On syytä tarkoin seurata miten keskustan pääministeri vedättää eduskuntaa antaessaan eduskunnalle ilmoituksen.
ULKOMINISTERIÖ JA TIEDOTUS
Ulkoministeriö kertoo oman osuutensa Intian valtameren tuhon kriisinhoidossa. Sinänsä karmeata kerrontaa. Ulkoministeriö oli alastomana, kun sen olisi pitänyt olla valmiina.
Ministeriössä ei oltu noudatettu määräystä valmistaa ohjeet Intian valtameren tuhon kaltaiseen yllättävään tilanteeseen. Sen järjestelmät rakentuivat "tavanomaiseen" sotilaalliseen tiedottamiseen.
On kunnioitettavaa, että ulkoministeriö ei ryhtynyt salailemaan epäonnistumista, vaan toimi avoimesti, niinkuin on aina pitänyt tapahtua ja pitää jatkossa tapahtua valtionhallinnossa. Selvityksen tekemistä oli arvosteltu ennakkoon. On kerrottu, että ulkoministeriön pyrkivän peittelemaan ongelmansa.
Ulkoministeriön sisäinen selvitys ei kuitenkaan ota kantaa oleelliseen. Ja se tietysti ei sen tehtäviin kuulukkaan.
PELASTUSTOIMINTA JA VALMIUSPÄÄLLIKÖT
Odottaa sopii, että tämä selvitetään, koska se oli jokatapauksessa suurempi ja kohtalokkaampi ongelma. Jo tapanin aamuvarhaisesta alkaen saatiin tieto tapahtuneesta eri kansainvälisten tiedotuskanavien välittämänä. En tässä yhteydessä ole tarkitanut millaista tietoa Yle tai MTV kertoi. Sillä tietysti on oma merkityksensä arviointeihin. Kansainvälisiä kanvia myöten virrannut tieto johti siihen, että MTV lähetti paikalle toimittajansa muutaman tunnin kuluttua.
Erityisesti se, että valtiosihteeri Risto Volanen sai tiedon henkilökohtaisesti, kummastuttaa, koska se olisi pitänyt herattää seuraamaan tiedonvälitystä, eikä vain virallista ulkoministeriön yhteydenottoa. Samanaikaisesti kuitenkin tavalliset suomalaiset Suomessa seurasivat tilannetta tiedotusvälineistä ja yrittivät kysellä omaistensa kohtaloa. Tilannetta seurasi kauhulla muutkin kuin Thaimaassa olleiden omaiset.
Kansalaisilla tietysti on oikeus kysyä: Onko oikein ettei viranomaisen tarvitse ryhtyä toimenpiteisiin missään tilanteessa ellei hänellä ole käytössään virallista dokumnenttia. Tässä tapauksessa ulkoministeriön tiedotetta. Normaalissa elämässä näin ei voi olla. Jokaisessa onnettomuudessa edellytetään tai niin toimii tunnollinen kansalainen, että ryhdytään toimintaan ilman, että viranomainen antaa tiedotteen tai määräyksen tai ohjeen.
Risto Volanen vastaa pääministerin kansliassa, tärkeimmän katastrofivalmiuksia ohjaavan, eri ministeriöiden valmiuspäälliköiden, koneiston toimivuudesta. Sen valmiudet olivat olleet kokeissa Paavo Lipposen hallituksen aikana ja saatu liikkeelle muutamassa tunnissa. Edellinen valtiosihteeri on vakuuttanut, että se olisi saatu liikkeelle muutamassa tunnissa.
Olettaa voidaan myös, ettei pääministerin kanslia ollut varautunut tapaaninaamun tyyppiseen katastrofitilanteeseen.
24 tunnin viivyttäminen on kohtalokas virhe ja tärkein uhrien ja heidän omaistensa kannalta.
PELASTUSTOIMINTA JA PÄÄMINISTERI
On pidettävä selviönä, etää myös pääministeri oli sen tiedon varassa, jota virtasi eri kanavia myöten. Hän selvittää, ettei ollut yhteydessä yhteenkään katastrofikysymyksiä hoitavaan avainministeriin. Ainoa selvitys on, että hän henkilökohtaisesti valtuutti valtiosihteeri Risto Volasen johtamat valmiuspäällköt noudattamaan matalaaprofiilia.
Omituista, että pääministeri vielä useita päiviä myöhemmin pitää menettelyään oikeana. Tuho oli koskenut välittömästi noin 3000 suomalaista, joista jo tuonakin ajankohtana oli kadoksissa tai kuolleena lähes 200.
PÄÄMINISTERI JA VALTIONEUVOSTO
Kysymyksessä oli Suomen historian suurin rauhanajan onnettomuus. Saatta olla myös suurimpia sodanajankin, jos tarkastelemme tuhon vaikutusta siviiliväestöön. Pääministeri ei kutsunut valtioneuvostoa koolle hätäkokoukseen.
Tämän lisäksi pääministeri ei ottanut yhteyttä tapaninpäivänä avainministereihin.
Mitä sinänsä on pidettävä ongelmana, kun myös pääministerin on aina ja kaikissa olosuhteissa oltava tietoinen ainakin merkittävistä ongelmista. Hänkään ei ole voinut välttyä tiedotusvälineiden seuraamiselta ja toisaalta valtiosihteerin on pitänyt tapaninpäivän aikana olla häneen yhteydessä jo omienkin tietojensa perusteella.
Katastrofivalmiudet olivat olleet koetteella Paavo Lipposen hallituksen aikana. Valtioneuvosto oli kutsuttu koolle muutamassa tunnissa. Nyt sitä ei tapahtunut ja kokoontuminen tapahtui normaalissa järjestyksessä kyseisen viikon lopulla.
Vaikka aluksi näytti siltä, että Sauli Niinistön arvostelu oli kohtuutonta hänen palatessaan lomaltaan, niin se perustui tietoon ja uskoon, että valtioneuvostoa johdetaan tässäkin tilanteessa. Hän oli ollut Paavo Lipposen hallituksessa aikaisemmin, kun valtioneuvosto oli kokoontunut hätäkokoukseen
ULKOMINISTERIÖ JA TIEDOTUS
Ulkoministeriö kertoo oman osuutensa Intian valtameren tuhon kriisinhoidossa. Sinänsä karmeata kerrontaa. Ulkoministeriö oli alastomana, kun sen olisi pitänyt olla valmiina.
Ministeriössä ei oltu noudatettu määräystä valmistaa ohjeet Intian valtameren tuhon kaltaiseen yllättävään tilanteeseen. Sen järjestelmät rakentuivat "tavanomaiseen" sotilaalliseen tiedottamiseen.
On kunnioitettavaa, että ulkoministeriö ei ryhtynyt salailemaan epäonnistumista, vaan toimi avoimesti, niinkuin on aina pitänyt tapahtua ja pitää jatkossa tapahtua valtionhallinnossa. Selvityksen tekemistä oli arvosteltu ennakkoon. On kerrottu, että ulkoministeriön pyrkivän peittelemaan ongelmansa.
Ulkoministeriön sisäinen selvitys ei kuitenkaan ota kantaa oleelliseen. Ja se tietysti ei sen tehtäviin kuulukkaan.
PELASTUSTOIMINTA JA VALMIUSPÄÄLLIKÖT
Odottaa sopii, että tämä selvitetään, koska se oli jokatapauksessa suurempi ja kohtalokkaampi ongelma. Jo tapanin aamuvarhaisesta alkaen saatiin tieto tapahtuneesta eri kansainvälisten tiedotuskanavien välittämänä. En tässä yhteydessä ole tarkitanut millaista tietoa Yle tai MTV kertoi. Sillä tietysti on oma merkityksensä arviointeihin. Kansainvälisiä kanvia myöten virrannut tieto johti siihen, että MTV lähetti paikalle toimittajansa muutaman tunnin kuluttua.
Erityisesti se, että valtiosihteeri Risto Volanen sai tiedon henkilökohtaisesti, kummastuttaa, koska se olisi pitänyt herattää seuraamaan tiedonvälitystä, eikä vain virallista ulkoministeriön yhteydenottoa. Samanaikaisesti kuitenkin tavalliset suomalaiset Suomessa seurasivat tilannetta tiedotusvälineistä ja yrittivät kysellä omaistensa kohtaloa. Tilannetta seurasi kauhulla muutkin kuin Thaimaassa olleiden omaiset.
Kansalaisilla tietysti on oikeus kysyä: Onko oikein ettei viranomaisen tarvitse ryhtyä toimenpiteisiin missään tilanteessa ellei hänellä ole käytössään virallista dokumnenttia. Tässä tapauksessa ulkoministeriön tiedotetta. Normaalissa elämässä näin ei voi olla. Jokaisessa onnettomuudessa edellytetään tai niin toimii tunnollinen kansalainen, että ryhdytään toimintaan ilman, että viranomainen antaa tiedotteen tai määräyksen tai ohjeen.
Risto Volanen vastaa pääministerin kansliassa, tärkeimmän katastrofivalmiuksia ohjaavan, eri ministeriöiden valmiuspäälliköiden, koneiston toimivuudesta. Sen valmiudet olivat olleet kokeissa Paavo Lipposen hallituksen aikana ja saatu liikkeelle muutamassa tunnissa. Edellinen valtiosihteeri on vakuuttanut, että se olisi saatu liikkeelle muutamassa tunnissa.
Olettaa voidaan myös, ettei pääministerin kanslia ollut varautunut tapaaninaamun tyyppiseen katastrofitilanteeseen.
24 tunnin viivyttäminen on kohtalokas virhe ja tärkein uhrien ja heidän omaistensa kannalta.
PELASTUSTOIMINTA JA PÄÄMINISTERI
On pidettävä selviönä, etää myös pääministeri oli sen tiedon varassa, jota virtasi eri kanavia myöten. Hän selvittää, ettei ollut yhteydessä yhteenkään katastrofikysymyksiä hoitavaan avainministeriin. Ainoa selvitys on, että hän henkilökohtaisesti valtuutti valtiosihteeri Risto Volasen johtamat valmiuspäällköt noudattamaan matalaaprofiilia.
Omituista, että pääministeri vielä useita päiviä myöhemmin pitää menettelyään oikeana. Tuho oli koskenut välittömästi noin 3000 suomalaista, joista jo tuonakin ajankohtana oli kadoksissa tai kuolleena lähes 200.
PÄÄMINISTERI JA VALTIONEUVOSTO
Kysymyksessä oli Suomen historian suurin rauhanajan onnettomuus. Saatta olla myös suurimpia sodanajankin, jos tarkastelemme tuhon vaikutusta siviiliväestöön. Pääministeri ei kutsunut valtioneuvostoa koolle hätäkokoukseen.
Tämän lisäksi pääministeri ei ottanut yhteyttä tapaninpäivänä avainministereihin.
Mitä sinänsä on pidettävä ongelmana, kun myös pääministerin on aina ja kaikissa olosuhteissa oltava tietoinen ainakin merkittävistä ongelmista. Hänkään ei ole voinut välttyä tiedotusvälineiden seuraamiselta ja toisaalta valtiosihteerin on pitänyt tapaninpäivän aikana olla häneen yhteydessä jo omienkin tietojensa perusteella.
Katastrofivalmiudet olivat olleet koetteella Paavo Lipposen hallituksen aikana. Valtioneuvosto oli kutsuttu koolle muutamassa tunnissa. Nyt sitä ei tapahtunut ja kokoontuminen tapahtui normaalissa järjestyksessä kyseisen viikon lopulla.
Vaikka aluksi näytti siltä, että Sauli Niinistön arvostelu oli kohtuutonta hänen palatessaan lomaltaan, niin se perustui tietoon ja uskoon, että valtioneuvostoa johdetaan tässäkin tilanteessa. Hän oli ollut Paavo Lipposen hallituksessa aikaisemmin, kun valtioneuvosto oli kokoontunut hätäkokoukseen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ulkoministeriön eilisen selvityksen jälkeen voi entistä painokkaammin kysyä, miksei ulkoministeriö ottanut täydestä Khao Lakista täpärästi pelastuneen pankinjohtaja Sauli Niinistön yhteydenottoja.
Niinistö taisteli Khao Lakissa hengestään poikansa kanssa pari tuntia. He roikkuivat puhelinpylväässä, ja alla vaahtosi enimmillään seitsemän metriä vettä.
IS:lle hän kertoi soittaneensa ulkoministeriöön heti maanantaiaamuna pian virka-ajan alettua ja saaneensa kiinni alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan, jolle hän kuvaili kauhistuttavia kokemuksiaan.
Sekä Thaimaassa että Helsingissä käytyjen keskustelujen jälkeen Niinistölle jäi sellainen olo, ettei hänen kertomuksiaan Khao Lakista oteta täydestä, koska UM perusti näkemyksensä Phuketin tilanteeseen, jossa tuhot olivat vähäisemmät.
Niinistö oli kertomansa mukaan tuskastuneena huudahtanut Laajavalle, että "jumalauta, siellä on kuollut hirveästi suomalaisia".
Tapaninpäivän 6:15 tuli ensinmäinen tieto UM:n
onhan ne pankinkin hävittäny "STS"se siitä demareiden kyvystä.
Samaan aikaan kun sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja pääministeri Paavo Lipponen kävi antamassa tukensa Bushille sodanvastaisuus kasvoi kaikkialla maailmassa. Suomessakin se sai ennennäkemättömät mitat.
Ei Iskua Irakiin –sodanvastaisesta verkostosta (EII) kasvoi yksi Suomen historian laajimmista koalitioista. Mukana oli yli 50 järjestöä vasemmistolaisista kristittyihin sekä maahanmuuttajista ay- ja ympäristöaktivisteihin. EII järjesti kevään aikana kaksi mammuttimaista mielenosoitusta. Kansainvälisenä sodanvastaisena päivänä 15. helmikuuta protestoitiin yli 600 kaupungissa eri puolilla maailmaa. Helsingissä marssi tuolloin noin 20 000 ihmistä. Sodan syttymisestä seuraavana lauantaina Senaatintorille kokoontui marssin päätteeksi yli 40 000 ihmistä. Se on yksi Suomen historian suurimmista mielenosoituksista.
Jokainen vähänkin ilmapiiriä haistava poliitikko huomasi ilmapiirin muuttuneen vahvasti sodanvastaiseksi. Anneli Jäätteenmäki päätti käyttää tätä vaalikampanjassaan ja nosti esille Lipposen puheet Washingtonissa. Ensin ne leimattiin valehteluksi ja sen jälkeen alettiin ihmettelemään mistä Jäätteenmäki oli tietonsa saanut.