Maallisuudesta luopuminen

Kysymys123

Miten voin luopua maallisista asioista materialistisessa yhteiskunnassa, jossa oletetaan yhteiskunnan jäsenten tekevän työtä? Olen koko elämäni tehnyt töitä paljon ja opiskelen kaupallista alaa kaiken lisäksi. Kuitenkin kiinnostus urapolun rakentamiseen, mammonaan, maineeseen ja kunniaan on kadonnut. Kiinnostaa omistautua henkiseen elämään ja palvella sitä kautta maailmaa. Nyt olen sisäisessä ristiriidassa: voinko luopua kaikesta tuosta vaan ja mitä tulee tilalle? Miten voin palvella materialistisessa maailmassa? Jos alan tekemään "henkistä työtä", voiko siitä pyytää rahaa? Mitä kokemuksia teillä on?

9

217

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 'Change comes from within'!

      Kerjäläismunkille annettava vastaus.

    • ZenKivi

      Opiskelen itse kaupallista alaa parhaillaan (Haaga-Helia). Sitä ennen olin yrittäjänä, lopetin ja opiskelin buddhalaisuutta luostareissa eri puolilla maailmaa. En opiskele tienatakseni rahaa, rakentaakseni uraa tai saadakseni mainetta. Opiskelen, koska yksinkertaisestipidän siitä. Se on kiinnostavaa, tuottaa iloa ja auttaa ymmärtämään miten asiat toimivat. Enkä koe mitään ristiriitaa siinä, että se on joidenkin mielestä puhtaasti "maallista" ja olen "buddhalainen". Mielestäni se on hiukka keinotekoinen koko rajaus- lopulta samsara on nirvana ja nirvana on samsara.

      Buddhalainen (tai kuka tahansa) voi palvella muita missä tahansa ja omistautua henkiselle elämälle missä tahansa. Jo se, että on itsensä kanssa tasapainossa ja pyrkii löytämään ratkaisuja, jotka tuottavat parhaan ratkaisun kaikille, on palvelemista. Se, että rakastaa sitä mitä tekee juuri nyt ja tekee sitä parhaalla taidollaan ja tosissaan on palvelemista.

      Se, että haluaa omistautua "henkisille" asioille, tulee varmaa kaikille polulla jossain vaiheessa vastaan. Suurin este on yleensä pelko -pelko tulevasta ja epävarmuudesta. Se on yksi takertumisen muoto, jota kannattaa itsessään tutkia. Toinen suuri ongelma on kokemukseni mukaan se, että "henkisestä" tulee uusi "maallinen", jossa vertaillaan kokemuksia ja ymmärryksen syvyyttä. Tai siitä tulee pakopaikka -kuten minulle kävi, johon paetaan omia henkilökohtaisia ongelmia ja pahaa, materiaalista maailmaa. Eikä koskaan tarvitse kohdata niitä ongelmia ja ristiriitoja, jotka oma mieli tuottaa jokapäiväisessä, maallisessa elämässä.

      Meditointi on mahtavaa luostarissa ja luonnon ympäröimänä, siitä saa hyvät kiksit. Mieli on tasapainoinen ja onnellinen. Mutta miten olisi meditointi keskellä ongelmia ja ikäviä ihmisiä? Se on usein vielä parempi opettaja kuin retriitti yksinäisyyteen. Se tuo esiin ne mielentilat, joita mikään muu ei tuo. Vastapainoksi se tosin usein vaatii myös ainakin tilapäisen eristäytymisen ja rauhan, joten jos sen kokee tarpeelliseksi, niin siihen suuntaan kannattaa tietysti pyrkiä.

      Opettajalla, hyvällä opettajalla erityisesti, on erityinen vastuu. Se on vastuu oppilaasta ja hänen henkilökohtaisesta matkastaan. Se on vastuu, jota ei voi ulkoistaa ennenkuin oppilas on valmis ottamaan sen vastuun itselleen. Se vastuu vaatii kokemusta ja koulutusta aivan kuten mikä tahansa muukin asia.

      Länsimaissa meillä on valitettavasti tilanne, jossa joka toinen idässä käynyt ja sopivat kirjat lukenut uskoo olevansa valmis opettamaan jotain "henkistä tietä". Mindfulness eritoten on tämän vuoden pinkki, sanotaan. Ja pahimmassa tapauksessa kaveri seisoo tornitalon katolla valmiina hyppäämään pahan tripin jälkeen, tai vanhempi rouvashenkilö, jonka menneisyyydestä paljastuu seksuaalista hyväksikäyttöä viedään psykoosissa ambulanssilla sairaalaan 60e/h aloittelijoiden mediaatiokurssilta (molemmat omakohtaisia kokemuksia matkoilta, en opeta itse).

      Oletko valmis ottamaan sellaisen vastuun? Tai onko sinulla valmiina kokemusta, yhteisö tai joku johon turvautua avun saamiseksi? Henkistä työtä on monenlaista. Luostarin lattian siivoaminen on henkistä työtä. Mutta jos sanot, että pohdit elämäsi rahoittamista sillä eli ilmeisesti jonkinlaista koulutusta tai opettamista, niin asiaa kannattaa miettiä erityisen realistisesti. Se voi olla parasta tai pahinta mitä voit toiselle ihmiselle tehdä.

    • LuontainenTieOpettaaItse

      Aloittajalle. ZenKivi tuossa ylhäällä vastasin taitavasti kysymykseesi. Ajattelin kertoa omia ajatuksianikin, koska meitä kaikkia tässä yhdistää mm. buddhalaisuus ja suomalaisuus. Olen sitä mieltä että jos tarpeeksi suurta hyvää oloa on kokenut meditaatiossa, niin siihen tulee aina palaamaan, samoin kuin Buddhan opetuksiin. Aloittelevalla buddhalaisella on luonnollisesti lähes epärealistinen ihannekäsitys buddhalaisuudesta. Siitä kuvasta puuttuu lähes täysin se että nähtäisiin korkeat opettajat myös tavallisina ihmisinä, eikä siinä ole mitään vikaa jos se ajaa opiskelemaan lisää 8-osaista polkua ja meditoimaan. Yksi keskeinen osa buddhalaisuudessa on tajunnantila jossa "itsen" ajatus ei nouse, tai se voidaan huomata ajoissa, ja ymmäretään että juuri se on se mikä ajaa meidät kärsimykseen. Uskon että se noudattaa luonnolista kehitystä. Logiikka ja omat johtopäätökset asioista ajavat syvemmälle meditaatioon. Esim. jos saa aina sähköiskun kun kääntyy vasemmalle, alkaa kääntyä oikealle, mutta sen huomaamiseen vaaditaan sitä mindfulnessia ;) Ei pidä yrittää tehdä kaikkea kerralla!

      "Ajahn Achalo guided meditation" (YouTubessa). Monta tosi hyvää meditaatiota. Kannattaa kokeilla. Esim. kun kuuntelee jonkun Metta meditaation ja istuu pitkään, niin kovakin pään tai lihaksien särky voi kadota kokonaan, koska siinä rentoutuu ja huomio keskittyy positiivisiin asioihin. (Meditaation suhteen voi maagisen ajattelun jättää pois ja keskittyä silkkaan logiikkaan, mutta en sano ettei siinä olisi myös maagisia aspekteja, keskitytäänhän siinä mm. aineellisen sijasta aineettomaan)...

      • jatkoa123321

        Piti kirjoittaa että "ZenKivi tuossa ylhäällä vastasiKIN taitavasti kysymykseesi."

        Henkiset ristiriidat ovat hyviä tilanteita kehittyä ja sellaisissa tilanteissa on meditaatiosta apua. Jotkut tilanteet eivät vain "parane itsestään". Tavoittelet jotain ihannetta, kuten me kaikki. Siitähän se kärsimys johtuu. Jos ei tavoittele mitään, ei ole suurta egoakaan...


      • Luottavainen123
        jatkoa123321 kirjoitti:

        Piti kirjoittaa että "ZenKivi tuossa ylhäällä vastasiKIN taitavasti kysymykseesi."

        Henkiset ristiriidat ovat hyviä tilanteita kehittyä ja sellaisissa tilanteissa on meditaatiosta apua. Jotkut tilanteet eivät vain "parane itsestään". Tavoittelet jotain ihannetta, kuten me kaikki. Siitähän se kärsimys johtuu. Jos ei tavoittele mitään, ei ole suurta egoakaan...

        Mutta täydellisyyttä on mahdoton saavuttaa tai edes määritellä, koska täydellisen 'jonkin' kuuluisi olla täydellinen joka tilanteessa... Mikään mitä voidaan luonnehtia täydelliseksi, ei ole kuitenkaan täydellinen joka tilanteessa... Ne on näitä mielen luomia harhakuvia jotka kiertää samaa rataa.. Siinä voi ottaa vain asenteen, että Buddha tietää, minä en!

        http://www.suttareadings.net/audio/index.html


    • Aloittaja--

      Kiitos tosi hyvistä vastauksista! :) Ymmärsinkin juuri, että mielessäni olen asettanut vaatimuksen "täydellisyydestä", joka on mahdoton egon vaatimus. Että ego siirtyy siitä materialismista kohti henkistä egoa, eli vaatimuksia ja oletuksia mitä pitäisi olla henkisenä olentona. Mutta jos en enää pyri mitään ihannetta kohti, mitä sitten tapahtuu? Jäänkö paikoilleni tekemättä mitään? Vai onko kyse siitä, että voisin asioiden tavoittelun sijaan nauttia itse tekemisestä/olemisesta? Miten voin nauttia tästä hetkestä ja tekemisestä ilman stressiä ja painetta lopputuloksesta? Tässä yhteiskunnassa arvostetaan enemmän tekemistä ja suorituksia, kuin olemista ja tämän hetken sellaisenaan hyväksymistä. Miten voin kiireen keskellä keskittyä tähän hetkeen eikä keskeneräisiin suorituksiin?

      • ZenKivi

        Jos jokin on keskeneräinen mielestäsi, niin mielesi on silloin jo askeleen edellä. Se on lopputuloksessa, ei enää tässä hetkessä ja tämän hetken tekemisessä. Stressi ja paine tulee siis sinusta itsestäsi. Samoin tulee muiden, yhteiskunnan tai ihmisten, hyväksynnän tarve. Ne ovat käytännössä sama asia -paine ja hyväksyntä, vähän eri kulmasta vain. Ihmiset tarvitsevat usein ensin muiden hyväksyntää pystyäkseen lopulta hyväksymään itse itsensä.

        Maailmassa on lopulta yksi ainoa ihminen, jonka tulee hyväksyä sinut. Ja se olet luonnollisesti sinä itse. Ihan klassisesti, ilman uskontoa: Kuka määrittelee sen millainen se hyvä elämä juuri sinulle on? Määrittelevätkö sen muut ja heidän hyväksyntänsä vai määritteletkö sen itse?

        "Mutta jos en enää pyri mitään ihannetta kohti, mitä sitten tapahtuu?"

        Tilanne on sama kuin katsot elokuvaa. Jos tiedät koko ajan mitä seuraavaksi juonessa tapahtuu, niin sinähän lopetat elokuvan katsomisen. Koska se on tylsää ja ennalta-arvattavaa. Hyvä elokuva (ja elämä) on sitä, että et tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Ainoastaan silloin tempaudut mukaan ja katsot jokaista hetkeä odotuksella ja innolla. Se on uutta, et tiedä mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Ja kyllä se on aluksi pelottavaa.

        "Miten voin kiireen keskellä keskittyä tähän hetkeen eikä keskeneräisiin suorituksiin? "

        Kysymys ei ole oikeastaan keinon löytämisestä. Kysymys on: Mikä estää sinua? Jos selvität sen itsellesi, niin tuo koko "miten? "tulee tarpeettomaksi.


    • zenityde_mindset

      En tunne budhalaisuutta ja sen logiikkaa hyvin pintapuolsiuutta lukuunoattamatta.

      "Buddhalaisuuden tärkein opetus on, että elämässä on kärsimystä (paal. dukkha) tai se on epätyydyttävää[6], eivätkä ohimenevät asiat voi tuottaa todellista onnea. Tästä huolimatta buddhalaisuus ei ole pessimistinen uskonto[7], sillä kärsimyksestä voi myös vapautua. Buddhan neljän jalon totuuden mukaan kärsimystä on (ensimmäinen totuus), mutta sillä on syy eli janoaminen sekä tietämättömyys (toinen totuus), se voidaan lopettaa pääsemällä irti sen syistä ja valaistumalla (kolmas totuus), ja on olemassa tapa saada se loppumaan: jalo kahdeksanosainen polku (neljäs totuus)."

      - https://fi.wikipedia.org/wiki/Buddhalaisuus

      Kuitenkin vaikuttaisi siltä kuin budhalaisuuden ideologian / filosofian tavoite on paeta raadollisen ihmisyyden todellisuutta. Pakotiet tiivistettynä Wikin lainauksessa.

      Ketjun kommenteistakin tulee esille miten tehdään kovastikin töitä ihmisyyden todellisuudesta pakenemiseksi, kuin toiseen ulottuvuuteen.

      Uskontoa liippaa ainakain materiaalin halveksivan sävyinen "synillistäminen" ja termi "palveleminen." Samoin tuo "oppaan" sen uskollolistyyppisen filosofian eri askeleiden ja arvotuksien seuraaminen.

      Mielestäni ihmisen elämä on kaikkien _ihmisyyteen_ liittyvien elementtien kanssa tasapainon ja harmonian löytämistä, joka toki on haastavaa kun nyky-yhteiskunnissa jo pelkästään asumisen kustannukset ovat konkreettinen taloudellinen taakka, joka edellyttää aktiivisuutta taloutensa hyässä hoitamisessa. Ilmaisia lounaita ei ole ja toisaalta ponnistelun tuoma tyydytys on myös siitä saatu palkka, jota edustaa mm. aktiivisen liikunnan tuoma tyydytys ja parempi terveys.

      Ideologeista ja vakaumuksista riippumatta kaikkein tärkein on ..... universaalien ihmisarvojen kunnioittaminen.

      Monet uskonnot, kristinuskokin dogmeineen todellisuudessa polkee jalkoihinsa nuo universaalit ihmisarvot, puhumattakaan islmamin kimmoittamista rikoksista ihmisyyttä vastaan, jotka ovat nyt laajenemassa myös länsimaiden maaperälle.

      • Työ-ja-hedelmät

        "Ketjun kommenteistakin tulee esille miten tehdään kovastikin töitä ihmisyyden todellisuudesta pakenemiseksi, kuin toiseen ulottuvuuteen."

        Kuinka paljon olet työskennellyt päästäksesi sanomaan tuon omasta lämmitetystä asunnostasi käsin, jonne olet paennut sääolosuhteita?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi nainen lyö leikiksi

      Olen mies ja kiinnostunut eräästä naisesta. Ollaan juteltu ja tavattukin, ja mielestäni meillä osuu kemiat hyvin yksiin. Nainen osoittaa kyllä kiinnos
      Tunteet
      177
      5521
    2. Martinan kauden päätöksen seuranta

      Sitten vain seuraamaan kuinka kulkee. Taitaa olla elämänsä kunnossa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      530
      2510
    3. Miten on mahdollista että kassatyttö on päässyt pääministeriksi

      ilman asianmukaista koulutusta ja minkäänlaista pätevyyttä?
      Maailman menoa
      551
      2298
    4. Kerroin kaverille

      Että olen rakastunut sinuun. Se vastasi, että eihän siihen saa rakastua! Sanoin, että no miks ei, ihminenhän se hänkin on.
      Ikävä
      39
      1791
    5. VTV:n exjohtaja Tytti Yli-Viikari haastoi oikeuteen

      entisen työantajansa VTV:n koskien irtisanomistaan. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/da065296-dc16-4395-8a57-082d4408a32f
      Maailman menoa
      82
      1678
    6. Kolari vasankarissa

      Taas 2 elämän koululaista osallisena. Ikävää vanhemmille, mutta kun tarpeeksi kauan ajellaan päihtyneenä, kenenkään puuttumatta,voi käydä huonosti. Ai
      Kalajoki
      17
      1408
    7. Selviytyjät: Niko Saarinen avautuu yön piinasta: "Kukaan suomalainen ei ole nähnyt niin paljon..."

      Hui, kuulostaa aika ankealta… Nyt oli Nikon vuoro tippua kisasta, mutta hyvin hän veti! Lue Nikon tunnelmat kuvausten jälkeen: https://www.suomi24.
      Suomalaiset julkkikset
      14
      1160
    8. Laura Huhtasaari sanoi Joe Bidenia seniiliksi twitterissä.

      Suomen tuleva ulkoministeri? https://twitter.com/LauraHuhtasaari/status/1576526813328994304
      Maailman menoa
      263
      1148
    9. Sanna otti 5236 euroa suomalaista kohden uutta velkaa koronan varjolla

      https://yle.fi/ Sossujen politiikka. Ruotsi velkaantui 1 670 euroa/per nuppi. Ruotsissa kuollut 20 000, Suomessa 6 000. Ruotsin väkiluku on k
      Maailman menoa
      244
      1070
    10. Oma kansa ensin?

      Mitä tarkoittaa oma kansa ensin? Mihin verrattuna. Muitten kustannuksella? Miten voisimme olla erillään maailmasta? Mikä on se kansa, joka on vauras
      Maailman menoa
      336
      1053
    Aihe