Sairaaalloinen mustasukkaisuusparisuhde on täyttä

Olikohan naisella syytä, adonis? Kerran pettänyt, aina pettää.

Pystyn samaistumaan tuohon. Ex-mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja se oli jotain niin kamalaa, että sitä ei toivo kenellekään. Hän pelkäsi jatkuvasti, että minulla on suhde jonkun toisen kanssa. Välillä kun tulin töistä kotiin meni koko ilta ja yö siihen, että sain vakuutella hänelle, etten ole työpäivän aikana ollut kenenkään kanssa, minulla ei ole suhdetta varattuun työkaveriin, esimieheen yms. Ei auttanut vaikka kuinka yritti järjellä selittää. Onneksi on jo takapäin se suhde.

Äitini koki ettei luota isääni ja taisi olla ihan oikeassa. Muistan hyvin kuinka sairaanloisesti mustasukkainen äitini pahoinvoi ja pahoinpiteli minua kun isäni ei ollut kotona. Asioista pitäisi oppia puhumaan, eikä syytellä toisiaan. Puhu, koske ja pussaa. Itse olen mustasukkainen ihastuksestani ja jos olisin suhteessa kertoisin hänelle tunteistani. Mustasukkaisuus voi ilmetä monin tavoin. Usein sitä voi myös tehdä toisen mustasukkaiseksi tahallaan, jos on itse epävarma. Myös tiedostamattaan tai ymmärtämättään voi tehdä toisen mustasukkaiseksi, varsinkin jos ei toista vielä tunne hyvin. Sitten toinen vetäytyy ja muuttuu kylmäksi. Ehkä itsekään ymmärtämättä itseään täysin. Likkaa lainaten: mulla ei ole aikaa miehille. Ei ole aikaa siis rakastaa, kun on koiranpentuja, jooga, työ, jumppa, humppa ja kaverit. Pari pettymystä ja nuori nainen luovuttaa rakkauden suhteen. Hän otti kumppanin ja odotti että tämä kasvaa henkisesti. Tyttö ei ymmärrä että sitä pitää itse kasvaa, eikä odottaa sitä toiselta. Pari kertaa terapiassa ja luovutti. Häntä ei jätetä, hän jättää jne. Itsekin olen lapsen tasolla tunne-elämältäni. Pelkään kuollakseni kontrollin menetystä. Haluaisin rakastaa, mutta en voi. Tiedän ja tiedostan ja nyt en tiedä mitä teen,minne meen. Tiedän kyllä kenet haluan, mutta miksi. Olen sen hänelle kertonut haparoiden.

On se henkisesti raskasta, jos on jatkuvasti epäilyksen alaisena ja lopulta siihen omaan karsinaan ahdettuna latistetun itsetunnon kera. Kun tuonkaltaisesta suhteesta pääsee erilleen, niin helpotus on suuri eikä tosiaan kaipaa ketään uutta rinnalleen pidempään aikaan. Öman tilan ja itsenäisyyden tarve jotenkin korostuu eikä uskalla enää noin vaan antautua mihinkään tiiviiseen seurustelusuhteeseenkaan. On ihanaa saada takaisin oma elämisenilo jatkuvan ahdistuksen ja henkisen painostuksen sijaan.

Mustasukkaisuus joka menee yli, on todella hermoja raastava piirre ja typerää.

Itse olen ajoittain mustasukkainen miesystävälleni mikä on turhaa ja tiedän sen sisimmissäni. Mutta päähän silti tulee ajatuksia ja pelkoja että mitä jos hän salailee minulta asioita, joista minun pitäisi tietää (esim pettää). Olen monesti selittänyt hänelle, ettei se ole hänen vikansa etten pysty luottamaan häneen vaan minua on kohdeltu aikaisemmin todella huonosti ja olen joutunut pettymään moniin ihmisiin. Otin selvää miten parisuhteessa pitäisi toimia, jos on mustasukkainen ja niinpä päätin kertoa asiasta avoimesti ja selittää mun tunteita vaikka nolotti myöntää. Mietin monia asioita, mutta en anna niiden vallata minua niin että alkaisin syyttämään ja huutamaan hänelle. Olen salaa lukenut puhelinta mutta kerroin siitä itse hänelle koska omatunto alkoi kolkuttaa ja pyysin anteeksi. Hän otti asian hyvin ja antoi anteeksi. En ole niin mustasukkainen ettei hän voisi lähteä ilman minua muualle tai että mun pitäis aina tietää missä hän on.
En itse voi mustasukkaisuudelle mitään, mutta käyn psykiatrilla että se loppuisi. Tiedän että minussa on vikaa. Mielestäni ihmistä ei pidä tuomita tunteistaan mutta vääränlaista käytöstä ei tule hyväksyä ikinä. Mustasukkaisuudesta voi päästä pois jos mustasukkainen henkilö tajuaa itsessään olevan vikaa sekä haluaa ja yrittää oikeasti. Psykiatrilla käyn, koska en halua että meidän suhde kaatuu vain koska mulla on vääriä perättömiä pelkoja.

Tuttu tarina. Vaikka erosta on jo vuosia niin yhä vainoaminen jatkuu.

Olin mustasukkainen aiemmassa suhteessa, mutta silloin puoliso petti ihan oikeasti. Toisessa suhteessa taas koin koko ajan epäilyjä ja sain kuulla, etten ole luotettava vaikka en pettänyt. Lopetin suhteen, sillä en kestänyt syyttelyä. En halua kenenkään olevan minusta mustasukkainen, siksi elän mielummin yksin.

Epäilys toisen pettämisestä siis johtuu mistä,? Te aloititte työpaikka romanssina? Eihän sille pitäisi olla syytä jos sinkkuja olitte. Jos jompi kumpi oli varattu tuolloin selittyy vaimosi epäilys silloin ihan loogista. Aloittitteko suhteenne puhtaalta pöydältä? Sitten en käsitä muu kuin se että vaimosi pelkää sulla uuden romanssin olevan työpaikalla eikö totta? Sinun puhelimen vaklaa ja muutoinkin seuraa sairaalloisen mustasukkaisena sinua. Onko sinulla harrastuksia omia. Jos ei niitäkään olet todella tossun alla oleva silloin. Puhtaasti sairas on ja sinun tulee päättää mitä teet asialle. Monesti varattu itse aiheuttanut sen epäilyn ja syyn siihen että puoliso alentuu lukemaan ilman lupaa. Se että uskallat siltä kysyä suoraan asiasta on eri juttu. Minullakin puoliso tutkii puhelimeni luullen etten tiedä. Toki en estoja laita jotta voi lukea. Salattavaa mulla ei ole. Itse se on pettänyt aikanaan kiinni jääden. Sen jälkeen menty tähän pelkää mun kostoa ja pettämistä. Siinäkös lukee ei mua haittaa. Epäilkööt kuten haluaa. Toki ei uskalla edes kysyä asioista. Tiedän tämän johtaneen tähän ihan itse aiheuttamana. Minua kuitenkin vaivaa nolottaa ja hävettää kun näen sen käyneen taas lukemassa. Tälle en voi mitään joten näillä jatketaan.

Mieti mistä vaimosi epäilys kumpuaa? Meilläkin kun toinen jäi kiinni pettämisestä alennuin lukemaan sen viestit ja varsinkin kun oli poistettu jotka palautin. Eikö se silloin ole kun asian kieltää kysyttäessä mutta raukka unissaan puhuu ohi suunsa varsinkin kännissä ollessaan. Oli pakko käydä katsomassa onko tuohon käytökseen joku pohja. No oli ja kun sievästi kysyin onko ollut tekemisissä kielsi täysin. No nyt siis niillä jotain vispilän kauppaa menossa ja minä käyn ne lukemassa. Ja toinen vain kieltää asiat. Ei se mitään itse se on syyllinen tähän tilanteeseen. Ja myönnän omat tymyyteni. Mutta kun ja jos eron haluaa tiedän ainakin mistä johtuu ja sen keksimät tarinat meidän ongelmista on sitten täyttä paskaa. Kerron sitten totuuden mitä tein. Sitten ei tarvitse toista kunnioittaa mitenkään. Mustasukkainen olen ja sen myönnän. Epäilyksen toi sen oma käytös. Vaikka vannoo ihan muuta mitä haluaa meistä jne. Itse sai valita mitä tekee. Olihan se toki katkera kun näytin kuvat ja viestit mitä sain ja mistä tiedon niistä sain. Vieläkin se yrittää käydä mun puhelimen historiat hakemassa mistä numerosta ne tuli. Ei hätää ostin uuden puhelimen eikä sitä numeroa tai kuvia ja viestejä ole enään. Joten eikö toisaalta minullakin ole oikeus lukea kun hänkin hakee kuka ne käräytti.

Entäs tämmöinen, mieheni tekee minut tahallaan mustasukkaiseksi. Jatkunut jo monta vuotta. Flirttailee avoimesti naisten kanssa, kertoo kuka häneen on rakastunut, ylistää kauniita naisia.
Puhuu aivan kuin olisi ollut jossain paikassa jonkun kanssa. Puhuu meistä, mutta ei tarkoita minua. Kuitenkin vannoo, ettei ole ketään ja syyttää minua mustasukkaiseksi. Itse ajattelen kuitenkin, oli tai ei hänellä joku toinen, niin se kuitenkin on aivan selvää, että miehelläni on todella huono ITSETUNTO kun pitää tällä tavalla minua kiusata. Asia on kuitenkin miehen ongelma eikä minun enää en jaksa olla edes mustasukkainen vaan se vaan huvittaa tai ärsyttää tuo typerä käytös.

On todella loukkaavaa, että epäillään pettämisestä, vaikka ei itselle tulisi mieleenkään. Olin vähän aikaa suhteessa miehen kanssa, joka pakkasi tavaransa, kun en ollut kotona palatessaan töistä.
Olin unohtanut kertoa terapiakäynnistäni.
No, törmäsin häneen kioskilla, johon hän autollaan saapui. Kysyin mihin olet menossa, kun huomasin että autoon oli pakattu polkupyörää myöten kaikki. Hän vastasi, ettei mihinkään. Asiasta ei puhuttu sen enempää.
Saapui viikonloppu. Tarkoitus oli olla selvinpäin ja nauttia hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. Hänen käytöksensä oli todella kummallista, murjotti ja höpisi omiaan. Sen sain selvää, että hän sanoi ettei luota minuun pätkääkään, eikä uskonut minun käyneen terapeutilla. Seuraavana päivänä pakkasi taas kimpsut ja kampsut ja häipyi.
Katselin äijän touhuja hetken aikaa, kun kamppaili omien tunteidensa kanssa ja aina välillä vihelsi pelin poikki kanssani. Kunnes tuli mittani täyteen.
On pyytänyt myöhemmin vielä palaamaan yhteen, mutta maku ihmisestä meni. Ja todella mukava mies muuten, mutta se mustasukkaisuus.

Meillä vaimo kyselee mitä kenenkin naisen kanssa töissä puhuin, ja onko se (työkaveri) kiinnostunut minusta seksuaalisesti.
Välillä sanoo että liioittele, kerro että joku työkaveri haluaa sinua(siis minua) heti panemaan, yms.
En osaa sanoa onko kyse mustasukkaisuudesta, mutta minusta tuntuu että vaimo haluaa kuulla muidenkin haluavan minua ja kokee että olen "parempi" mies jos muutkin naiset kuolaa perääni.

Jos kerron jonkun oikein hyvän jutun, esim. "se työkaveri tuli työhoneeseeni, istui työpöydälleni minihameessaan ja levitti haaransa kutsuvina"
Sen jälkeen en saa rauha koko yönä vaan hän halua rakastella kerta toisensa jälkeen.
Mitä kauniimpi työkaveri sitä parempi asia vaimon mielestä.

Naiseni fantasia siis on että muut kauniit naiset haluaisi minut ja panna minua.

Vai, onko kyse mustasukkaisuudessta varsinaisesti?
Onko tällainen yleistä?


Toisaalta minusta itseänikin on erittäin kiihottavaa kun näen muiden miesten kuolaavan vaimoni tiukka peppua, vaikka ei olisi mitään seksikästä hametta edes päällään, hän on hoikka ja kaunis äärimmäisen pantavan näköinen.

En ole mustasukkainen tippaakaan, nostaa vaan kovasti omanarvontuntoani muiden miesten kiinnostus vaimostani.