kovin harmillista, että hyvin harvoin se on molemminpuolista.
Ei rakastumisessa/ihastumisessa ole mitään vikaa
onvainkovin
16412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
onneksi himot on usein molemminpuoleista. Harvoin tosin ydenyön jälkeen jatkuvaa. :)
epäilen, että ne jotka harrastaa irtosuhteita ja naiskentelee monien kanssa löytävät edes jotain tosin, kuin ne jotka ei nain tee.
Varmasti löyt jotain, mutta ei ehkä sitä mitään hyvää. Sinulle suosittelisin kokemuksena, että rakastut kovasti johonkin ja sitten olet sille yhdelle yhden yön himon kohde. Ei välttämättä niin kivaa tunteelliselle.
No ei ehkä nyt hyvin harvoin. Tai ehkä omalla kohallas.
kovin moni olisi jos tunteet kohtaisivat.
Se on moi illalla ja aamulla nähdään joskus ( vaikka ei) olen näitä uhkaillut joskus.
Ei uhkaillut vaan kohdannut:)
Näin varattuna voin todeta, että onneksi tunteeni ovat yksipuolisia.
ehkä parempi niin.
Pakko hyväksyä
Vaikka sen olisi aavistanut
Se tekee hevetin murheelliseksi eikä alkoholikaan tunnu auttavan, sitä silti väsyneenä kohtalon hyväksyy.
asiasta harmillisen tekee, kun vaikka miten ihanan ja mukavan asian kokee,niinkuin itsekkin eilen
viimeeksi,herkältä ja hyväsydämmiseltä ihmiseltä,sydämmestä tullut spontaani teko,niin ajatukset
siirtyivät välittömästi häneen.Olisipa se ollut hän ja se tunnelma.Omatunto hieman soimaa,kun
ei ihan sitä täyttä arvoa osaa antaa muille.Mutta osaahan hänkin olla spontaani,olen nähnyt sen.
Ehkä se vain on se, mikä tekee hänestä, Hänet.
Voin samaistua sanomaasi
Silloin kun se on molemminpuolista niin voi olla että huomataan että ei käydä yhteen.
Ihastuminen / rakastuminen kun ei kerro onko se toinen sopiva tai oikea.
Tunteita voi syntyä siis täysin "väärään" ihmiseen jonka kanssa yhteiselo on lähes mahdotonta.
Itselläni on vain kokemusta jommin kummin päin yksipuolisista sekä tuosta molemminpuolisista siten ettei siitä tule mitään.
Olisikin onni tavata jonka kanssa sopii yhteen ja on vielä molemminpuolista.
Joo, kyllä sitä aikansa tapailtuaan jo vanhemmiten huomaa sopiiko yhteen vai ei. Itse en ainakaan puolituntemattomasta pysty sanomaan sopiiko yhteen, silloin tärkeää on molemminpuoliset tunteet.
Mutta on tuossa se pointti, että tunteet harvoin on täysin molemminpuoliset, et itse ainakin mietin, että tulevaisuuden, uuden suhteen haluan ihmiseen, jonka kanssa on riittävän hyvä olla, on rauhallinen ja turvallinen olotila ja kivaa tekemistä. En yleensä ihastu ihmisiin, jotka ihastuu minuun tai uskaltaisi tehdä aloitteen. Mutta missään nimessä ei niin, että itse olisin se vahvemmin tunteva henkilö mielummin toisin päin.
En oikein usko tuohon teoriaan. Uskon, että jos on riittävän molemminpuoliset tunteet niin tahtoa löytyy riittävästi kompromisseihin. Suhdehan on kuitenkin aina kompromisseja täynnä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Itsekäs ihminen ei taivu kompromisseihin, mutta rakkaus pehmentää aivot sen verran, että on valmis joustamaan. Jos ei jousta missään asiassa, ei voi tulla minkään asian eikä ihmisen kanssa toimeen. Tämä pätee niin työelämässä kuin seurustelussakin.
Niinhän sitä luulisi ja tuossa harhassa minäkin elin. Ei se rakkaus kuule kaikkien aivoja pehmennä. Eikä se kaikilla ole kiinni tahtomisesta tms. Mutta toki tuohon olisi kiva uskoa, mutta molemminpuolinen rakkaus taitaa olla perin harvinaista nä ivänä ja enempi sellaista elokuvien siirappihöttöä.
Näin se taitaa olla
Satua