Ekat viikot halusin vaan unohtaa sut,mutta nyt kun pikkuhiljaa alat hiipumaan mielestäni,enkä enää tarkalleen muista kasvojen piirteitäsi niin nyt en haluakaan unohtaa!!Tuntuu ihan epätodelliselta että edes ikinä törmäsin suhun,olikohan se sittenkin unta?
En haluakaan unohtaa
Iwasdreaming
16511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Huomion kalastelija.
Oletko hän joka toukokuussa tuli huoneeni ovelle ja sanoi "älä tule meidän väliimme" ja hieman myöhemmin kävi sanomassa "tahdon rakastua sinuun uudelleen"...siitä sitten muutama viikko niin vannoi rakkauttaan toiseen naiseen "tätä olen odottanut, sinussa on kaikki kohdallaan, rakastan sinua"...ja koko tämän ajan seurusteli kolmannen kanssa.
Milloin viimeksi olet hänet nähnyt? Oletko mies vai nainen?
Oon nainen.Vajaa pari kuukautta sitten törmättiin.
Minulla tuo on johtunut ainakin useimmiten siitä että koska ikävöinnin lopettaminen tuntuu vielä ikävämmältä sen tyhjyyden tunteen vuoksi niin sen takia on helpompi ollut palata ikävöimään sitä ihmistä.
Viimeinen irti päästäminen on aina se vaikein.
Kirjoitit juuri niinkuin asia on!Ikävöinti tuntui todella raastavalta,mutta nyt tuntuu todellakin tyhjältä kun alkaa pikkuhiljaa ikävä helpottaan.Ei ymmärrä,luulisi olevan helpottunut kun pääsee ikävästä eroon.....
Törmäsitte ekaa kertaa vai?
Olen huomannut että ikävöinnin ohi menossa on noita jaksoja jolloin haluaisi vain unohtaa, mut sen korvaaminen tyhjyydellä tuntuu pahalta. Toisaalta jos joku toinen tulee sen ikävöinnin kohteelle tilalle niin sitä huomaa vertailevansa siihen toiseen jolloin se ikävöinnin kohde taas voittaa.
Mitä olen ajatellut että osa siitä johtuu siitä missä toisen on kohdannut, onko ollut mahiksia tutustua ja mihin se tilanne niinkuin jäi. Epäselvyys kaivelee pitempään kuin selvät jutut.
Missä muuten kohtasitte?
Itse olen miettinyt erästä nuorta naista aika pitkään, mutta en tiedä missä hänet voisi nähdä enää ja toisaalta eihän tainnut muhun tykästyä käytöksestä päätellen. Tuli vain outo tunne hänen kanssaan, melkein punastelin hänen seurassaan vaikka en yleensä niin tee.
Yhden ainoan kerran nähty ja tapahtui ravintolassa.Ei todellakaan missään humalassa tai ainakaan hirveässä sellaisessa.Joku kumma kolahti ja kovaa!
Mulla oli itseasiassa samanlainen tilanne. Juttelin tosin vain hetken juuri hänen kanssaan.
Meillä se hetki venyi aika pitkäksi...Mitenkä toinen käytöksellään näytti ettei suhun tykästynyt?Joskushan varsinki naiset saattaa käyttäytyä päinvastoin kuin miltä tunteiden mukaan pitäis käyttäytyä!
Ongelma oli se että ei päästy oikein kunnolla kahdestaan keskustelemaan kun hän oli ryhmässä muita nuoria naisia. Ajattelin vain että kun sitten erottiin ja olin yksin niin hänellä olisi ollut mahdollisuus tulla juttelemaan kahdestaan.
Olisi pitänyt vetää ryhmästä erikseen, mutta olin vähän pelkuri.
Ehkä hän odotti jotain sulta,ei uskaltanut itse tulla jutulle.Ja naisethan haluaa,että heille kiinnostusta todellakin osoitetaan!Tiedän kokemuksesta.Toivottavasti saat vielä tilaisuuden olla rohkeampi!
Jumala on rakkaus. Täytä tyhjyytesi rakkaudella eli Jeesuksella
Paraskin puhuja.
Herää jo todellisuuteen
Vittujako minua neuvotte. Katsokaa Kosketuksissa-ohjelmaa tv:stä ja pitäkää leipäläpenne kiinni. Olen teille tuntematon