuntuu nyt vaikealta ajatella, että voisin rakastua uudelleen johonkuhun. Haluaisin, mutta kaiken kokemani jälkeen se ei ole helppoa. Pitäisi osata unohtaa menneet, keskittyä tähän päivään ja tulevaisuuteen. Ei niitä tunteita vain saa katoamaan (ehkä sitten ajan kanssa).
Kaikki unelmat ei kai koskaan täyty, mutta sen rakkauden tunteen haluaisin vielä jonain päivänä löytää sopivan ihmisen kanssa...
todelliseen rakkauteen ja elämäni mieheen, mutta kannattiko. sitä tässä on nyt itketty monta viikkoa ja loppua ei näy. Voiko toiseen koskaan luottaa täydellisesti.
Vai romanttisuus paha asia! Ei toki. Minusta maailma on pullollaan ns. kovia jätkiä, valitettavasti. Minuun he eivät tee vaikutusta, sen sijaan kaltaisiasi herkempiä miehiä tänne tarvittaisiin lisääkin.
Olen hieman eri mieltä yhden vastaajan kanssa siitä arjen harmaudesta. Olen ollut yli 11 vuotta onnellisesti naimisissa, ja arjen ei tarvitse välttämättä olla harmaata. Sitä voi höystää lämmöllä ja romantiikalla, itsestähän se vain on kiinni. Romanttisia hetkiä voi järjestää yksinkertaisissakin puitteissa. Elämä ei ole pelkkää auringonpaistetta vaan myös ruusuilla tanssimista! :)
Olipas iloinen yllätys että maailmasta löytyy tuollasia romantikkoja ja vielä miespuolisia. Kuule, sinä siellä ansaitset "todellista rakkautta" jos kuka.
..sen verran pakko sanoa tähän, että on se nainen ihmeellinen olento.
Mitä enemmän annat, sitä enemmän vaaditaan.
Mitä mukavampi olet, sitä enemmän sua yritetään polkea.
Mitä v-mäisempi olet, sitä enemmän toinen kiukuttelee.
Mitä enemmän haluat toista, sitä vähemmän hän haluaa.
Mitä enemmän rakastat, sitä vähemmän hän ilmaisee sinulle tunteitaan.
Mitä enemmän olet kotona, sitä enemmän hän valittaa siitä.
Ja vastaavasti mitä enemmän olet poissa, sitä isompi ongelma se on.
..silti jaksan uskoa että joskus...
olen varma että oikeaa rakkautta on olemassa. ehkä vain kestää aikansa kun löytää Sen Oikean, mutta kyllä jokaisella ihmisellä varmasti on sellainen jossain.
älä missään tapauksessa luovu noista ajatuksista, ne ovat ihania. :) harmi, että monille naisille (ja erityisesti miehille) ulkonäkö on suhteessa niin tärkeä asia. tietystihän ulkonäkö tekee ensivaikutelman, mutta itse ainakin rakastuin kultani sisimpään, enkä ulkonäköön. :)