tykkäätkö pitää asiat hallinnassa

hämähäkki. Pidän kaikki kutomani verkot ja jokaisen kutomani säikeen hallinnassa.
Kadehdinko? No en todella, jokainen tyylillään.

Pidän+asiat+hallinnassa,+maailmassa+on+90%+lampaita+ja+10%+päättää.

En tykkää mutta se on välttämätöntä. Kaikki tärkeimmät asiat on hallinnassa. Harrastukset joskus karkaa lapasesta :) Työssä joudun asioita "määräämään" ja osaan olla tehokas, tarkka ja järjestelmällinen. Elämä muuten on rentoa nautittavaa seikkailua. En halua enää sitoutua, etten menetä tärkeintä mitä ihmisellä vain voi olla, vapautta.

Uusi elämä alkaa keski-iässä kun saa lapsensa kasvatettua hyvin ja huomaa heidän pärjäävän omillaan. Mukava olla vielä sen ikäinen että ehtii elämässä tekemään kaikkea.

Harvoin olen jostain kateellinen. Elän sellaista elämää mistä nautin, millaiseksi sen olen itse tehnyt. Ja jos muutoksia haluan, ne tulee omasta halusta muutta asioita. Hyvä työ, mahtavat aikuiset lapset jo omilla työurillaan, rakastan paikkaa missä asun, teen paria omaa bisnestä työn ohella ja lisäksi on ihania ystäviä eri harrastuksiin ja hetkiin.
Jos jotain haluan, teen enemmän töitä saadakseni sen. Pitääkin olla päämääriä. Toki mulle kateellisia löytyy mutta kuka käskee olla heidän kanssaan hirveesti tekemisissä. Eniten ehkä joitain ihmisiä ärsyttää etten ole riippuvainen kenestäkään. Ei kenenkään elämään voi mennä määräämään millanen sen tulisi olla.

Elämästäni haluan määrätä ettei siitä katoa mukavuus. Pitää poistaa elämästään syrjemmälle ketkä tuo negatiivisia aistimuksia. He vain imevät voimaa ja iloa antamatta mitään. Ovat arvostelemassa ja selkäänpuukottamassa kun heidän oma elämä on päin persettä. Ovat aina valmiina hyväksikäyttämään jos tulee pienikin tilaisuus. Se ei ole ystävyyttä. Kukin tehkööt itse elämästään nautittavasti elettävän.

Peukku keskellä kämmentä, nii ei osaa ohjeitta toimija. Kulkevatko jutut käsikädessä?

Olen tottunut pitään asiat hallinnassa. Elämäni olisi aika paskana jos en pitäisi lankoja käsissäni ja hallinnoisi elämääni. Omassa elämässäni minä ohjaan elämääni. Minä hallitsen sitä. Minä vastaan elämästäni, sen sujuvuudesta, siitä mitä seurauksia tulee minulle ja millaista elämää elän. Pakko sitä hallita. Jos laitan vaihteen vapaalle ja alan ajelehtiin niin olen syöksykierteessä kohti tuhoa. En voi antaa hallintaa oman elämäni asioista kenellekään muulle ihmiselle. Minun on pakko vastata elämästäni itse ja olla se ainut ihminen joka loppuviimeinen päätökset tekee.

Minä kuitenkin olen se ainoa ihminen joka kärsii ja vastaa seurauksista. Minä vastaan jopa rikosrangaistuksella tekemisistäni, oli teon käskijänä sitten joku muu tai minä itse. Minä sen teon silti tekisin ja minä tässä kropassa olen se joka tämän kropan käsien ja jalkojen aikaan saannoksista vastaa! Minä siis hallinnoin itseäni ja elämääni koska minä myös tämän kehon tekemisistä kärsin sitten.

Minä myös teen itse valinnat mitä kroppaani pistän. Laitanko sinne alkoholia, tupakan savua, huumeita vai en mitään! Minä hallinnoin sitä, koska minä vastaan siitä mitä keholleni niistä tapahtuu. Minä kärsin kroppani vaivat ja siksi minun on tehtävä päätös siitä itse haluanko ottaa sen riskin ja kärsiä!

Parisuhteissa ja ystävyyssuhteissa sama asia. Minä teen päätöksen alanko suhteeseen (jos toinenkin haluaisi tietty) tai kaveriksi jonkun vääränlaisen ihmisen kanssa. (Väkivaltaisen, rikollisen, päihdeongelmaisen, pettämiseen taipuvaisen jne.)
Jos ryhdyn niin olen silloin tehnyt itse sen valinnan että otan vastaan myös ongelmat ja kärsimykset joita siitä seuraa minulle itselleni. Minä teen valinnan. Kukaan muu ei voi pakottaa minua, koska minä olen se kärsijä joka tunkee päänsä maailmaan joka on vaaraksi ja aiheuttaa ongelmia minulle. Jos valinnan teen, minä otan vastuun silloin myös siitä mitä tuhoja se ihmissuhde voi saada aikaan.

Työssä en hallinnoi ja hallitse jos se ei kuulu tehtäviini ja kaveripiireissä/parisuhteessa olen muuten demokratiaa kannattava.

Kateellinen en ole oikeastaan mistään muusta kuin hyvästä terveydestä aika-ajoin. Kaikkea muuta saan itselleni jos haluan, mutta en pidä montaakaan asiaa tärkeänä ja kateuden aiheena. Terveys nyt heikoilla ja välillä kirpasee syvältä kun näen ikäisiäni "terveistä, menestyneitä" jotka ei ole alkuaikuisuuttaan joutunut kuluttaan terveyskuluihin ja sairauslomiin ja joiden ei tartte ottaa terveyttään huomioon jokaisessa asiassa. mm. parisuhteisiin lähtiessä, lasten hankintaa miettiessä, työnhaussa, vapaa-ajan vietossa taikka arjen ajankäytön jaottelussa.

Sekin kateus näyttäytyy minulla suruna ja masentuneisuutena eikä vihana. Kerran pidättelin itkua kun mietin "kateuden puuskassa" että olispa minullakin noin hyvä terveys ja noin vapaata elämä. koin epäreiluna sen. En kuitenkaan ole semmoinen kuin jotkut palstalla kun joku kehuu jotain kauniiksi ulkonäöltä. En siis hauku ja mitätöi toisen ihmisen ominaisuuksia ja kohdista henkistä väkivaltaa kateuden kohteisiini. ajattelen vain että: Tuollai minäkin haluaisin elää, olispa minullekin asiat noin. itku minulla saattaa olla herkässä, koska se tuntuu niin pahalta kantaa mukana jotain terveysheikkoutta. Tälle kun ei mitään oikein voi. Pitää vain opetella hyväksyyn asian ja opetella elään niin että se ei hajota terveyttäni.

Joskus tekisi kyllä jonkun "pinnallisen pissiksen" valitellessa rakennekynnen katkeamista tai jonkun ulkonäkövian haukkumista läimästä sitä takaraivoon avokämmenellä ja sanoa " idiootti. Järkee nyt sinne tyhjään päähäs"

Mutta se on halveksuntaa ja herätystä että olipa siinä nyt iso asia taas. Joskus naurattaa ettö mitenkähän semmoinen ihminen selviäisi syövästä kun tukka lähtee taikka auto-onnetomuudeta kun halvaantuisi vyötäröstä alaspäin.

En tykkää hallinnasta enkä kadehdi muita.

Tottakai. Pyrin pitämään langat käsissäni. Elän oman mieleni mukaan. Otan huomioon myös toiset ihmiset. Ilman heitä en ole yhtään mitään. En jaksa kadehtia ketään, jos maallista tarkoitat. Elämä on paljon suurempaa, kuin olin kuvitellut. Vasta tällä iällä tajuaa, miten arvokasta se on, kun edes saa elää.

Haluan määrätä oman elämäni...välii hypin toisten reviirille...mut tarkoitan vain hyvää...
kadehtiminen ei kannata...turhaa.......kuluu vain omat voima varat....

Tykkään ja pyrin pitämään asiat hallinnassa. Haluan että elämä on järjestyksessä ja että voin itse vaikuttaa siihen miten elän. En pidä siitä jos elämä on kaaoksessa, enkä siitä jos muut ihmiset päättävät liiaksi asioistani.
Tavallaan olen tottunut toimimaan mieleni mukaan, tavallaan en. Aikuisena olen saanut toimia aika lailla oman mieleni mukaan kun ei ole ketään josta olisin vastuussa paitsi minä itse. Pyrin kyllä miettimään tekojeni ja sanojeni vaikutusta muihin. Lapsena minulla oli kova kuri ja käytännössä aina toimin siten miten vanhemmat käskivät.
Yleensä en kadehdi muita. Stressaavat elämäntilanteet ovat poikkeus. Silloin kateus saattaa iskeä herkästikin, kun itsetunto on väliaikaisesti normaalia heikompi.

Mä lähinnä tykkään pitää asiat järjestyksessä-hallinnassa jos asia koskee ainoastaan minua, mutta jos toinen henkilö on mukana silloin olen sivussa, enkä ota vastaan komentoja enkä komenna ketään, olen lähinnä katsoja ja lopulta toimin niin kuten parhaaksi näen.
Mutta minulla on paljon opittava =)

Kateus ei ole minun varteen, ei ole tässä maailmassa mitään mistä voisin olla kateellinen!

Asiat aina hallinnassa

En kadehdi ketään. Olen hyvin omaehtoinen omista henkilökohtaisista asioista. Tietyistä asioista en jousta yhtään yhdenkään ihmisen takia, mieluummin vietän loppuelämäni yksin. Yleisesti ottaen en toimi pelkästään oman mieleni mukaan.