Laupias sydän on Vapahtajamme

1.Laupias sydän on Vapahtajamme,
kädet hän ojentaa armahtaen.
Älkäämme heittäkö uskallustamme,
luopuko toivosta pelastuksen.
Kuuntele morsian, siionin Ylkää,
uskossa käy armoistuimen luo.
Pois ethän vieläkään Jeesusta hylkää,
armonsa voimaksi löytää hän suo.

2.Maailman synnit hän ristillä kantoi,
sovitti kaikki ne kuolemallaan.
Itsensä nöyrästi uhriksi antoi
kuinka hän meitä niin rakastikaan!
Velkamme maksoi hän näin verellänsä,
käärmeltä murskaksi polki hän pään.
Meitä vain sääli hän sydämessänsä
Jumalan vihankin kärsiessään.

3.Syntien taakoista vapaaksi päästä
Siionin hoidossa vieläkin voi.
Aadamin lankeemus ei ketään säästä,
turvaksi Jeesus siis verensä toi.
Teemmekö oikein me Armahtajalle,
jos me nyt hylkäämme vapauden,
lähdemme syntien orjuuden alle
helmasta Siionin rakkauden?

4.Autuuden kallio, Lunastajani,
uskomaan jään minä ansioton.
kiitos, oi Jeesus, kun ansiostasi
nimeni elämän kirjassa on.
Korjasi pois minut kuoleman alta,
ei enää minua tuomita voi.
Paula on rikki ja surmaajan valta,
riemuiten lintusen ääni nyt soi.