Olen seurannut läheltä mummini elämää. Hän on ollut aina hyvin ahkera ja aikaan saapa ihminen. Ukin tekemässä talossa asusteli niin kauan, kuin vain pystyi. Koti oli aina siisti, aina löytyi mummin tekemiä herkkuja ja tunnelma oli lämmin ja kodikas. Mummi kasvatti rakkaudella viisi uutta veronmaksajaa miltei yksin, koska ukki kuoli nuorimman ollessa vasta puolivuotias. Suuresta työmäärästä ja heikentyneestä terveydestä huolimatta, mummi oli aina tyytyväinen, eikä valittanut. Nyt mummi on päässyt/joutunut palvelutaloon. Ruokaa ja lämmintä riittää, on turvallista. Mutta itsemääräämisoikeus ja lämmin läheisyys toisiin ihmisiin on kadonnut! Nykyisin laitoksissa ei ole aikaa rauhalliseen yhdessä oloon, keskusteluihin, muisteluihin, kosketuksiin! Nuoret, reippaat, itse urheilulliset jumpparit, miltei pakottavat huonokuntoisia vanhuksia osallistumaan kaikenlaisiin levottomiin jumppiin ja testeihin, joilla ei enää ole mitään merkitystä!! Pieni tukeminen päivittäisissä askareissa, rauhallinen kävely, jutustelu ja kosketus, mielestäni riittäisi väsyneen, ikänsä työtä tehneen vanhuksen kuntoutukseksi! Mummilleni ja joskus sitten myös itselleni, toivoisin rauhallisen, hiljaisen, kiireettömän loppusuoran, ilman hosumista ja meteliä! Annetaan vanhan ja väsyneen ihmisen viimein levätä, ja tulla vuorostaan hyvin hoidetuksi!!
Mielipiteitä vanhusten hoidosta
toivonhelliäkäsiä
8224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei virikkeet ole vanhukselle koskaan pahasta. On omaisia, joille ei mikään käy, eikä mikään ole koskaan hyvin. Jos puuttuu virikkeitä, valitetaan, jos järjestetään virikkeitä siitäkin valitetaan.
Vanhusten kanssa usein pärjää hyvin, mutta omaiset ovat joskus aika haastavia. Omaiset lukevat mediasta vahusten kohtelusta, ryntäävät karmit kaulassa hoitopaikkaan ja syyttävät hoitohenkilökuntaa heitteillejätöstä.
En usko, että kukaan virikkeitä vastustaa. Mutta olen samaa mieltä, että ns. kuntoutus menee joissain paikoissa vähän överiksi. Siinä kunnossa, missä nykyisin hoitolaitoksiin päästään, on tärkeintä hyvä perushoito ja hellä kohtelu! Tietysti on myös poikkeuksia, eli itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan, jos haluaa ulkoilla ja liikkua, mutta myös silloin, kun ei enää jaksa! Vanhuksilla on usein myös masennusta, on jo luovutettu, silloin ei äänekkäät ryhmät ja riehumiset kiinnosta!
Vielä omaisista, kyllä on paikkoja, joissa omaisten läsnäolo olisi vättämätöntä, kohtelu on välillä kylmää, kaikki hoitajat eivät ole oikeassa ammatissaan!
Meidän mummu laitetaan jo aamusta telkun ääreen istumaan pyörätuoliinsa ja telkku huutamaan täysillä, tai sitten ei ääntä ollenkaan. Siinä hän istuu kallellaan, puoliunessa aina ruualle asti. Sitten saa nukkua pitkällään päiväunet mutta iltapäivän istuu jälleen telkun edessä. Mummu ei koskaan voimissaan ollessa tykännyt katsoa telkkua, nyt on pakko kun ei pääse itse siitä pois. Jumpparyhmään viedään, sielläkin hän istuu, halusi tai ei, mutta ei pysty enää mitään tekemään. Itse en tykkäisi katsella muitten liikkumista kun en itse pystyisi osallistumaan ja toiset töllöttäisi. Mummukin varmasti tykkäisi olla omassa rauhassaan ja paljon jo pitkällään.
Voi jos nykyiset vanhusten hoitajat osaisivat mennä vanhusten asemaan!
Ei se ole oikeasti laiskuutta tai ilkeyttä, jos vanhus on väsynyt ja kiukkuinenkin. Kun mikään ei enää onnistu, paikkoja särkee, ei pärjää enää
omassa kodissaan, on toisten armoilla, niin se on kauheaa!! Miten nopeasti
aika kuluu! 80-90 luvuilla olin hoitamassa vanhuksia, nyt olen itse vanha,
ja monta, monta asiaa ymmärtäisin nyt paremmin ja tekisin toisin!!
Miksi et hoida sitä mummuasi itse? Enemmän siitä olisi hyötyä kuin täällä valittamisesta.
Tyypillinen savolainen hyökkäys! Ei tiedä asiasta mitään, mutta jotain piti laukoa!
Aloittajana vastaan kysyjälle. Olen pääsiäislomalla synnyinseudullani, ja tietysti vierailen nyt päivittäin mummini luona palvelutalossa. Jo kolmekymmentä vuotta sitten perustin oman kotini Naantaliin. Minulla on siellä perhe ja työ. Olen joskus ehdottanut mummille muuttoa luoksemme, mutta hänellä on juuret niin syvässä täällä Savon maassa, että haluaa olla kotiseudullaan loppuun asti. Asiat eivät aina mene niinkuin me toivomme. Toisen elämää ei voi elää. Kaunista kevättä niin hoidettaville kuin hoitajillekin!
Tää vanhusten huono hoitu johtuu niistä Peitsaroista. Sen Peitsaron kylmä akka vastaa juuri vanhusten hoidosta kotipalvelussa.