Hei,
kokeneemmilta kaipaisin kommentteja synnytyksen puudutusten käytöstä. Epiduraalinhan saa, jos on riittävästi, mutta ei liikaa auki ja sitä voidaan tarvittaessa lisätä matkan varrella. Ymmärtääkseni tarkoitus kuitenkin on, ettei puudutusta enää ole ponnistusvaiheen lähestyessä.
Kuinka kauan (ja montako avautumissenttiä) pitää loppuvaiheessa kärvistellä ilman mitään kivunlievitystä? Ja mitä sitten tehdään, kun ponnistusvaiheessa todetaan repeämän riski tai tehdään eppari? Onko se itsestään selvää, että väliliha puudutetaan?
Pelkään synnytystä, kipua ja erityisesti repeämistä/epparia aika lailla, enkä edes haaveile mistään luomusynnytyksestä, vaan haluan kaikki mahdolliset mömmöt kivun lievitykseen. Pelottaa ajatuskin siitä, että avautumisvaiheen ollessa lopuillaan, voimat ovat loppu ja kivut kovimmillaan, niin puudutukset loppuvat, lisää ei anneta ja sukuelimiäkin voidaan silpoa. Ja tässä vaiheessa pitäisi vielä jaksaa ja uskaltaa tehdä se varsinainen työ, ponnistus!
Auttakaa te, jotka ovat tämän kokeneet ja selvinneet!
kokeneemmilta kaipaisin kommentteja synnytyksen puudutusten käytöstä. Epiduraalinhan saa, jos on riittävästi, mutta ei liikaa auki ja sitä voidaan tarvittaessa lisätä matkan varrella. Ymmärtääkseni tarkoitus kuitenkin on, ettei puudutusta enää ole ponnistusvaiheen lähestyessä.
Kuinka kauan (ja montako avautumissenttiä) pitää loppuvaiheessa kärvistellä ilman mitään kivunlievitystä? Ja mitä sitten tehdään, kun ponnistusvaiheessa todetaan repeämän riski tai tehdään eppari? Onko se itsestään selvää, että väliliha puudutetaan?
Pelkään synnytystä, kipua ja erityisesti repeämistä/epparia aika lailla, enkä edes haaveile mistään luomusynnytyksestä, vaan haluan kaikki mahdolliset mömmöt kivun lievitykseen. Pelottaa ajatuskin siitä, että avautumisvaiheen ollessa lopuillaan, voimat ovat loppu ja kivut kovimmillaan, niin puudutukset loppuvat, lisää ei anneta ja sukuelimiäkin voidaan silpoa. Ja tässä vaiheessa pitäisi vielä jaksaa ja uskaltaa tehdä se varsinainen työ, ponnistus!
Auttakaa te, jotka ovat tämän kokeneet ja selvinneet!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla ainakin epiduraalipuudutus vaikutti aivan loppuun saakka,siis en tuntennut lainkaan kipua ponnistusvaiheessa enkä avautumisvaiheessa.
Suosittelen puudutusta ja nyt kun heinäkuu koittaa niin otan sen ehdottomasti.
Mukavaa odotusta:))
epiduraali otettiin pois kun ehdin jo pari kertaa ponnistaa, ponnistus vaihe kesti kuitenkin jotain 40min enkä sinä aikana tuntenut minkäänlaista kipua missään. väliliha puudutettiin leikkausta varten. minä myös suosittelen epparia!!
epiduraali voidaan antaa kun auki 3cm,mutta ei enää 6cm jälkeen.Itse sain epiduraalin esikoisen synnytyksessä ja auttoi todella hyvin!
toisen lapsen synnytyksessä 4vko sitten kun piti laittaa epiduraali ja anestesialääkäri oli jo tulossa,oli kohdusuu auennut jo ja täytyi jo ponnistaa,en siis ehtinyt saada epiduraalia vaan poika syntyi "luomu"synnytyksellä.Jos tehdään eppari niin mitään puudutuksia ei siinä vaiheessa laiteta koska vauvan pää painaa niin paljon välilihaa että et tunne minkäänlaista kipua!Ja voihan olla että et ehdi saada kipulääkkeitä vaan synnytyksesi on nopea.Esikoisen synnytys itsellä kesti 14h ja ponnistusvaihe 35min,pojasta 15h ja ponnistusvaihe 3minsaa,toisaalta ehkä pojan synnytys oli helpompi mutta kivut olivat sanoinkuvaamattomat,toisaalta KAIKKI kivut unohtuu kun saat vastasyntyneen syliisi:)
Hirvittää ajatuskin siitä, että ennen epparia tai repeämistä ei puuduteta...
Ja tarkoittaako tuo epiduraalin loppuminen / antamatta jättäminen 6 cm avautumisen jälkeen todella sitä, että viimeiset ja kivuliaimmat sentit on aina kestettävä luomuna? (Ellei sitten tapahdu sellaista virhearviointia, että ponnistusvaihe tuleekin arvioitua nopeammin, ja epiduraalia on vielä jäljellä - tätä ilmeisesti kuitenkin pyritään välttämään):
onnea tulevaan synnytykseen,toivottavasti kaikki menee hyvin,turhaan sitä pelkäät...yleensä ponnistusvaihe on synntyksen helpoin osuus,avatumisvaihe on kivuliain...itsellä ainakin oli näinpäin.
Oletko puhunut neuvolassa synnytyspelostasi? Sieltä osaavat ohjata sinut "pelkopolille" tarvittaessa. Jos kovasti pelkää, saattaa synnytys pitkittyä, siksi joskus synnytystavan arviointikin on tarpeen. Itselläni kivun kunnollinen hoito heti synnytyksen alussa ja tasaisesti synnytyksen aikana on ollut ratkaisevaa synnytyksen etenemisen kannalta. Kipuja on ollut, mutta sietokyvyn rajoissa.
Epiduraalia ei voi ottaa pois, kuten täällä eräs sanoi. Se on puudutetta, joka vain lakkaa vaikuttamasta ja tarpeen mukaan sitä voidaan helposti lisätä. Yleensä synnytys edistyy loppuvaiheessa niin nopeasti, että lisäys ei kannata, koska kestää aikansa ennen kuin se alkaa vaikuttaa.
Loppusynnytyksessä on mahdollista hengittää ilokaasua, mikäli epiduraalin vaikutus lakkaa ja uutta ei enää saa.
Episiotomia tehdään puudutuksessa, joko suihkutetaan tai pistetään puuduttavaa ainetta. Se on niin nopea toimenpide, että sitä ei välttämättä huomaa vaikka ei olisi puudutettukaan. Nykyään epparia ei tehdä edes automaattisesti vaan ainoastaan jos on todella tarve. Itselläni tehty ainoastaan ensimmäisessä synnytyksessä.
Kaksi viimeisintä synnytystä ovat olleet niin nopeita (1,5h), että en ole edes ehtinyt haluta epiduraalia vaan lämmin suihku ja liikkuminen ovat riittäneet mainiosti.
Ponnistusvaiheen kipu on mielestäni huomattavasti lievempää kuin avautumisvaiheen kipu, se on myös toisenlaista. Lähinnä voisi sanoa paineen tunteeksi, jota saa helpotettua ponnistamalla.
minulle kätilö puhii spinaalista, sitä voi kuulemma antaa pidempään (n.7-8 senttiin saakka) kuin epiduraalia ja se vaikuttaa nopeammin. Tiedä sitten kun ei ole omakohtaista kokemusta noista puudutuksista.
Mikäli kuulut, voisit lähteä Tammisaareen synnyttämään. Tammisaari on toki tunnettu luomusynnytyksistä, mutta epiduraali ei ole mitään ongelma. Kävin siellä synnyttämässä kolme kuukautta sitten, ja suurimman osan äideistä olivat synnyttäneet epiduraalilla. Siellä otetaan äidin pelot erittäin hyvin huomioon. Minulla on itse paha pistosfobia, pelkään pistoksia enemmän kuin kipua, ja olen tehnyt hommat lähes luomuna kaksi kertaa, olen käyttänyt kätilöiden käyttämiä muita pehmeitä keinoja ja ilokaasua. Avautumisvaihe sattuu, onhan kyse ihmisen suurimmasta lihaksesta, joka vääntää bodausharjoituksia tositarkoituksella.
Ponnistukset eivät ole mielestäni kivuliaita, hitonmoinen työ se vaan on. Mikään paskallakäynti ei ole niin valtavan voimakas. Mikäli et ota epiduraalia, tulet itse tietämään, koska on aika ponnistaa, eli sinä teet työt, ja tiedät itse koska on aika lopettaa ja odottaa seuraavaa ponnistusta. Silloin repeytymisen riskit ovat pienemmät. Oletko harkinnut PCB:tä? Se antaa kuulemma hyvän lievityksen puuduttamatta koko alavartaloa.
Meille kerrottiin neuvolan perhe/synnytysvalmennuksessa, että kyllä epiduraalia voidaan antaa tilanteesta rippuen avautumisvaiheen loppuun asti. Eli moni ponnistaakin tunnottomana. Kuulostaa vähän oudolta - mistä tietää ponnistaa oikeaan aikaan?
Ja epparista todettiin, että kyllä puudutetaan ennen kuin viillellään.
ainakaan täällä satakunnassa kun ja jos välilihaa leikataan synnytyksen yhteydessä ei puuduteta,ainakaan mulla koska vauvan pää painaa niin paljon välilihaa ettei tunne mitään,ompeluvaiheessa sitten puudutetaan.