Kauneutta ei löydy muualta, eikä kukaan voi sytyttää liekkiäni uudelleen ennen kuin ole korjannut itseni.
Olen löytänyt tasapainoni elämässä mutta tunnen olevani vajaa.
Kuulin etten ollutkaan ainoa kenelle hänen silmänsä säkenöi, juttelin pitkään yhden yhteisen tuttavan kanssa ja hän sanoi nähneensä rakkaussäteet hänen silmissään, kuten kuulemma eräs toinenkin yhteinen tuttu.
Luulin oikeasti että ne säteet olivat jotain ainutlaatuista ja vain minulle.
En ollutkaan se erityinen hänelle.
En ollut nähnyt ikinä sellaista.
Toisaalta jollain lailla lohduttavaa, mutta traagista koska olen kaivannut, toivonut, rakastanut, ajatellut häntä .. Että meidän välillä oli jotain upeaa.
Mutta haluan olla se joku hänelle, en yksi niistä monista.
En voi uskoa todeksi että minun elämäni rakkaus ei rakastanut minua..
Hänessä itsessään on ne säteet ja niitä riittää kaikille.
Olen löytänyt tasapainoni elämässä mutta tunnen olevani vajaa.
Kuulin etten ollutkaan ainoa kenelle hänen silmänsä säkenöi, juttelin pitkään yhden yhteisen tuttavan kanssa ja hän sanoi nähneensä rakkaussäteet hänen silmissään, kuten kuulemma eräs toinenkin yhteinen tuttu.
Luulin oikeasti että ne säteet olivat jotain ainutlaatuista ja vain minulle.
En ollutkaan se erityinen hänelle.
En ollut nähnyt ikinä sellaista.
Toisaalta jollain lailla lohduttavaa, mutta traagista koska olen kaivannut, toivonut, rakastanut, ajatellut häntä .. Että meidän välillä oli jotain upeaa.
Mutta haluan olla se joku hänelle, en yksi niistä monista.
En voi uskoa todeksi että minun elämäni rakkaus ei rakastanut minua..
Hänessä itsessään on ne säteet ja niitä riittää kaikille.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä, poskelleni vieri jälleen kyynel ja toinenkin..
Voi luoja, anna mulle armoa..
Nää on niin näitä, kun naiset haluaa ja kuvittelee olevansa jotain täysin ainutlaatuista jollekkin miehelle. Jokaisella miehellä niin kuin myös naisella on varmasti omalla tavalla erityisiä ihmisiä tullut vastaan elämän varrella. Toistan vielä, että jokainen on erityinen omalla tavallaan. Miksi siitä pitää nillittää, jos joku on joskus ehkä rakastanut jotain toistakin tai kokenut jonkun ihmisen erityisenä? Ehkä siitä kannattaa ennemminkin huolestua, jos toinen kohtelee ihmisiä elämänsä varrella kuin esineitä ja ei anna mitään itsestään.
Olisin antanut ihan kaiken, hän kyllä tiesi sen.
Ehkäpä se olinkin minä ketä kohdeltiin kuin esinettä. Hän ei tiennyt miten ujo olinkaan..
Ja kunnioitin häntä..
Ehkäpä jotain kuten uskalllus jäi uupumaan, no toisaalta miten olisin voinutkaan, kun vielä ei ollut sen aika.
Tämä on niin voimakkaan armotonta ja julmaa..
Aivan kuin olisin kuollut..
Aivan kuin hän olisi kuollut..
Ap aika tyhmää puheilla tollasia ihan perättömiä oli ne sit mistä tahansa peräisin
Niin, oli aika erikoista kun tapasin tämän henkilön muutama tunti ennen treffejä.. Ajattelin katsoa löytyykö kauneutta muualta ja tapailen muita kaveri merkeissä mutta se että tapaan sattumalta melkein vuoden tauon jälkeen ihmisen juuri ennen treffejä on kohtalon tuomaa sattumaa, kohtalon polkuja ja sen tuomia viestejä ei pidä ohittaa.
Onko siinä jotain väärää, jos sinkku sädettää silmillään useammille etsiessään sitä oikeaa?
Ota asiasta selvää niin sitten tiedät mikä tilanne on oikeasti.
Niin...ehkä et tehnyt asialle mitään?
Ehkä hän tunsikin rakkautta, mutta et siihen vastannut?
Aivan turha laittaa ujouksien tai toisen piikkiin rakkauden häviämistä jos toteat että "ei ollut vielä sen aika".
Ehkä aika oli hänelle sopiva ja odotti sinulta signaalia, mutta mokasit.
Itteäni rasittaa naisten lässytys rohkeudesta rakkaudessa kun itse eivät ole valmiita laittamaan itseään likoon paitsi silloin kun se johtaa jonkun mäntin kanssa sänkyyn.
Lässyttävät rakkauksista ja tunteista, mutta kun ollaan puun ja kuoren välissä niin nainen ei ole valmis laittamaan tikkua ristiin että mitään tapahtuisi vaikka mies uhraisi itsensä.
Olen niin väsynyt naisiin jotka odottavat jotain pelastajaa, mutta eivät ole itse valmiita mihinkään.
Tarvitsen sankarittaren jolla on tahtoa elää ja kokea sekä rakastaa, enkä jotain pelastettavaa pelokasta neitoa, joka odottaa että joku antaa kaiken hänelle valmiina.
Tein kaiken mitä pystyin, järjestin elämäni sellaiseksi että minulla olisi aikaa hänelle.
Se aika mikä olisi hänelle, on edelleen hänelle.
Olen hänen, en kenenkään muun.
Myönnän.
Tulen kuolemaan hänen kasvonsa vieressäni mutta vain kuvajaisena..
Ehkä muutama ystäväkin vierelläni toivottavasti, mutta hän on siellä myös..
Mitä teidän välillä nyt sitten tapahtui? ylidramatisoit sen verran että vaikea saada tolkkua.
En ylidramatisoi lainkaan..
Hän vain vaatimattomasti vei sydämeni ja sielunk ja hän on minulle ainoa kenet haluan.
Ikinä
Vain hänen kosketuksensa pääsee iholleni ja sisimpääni. Ei kukaan muu.
Ja tarkoitan nyt kuoreni alle, en helmisimpukkaani.
Kyseinen aihe kuuluu lempialueelleni,olen otettu tästä kunniasta.että saan vastata tähän.
Eli tarkkasilmäiset ovatkin huomanneet, tämän ilmiön,senhän toki näkee melko helposti,,
eli ilmiö syntyy tietysti silloin, kuin rakastuu täydellisesti.Eihän sitä ilmiötä voi käsitellä
on/of tyyliin,vaan se on päällä jatkuvasti.On myös ihmisiä jotka sen havaitsevat tai haluavat
havaita,koska onhan se yksi halutuimmista tapahtumista.Ilmiö on pitkäkestoinen,yleensä
monia vuosia,riippuen tilanteista.Tämän ilmiön saaneen tai aiheuttaneen kuolema yleensä
katkaisee ainakin osittain,tämän ilmiön.Ilmiö on kaunis,todella kaunis,toivon kaikille
kokeneille paljon ihania,yhteisiä hetkiä.
En päästä irti elämästäni vaikka tunnen tuon tunteen.
En suinkaan, elämästäni tulee hitusen erilaisempi kuin saduissa joissa on onnellinen loppu..
Toivottavasti elämään mahtuu kuitenkin paljon iloakin.
Ei meillä ole yhteisiä hetkiä, on vain hänen hänen kuvansa. Toki, istuihan hän metrossa vastapäätäni mutta katsoin pois ja ajattelin muuta, toki hän voisi olla vieressäni ja hymyillä mutta teen nyt muuta. En halua hänen kuvaajaistaan, haluan hänet.
Onhan hänen muistonsa kaunis ja hän on sitä.. Mutta en, todellakaan ala sekoilemaan..
Se on muisto ja kaipaus.