Nuoret ja eronneet

Kaikki kristilliset papit ja kirkot vaativat kannattajiltaan ja varsinkin jäseniltään siveyttä. Sen määritelmä on lähinnä ettei harrasteta seksuaalista kanssakäymistä muutakuin avioliitossa. Nyky-yhteiskunnan valtavassa seksuaalisuuden tyrkyttämisessä ja normaalien viettienkin takia tämä saattaa nuoret ennen avioliittoa ja eronneet varsin hankalaan asemaan. Pitäisikö kokonaan pidättäytyä kunnes menee naimisiin?

Seurustelin kerran metodistikirkkoon kuuluvan naisen kanssa ja päätimme ettemme puhu asiasta papeille yhtään mitään, he sanovat kuitenkin aina vaan saman asian.

Elämä sujui aivan mukavasti näin. Kannatin kirkkoani, mutta elin kuin maallistunut luterilainen muissakin asioissa. Nyt huomasin taas pystyväni ja haluavani noudatta kirkkoni pykäliä ja taas elän ihan onnellisena ja tyytyväisenä, nyt odottaen sitten vaimon löytymistä kaikessa rauhassa ja pidättäytyen. Jeesus on sanonut että tulette tuntemaan onko tämä oppi Jumalasta, kun noudatatte sitä; sovellan tätä.

Kuitenkin on kova ristiriita tässä asiassa ihmisillä. Kirkot eivät anna tukea ja ymmärrystä asiasta tarpeeksi. Papit vaan kertovat miten pitäisi elää, kun heidän pitäisi ensin huolellisesti kysyä miten menee ja kuunnella pitkään ja sitten huolellisesti opastaa kuinka sitten voi elää puhdasta elämää ja miten siihen saa voimaa.

Millä konstein tämä onnistuu ja onko se tarpeen? Kaikki epäsovinnaist ihmiset, taiteilijat ym elävät eri tavalla. Kirjallisuus on täynnä sellaista asennetta, että rakkaus on tärkeämpää kuin muodolliset sitoumukset. Ranskalaiset ovat täysin vakuutuneita tästä, ja pitävät puolijulkisesti rakastajattaria ja rakastajia. Voidaanko se uskollisuus siirtää omalle rakastetulle omasta puolisosta kristillisessäkin mielessä?
Ilmoita


Niin että pitääkö kristinuskon mukaan vaan pidättäytyä kaikesta seksistä avioliiton ulkopulella? Yksi pykälä kai on myös ettei ketään voi vaatia juoksemaan lujempaa kuin pystyy.
Ilmoita
Hei, Olli! Olet jo muutaman päivän odotellut vastakaikua mielessäsi liikkuviin ajatuksiin, mutta et ole vielä saanut. Lähden kulkemaan kanssasi nyt pienen matkan ajatusmaailmassasi. Lähdet liikkeelle kristillisten pappien ja kirkkojen vaatimuksista. Parempi lähtökohta henkilökohtaisiin ongelmiin on etsiä ainoasta todellisesta auktoriteetista, Raamatusta, todellisia ja pysyviä vastauksia. Se ei ole aivan helppoa, sillä se vaatii sekä vaivaa, että tietoista omantunnon sitouttamista Jumalan Sanaan.
Kysyt ensiksi "Pitäisikö kokonaan pidättäytyä kunnes menee naimisiin?" Jumala on lahjoittanut ihmiselle seksuaalisuuden, joka saa meidät etsiytymään vastakkaisen sukupuolen seuraan, tutustumaan häneen, rakastumaan ja lopulta mahdollisesti myös sitoutumaan hänen kanssaan pysyvään parisuhteeseen, avioliittoon. Toteat aivan oikein, että nykyaikana seksuaalisuutta tyrkytetään vähän joka tuutista - runsaat seksuaaliset kokeilut ja monet seksuaalisuhteet eivät palvele ajatustamme rakkaudesta; särkyneiden suhteiden jälkeen toinen osapuoli tulee aina hylätyksi ja toinen toimii hylkääjänä. Hylkääminen satuttaa ja särkee.
Jumalan antama ihanne on se, että me sitoudumme avioliittoon, jossa saamme jakaa kaiken, myös seksuaalisuutemme. Jumala kyllä tietää meidät luoneina, että yksineläjinä saatamme helposti langeta vääränlaiseen elämään:
1.Kor 7:2 "mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä."

Jumala on olemukseltaan rakkaus eikä rakkauteen kuulu hylkäämiset ja toisen herkän tunne-elämän särkeminen. Pysyvä aviollinen suhde on aina ihanteenamme: Malakia:
Malakia 2:16 "Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat."

Seurustelit kerran metodisetikirkkoon kuuluneen naisen kanssa ja piditte seurustelun salaisuutena. Ymmärränkö oikein, että elitte seksuaalisuhteessa ja salasitte sen, etteivät papit teistä siitä tuomitsisi? Kerrot, että elämä sujui mukavasti - missä tuo rakastamasi nainen on nyt, eikö hän metodistina ja mahdollisesti uskovana halunnut sitoutua ja saada sinusta aviomiehen, samoin sinä, eikö tuo nainen ollut toivomasi tuleva vaimosi - kai sinä häntä rakastit, kun suhde näytti edenneen kovin pitkälle?

Mennyt on mennyttä, mutta sitä on hyvä katsoa rehellisesti silmiin ja ottaa oppia mahdollisista omista virheistä. Me kaikki olemme heikkoja ja saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi, kun me ne vain Herrallemme tunnustamme ja hylkäämme syntielämän. Tilanteesi on nyt aivan uusi, koska kerroit eläväsi Jeesuksen antaman opetuksen rohkaisemana "sinkkuna" ja kuitenkin "vaimoa odotellen". Ymmärrän sinua, seksuaalisuus ei ole kadonnut mihinkään ja Luojahan se on antanut meille kaipuun pysyvään parisuhteeseen. Odottele vain rauhassa.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että pappien (kuten meidän muidenkin) tulee ensisijaisesti kohdata ihminen, tutustua hänen tilanteeseensa ja osoittaa empatiaa lähimmäistä kuuntelemalla ja neuvomalla ja rohkaisemalla. Yksi syy sisäisiin ristiriitoihin näyttää olevan siinä, että toisaalta haluat elää Kristuksen viitoittamalla tiellä toimien oikein ja toisaalta sinua kiehtoo kirjallisuuden antama vääristynyt kuva rakkauden ja seksin suhteesta; ne eivät toimi meitä palvellen erillään vaan yhdessä. Ranskalaiset eivät suinkaan ole irrallisista seksisuhteista "täysin vakuuttuneita"; siellä elämä on vain mennyt entistä moraalittomaksi aivan samoin kuin täällä Suomessakin.

Lopuksi vastaan vielä viimeisen viestisi kysymyksiin. Asia on todellakin niin, että Jumala on tarkoittanut seksisuhteen avioliittoon eikä sen ulkopuolelle. Tarkoitus on, että seksi vahvistaa avioparin rakkautta ja rakkaus lisää seksuaalista nautintoa. Ilman aviollista sitoutmista seksuaalisuhteet eivät anna sitä turvallisuutta ja jatkuvuutta, mikä on ihmiselle parasta. Niinpä- ketään ei voi vaatia juoksemaan kovempaa kuin pystyy - mitä, jos pysähtyisit ottamaan vähän henkeä ja miettimään asioita kaikessa rauhassa? Kysyt vielä: "Voidaanko se uskollisuus siirtää omalle rakastetulle omasta puolisosta kristillisessäkin mielessä?"
Ei voida - oma puoliso on se, jonka kanssa seksuaalisuhde eletään. Sitä ei voi siirtää rakastajattareen, johon saatamme satunnaisesti ihastua tai ruveta elättelemään toiveita entistä paremmasta suhteesta. Toivon, että Jeesuksen sanat ja Raamatun totuudet juurtuisivat entistä syvemmin sydämeesi, jotta niistä tulisi elämäsi ankkuri ja moraalinen selkäranka.
Ilmoita
Kiitos Natanael! Hieno esitys, ja olen nykyään suurinpiirtein samaa mieltä, noinhan aion nyt elää. Olen silti sitä mieltä että taiteessa on syvempi totuus, Raamatun lisäksi - tulkittuna Pyhän Hengen johdatuksella eikä kirkkojen perinnäissääntöjen mukaan - tässä on jotain mitä kirkot ja Raamatun tulkitsijat eivät ymmärrä. Asetammeko nuoret ja eronneet liian vaativaan paikkaan?

Kaksi kohtaa Raamatusta. Kun Jeesus puhui avioliitosta, Hän sanoi myös: Ei tämä kaikkia koske. Ja kun Pietari kysyi Jeesukselta, miten Johannekselle käy, niin Jeesus vastasi: Mitä se sinulle kuuluu vaikka hän eläisi siihen asti kun tulen takaisin. Voidaan päätellä että Pietari, kirkko, ei tiedä kaikkea eikä Raamatussa ole kaikkea rakkauden ja avioliiton suhteen.

Johannes on rakkauden apostoli, siis myös esimerkiksi taiteen. Pietari oli kirkon pää. Jaakob oli Israelin ja juutalaisten apostoli. Jeesus on kaikkien pää. Ei pidä ottaa typistettyä kuvaa Jumalan Valtakunnasta maan päällä. Kaikki ei kuulu kaikille eivätkä kaikki ole samoissa tehtävissä. Enkeleilläkin on erilaisia tehtäviä: Mikael on taivaallisten sotajoukkojen ylienkeli, Gabriel on sanansaattajien ylienkeli, Rafael on pahojen henkivaltojen vastaisen taistelun ylienkeli. Jos olen oikein ymmärtänyt. Niin meillä ihmisilläkin on erilaisia sovinnaisia ja epäsovinnaisia tehtäviä Jeesuksen opetuslapsina.
Ilmoita
Hei taas Olli!
Palasin Lapista hiihtelemästä ja huomasin, että meidän on syytä jatkaa keskustelua, hyvä niin. Kirjoitit: ”….että taiteessa on syvempi totuus, Raamatun lisäksi - tulkittuna Pyhän Hengen johdatuksella eikä kirkkojen perinnäissääntöjen mukaan”.
Se on totta, että taiteellisuuden ja kaiken luovuuden alkulähde on Jumalassa. Hänhän on luonut kaiken Sanallaan ja kaiken lisäksi hän loi ihmisen ”omaksi kuvakseen”. Meissä kaikissa ihmisissä on siis jotain jumalallista, Hänestä peräisin olevaa. Raamattu lähtee liikkeelle luomiskertomuksesta, kun Jumala loi kaiken. Meissä ihmisissä on myös runsaasti luovuutta, joka näkyy arjenkin keskellä, mutta erityisesti eri taiteissa. Taiteet voivat koskettaa meidän sisintämme erittäin voimakkaasti.
Sen sijaan taiteista emme voi löytää mitään ns. syvempää totuutta. Jumalaan uskovana lähden siitä, että Jumalassa ja Hänen Sanassaan voimme löytää objektiivisen totuuden, mutta taiteissa kohtaamme yksittäisten ihmisten välittämän subjektiivisen totuuden, ilmauksen henkilön sisäisestä maailmasta. Historiassa voimme nähdä useita moraalittomuuden aikakausia, jolloin myös taiteet ovat eläneet samaa rappion aikaa. Jumalan Pyhä Henki voi ilman muuta olla luomassa ihmisten kautta taidetta: esimerkiksi Bachin sävellyksiä kutsutaan jopa viidenneksi evankeliumiksi. Toinen puoli on kuitenkin se, että taiteiden kautta ihminen voi myös pilkata Jumalaa ja antaa uskosta täysin irvokkaan ja vääristyneen kuvan. Langenneen ihmisen käsissä ja mielessä myös taide on langennutta.
Kirkkojen perinnäissääntöjen vastakohtana on elävä Jumalan Sana ja sen mukainen luova, lähimmäisiämme kunnioittava ja rakastava elämäntapa. Oikea kristillinen elämä ei voi olla kaavoihin kangistunutta, vaan se on luovassa vuorovaikutuksessa kulloisenkin ajan ilmiöihin, ihmisiin ja Jumalaan. Kirkko on turvautunut perinnäissääntöihin ja liturgisiin kaavoihin, kun sen pitäisi turvautua elävään ja luovaan Jumalan Sanaan.
Kysyt: ”Asetammeko nuoret ja eronneet liian vaativaan paikkaan?” Ihmisen elämässä on oma rytmiksi ja aikakautensa: lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus – leikki-ikä, kasvuikä, työ ja pariutumisaikakaudet sekä kypsymisen ja luopumien ajat. Jumala tahtoo suojella kasvavaa ihmistä niin, että hän saisi elää turvallisen lapsuuden, löytäisi nuorena oman identiteettinsä ja terveen itsetunnon ja sitoutuisi jossain vaiheessa yhteen avioliittoon ja oman perheensä kasvattamiseen. Tämän maailman moraalittomuus, kiristyvä työelämä ja ulkoiset mukautumisvaatimukset asettavat nuoret liian vaativaan paikkaan. Yksilö tahtoo hukkua ja ihminen kadottaa yhteytensä sekä itseensä, että Jumalaan. Eronneiden tilanne on yksilöllinen, eikä tätä ihmisryhmää voi käsitellä yhtenä pakettina – asiaa täytyy lähestyä sekä Jumalan Sanalla, että samalla luovalla rakkaudella. Paljon tästä olisi kirjoitettavaa, mutta sanon tässä yhteydessä vain se, että Jumalan Sana käsittelee avioeroa paljon tarkemmin ja monipuolisemmin kuin useimmat ovat huomanneetkaan.
Huomautat Jeesuksen sanoista: ”Kun Jeesus puhui avioliitosta, Hän sanoi myös: Ei tämä kaikkia koske. ” Yritän tässä yhteydessä vastata lyhyesti. Kyseisessä Matteuksen evankeliumin kohdassa Jeesus puhuu erilaisista ihmisistä, jotka ovat avioliittoon kelpaamattomia. Jeesus esittää asian hyvin lempeästi, sillä kuulija voi itse pysähtyä miettimään, voiko hän soveltaa itseensä sen, että hän voisi elää yksineläjänä menemättä naimisiin. Mitään pakkoa avioliittoasiassa ei ole – kukin voi sitä itseensä sovittaa. Useimmilla meistä Jumala on tarkoittanut avioliiton.
Matt. 19:11 ”Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."
Toinen kohta kirjoituksessasi: ”ja kun Pietari kysyi Jeesukselta, miten Johannekselle käy, niin Jeesus vastasi: Mitä se sinulle kuuluu vaikka hän eläisi siihen asti kun tulen takaisin. Voidaan päätellä että Pietari, kirkko, ei tiedä kaikkea eikä Raamatussa ole kaikkea rakkauden ja avioliiton suhteen.”
Jeesus vastasi Pietarille näin, Joh. 21:22 ”Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
On tietenkin selvää, että sen paremmin Pietari, kirkko kuin kuka tahansa ihminen tietää vain rahtusen verran maailmankaikkeudesta ja sen monista ihmeistä. Pietarille tärkein tieto oli se, että hänen tulee seurata Jeesusta ja se tie on yksilöllinen, eikä suoraan verrannollinen siihen, kuinka Johanneksen käy. Uskovan tiessä on paljon yhteistä, mutta se on luova tie, eikä mikään tietyn kaavan mukaan kulkeva. Riittää, että miten kunkin meistä käy, me keskitymme seuraamaan Jeesusta Kristusta kaikissa elämämme tilanteissa.
Sen sijaan johtopäätöksesi, ettei Raamatu
Ilmoita
......Sen sijaan johtopäätöksesi, ettei Raamatussa ole kaikkea rakkauden ja avioliiton suhteen tuntuu hieman hätäiseltä. Avioliiton suhteen Raamatussa on kaikki se, minkä me ihmiset tässä ajassa tarvitsemme. Sen huipentumana on kuva siitä, että miehen ja naisen suhde avioliitossa on samankaltainen kuin Jeesuksen suhde seurakuntaan (uskovien yhteisöön). Nykyaikana ihmiset polkevat Jumalan Sanaa maahan yrittämällä mm. asettaa samaa sukupuolta olevien parisuhteet samanveroisiksi miehen ja naisen avioliiton kanssa. Mitä meidän avioliittoihimme tulee, Raamatussa on kaikki tarvittava tieto – Jumala on tahtonut sen meille ilmoittaa. Avioliiton kalliopohjana on avioliiton asettaja, Jumala, ja avioparien keskinäisissä suhteissa toistensa kunnioittaminen ja rakastaminen samalla kun mies on perheen pää.

Rakkauden suhteen Raamattu kylläkin kertoo monin tavoin, mitä on rakkaus ja käsittelee rakkauden erilaisia muotoja kuten esim. Jumalan rakkautta meihin, vanhempien rakkautta lapsiinsa, ystävien rakkautta, eroottista rakkautta, uskovien välistä rakkautta jne. Koska ”Jumala on rakkaus”, niin Raamattu ei mitenkään voi kattavasti kuvata mitä tuo Jumalassa oleva kaiken kattava rakkaus on. Raamattu sanoo jopa itsekin, ettemme voi sitä täysin käsittää. Meidän ymmärryksellemme riittää se, mitä Jumala rakkaudesta Sanassaan sanoo. Siinä meillä on jo riittävästi ihmettelemistä ja pohtimista.
1 VASTAUS:
No siinä oli hienosti kaikki selvitetty. Olen varsin samaa mieltä. Mutta mites lohdutat nuoria, kun he eivät saa mennä naimisiin nuorena, eivätkä saa harrastaa seksiä ennen avioliittoa? Tämän ristiriidan eteen nuoret meidän yhteiskunnassamme ja kirkoissa yleensä asetetetaan. Juutalaisten ratkaisu on että saa mennä naimisiin nuorena. Maallistunut ratkaisu on, että saa harrastaa seksiä ennen avioliittoa.

Minusta nämä molemmat ratkaisut pitäisi hyväksyä. Edellisestä ei tule ristiriitaa muuta kuin sen ajatuksen kanssa, että ei saa liian kypsymättömänä ottaa tätä askelta. Jälkimmäinen koska ketään ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin jaksaa (en useinkaan kirjoita Raamatun kohtia kokonaan viiteineen, yritän vaan sanoa ne niinkuin ne ovat oleellisen asian suhteen). Pidättäytyminen avioliittoon asti on korkein ihanne, ei ehdoton vaatimus, siitä on pidettävä kiinni jos pystyy. Sitten kun on naimisissa, ristiriita on ohi.

Miten sitten eronneilla? Ristiriita on siinä, että on vaikea pidättäytyä aina seuraavaan avioliittoon asti. Sekin on korkein ihanne ja kai sitä on noudatettava, jos haluaa noudattaa Jeesuksen opetuksia. Mutta taas, ketään ei vaadita juoksemaaan lujempaa kuin pystyy.

Mutta että Raamatussa olisi kaikki tästä asiasta tai etteikö taiteessa voisi useinkin olla syvempi totuus, siitä olen eri mieltä, ja uskoisin että sekä Pietari että Johannes ovat samaa mieltä kanssani.

Perustelen tätä sillä, että emme tiedä Jeesuksen omaa käytäntöä. Kirkot ovat päätyneet siihen, että Hän eli naimattomana. Raamatussa asia taas on täsmälleen niin, ettei asiasta kerrota yhtään mitään. Voidaan sanoa, että se olisi kerrottu jos siinä olisi kertomista, mutta voidaan sanoa myös että Jeesus oli esimerkki juutalaisille miehille, ja esimerkkitapauksessa mentiin nuorena naimisiin.

Ja vaikka taide on välillä pahoilla teillä niin kaunis taide on aina Jumalasta, ei pelkästään uskonnollinen ja kirkollinen taide, ja taiteessa kyetään kuvaamaan asioita, joita uskonoppi ja käytäntö ei pysty kuvaamaan.
+Lisää kommentti
Kiitos sinulle, Olli, keskustelun jatkumisesta asiallisena – se ei ole tavallista tällä keskustelufoorumilla. Yritän keskittyä erityisesti niihin asiakohtiin, joissa pyydät vastausta eli esität jonkin kysymyksen.

Miten nuoria pitäisi lohduttaa? Lähdetään tästä liikkeelle. Kuten kaikki tiedämme, niin ihmisen seksuaalisuus herää paljon aikaisemmin ennen kuin nuori on henkisesti valmis parisuhteeseen, saatikka vastuulliseen, toista huomioivaan, kunnioittavaan ja vuorovaikutteiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ihmisen eläessä lapsuuden ja nuoruuden rajamailla, niin terveinä rajoitteina toimivat ujous, epävarmuus omasta identiteetistä, tunne-elämän heittelevyys sekä kasvava tietoisuus moraalisesta vastuusta sekä itseä että lähimmäisiä kohtaan. Seksuaalista patoutumaa nuori purkaa itsetyydytyksellä, joka ei toiminnallisesti ole synnillistä eikä itsessään paheellistakaan. Tämä kaikki siitä huolimatta, että jotkut uskonnolliset piirit ovat leimanneet itsetyydytyksen turmiolliseksi. Valitettavasti ankaran rajoitteellisessa uskonnollisessa ilmapiirissä ihmisestä kehittyy helposti seksuaalikielteinen, estoinen ja myöhemmin avioliitossaankin seksistä vain vähän nauttiva. Vain se, minkä Jumala Sanassaan sanoo synniksi, se on syntiä.

Nuori itsekin näkee ja kokee, että hän on vasta kehittymässä aikuiseksi, joka ottaa kerran täyden vastuun sekä omasta, että lähimmäistensä elämästä. Hänen on lohdullista tietää, että samalla hän saa kehittyä sekä henkisesti, että seksuaaliseksi täyteen aikuisuuteen. Käytännössä kaikki nuoret kokevat ohimeneviä ihastuksia, joita hän ei myöhemmin tahdo nähdä eikä kuulla heidän kuulumisiaan. Sydänsurut ovat usein tuskallisia ja joudumme kantamaan taakse jääneiden ihmissuhteiden arvet. Jos tähän kaikkeen lisätään vielä sellainen elämälle vieras elementti, että seksin harrastaminen satunnaisissa suhteissa olisi luonnollinen asia emmekä millään lailla tule satutetuksi irrallisissa suhteissa, niin vastuulliseen parisuhteeseen kasvaminen estyy. Käytännössä jokainen nuori haaveilee onnellisesta, pysyvästä avioliitosta, omasta kodista, perheestä, antoisasta työstä ja hyvistä ystävistä. Lohduttava tieto nuorille on siinä, että olet kasvamassa aikuisuuteen, ja löydät oman paikkasi tässä kovassa maailmassa ajan kanssa – mitään kiirettä ei ole. Jumala ymmärtää hyvin seksuaalisen voiman, mutta sen käytännön toteutus on parhaimmillaan pysyvässä, rakkaudellisessa parisuhteessa = avioliitossa.

1.Kor 7:9 ”mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.”

”Miten sitten eronneilla?”
Valitettavasti tämä kysymys on lyhyesti vastattavaksi liian laaja. Avioerot ovat hyvin erilaisia: selvää, että ihastumisen tähden vaikkapa nuorempaan vaihtaminen on väärin, mutta toisaalta Jumala ei pakota ketään elämään avioliitossa, jossa on toistuvaa julmaa henkistä/fyysistä väkivaltaa. ”Älä tapa” –käsky koskee myös sitä, ettemme saa antaa kenenkään tappaa itseämme, edes henkisesti. Juuri eronneella tulisi olla paljon tärkeämpiä asioita mielessään kuin seksisuhde. Miksi ero tapahtui, missä asioissa toimin mahdollisesti väärin, mitä seurauksia erolla on vaikkapa yhteisiin lapsiimme, entiseen puolisooni ja minun itseni henkiselle jaksamiselle ja suhteeseeni Jumalaan? Koska oma elämäni tältä osin romahti, niin olisiko minun syytä etsiä lohtua ja ohjausta Sanasta ja neuvonpidosta Taivaallisen Isäni kanssa? Oikein sanoit, Jumala ei ketään pakota juoksemaan mihinkään suuntaan, mutta ehkä suunnanmuutos, parannuksen tekeminen, elämässä Jumalan edessä olisi aika ajoin hyvä asia.

Yritin sanoa jo aikaisemmin, että Raamatussa ei ole kaikkea elämiseen liittyviä, yksityiskohtaisia totuuksia. Sen sijaan siellä on riittävästi aineistoa, jonka pohjalta voimme ojentautua elämässämme etsiessämme Jumalan siunaamaa elämän mallia. Kaikki riittävä tieto suodattuu mieliimme vain Jumalan tuntemisen kautta – suurin osa ihmisistähän pysyttelee kaukana Luojastaan. Viittasit mm. Pietariin, näin hän itse asiasta kirjoitti:

2.Pietarin kirje 1:3 ”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellä.”
Ilmoita
......Voimme olla eri mieltä asioista, mutta koska Jumala on kaiken Luoja ja ylläpitäjä, niin taiteessa ei voi olla salattuna jotain syvempää totuutta. Luojan luomisvoimaa on ihmisessä, siinä kaikki – voimme ihastella ja ihmetellä taideteoksia, mutta kaiken suuren kunnian ansaitsee aina yksin Luoja itse. Ihailemme taidetta juuri siksi, että sen kautta ihmisellä on mahdollisuus kuvata ihmisyyteen liittyviä asioita ainutlaatuisella, koskettavalla tavalla. Uskonoppi, oppi Jumalasta, kohdistuu ensi sijassa meidän ymmärrykseemme, taide enemmän tunne-elämäämme.

Totta kai Jeesuksen elämään ja sanomisiin liittyy paljon sellaista, mitä ei ole kirjoitettu Raamattuun. Luonnollista on mm. se, että Hän keskusteli opetuslastensa kanssa jatkuvasti vaeltaessaan heidän seurassaan. Raamattu itsekin sanoo:
Johannes 21:25 ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.”

Sen sijaan ajatuksessa Jeesuksen avioliitosta on kysymys yrityksestä tehdä Jeesuksesta samanlainen ihminen kuin mitä me olemme. Jeesus oli kuitenkin ihmiseksi synnyttyäänkin edelleen myös Jumala, täysin pyhä, joka oli tietoinen tehtävästään sovittaa ristinpuulla koko maailman synnit. Sen verran tiedämme, että Jeesus eli niukkuudessa, Hänellä ei ollut pysyvää kotia ja koko toimintansa ajan hän keskittyi pienen opetuslasten ryhmän tukemiseen evankeliumin sanoman eteenpäin viemiseksi. Jeesus tuli tänne Isänsä luota Taivaasta ja Hän säilytti koko ajan taivaallisen jumalallisen luontonsa. Näyttää siltä, että avioituneesta Jeesuksesta puhuvat sellaiset ihmiset, jotka eivät usko Jeesuksen täydelliseen synnittömyyteen tai siihen, että Jeesus odotettu Messias, koko maailman Vapahtaja.

Raamattu puhuu Jeesuksen maallisista vanhemmista, hänen velipuolistaan ja sisarpuolistaan ja ystävistään. Raamattu kertoo pääasiat Jeesuksen maallisesta elämästä, joten avioliiton totaalisen sivuuttamisen syy täytyy olla siinä, että Jeesuksen koko elämän keskipiste oli maailman syntien sovittamisessa eikä Hänen maalliseen elämäänsä Jumalana voinut kuulua meidän syntisen ihmisten lohdutukseksi annettu avioliitto. Monet ihmiset torjuvat uskon siihen, että Jeesus oli lihaksi tullut Jumala erityistehtävineen, joten he liittävät Jeesukseen sellaisia myyttejä kuten avioliitto, omista lapsistaan ja elämisestä aivan tavallisen elämän kuten muutkin ihmiset.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Nuoret ja eronneet

Kaikki kristilliset papit ja kirkot vaativat kannattajiltaan ja varsinkin jäseniltään siveyttä. Sen määritelmä on lähinnä ettei harrasteta seksuaalista kanssakäymistä muutakuin avioliitossa. Nyky-yhteiskunnan valtavassa seksuaalisuuden tyrkyttämisessä ja normaalien viettienkin takia tämä saattaa nuoret ennen avioliittoa ja eronneet varsin hankalaan asemaan. Pitäisikö kokonaan pidättäytyä kunnes menee naimisiin?

Seurustelin kerran metodistikirkkoon kuuluvan naisen kanssa ja päätimme ettemme puhu asiasta papeille yhtään mitään, he sanovat kuitenkin aina vaan saman asian.

Elämä sujui aivan mukavasti näin. Kannatin kirkkoani, mutta elin kuin maallistunut luterilainen muissakin asioissa. Nyt huomasin taas pystyväni ja haluavani noudatta kirkkoni pykäliä ja taas elän ihan onnellisena ja tyytyväisenä, nyt odottaen sitten vaimon löytymistä kaikessa rauhassa ja pidättäytyen. Jeesus on sanonut että tulette tuntemaan onko tämä oppi Jumalasta, kun noudatatte sitä; sovellan tätä.

Kuitenkin on kova ristiriita tässä asiassa ihmisillä. Kirkot eivät anna tukea ja ymmärrystä asiasta tarpeeksi. Papit vaan kertovat miten pitäisi elää, kun heidän pitäisi ensin huolellisesti kysyä miten menee ja kuunnella pitkään ja sitten huolellisesti opastaa kuinka sitten voi elää puhdasta elämää ja miten siihen saa voimaa.

Millä konstein tämä onnistuu ja onko se tarpeen? Kaikki epäsovinnaist ihmiset, taiteilijat ym elävät eri tavalla. Kirjallisuus on täynnä sellaista asennetta, että rakkaus on tärkeämpää kuin muodolliset sitoumukset. Ranskalaiset ovat täysin vakuutuneita tästä, ja pitävät puolijulkisesti rakastajattaria ja rakastajia. Voidaanko se uskollisuus siirtää omalle rakastetulle omasta puolisosta kristillisessäkin mielessä?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta