Yksinäisyys ja sisäinen kaipuu

"Vain hetken tämä onni kesti, kunnes pääni multa ilon esti. Päivästä toiseen sama kaipuu ja suru, huonommin ei aikani kulu"

Tämä yksinäisyyden tunne vain lisääntyy tässä kevään mittaa. Minulla on unelmia ja tavoitteita tulevaisuudelle. Yksi kaverikin löytyy jonka kanssa välillä aikani vietän. Mutta todellisia ystäviä ei tällä hetkellä ole ainuttakaan. Synttäreitä ei ole tullut vietettyä vuosiin. Synttäreille minua ei ole kutsuttu vuosiin. Sisälläni on valtava palo silti, en ole menettänyt toivoa. Olen varsin säkenöivä ja iloinen persoona, ympärilläni olevat tuskin näkevät miten asiani oikeasti ovat. Onneksi minulla on toivo, ilman sitä olisin jo toisessa maailmassa. Välillä vain mietin, että eihän tämä voi olla totta. Sillä olen itsevarma ja komea nuori mies. Enhän minä voi olla yksinäinen? Totus on täysin toinen, olen sosiaalinen, mutta olenko kauaa, jos alitajuntani jatkuvasti tuottaa näin pahan olon? Tiedän että tunteeni on ohimenevää, muttei näin vahvaa surua ole koskaan ollut. Silti jaksan uskoa, että vielä jonain päivänä muutkin kuin satunnaiset yhen illan jutut naureskelevat jutuilleni? Yhteiskunta väittää että yksinäinen mies on epäonnistuja, luuseri, haluan näyttää että näin ei ole. Olen puhunut sydämeni tyhjäksi. Kiitos kun kuuntelit.
166
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Todellakaan yksinäinen mies ei ole epäonnistuja eikä luuseri. Yksinäisiä ihmisiä on aivan valtavan paljon. Mistä luulet että sinun yksinäisyytesi johtuu? Onko se fyysistä vai henkistä, vai kenties molempia?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


LoneBoijusthappens kirjoitti:

"Vain hetken tämä onni kesti, kunnes pääni multa ilon esti. Päivästä toiseen sama kaipuu ja suru, huonommin ei aikani kulu"

Tämä yksinäisyyden tunne vain lisääntyy tässä kevään mittaa. Minulla on unelmia ja tavoitteita tulevaisuudelle. Yksi kaverikin löytyy jonka kanssa välillä aikani vietän. Mutta todellisia ystäviä ei tällä hetkellä ole ainuttakaan. Synttäreitä ei ole tullut vietettyä vuosiin. Synttäreille minua ei ole kutsuttu vuosiin. Sisälläni on valtava palo silti, en ole menettänyt toivoa. Olen varsin säkenöivä ja iloinen persoona, ympärilläni olevat tuskin näkevät miten asiani oikeasti ovat. Onneksi minulla on toivo, ilman sitä olisin jo toisessa maailmassa. Välillä vain mietin, että eihän tämä voi olla totta. Sillä olen itsevarma ja komea nuori mies. Enhän minä voi olla yksinäinen? Totus on täysin toinen, olen sosiaalinen, mutta olenko kauaa, jos alitajuntani jatkuvasti tuottaa näin pahan olon? Tiedän että tunteeni on ohimenevää, muttei näin vahvaa surua ole koskaan ollut. Silti jaksan uskoa, että vielä jonain päivänä muutkin kuin satunnaiset yhen illan jutut naureskelevat jutuilleni? Yhteiskunta väittää että yksinäinen mies on epäonnistuja, luuseri, haluan näyttää että näin ei ole. Olen puhunut sydämeni tyhjäksi. Kiitos kun kuuntelit.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu