Hyvän ja pahan kamppailu maailmassa

Uskovaisten mielestä ihminen on syntinen jollei usko jumalaan, syntinen ei olisi siten hyvä ihminen, jotenkin vääristelyä eihän ihminen voi vastoin tahtoaan uskoa.
En ole uskovainen eikä se ole minulle ongelma, hyvä tai paha, kyllä ihminen on pääpiirteittäin hyvä ja moraalinen yksilö, unohtamatta poikkeuksia.

En luokittelisi ihmisessä olevia ominaisuuksia uskonnon mukaan. Kyllä filosofit ilman uskonnon antamia leimoja jo antiikin ajoista lähtien tunsivat ihmisluonteen.
Ihan meissä jokaisessa on nuo ääripäät, "hyvyys ja pahuus", harvat pelkästään yhtä puolta edustavat.

Lähtiessään jonkin vakaumuksensa turruttamana kulkemaan tuhontietään loppuun saakka, tulee noita hirmuvaltiaita.
Saattaahan tuo pienessä mittakaavassakin viedä harhaan, ilman uskontoakin, jos ei havahdu mihin ollaan menossa.
Enpä silti teilaa uskontoakaan, harmi vaan jos sitä harjoitetaan sokeasti.

Järkevää tai ei, mutta eläminen sovussa itsensä ja muiden kanssa, on ollut onnellisinta! Siinä ei kamppailua ole tarvinnut.

Eläminen sovussa itsensä kanssa?

Miten tuo toteutuu ihmisessä? Ei jokainen ihminen niin täydellinenole,että hallitsisi koko skaalan.

Hyvä ja paha ovat jokaisessa ihmisessä riippumatta uskonnosta tai uskonnottomuudesta. Ainakaan kristinusko ei määrittele ihmisen hyvyyttä tai pahuutta sen perusteella, uskooko vai ei, päinvastoin opettaa, että kaikki ovat vajavaisia. Ihmisillä on luonnostaan tahto tehdä hyvää, mutta kyky puutteellinen. Yksikään ihminen ei ole pelkästään täynnä hyvyyttä . Kristinuskon mukaan ihmisellä on kuitenkin vapaa tahto valita. Aina se ei käytännössä ole näin yksinkertaista, joskus on pakko vaikka varastaa säilyäkseen hengissä. Sodissa esivallan käskyjen noudattaminen on oma lukunsa.

Normaalisti ihminen tasapainottelee hyvä ja pahan välillä, uskon että alunperin jokainen pyrkii hyvään. Omatunto on sisäinen ääni, ympäristö kontrolloi, kasvatus, moraalisäännöt ja etiikka. On niin monenlaisia lähtökohtia elämään, mihin maapallolla syntyy, sodan keskelle , päihdeperheeseen, kurjuuteen. Toisaalta vallan välineillä hyväosainen voi tehdä valtavasti tuhoa. Onko pahuus mitattavissa määrällä vai muodolla ? Pahuus voi olla paatuneisuutta, toisten kohtalo ei kosketa. Pahuus voi olla sairautta, jolloin saatetaan pitää syyntakeettomana. Toisaalta uskon, että jos ihminen antaa vallan omalle pahuudelleen, se sairastuttaa.

Kunpa voisimme sanoa Eino Leinon tavoin : Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Nyt kun saamme päivittäin uutisia äärimmäisestä pahasta, ei asioita millään voi noin yksinkertaistetusti ajatella.

Tuohon en usko että jokainen pyrkii hyvään, en nyt enkä huomenna.
Kirjoittaa voi vaikka kauniimmin totuus on karu ja sen tietää jokainen

vapaa tahto on syy kaikkeen.

Aleppon raunioissa kärsivät lapset...äärimmäistä pahaa tapahtuu kaikkein viattomimmille. Yritin vain ilmaista, että uskon ihmisyyden idean olevan pyrkimys hyvään, vain se on säilyttänyt ihmiskunnan näihin päiviin asti. Pahantahtoisuutta ilmenee paljon pientenkin piirien pikkumaisuudessa , saati kokonaisten kansanryhmien tuhoamisessa.

Ajattelen mielenrauhan olevan todiste siitä, että on tarkoittanut hyvää ja tehnyt voitavansa kulloisessakin tilanteessa. Ydinperheen hyväksi toimiminen voi olla lähtökohta, äidillisten ja isällisten tunteiden kehää voi kuitenkin laajentaa, maailman hätääkärsivien lasten auttamisessa on uuden toivon siemen. Ajattelen, että pahalla tai vielä pahemmalla ei pahaa voiteta, kierre on loputon. Olen myös sitä mieltä, että pientenkin hyvien asioiden huomaaminen ja arvostaminen nimenomaan arjessa kantaa, asettaa asiat mittasuhteisiinsa.

Mitenkäs se taas meni? Hyvä paimen panee henkensä lampaitten edestä, paha paimen päinvastoin !