Pakko päästä jollekkin juttelemaan asiasta, kun tässä vapaapäivän taas viettänyt ihan yksin ja jotenkin huono päivä muutenkin kun itkettänyt pienetkin asiat.
Olen 26v. Todella sosiaalisessa työssä, mistä todella tykkään. Iso työporukka ja siellä kivaa. Tulen toimeen kaikkien kanssa ja siellä saa olla ihan omaitsensä. Mutta joka päivä odotan myös vain, että pääsen kotiin, yksin katsomaan telkkaria.
Seurustelin hetken aikaa tosi kivan miehen kanssa kenen kanssa oli kiva olla (oli myös paljon ongelmia muista asioista) mutta uskon että suurin oli tämä, etten jaksanut häntäkään nähdä. Mielummin olin kotona, kun olisin nähnyt häntä. Peruin kaikki näkemiset tekosyillä ja muka olin jossain ja tein jotain, vaikka todellisuudessa makasin sohvalla.
Kavereita mulla ei ole kun 3, joista yksi on siskoni. Ja nämä kaksi, heillä on ihan oma elämä, omat perheet ja muut ystävät. Ollaan vaan kuulolla tekstaten välillä. Ei ole ketään kenelle kertoa päivän tapahtumat tai jos jotain kivaa tai jännää tapahtuu töissä. Joo perheen kanssa olen hyvissä väleissä, mutta ei heilläkään ole aikaa jutella joka päivä mun kanssa turhanpäiväsiä.
Onko muita samassa tilanteessa?
Miten saisin itseni sosiaalisemmaksi? Tai jaksamista edes johonkin muuhun kun töihin..
Olen 26v. Todella sosiaalisessa työssä, mistä todella tykkään. Iso työporukka ja siellä kivaa. Tulen toimeen kaikkien kanssa ja siellä saa olla ihan omaitsensä. Mutta joka päivä odotan myös vain, että pääsen kotiin, yksin katsomaan telkkaria.
Seurustelin hetken aikaa tosi kivan miehen kanssa kenen kanssa oli kiva olla (oli myös paljon ongelmia muista asioista) mutta uskon että suurin oli tämä, etten jaksanut häntäkään nähdä. Mielummin olin kotona, kun olisin nähnyt häntä. Peruin kaikki näkemiset tekosyillä ja muka olin jossain ja tein jotain, vaikka todellisuudessa makasin sohvalla.
Kavereita mulla ei ole kun 3, joista yksi on siskoni. Ja nämä kaksi, heillä on ihan oma elämä, omat perheet ja muut ystävät. Ollaan vaan kuulolla tekstaten välillä. Ei ole ketään kenelle kertoa päivän tapahtumat tai jos jotain kivaa tai jännää tapahtuu töissä. Joo perheen kanssa olen hyvissä väleissä, mutta ei heilläkään ole aikaa jutella joka päivä mun kanssa turhanpäiväsiä.
Onko muita samassa tilanteessa?
Miten saisin itseni sosiaalisemmaksi? Tai jaksamista edes johonkin muuhun kun töihin..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinulla taitaa olla se aukko ihmissuhteissa, että se kaikkein läheisin, jonka kanssa jakaa sydämen salat ja surut ja ilot, puuttuu.
Se siinä onkin ongelma että jos on läheisiä ystäviä, niin asia sitoo ja joutuu myös itse haasteeseen ja olemaan läsnä silloin kuin ei jaksaisi ja haluaa olla yksin. Ystävää ei voi laittaa hyllylle ja ottaa esille silloin kuin itse haluaa.
Sinulla oli jopa seurustelukumppani, mutta et jaksanut häntä tavata. Vaikuttaa ettet tainnut olla sittenkään rakastunut häneen. Hän oli vain ystävä ja kaveri sinulle.
On se hyvä tämä palsta että saa olla ystävä kun ei ole muuta juttuseuraa.
Miellyttävää työviikkoa sinulle.
Et kestä ketään, mutta haluat seuraa…?
Pik-kui-nen ristiriita…?
Normaalia introverteille, jollaiselta AP:kin kuulostaa. Kaipaa ihmisten seuraa, mutta toisaalta sosiaaliset tilanteet ovat äärimmäisen väsyttäviä ja vaativat pitkän palautumisajan. Itsellä introverttiys yhdistettynä liian sosiaaliseen työhön johti lopulta lähes burnoutiin ja nykyisin olenkin melkoisen eristäytynyt kun ei vaan jaksa sosialisointia (mutta toisaalta kaipaa ihmisiä..).
Tilanteesi+on+99+%+sama+kuin+minulla,+tosin+sinua+paljon+vanhemmalla,+vaikkakin+nuorekkaalka+ja+ihan+nätilläkin+naisella.+Minulla+tätä+näin+totaalista+yksinäisyyttä+jatkunut+tänään+päivälleen+6+vuotta,+silloin+tapasin+miesystävääni+viimeksi.+Se+puuttuva+yksi+%+on+siis+se,+että+sinulla+miesystäväsi+tapaamisten+jääminen+johtui+sinusta.+Minullakin+sisko+ja+tyttäret,+joiden+kanssa+tekstailen+tai+ehkä+soitellaan.+Joku+ns.+ystäväkin+on,+mutta+en+jaksa+heitä.+Tosin+heistä+vain+yksi+ottaa+yhteyksiä+minuun+päin.+Olen+järkännyt+muutaman+kerran+ns.+tyttöjen+illan,+tulevat+kyllä,+mutta+kukaan+heistä+ei+järkkää+tai+muutenkaan+kutsu+minua+käymään+tai+mihinkään+mukaan.+En+halua+kertoa+yksinäisyydestäni,+koska+sen+jälkeen+pyytäisivät+mukaan+menoon+tietysti+vain+velvollisuudesta.++Valehtelen+viikonlopun+ja+vapaa-ajan+vietoistani+samoin+kuin+sinä,+vaikka+olen+yksin+kotona.+Kukaan+näistä+kavereistani+tai+töissä+ei+varmaan+uskoisi+jos+tietäisivät,+että+se+hauskuuteni+ja+sosiaalisuuteni+muuttuu+totaalisen+muuksi+työpäivän+jälkeen,+yksinäisen+itkuksi+kotona.++Olen+yrittänyt+ottaa+kontaktia+tilanteissa+ja+tapahtumissa,+joissa+on+väkeä,+mutta+ne+eivät+ole+johtaneet+mihinkään.+En+ole++vielä+niin+ikäihminen,+että+lähtisin+vanhusten+palvelutaloon+yhteislaulutilaisuuksiin+tai+kirjaston+lehtisaliin+potentiaalisia+kontakteja+norkoomaan.+Olen+ollut+nettitreffisivuillakin....ei+yhtään+asiallista+vastausta.++Olen+kuullut+ihmettelyjä,+kuinka+vieläkin+8+vuoden+takaisen+eron+jälkeen+olen+yksin...sitä+pidetään+minun+omana+valintana.+Enkä+odota+tähän+mitään+syyllistäviä+tai+muitakaan+poppahenkilöiden+kannanottoja.+Haluan+vain+sinulle+kertoa,+että+tiedän,+mitä+koet+ja+miltä+sinusta+tuntuu+<3!
Miksi pitää teeskennellä jotain muuta kuin on ?
Miksi pitää "leikkiä julkisesti" että kaikki on hyvin ja seuraa riittää jos työpäivän jälkeen kotona itkee yksin ?
Sitten saakin olla yksin, koska kaikki todennäköisesti tulkitsevat niin, että ihmisellä on seuraa riittävästi, eikä kukaan pyydä häntä mihinkään.
Ihmiset tekee ongelmansa itse.
Miksi pitää teeskennellä jotain muuta kuin on ?
Miksi pitää "leikkiä julkisesti" että kaikki on hyvin ja seuraa riittää jos työpäivän jälkeen kotona itkee yksin ? - Miksi teeskentelisi hyvässä työporukassa ikävystynyttä ja yksinäistä sen sijaan että olisi se oikea oma, toisten seurasta nauttiva sosiaalinen itsensä, jota ei voi olla muuna aikana ? Miksi saattaa työhön ja työn jälkeen perheelleen voimansa uhraavat työkaverit murehtimaan ja kuormittumaan yksinäisen vapaa-ajan yksinäisyydestä ?
Eivätkä kaikki todennäköisesti tulkitse niin, että ihmisellä on seuraa riittävästi, kun itse kutsuu heitä luokseen ja siinä jo kertoo yksinolostaan, silti kukaan ei pyydä häntä mihinkään. Ei siis ole ollenkaan aina itse aiheutettu ongelma...ennemminkin niiden piittaamattomuutta, jotka eivät yksinäisyydestä mitään tiedä ja siitä kuitenkin isoon ääneen asiantuntevasti sen kourissa olevia syyllistävät.
Yksinäisten mielestä on kuitenkin yleensä muitten vika että he ovat yksinäisiä.
Jopa marttyyriytta on rivien välistä luettavissa.
Yksinäinen jopa "uhrautuu" olemaan iloinen ja reipas ettei vaan perheelliset rasitu.
Voi olla oma iloinen itsensä, mutta se, ettei vaan kuormita ketään on jo huolestuttavaa. Oletteko huomanneet, että perheellisilläkin on murheita ja niitä kuuntelevat sekä yksinäiset että toiset perheelliset.
Miksi kategorisoida itsensä johonkin ahtaaseen sterotypiaan, nurkkaan, joka rajoittaa omaa elämää ja luonnollista käytöstä.
Kannattaako vaatia itseltään niin valtavasti, yritää olla mallioppilas ja muiden ihmisten yläpuolella ?
Ihmisiä me kaikki ollaan iloinemme ja suruinemme !
Ei sen kummempaa.
Kulissien pystyssäpito käy voimille ajan mittaan.
Tottakai jokainen huomioi muita ihmisiä kaikissa ympäristöissä, mutta jos ottais vähän rennommin kanssakäymisen, voisi olla helpompaa ?
Ei niin keskittyisi niihin rooleihin, mitä pitää esittää missäkin.
Naisia ei voi oppia ymmärtämään. Joku ei jaksa eikä kestä ketään ihmistä, mutta silti pitäis tarvittaessa olla joku joka kuuntelee. Ei niin yksipuolinen juttu toimi.
Että joku tulis lennossa kun tarvitaan ja lähtis vetää kun arvon neiti tai rouva on saanut puhua puhuttavansa ja kyllästyi.
Alkakaa harrastaa jotain, saatte sisältöä elämäänne sen yksinäisyyden voivottelemisen sijaan ja mahdollisuuden tutustua toisiin ihmisiin.
Ihmisiä muuten kiinnostaa paljon enemmän aktiiviset ihmiset, joilla on sisältöä elämässä. Niitten ihmisten kanssa keskusteleminenkin on paljon mielenkiintoisempaa, kun aiheet ei lopu. Henkisillä avuilla vetää aina pitemmän korren ja vie voiton ystävyyden kestävyydessä.
Sama mulla, hajottaa aika paljon, ku ei oo oikein kunnon kavereita, ja ikinä ei kukaa pyydä mihinkään. Yksin täytyy olla.
Olen saman taktiikan omistava, joskin tänään osaan jo balanssin paremmin. Aikanaan oli paljon enemmän urheilua ja muuta sosiaalista menoa, tänään vain uimahalli. Sekin oma valinta, muutakin kyllä löytyisi. Minulle on tärkeätä se, että mahdollisuuksia on, saa itse valita käyttääkö niitä. Olen aina osittain nauttinut yksin olemisesta puolipäivä erakkomaiseen tyyliin, vaikka myös ulostulo suhteeseen on ikuinen haaveeni. On vain kehitettävä itseään ja valittava ne ihmiset, jotka kehittävät elämän laatua. Varmasti helppoa sanoa, mutta hieman vaikeampaa toteuttaa. Muuta mahdollisuutta ei vain ole kuin löytää sitä sielujen sympatiaa ulkopuolelta oman huoneiston. Kun tarpeeksi työstää niin työstään saa myös palkinnon. On vain varottava tämän päivän yhtä ikävintä asiaa, huijareita. Kun oma elämä on vahvasti oma, ei sitä toinen voi silloin omistaa, ei viedä, ei määrätä. Silloin on helpompaa antaa aikaa myös toiselle ja pitää oma aikansa omanaan.
Pyytäkää itse jotakuta mukaan jonnekin !
Ei munkaan ovelle ei tullut ketään hakemaan mihinkään.
Aktivoiduin ensin arasti, sittemmin rohkeasti, itse.
Suunnilleen joka kymmenes vastaantuleva on yksinäinen tms.
Jos tulee takkiin joskus, niin kyllä saa kavereitakin.
Vilkaiskaa tuonne sivustolle
http://kavereita.esy.es
Saat hyvän ystävän 55 vuotias nainen
Voisiko suhun, aloittaja, olla jollain tavoin yhteysissä? Tukea on saatavilla :)