opetti teille? Vai opettiko mitään?
Mitä mennyt viikko
oppi_ja_ikä_kaikki
14428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Paljonhan se kaikkea lisää opetti, mutta tärkeimmät opit opin itsestäni.
Minulla on tietynlainen aika jääräpäinen käsitys itsestäni enkä kovin helpolla ota vastaan toisenlaista näkemystä, vaan torjun sen pääni sisällä ja pysyn tiukasti omassa käsityksessäni.
esim:
Minulle kävi kuitenkin pikku moka tässä asiassa tällä viikolla. Töissä teemme pullia ns. kylmään ja paistamme niitä tarvittaessa sieltä. Minulle syötettiin sitten yksi päivä pullaa koemaistiaisena, joka on rutiinikäytäntö jotta tiedämme millasta tavaraa asiakkaille syötetään. Ehdin siinä ajattelemaan itsekseni että ompa hyvää ja sanoin sen sitten ääneenkin, kunnes minulle kerrrottiin että "niin, ne on sun itse leipomia!"
Jääräpäinen käsitykseni itsestäni joutui koetukselle kun iskettiin sitten pommilla että se jota pidän oikeasti erinomaisesti onnistuneena oli minun itse tekemäni.
Yksi ehkä mieleenpainuvimmista opeistani viikolta oli että käsitykseni osaamisestani ei ole aina niin totuudenmukainen. Alennan itseäni paljon ja nostan muita korkeammalla.
Mieleen jäi kysymys: Jos olisin tiennyt sen pullan olevan minun tekemä. Olisiko se maistunut niin hyvälle vai olisko huono itseluottamukseni saanut minun makuaistinikin epävarmemmaksi pelkäästään ajatuksen voimalla?
Kun en tiennyt kenen tekemää, annoin totuudenmukaisemman mielipiteeni pullasta ja sen onnistumisesta.
Mitä väliä jollain pullan maulla on? Kai sitä omatekoista pullaa voi pitää hyvänmakuisena ihan sama mitä muut siitä ajattelee.
Työssä myytävän tuotteen laatu on tärkeää
Vaikea kysymys. Tein kyllä havaintoja, mutta en ole varma, että opinko mitään. Entäs aloittaja?
Mun pitää kertoa hänelle että häntä voi rakastaa sellaisena kuin hän on. En näe hänessä mitään, mitä en itsessäni ole nähnyt ja pidän itsestäni kovasti.
Jännitän alitajuntaisesti hartioita ja niskaa koko ajan. Pitää opetella kulkemaan rentona ja suorassa, puolustusasennon sijasta.
Puolustusmekanismi
Myönnän. Olen mennyt tälleen vuosia, ihme että veri vielä kiertää päähän asti.
Että en anna enää kohdella itseäni arvottomasti.
Ja että älä lähde säälitreffeille siksi ettei ole muutakaan tarjolla, yök.
Potilas arkistot pitää korjata jos niissä on korjattavaa.
Muuttaminen on todella todella raskasta.
Oon ihan tietoinen siitä muuttanut niin monesti lapsien hoitopaikan mukaan. Äitinikään ei tunnu ymmärtävän vaan kysy" ootko jo pakannut ?"ja kysyn auttaa. tuumaa vaan kun "kk aikaa kyllä sinä kerkeät vielä pakata."
Ei ollut mukavaa kun isä kysyi suoraa olettaen että vastaan positiivisesti "kysyitkö äidin auttaan. ?"
Muutenkin toruin äitiäni kun en niin usein pyydä hoitamaan lapsiani viime vuonna kysyin kerran ja heti "onhan sulla sen mies siellä" muutenkin
Sisareni meni matkoille ukkonsa kanssa 2vko ja äitini vahti sen lapsia
Mutta onhan hän taas minut hylännyt isälle kun lähti vanhemman sisaren kanssa.
Hyljetty on aina hyljetty.
Opin kaiketi sen että itsekunnioituksen säilyttäminen on lopulta Tärkeintä.
En puhu turhasta ylpeydestä vaan sen että tietää rajansa ja asettaa ne sekä toimii niiden mukaan, mutta samalla ei pelkää ylittää niitä tarvittaessa.
Muut eivät saa sanella ehtoja sun elämälle, löydä aina joku toinen ratkaisu vaikka se vaikealta tuntuisikin, ainakin aluksi.
Vapaus valita on onnellisuutta.
Ei mennyt viikko opettanut mitään, tai en huomannut sitä =/ Perussetti viikko