Tän viestin innoittajana toimii yks toinen ketju tän palstan etusivulla. Mut ei ainoastaan se. Vaan samaan oon törmänny lukemattomat muut kerrat. Pitemmittä puheitta, annetaanpa ketjujen naisten puhua puolestaan.
Eräs nainen sanoo: "Hei. Onko muita yksinäisiä naisia? Asun yksin 2 pupun kanssa. Oon oman tien kulkija, paljo kaikkea nähdy, mut tuntuu etten enää löytä ketään rinnalle, jos miestä ei lasketa. :(" Toinen vastaa: "olen myös yksinäinen asun miehen ja koiran kanssa." Kolmas sanoo: "itse olen yksinäinen ja kihloissa".
Niin ja lisätäänpä tuohon rimpsuun vielä lukemattomat kerrat, missä joku nainen kertoo yksinäisyydestään ja etsii vaikka seuraa, kun ei oo ketään elämässä. Ja sit viestin lopussa toteaa, ettei etsi kuitenkaan miesseuraa, kun avomies/aviomies jo löytyy.
Heiheihei, hetkinen... STOP! Stop tykkänään. Tarkastellaanpa tätä asiaa. Oletteko ikinä huomanneet kenenkään miehen valittavan yksinäisyyttä, jolla on tyttöystävä/naisystävä/puoliso jne? Minä en. Rehellisesti sanottuna en koskaan.
Noh, mitä tästä pitäis aatella? Miks naiset tuntevat yksinäisyyttä miehen seurassa? Miks miehet harvemmin tuntee yksinäisyyttä naisen seurassa? Miten joku nainen voi olla yksinäinen, vaikka "maailman tärkein ihminen", se oma rakas löytyy elämästä? Tähän mulla ei oo kovinkaan montaa vaihtoehtoa. Ainut asia, mikä mulla tulee mieleen on se, että naiset eivät ole tarpeeks tyytyväisiä siihen mieheen, jonka kanssa ovat. MUTTA. Tästä päästäänkin siihen, että jos he eivät ole tyytyväisiä mieheen, niin miks he ylipäätään ovat hänen kanssaan? Puhumattakaan, että kutsuvat häntä vielä miehekseen. Jos mä puhuisin elämänkumppanistani tohon sävyyn, että: "Mä oon yksinäinen, mut onhan mulla toi vaimo tossa", niin...ottasin eron saman tien. Miks olisin valinnut elämänkumppanikseni henkilön, jonka seurassa olen yksinäinen? Miten mulla ois otsaa olla sellasessa suhteessa ylipäätään? Joojoo, onhan toi vaimo tossa, eipä sillä mitään väliä plaaplaa. En vaan voi käsittää. Ja jos asia olis niin, ni....löisin itteäni varmasti turpaan, jos en tekis asialle mitään ja olisin vaan suhteessa. Sehän on helvetin väärin mua itteäni kohtaan ja sitä naista kohtaan. Enkä oikein tiedä, miks naiset näkevät sen tilanteen niin...normaalina? Aivan kuin siinä ei ois mitään kummaa. Mulle siinä ois. Ja jos oma kumppanini kertois musta vaan jossain sivulauseessa ohimennen, niin...en hyväksyis sitä. Kenenkään ei tartte hyväksyä sitä. Rakastakaa toisianne ja jos ette rakasta, niin löytäkää henkilö, jota rakastatte ja joka rakastaa teitä. Älkää pitäkö hyödyttömiä suhteita elämässänne.
Miehillä on monesti se ongelma, ettei löydä edes sitä yhtä. Naisilla taas on se ongelma, että löytää liian monia, mut ei sit lopulta osaa oikein näemmä arvostaa ketään tai tiedä, kuka on lopulta se oikea. Ne naispuoliset ystävät tuntuvat monesti olevan niitä oikeita. Mut jos niin on asia, miksi olla ylipäätään miehen kanssa ollenkaan?
Tämmöstä pikku pohdintaa vaan...Tää ei siis koske aivan kaikkia naisia, mut tuntuu et tämmönen "trendi" on yleistymässä kovaa kyytiä.
Eräs nainen sanoo: "Hei. Onko muita yksinäisiä naisia? Asun yksin 2 pupun kanssa. Oon oman tien kulkija, paljo kaikkea nähdy, mut tuntuu etten enää löytä ketään rinnalle, jos miestä ei lasketa. :(" Toinen vastaa: "olen myös yksinäinen asun miehen ja koiran kanssa." Kolmas sanoo: "itse olen yksinäinen ja kihloissa".
Niin ja lisätäänpä tuohon rimpsuun vielä lukemattomat kerrat, missä joku nainen kertoo yksinäisyydestään ja etsii vaikka seuraa, kun ei oo ketään elämässä. Ja sit viestin lopussa toteaa, ettei etsi kuitenkaan miesseuraa, kun avomies/aviomies jo löytyy.
Heiheihei, hetkinen... STOP! Stop tykkänään. Tarkastellaanpa tätä asiaa. Oletteko ikinä huomanneet kenenkään miehen valittavan yksinäisyyttä, jolla on tyttöystävä/naisystävä/puoliso jne? Minä en. Rehellisesti sanottuna en koskaan.
Noh, mitä tästä pitäis aatella? Miks naiset tuntevat yksinäisyyttä miehen seurassa? Miks miehet harvemmin tuntee yksinäisyyttä naisen seurassa? Miten joku nainen voi olla yksinäinen, vaikka "maailman tärkein ihminen", se oma rakas löytyy elämästä? Tähän mulla ei oo kovinkaan montaa vaihtoehtoa. Ainut asia, mikä mulla tulee mieleen on se, että naiset eivät ole tarpeeks tyytyväisiä siihen mieheen, jonka kanssa ovat. MUTTA. Tästä päästäänkin siihen, että jos he eivät ole tyytyväisiä mieheen, niin miks he ylipäätään ovat hänen kanssaan? Puhumattakaan, että kutsuvat häntä vielä miehekseen. Jos mä puhuisin elämänkumppanistani tohon sävyyn, että: "Mä oon yksinäinen, mut onhan mulla toi vaimo tossa", niin...ottasin eron saman tien. Miks olisin valinnut elämänkumppanikseni henkilön, jonka seurassa olen yksinäinen? Miten mulla ois otsaa olla sellasessa suhteessa ylipäätään? Joojoo, onhan toi vaimo tossa, eipä sillä mitään väliä plaaplaa. En vaan voi käsittää. Ja jos asia olis niin, ni....löisin itteäni varmasti turpaan, jos en tekis asialle mitään ja olisin vaan suhteessa. Sehän on helvetin väärin mua itteäni kohtaan ja sitä naista kohtaan. Enkä oikein tiedä, miks naiset näkevät sen tilanteen niin...normaalina? Aivan kuin siinä ei ois mitään kummaa. Mulle siinä ois. Ja jos oma kumppanini kertois musta vaan jossain sivulauseessa ohimennen, niin...en hyväksyis sitä. Kenenkään ei tartte hyväksyä sitä. Rakastakaa toisianne ja jos ette rakasta, niin löytäkää henkilö, jota rakastatte ja joka rakastaa teitä. Älkää pitäkö hyödyttömiä suhteita elämässänne.
Miehillä on monesti se ongelma, ettei löydä edes sitä yhtä. Naisilla taas on se ongelma, että löytää liian monia, mut ei sit lopulta osaa oikein näemmä arvostaa ketään tai tiedä, kuka on lopulta se oikea. Ne naispuoliset ystävät tuntuvat monesti olevan niitä oikeita. Mut jos niin on asia, miksi olla ylipäätään miehen kanssa ollenkaan?
Tämmöstä pikku pohdintaa vaan...Tää ei siis koske aivan kaikkia naisia, mut tuntuu et tämmönen "trendi" on yleistymässä kovaa kyytiä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aika harvoin näkee pariskuntia, joissa pari harrastaa ja tekee kaikenlaista yhdessä. Täytyy olla samansuuntaiset mielenkiinnonkohteet. Yleensä nämä suhteet onkin onnellisia ja kestäviä.
Kaikki ei löydä kumppania, jota kiinnostaisi edes suunnilleen samat asiat. Ajan mittaan tällaisessa suhteessa olevat naiset alkavat ehdotella miehelle yhteistä tekemistä, eikä mies yleensä suostu siihen. Usein nämä miehet ovat joko passiivisia sohva-penkkiurheilutyyppejä, tai heillä on omat miehiset harrastukset joihin ei naista haluta mukaan. Valitettavasti näissä tapauksissa miehet tulkitsee naisten pyynnöt yhteisestä tekemisestä nalkuttamiseksi, ja lopulta nainen ottaa eron. Tästä mies hölmistyy ja syyttää naista, miehenhän mielestä kaikki oli suhteessa hyvin....
Mitä tämä sitten kertoo parisuhteista ja pasiuhteessa koetusta yksinäisyydestä? Mielestäni sitä, että miehet helposti tyytyvät hieman yksinkertaisempaan elämään tai/ ja he lokeroivat harrastukset/ vapaa-ajan ja parisuhteen eri lokeroihin. Mielestäni kuitenkin kestävä parisuhde edellyttää kykyä puhaltaa yhteen hiileen, ja mieheillä ei aina ole kykyä tai halua tähän. Jos naisella ei ole ystäviä, hän on onneton suhteessa jossa molemmat tekevät omia juttujaan, tai yhteistä aikaa/ tekemistä ei ole tarpeeksi. Muutenkin olisihan se kiva, jos olisi ystäviäkin parisuhteen lisäksi?
Miksi sitten naiset tyytyvät tällaisiin parisuhteisiin? Siksi, että kaikille ei riitä hyviä miehiä. Ei löydy sopivaa miestä vaikka kuinka etsisi. Moni alkaa sitten suhteeseen sen muuten mukavan miehen kanssa, joka ei kuitenkaan pysty kuvittelemaan parisuhdetta myös ystävyyssuhteeksi, jossa touhutaan kaikenlaista yhdessä.
Sitten on toki naisia (kuten minä), jotka ei halua alkaa em kaltaiseen parisuhteeseen. Olemme totaaliyksinäisiä, kun ei ole sen paremmin ystäviä kuin miestäkään. Minunlaisiani haukutaan nirsoiksi, kun naiset kuulemma saa seuraa milloin haluaa. Jos sitten otamme sen minkä tahansa seuran, haukutaankin siitä miksi olemme suhteessa joka ei meitä tyydytä. Koskaan emme tee oikein..
Hyvä vastaus.
Hmm...Ihan yhtä hyvin kyllä mieskin voi ehdotella naiselle kaikennäköstä. Tyyliin: "Pelataanko yhessä tämmöstä tietsikkapeliä tai katotaanko jotain mitä lie formuloita"? jne. Mut nainen voi sit sanoo, ettei kiinnosta semmoset ja mielummin haluis lähtee miehen kans shoppailemaan ja kattomaan meikkejä tai jotain.
Musta on ylipäätään kummallista et mies ja nainen löytävät toisensa niin monesti. Aivan kuin tyypit ryntäis suhteeseen vaan sen takia, että "niin kuuluu tehdä." Mut harvat pysähtyy aattelemaan, et mitä siitä suhteesta lopulta saa ja mitä on ite valmis antamaan sen eteen.
Jos naiset ei tee koskaan oikein, niin eipä naisten silmissä miehetkään tee koskaan oikein =) Yksinäiset miehet on luusereita, kun ei oo naista koskaan saanu ja sit taas jos on nainen, niin on huono isä/kumppani/ mikä lie ja nainen tuntee olonsa suhteessa yksinäiseks. Ja jos on/on ollu useita naisia, niin sekään ei kelpaa. Toisin sanoen, sitä ns. Hyvää ja Sopivaa Miestä ei oo olemassakaan. Ei ihme, ettei sellaista löydy, vaikka kuinka etsisi.
Oon miettiny myös sitä, et pääseekö naiset "liian helpolla" suhteissa ja varsinkin alkuvaiheissa? Mies tekee (yleensä aina) kaikenlaiset alotteet ja vie hommaa eteenpäin. Nainen vaan "roikkuu mukana". Se ehkä johtaa siihen, että mies sit on onnellinen suhteessa, koska hän on saavuttanut siinä paljon ja vienyt asiat siihen pisteeseen. Hänen työnsä on ikään kuin tehty. Mutta entä jos naiset tekis enemmän alotteita ja olisivat aktiivisempia miesten suhteen, niin...olisivatko he onnellisempia suhteessa? En tiedä. Tuntuisko se suhde enemmän palkinnolta, kuin sellaselta asialta, mihin on vain "joutunut"? Monista naisista mielestäni huokuu (kuten näistä kolmesta alotukseni esimerkistä), että he ovat ikään kuin "joutuneet" suhteeseen. Ja jos ite oisin vastaavassa tilanteessa ja olin sit mies tai nainen, niin eipä ihme, jos yksinäiseltä tuntus. Muut päättää asioista mun puolesta ja ite vaan roikun mukana, koska niin vain kuuluu tehdä.
Ehkä meillä on ikäeroa aika paljon, kun en vaan käsitä esimerkkiäsi että naiset haluaisi miehen mukaan shoppailemaan? Tekeekö nuoret naiset sitten niin?
Tuttavapiirissä paljon tapauksia joissa naiset ehdottavat lähinnä lenkille tai luontoon/marjametsään menoa, kylässä käymistä (miehen sukulaisten luona) tai vaikka kahdestaan mökillä oloa (vinkvink) mutta miestä vaan ei kiinnosta mikään yhteinen tekeminen.
Toisaalta tunnen myös niitä onnellisia pariskuntia jotka tekevät kaikkea yhdessä. Jotkut käy teatterissa, konserteissa, matkoilla. Toiset liikkuu luonnossa ja mökkeilee ja veneilee.
Vaikeus on todellakin se, että yleensä kestävään hyvään suhteeseen tarvitaan myös ystävyys ja yhteinen toiminta. Jos tällaista kumppania ei löydy, otetaan vain joku ja toivotaan että onnistuu. Tai ei edea tiedosteta tätä asiaa.
Jos yhteisiä miel kiinnonkohteita ei löydy, on tahdon asia haluaako saada suhteen silti toimimaan. Esim juurikin siten että nainen suostuu pelaan niitä tietsikkapelejä miehen kaa, ja se mies lähtee vastineeksi teatteriin vaikkei niin kiinnostais.
Sitä en osaa sanoa, miten aloitteenteko tutustumisvaiheessa vaikuttaa suhteen jatkoon. Toiset on aloitteellisia ja toiset perässä vedettäviä. Itse oon aloitteellinen, vaikka olen nainen. Eipä silti ole miesonnea..
Nainen tuskin ensinnäkään on miehen seurassa 24/7. Mies voi olla viikonloppuja omien kavereidensa kanssa, jolloin nainen jää yksin. Miehellä voi olla työ, jonka perässä matkustellaan paljon. Muutenkin sitä kaipaa useampia kavereita kuin yhtä. Miehen kanssa ei voi tehdä sellaisia juttuja mitä tyttökaverien seurassa voi esim. kauneusillat, miehet harvemmin shoppailevat tai ainakaan nauttivat shoppailusta, miehet eivät yleensä innostu baletista tai hevosista, lähtevät seuraksi jumpalle tai tanssimaan yms.
Jep, mut sama pätee sit myös mieheen, että nainen ei oo miehen seurassa 24/7. Ja löytyy sit sellasia juttuja, mitä naiset ei innostu tekemään miesten kans mielellään. Mutta silti miehet tuntuvat olevan lähes aina tyytyväisiä suhteessa, eivätkä tartte edes pakosta pahemmin omia kavereitakaan. Miks naiset vaativat miehiltä enemmän? Ja miks miehet ei vaadi naisilta enempää? Miksi nainen riittää miehelle, mutta mies ei riitä naiselle?
Nii.. on meitä parisuhteessa olevia yksinäisiä miehiäkin. Ainakin meillä kaikenlainen läheisyys on kuollut. Oli joskus aika jolloin tehtiin kaikenlaista yhdessä, nyt ei vaimo lähde edes ulkoiluttamaan koiria minun kanssa. Minä käyn kaupassa, teen ruuat ja hoidan lemmikit. Kaikki muu on tärkeämppä kun minä. Ensin tulee työ sitten lemmikit, kaverit ja sitten on puhelin ja tabletti. Olen yrittänyt ehdottaa elokuvissa käyntiä tai jos vaikka yhdelle baariin tai edes lähtisit ulos kävelylle, mut ei. Sitten kun joku kaveri ehdottaa työpäivän jälkeen et miten ois, josko käytäis parilla pikasella, niin kyllä silloin lähdetään. Sitten soitetaan 2-3 aikaan et tuutko hakeen. Tässä ei muuta voi ku yhtyä Aina Inkeri Ankeiseen, voi luoja ota mut jo pois.
Täällä kans.. Sama tarina.
Minä kaipaan just sellaista miestä kun haluaa naisen mukaam. Yksin eron jälkeen onneton
”Naiset puhuvat miehistään kuin nämä olisivat vähän vähemmän älykkäitä ihmisiä tai vallattomia lapsia, joita ei saada kuriin”, sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.
Miehet eivät Vaarasen mukaan puhu naisista vastaavalla tavalla juuri koskaan.
”Se koettaisiin todella omituiseksikin. Puhua nyt vähättelevästi ihmisestä, jonka kanssa elää ja jota rakastaa. Naisten suhteen puhetapaan törmää joka paikassa: ratikoissa, kahviloissa, internetin keskustelupalstoilla… Missä vain naiset puhuvat miehistään, erityisesti koulutetut naiset.”
Siinäpä se. Miks naiset ei arvosta OMIA miehiään. Mikä teitä vaivaa, oikeesti :o Kuvottavaa porukkaa.
Joskus huomaa (liian myöhään), ettei mies ole kiinnostunut kuin omasta työstään, omista harrastuksistaan ja omista menoistaan ja omista seurapiireistään, joihin nainen ei kuulu mukaan.
Nainen voi olla aika yksinäinen, kun oletti, että yhdessäkin tehdään jotain.
Miehet voivat antaa vastapuolen valloittamisen innossaan itsestään todellisuudesta eroavan kuvan, että olisivat "perhekeskeisiä".
Miehet on tyytyväisiä naisiinsa, jos ne itse saa mennä ja tulla niinkuin haluavat.
Sitten he ihmettelevät, miksi heitä ei arvosteta !
Kun mies puhuu yksinäisyydestään, hän tarkoittaa sitä ettei hänellä ole naista "vuoteessaan".
Totta tämäkin. Mitä tunnen ja tiedän yksinäisiä miehiä, niin seksin/naisen kaipuu taitaa olla suurin asia, mikä saa miehen tuntemaan olonsa yksinäiseksi. Naiset eivät kaipaa seksiä/miestä samalla tavoin, joten harvemmin törmää yksinäisyydestä yhtä lailla kärsiviin naisiin, vaikka viettäisivätkin paljon aikaa itsekseen. Naiset kokevat yksinäisyyden ehkä samalla tavoin kuin sellaiset yksinäiset miehet, joilla ei oo kovin paljon seksuaalisia haluja. Ehkäpä lähes samalla tavoin kuin vanhemmat miehet...vanhempien miesten harvemmin kuulee yksinäisyydestä isommin valittavan, ainakaan kovin äänekkäästi. Olen sitä mieltä, että kaipuu seksiin tekee miesten yksinäisyydestä usein niin paljon "pahemman" ja kivuliaamman asian miehille, mitä naisten yksinäisyys keskimäärin naisille. On sinänsä harmillista, kuinka naiset pyörivät niin monen (yksinäisen) miehen maailman keskipisteenä.
Se on kamalaa kun jotkut hakee itselleen selvästikin omaishoitajaa tai yrittäjähenkistä partneria=työntekijää. Kyl iteki tietty toivoisin että kumppanista olis apua arkeen, mut tuskinpa se hoitosuhde puolin tai toisin sais kiikarissa olla. Kaveri ois kiva mut itsenäinen kaveri viel parempi.
Jos mietimme kahden naisen tai kahden miehen välistä kanssakäymistä, tulee ehkä ensimmäisenä mieleen se, että naispuoliset todennäköisesti puhuvat keskenään lapsesta saakka enemmän siitä, miltä mikäkin tuntuu. Niin ollen naiset ovat oppineet ilmaisemaan tunteensa ja kiinnittämään huomiota myös muiden tunteisiin eri tavalla kuin miehet. Ehkä kysymään oikeat kysymykset, tukemaan toista. Ehkei keskimääräinen nainen ole sen herkempi ja tunteellisempi kuin mieskään, mutta ulosannissa ja tunteiden tunnistamisessa saattaa olla eroja. Joten ystävätön nainen toivoo mieheltään tukea jota tämä ei osaa antaa, mutta mies on tyytyväinen vähäänkin, koska on siihen tottunut eikä paremmasta tiedä. Mikään tästä ei tietenkään sovi jokaiseen ihmiseen tai jokaiseen parisuhteeseen.
Jep, tilanne siis on sellanen, että: Miehet kaipaavat naisia ollakseen onnellisia. Ja naiset kaipaavat naisia ollakseen onnellisia. Mut kuka kaipaa miehiä? Ei ihmekään, että miehet tuntee yksinäisyyttä.
Hahhah. Varmaan joku miäs tämänkin syvän viisauden meille onki. On totta että naiset kaipaavat naisseuraa, tai ennemminkin jotain vähintään samantasoista tai jotenkin inspiroivaa seuraa ylipäänsä. Ja onhan monilla miehillä omat jätkäporukkansa. Minusta on jotain erittäin huolestuttavaa ja sietämättömän vastenmielistä siinä kuinka moni mies odottaa yhden naisen kattavan kaikki ihmissuhdetarpeensa. Johan semmoinen kahden loppuelämän symbioottinen psykoosi vääristäisi hiljalleen koko maailmankuvan. Onko nämä miehet jotain yh-äitien kasvatteja, joiden mielestä naisten tulisi omistaa elämänsä ja hoivansa heille. Hyhyhh
Hahah, sinänsä hauskaa että yrität lytätä viisauden ja heti perään toteat sen olevan totta :) Varmaan joku nainen siellä koittaa olla viisas.
Mut niin, puhutaanpa asiaa. Tässä ei nyt kysytä sun mielipidettäs, et mikä on sun mielestä vastenmielistä tai huolestuttavaa. Monet miehet vain ovat sellaisia. Et oo sattunu koskaan aattelemaan sen asian hyviä puolia? Jos mies on tyytyväinen naisen kans, eikä tartte muuta, niin mitä se sun persettäs kutittaa? Ootko kenties kateellinen, kun ite tarttet aina vaan uusia ihmissuhteita, etkä oo koskaan tyytyväinen? Mitä lie kultalusikka takapuolessa kasvaneita prinsessaneitoja nääkin on, jotka ovat tottuneet aina saamaan huomiota kaikilta. Aina pitäs olla uusia ihmisiä, jotka kunnioittaa sua ja mitä enemmän kavereita ja ihmissuhteita, sitä voimakkaammaks koet itsesi. On huolestuttavaa ja vastenmielistä, kuinka monet naiset eivät ole ikinä tyytyväisiä ja "ovat yksinäisiä", vaikka ois mies (tai tietty ollu jo useempia miehiä elämän aikana) ja miljoona naispuolista kaveria. Nämä etsivät aina sitä täydellistä ihmissuhdetta ja henkilöä, joka omistaisi koko elämänsä ja arvostuksensa heille. Johan sellainen vääristää koko maailmankuvan. Hyhhyh.
Pieni ystävällinen vinkki vielä sinulle. Kun alat esittämään mielipiteitäs, niin mieti kahteen kertaan. Ne on nimittäin aivan liian helppo kääntää toisin päin, sua itseäs vastaan. Et oo ehkä koskaan aatellu asiaa siltä toiselta kantilta, mut jospa kokisit jonkinlaista valaistumista tämän viestini jälkeen (ja pitäisit turpas kiinni, kiitos) :) . Toivon niin vilpittömästi ja täydestä sydämestäni <3
No kuules herra kermakaakkunen. Minulla ei todellakaan ole ollut onnea ei miessuhteissa eikä naissuhteissa. Osittain johtuu lapsuuden useista paikkakunnan muutoista ja osittain muista vaikeista elämäntilanteista etten ole kyennyt solmimaan ja pitämään kaverisuhteita yllä. Ja miessuhteet on olleet kalliotakin kivikkoisempia, josko hiukan on valinnanvaraa joskus ollutkin. En minä täällä suotta valita ja kirjoittele.
Ja totisesti toivoisin miehellekin useampia suhteita ja mielenkiinnon kohteita niin ettei se nainen miehen koko maailman napa ole. Kiintoisampi on sellainen joka kokee ja kehittyy. Enkä nyt tarkoita ryvettymistä kaikissa ojissa, mutta jotain spontaania ja eläväistä kuitenkin.
Joo. Naisen yksinäisyys on valetta. Vain tosimies voi piirakan puutteessa olla itkettävän yksinäinen.
Itse sinnittelen raskaassa ja etäisessä suhteessa vain siksi, ettei tarvitsisi jäädä ypöyksin. Koska ystäviä minulla ei ole ollut enää vuosikausiin, työ- tai opiskelupaikoillakaan en päässyt porukoihin ja sukuun ja perheeseen etäiset välit. Kumppanin kanssa keskustelut hyvin vähissä,eikä seksielämääkään ole ollut vuosiin, koska välimme ovat niin tulehtuneet.
Helvetin säälittävä tilanne, joka alkaa syödä jo mielenterveyttäkin vakavalla tavalla (itsemurha-ajatukset,häpeä). En kai koskaan edes rakastanut miestäni,vaan tyydyin siihen mitä onnistuin saamaan. En ole juuri saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, sillä en ole mitään missityyppiä tai edes sosiaalisesti taitava ns. hyvä tyyppi. Eli tiedän jääväni loppuelämäkseni yksin,kun ja jos tästä joskus lähden.
En itse pysty ymmärtämään niitä yksinäisyydestä marisijoita, jotka ovat hyvässä ja rakastavassa parisuhteessa. Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on, olette onnekkaita, vaikka muita kavereita teillä ei olisikaan. Yksikin hyvä ja lämmin ihmissuhde on sellaista mitä moni ei pääse kokemaan koko elämänsä aikana.
Hmmm...ootko varma, että yksin olo on niin paljon kamalampaa, kuin huonossa suhteessa olo? Mä jäin aikanani myös roikkumaan huonoihin ihmissuhteisiin, mut sit tajusin pistää kaikki poikki aina kun niistä oli enemmän kipua ja haittaa kuin hyötyä. Kyllä, olen yksinäinen ja lähes "ypöyksin". Mut mitään en kadu. Katuisin ja ahdistuisin huonossa suhteessa ollessani. Se ei olis pelkästään väärin mua kohtaan, vaan sitä toista kohtaan myös. "Parempi yksin, kuin huonossa suhteessa" ei oo mitään sanahelinää. Kuka haluaa huonoja ihmissuhteita? Ei kukaan, koskaan. Kuka haluaa olla täysin yksin? Ehkäpä meistä jokainen, joskus, hetken aikaa.
Olen aivan helvetin samaa mieltä viestiketjun aloittajan kanssa! Naiset siis ihan oikeasti, lopettakaa se yksinäisyydestä valittaminen, jos kerran olette parisuhteessa, tai etsikää itsellenne sellainen mies, joka teistä oikeasti välittää! OLEN PUHUNUT!
Oma puoliso ja ystävat ovat kaksi eri asiaa. Se, että ihminen on parisuhteessa ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö hän kaipaisi välillä myös muitakin sosiaalisia kontakteja. On ihan normaalia, että naisella sekä miehellä on omiakin kavereita joiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja tehdä niitä omia juttuja. Toki jotkut ihmiset ovat niin introverttejä etteivät kaipaa esim. työn ja kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Tämä on siis täysin yksilöllistä. Minä ainakin kaipaan myös naispuolisten ystävieni seuraa välillä, kuin myös omaa perhettäni ja sisaruksiani. On piristävää nähdä muitakin itselle tärkeitä ihmisiä ja keskustella sellaisista asioista joista esim. oma mies ei niin välitä.
Olen onnellisessa ja rakastavassa parisuhteessa, mutta kaipaan myös muitakin kavereita ja harrastaa omiakin juttuja, eikä siinä ole mitään väärää. Sosiaaliset tarpeet ovat yksilöllisiä jokaisella. Joillekin riittää vain oman puolison seura, mutta toiset kokevat yksinäisyyttä, jos ei ole myös niitä omia platonisia kaverisuhteitakin.