Elikkäs soitin ambulanssin vakavan masennuksen takia.
Ambulanssimiehet oli tosi ystävällisiä ja vei päivystykseen. Meilahden päivystyksessä hoitaja on asiallinen ja ystävällinen mutta sanoo ettei välttämättä pääse sairaalaan ja ovat ihan täynnäkin.
Täytin 30 ja se oli mulle ihan kuolema koska olen elämässäni kaikessa epäonnistunut.
Olen nainen ja minusta tuntuu että näytän kaiken lisäksi rupsataneelta vanhalta ämmältä.
Nyt menetin vielä työnikin yhden pienen "virheen" takia koska olin niin ahdistunut.
Odottelen tässä nyt lekuria ja pelkään etten pääse sairaalaan.
Siis anteeksi ruma kielen käyttöni mutta mitä v***ua!?
Eikö täällä Suomessa saa apua kun sitä oikeesti tarvii?!?!
Ambulanssimiehet oli tosi ystävällisiä ja vei päivystykseen. Meilahden päivystyksessä hoitaja on asiallinen ja ystävällinen mutta sanoo ettei välttämättä pääse sairaalaan ja ovat ihan täynnäkin.
Täytin 30 ja se oli mulle ihan kuolema koska olen elämässäni kaikessa epäonnistunut.
Olen nainen ja minusta tuntuu että näytän kaiken lisäksi rupsataneelta vanhalta ämmältä.
Nyt menetin vielä työnikin yhden pienen "virheen" takia koska olin niin ahdistunut.
Odottelen tässä nyt lekuria ja pelkään etten pääse sairaalaan.
Siis anteeksi ruma kielen käyttöni mutta mitä v***ua!?
Eikö täällä Suomessa saa apua kun sitä oikeesti tarvii?!?!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täällä on nykyisin vähän tapana että apua ja holhousta pakotetaan niille, jotka eivät ole avun tarpeessa eivätkä halua sitä. Tarkoitan siis terveitä, joille koitetaan pakkosyöttää mm. työttömyyteen liittyviä holhouspalveluita, psykiatria jne, vaikka ongelmaa ei ole.
Sitten ne, jotka oikeasti tarvitsisivat apua ja sitä koittavat hakea, eivät sitä saa. Resursseja tuhlataan täysin väärin päin kuin olisi tarkoitus, ja kukana ei ole tyytyväinen saati saa semmoista palvelua kuin haluaisi/tarvitsisi.
Siis jos on pitkäaikaistyötön, mutta terve, ja vain vailla työtä, niin koitetaan tuputtaa kuntoutumaan ja siinä ohessa ottaa psykiatrikin mukaan. Kun sanoo, ettei ongelmaa ole, niin sanotaan, että jos et ota koko holhouspakettia, saat karenssin.
Samalla on tyyppejä jotka hakee hoitoa, mm. psykiatria tai muuta apua vaikkapa masennukseen, no, niihin ei pääsekään, kun resursseja on tuhlattu turhaan pakottamalla niiden palveluiden pariin niitä, jotka eivät halua tai ole sen tarpeessa.
Näin Suomessa.
Täällä olet arvostettu niin kauan kuin olet työelämässä, mutta odotappa jos satut sairastamaan niin tiput samantien alimpaan kastiin, ja avun saaminen itse sairauteen/tarpeeseen on hankalaa. Mutta jos olet terve työtön ja haluaisit olla rauhassa, kehittää omaehtoisesti itseäsi valitsemallasi tavalla palkkatöiden puutteessa, etsiä palkkatöitä jne., niin joku päättää että tarvitset apua jokapäiväisessä toiminnassa, ja väittää, että olet vaikkapa masentunut.
Systeemi on kiero. En tiedä ketä osoittaa sormella nykysysteemin toimimattomuudesta, mutta joku tästäkin on vastuussa.
Työttömien vapaa-aika halutaan viedä, koska se koetaan uhkana tyrannialle. Mielenterveydeltään sairastuneita ei oteta hoitoon, koska halutaan, että he kuolevat pois. Väestön raaka vähentäminen on yksi YK:n vuonna 1992 Gro Harlem Brundtlandin ja Michael Srongin ja muiden kommareiden alustuksen pohjalta laaditun Agenda 20:n ja sen myöhemmän version, Pariisin 2030 Agendan, päätavoitteista.
Ei aloittajan ehkä silti kannattaisi kuvitella, että mielisairaalassa olisi turvassa kovalta maailmalta kuin äidin kohdussa. Minun sisareni hakeutui tuskissaan mielisairaalaan ja valitettavasti pääsikin sinne, ja sai lääkitystä. Nuo lääkkeetkö sen sitten tekivät, että hän käveli järveen ja hukkui, siellä, sairaalan alueella. Eikä muita sisaruksia edes kiinnosta ottaa asiasta selvää, eikä minulle kerrota mitään. Sen kuitenkin päättelen, että ei kannata pyrkiä lääkitykselle eikä sairaalaan. Voi, jos voisin antaa puhelinnumeroni ja pyytää sinua soittamaan. Mutta eihän sellaista uskalla tässä hullussa maailmassa tehdä. Enkä tiedä, osaisinko auttaa. Itsekin olen työtön, ja juuri lähdössä orjaksi, vaikka parhaassa työiässä, älykäs, ahkera, terve. Et sinä ole tilanteessasi yksin. Työttömiä on puoli miljoonaa, ja suurin osa varmaan normaaleja työkykyisiä ihmisiä, kuten sinäkin. Lakkaa syyttelemästä itseäsi. Korjataan yhdessä tämä tyrannia inhimilliseksi Suomeksi.
Täällä kun kirjautuu, eli ensin rekisteröityy, niin voi laittaa yksityisviestiä (tästä en ole ihan varma) jollekkin määrätylle nimm.
Ainakin MV-lehti ja sen keskustelu foorumilla voi lähettää yksityisviestejä ja näin vaikkapa antaa puhelin numeronsa, järjestää tapaamisen ynm.
Kokeilkaapa noin.
Ehkä just tollasten ihmisten takia yön päivystyksissä on ruuhkaa. Ihan hyvin tuossakin tilanteessa olisi voinut odotella aamuun, mennä bussilla psyk.polille juttelemaan ja säästää yhteiskunnan varoja.
Hattua nostan tämän kertomuksen ambulanssimiehille. Tästäkin tulee hyvin esille se että ei kaikista ole joka hommaan. Itse en jaksaisi kyllä tällaisia ihmisiä palvella ystävällisesti päivästä toiseen vaikka minkälaiset olisi palkka ja työsuhde-edut.
Eli nuoret jotka ammatteja ja koulutussuuntia miettii, niin miettikää tarkoin onko teistä tällaiseen..
Pääsin sairaalaan kun selitin Neljälle lääkärille hoitajille mitä on tapahtunu ja et oon kauheessa shokissa.
Ja enpä oo yhteiskunnan varoja paljon tuhlannu ku en esim. sossua käytä tms.
En oo edes ottanu vastaan jotain palveluja mitä mulle on tarjottu siis turhaan.
Ainoastaan terveysasemaa käyttäny.
Et tuskinpa meikäläinen on kauheen iso tekijä tässä Suomen konkurssissa :D
Ja just pyysin laittamaan synttärilahjaniki Sylvan syöpälasten keräykseen.
Näin tyhmänä kysyisin että kuinkas se sairaala helpottaa oloa tuommoisessa tilanteessa? Onko se kenties joku rauhottava lääkitys siellä vai valkotakkisten näkeminen ja turvallisuuden tunne siitä?
Itelläkin on taipumusta masennukseen niin silloin tulee vältettyä kaikkia ihmiskontakteja ja ei tulisi tällainen touhu mieleenkään. No kai niitä on sitten masennuksiakin montaa plaatua ja astetta.
En ole mitään lääkitystä täällä saanu muuta kun mulla jo on.
Oon täällä jonkun aikaa lepäämässä.
Ei noitten valkotakkisten näkemisestä kyl mitään turvallisuuden tunnetta saa kun ei mielellään ketään halua nähdä.
Täällä saa ehkä vähän etäisyyttä asioihin.
Kato siellä sairaalassa kuolee kans. Lämplmät karvakumisaappaat ja monta kerrastoa vaatteita päälle. Paljon lämmintä vaatetta. Ja muovipussi missä on jotain kuppia ja kippoa ja sytykettä. Maja metsään ja nuotio tulille. Siitä se lähtee.
Ai ihaks totta et kuolee? Kiitos ku valasit tietämätöntä
. Ja tota metsäleiriäki on kokeiltu ihan oikeestiki joskus aikasemmin vastaavassa tilanteessa monta kk ja toimi.
On nytki kyl harkinnassa ettei sen puoleen...
Ajattelin vaan kokeilla jotai muuta nyt tällä kertaa ku tähänki on kerran oikeus.
Oon itseki ollu nuorempana sairaalassa töissä. Varmaa kukaan huvikseen lähde sinne potilaaks. En jaksa eikä mun tarvii tilannettani täällä ny kuitenkaan selitellä yhtään enempää.
Pointti vaan kai oli et ei täällä apua saa jossei sitä vaatimalla vaadi. Rahoja tuhlataan just kaikkeen em. naurettavaan mitä tossa jo sanottiin ym. ym.