Naispapin toimittama ehtoollinen

Mitä ev.lut. kirkossa tapahtuu nyt?

Homosuhteiden hyväksyminen on jatkumoa tiellä, jolla naispappeus hyväksytään. Homoseksuaalisuus on sisäänrakennettu naispappeuteen. ”Seurakunta on Kristuksen morsian, ja tuon morsiamen eteen tulee valita ja asettaa Kristusta, Poikaa, edustava ja Kristuksen käskylle kuuliainen miespaimen. Silloin syntyy Jumalan sanan tarkoittama oikea hengellinen ’aviosuhde’ – yksi liha – Kristus-yljän ja seurakuntamorsiamen välille. Mutta kun miespaimenen tilalle seurakunnan eteen astuukin naispappi, niin silloin syntyy suhde kahden feminiinisyyttä edustavan välille eli hengellinen homosuhde.” (Muukkonen)

Kenian luterilaisen kirkon johtava piispa Walter Obare Omwanza on todennut naispappeuden olevan hengellistä homoseksuaalisuutta. Haluaisitko osallistua yhteisvihkimykseen, jossa sinut ja morsiamesi vihitään avioliittoon yhdessä samaa sukupuolta olevanparin kanssa. Yhteisvihkimys naispappien kanssa on sama hengellisellä puolella.

Kirkon tiedotuskeskus: “ Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa… Kirkkotilan käytöstä ja seurakunnan tilojen vuokraamisesta juhlaa varten päätetään seurakunnassa… Muussa seurakunnan toiminnassa samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin. Sekä eri että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton esteiden tutkinta suoritetaan seurakunnissa samalla tavalla avioliittolain voimaan tultua… Jotkut evankelis-luterilaisen kirkon papit ovat ilmoittaneet vihkivänsä ohjeista huolimatta samaa sukupuolta olevia pareja. Tällainen vihkiminen on pätevä, vihittävistä tulee aviopuolisoita. “

Miksi kuulumme tunnustusyhteisöön, joka ei käytännössä noudata omaa tunnustustaan? Useat vl-papit ovat puhuneet lähetystyön näkökulmasta. “Voin puhua niin kuin uskon.” Ihanko totta? Tarkemmat kysymykset osoittavat, ettei se olekaan mahdollista, ainakaan ei ole rohkeutta yrittää.

Sitä paitsi lähetystyön näkökulman, joka nousee itseriittoisesta, ei sanan ja sakramentin varaan rakentuvasta seurakuntakäsityksestä, oikeutus on helppo kyseenalaistaa. Sillä perusteella pitäisi olla jonkin verran muslimilestadiolaisia, jehovantodistajalestadiolaisia, vapaa-ajattelijalestadiolaisia ja niin edelleen.

K_Irkko kirjoitti:

Mitä ev.lut. kirkossa tapahtuu nyt?

Homosuhteiden hyväksyminen on jatkumoa tiellä, jolla naispappeus hyväksytään. Homoseksuaalisuus on sisäänrakennettu naispappeuteen. ”Seurakunta on Kristuksen morsian, ja tuon morsiamen eteen tulee valita ja asettaa Kristusta, Poikaa, edustava ja Kristuksen käskylle kuuliainen miespaimen. Silloin syntyy Jumalan sanan tarkoittama oikea hengellinen ’aviosuhde’ – yksi liha – Kristus-yljän ja seurakuntamorsiamen välille. Mutta kun miespaimenen tilalle seurakunnan eteen astuukin naispappi, niin silloin syntyy suhde kahden feminiinisyyttä edustavan välille eli hengellinen homosuhde.” (Muukkonen)

Kenian luterilaisen kirkon johtava piispa Walter Obare Omwanza on todennut naispappeuden olevan hengellistä homoseksuaalisuutta. Haluaisitko osallistua yhteisvihkimykseen, jossa sinut ja morsiamesi vihitään avioliittoon yhdessä samaa sukupuolta olevanparin kanssa. Yhteisvihkimys naispappien kanssa on sama hengellisellä puolella.

Kirkon tiedotuskeskus: “ Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa… Kirkkotilan käytöstä ja seurakunnan tilojen vuokraamisesta juhlaa varten päätetään seurakunnassa… Muussa seurakunnan toiminnassa samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin. Sekä eri että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton esteiden tutkinta suoritetaan seurakunnissa samalla tavalla avioliittolain voimaan tultua… Jotkut evankelis-luterilaisen kirkon papit ovat ilmoittaneet vihkivänsä ohjeista huolimatta samaa sukupuolta olevia pareja. Tällainen vihkiminen on pätevä, vihittävistä tulee aviopuolisoita. “

Miksi kuulumme tunnustusyhteisöön, joka ei käytännössä noudata omaa tunnustustaan? Useat vl-papit ovat puhuneet lähetystyön näkökulmasta. “Voin puhua niin kuin uskon.” Ihanko totta? Tarkemmat kysymykset osoittavat, ettei se olekaan mahdollista, ainakaan ei ole rohkeutta yrittää.

Sitä paitsi lähetystyön näkökulman, joka nousee itseriittoisesta, ei sanan ja sakramentin varaan rakentuvasta seurakuntakäsityksestä, oikeutus on helppo kyseenalaistaa. Sillä perusteella pitäisi olla jonkin verran muslimilestadiolaisia, jehovantodistajalestadiolaisia, vapaa-ajattelijalestadiolaisia ja niin edelleen.

Lue lisää

Rauhanyhdistys-yhteisön teologiset virheet tässä jatkumossa

Miten me vanhoillislestadiolaiset olemme joutuneet tällaiseen tilanteeseen, jossa olemme elävältä keittyviä sammakoita. Kun elävää sammakkoa pidetään hiljalleen lämpenevässä padassa, se ei ehdi huomata keittyvänsä, ennenkuin on liian myöhäistä.

Liikkeemme vastuunkantajat 80-luvulla tekivät virheen lähtestyessään naispappeutta käytännöllisenä ongelmana, joka ratkaistaan tekemällä alttariyhteistyötä naispappien kanssa. Ratkaisua on sanottu siunaukselliseksi.

Alttariyhteistyö naispappien kanssa ei ollut ainoastaan pragmaattinen ratkaisu. Opilliset harhat mahdollistivat sen, että liikkeemme lähti kulkemaan tässä asiassa väärään suuntaan. Yksi syy on epäselvä virkateologia. Toinen syy on tärkeämpi: epäselvä käsitys sakramenteista. Kolmas syy on epäselvä ekklesiologia ja siihen kytkeytyvä itseriittoisuus. Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa on kehittynyt laajasti vääristymä, jossa ”seurakunta” ei enää selkeästi konstituoidu eli rakennu julistuksen sisällön eikä varsinkaan oikein toimitettuihin sakramentteihin, vaan ennen muuta sosiaalisten suhteiden varaan. Puhutaan lokaliprinsiipistä, käsityksestä jossa seurakunta rakentuu aikaan ja paikkaan sidottuihin katoaviin elementteihin. Tämä oli vanhoillislestadiolaisuudessa voimakkaimmillaan 1970-luvulla. Sakramenttiteologian ohuutta voi lähestyä kysymällä: Mitä Jumala lahjoittaa kasteessa kastetulle?

Silmien avaaminen ja havaintojen tekeminen on helppoa, jos on rohkeutta. Mutta vaikka havaitsisimme että evl-kirkon yhteydessä pysyttäessä edessä on joko mukautuminen tai murskautuminen, ratkaisujen tekeminen on silti vaikeaa. Syynä on niin vahvasti sisäistetty esivaltauskollisuus, että se ulotetaan hengellisen elämän puolelle, vaikka ei pitäisi.

Mitä ajattelette tällaisesta ajatuksen kulusta: “Riittää että me saamme säilyttää oman mukavan, vaikkakin kapenevan, tilan kirkossa. Esivallalle uskollisina virkamiehinä toimitamme jumalansanan vastaiset toimenpiteet. Se että olen kuuliainen esivallalle poistaa syyllisyyden siitä että käytän Jumalan nimeä kaikkeen väärään. Muut tässä kirkossa eläkööt omaa elämäänsä, kohti kadotusta he kulkevat kuitenkin.” Eräs vanhempi pappi on minulle sanonut, että hän suhtautuu kirkkoon laitoksena. Mielestäni kirkkoon ei tule suhtautua laitoksena, sillä se on tunnustusyhteisö eikä kirkkoon tule suhtautua samanlaisena esivaltana, kuin yhteiskunnan vallankäytön institutioihin, sillä kirkossa Jumala hallitsee evankeliumilla.

”Hengellisen esivaltauskollisuuden” taustalla on ns. konstantinolainen hegemonia ja siitä seurannut käytäntö, jossa kansalaisten on ollut pakko kuulua valtiokirkkoon. Muu olisi käsitetty kapinallisuutena. Kirkon kannalta tämä näkyy siinä, että tärkeimpänä arvona pidetään kirkko-organisaation valtasuuruuden säilyttämistä kirkon todellisten aarteiden kustannuksella. Olemme jumissa historiallisessa jäänteessä. Jumalan valtasuuruus ilmenee heikkoudessa.

Rovasti Yrjö Tala kirjoitti Kalevan yleisönosastolle 30.11.2010: “Kansankirkkoa on meillä markkinoitu valtionkirkon jatkeena vasta reilun sadan vuoden ajan, mutta muitakin kirkkotyyppejä on, eivätkä ne ole välttämättä huonoja.”

V_Irhe kirjoitti:

Rauhanyhdistys-yhteisön teologiset virheet tässä jatkumossa

Miten me vanhoillislestadiolaiset olemme joutuneet tällaiseen tilanteeseen, jossa olemme elävältä keittyviä sammakoita. Kun elävää sammakkoa pidetään hiljalleen lämpenevässä padassa, se ei ehdi huomata keittyvänsä, ennenkuin on liian myöhäistä.

Liikkeemme vastuunkantajat 80-luvulla tekivät virheen lähtestyessään naispappeutta käytännöllisenä ongelmana, joka ratkaistaan tekemällä alttariyhteistyötä naispappien kanssa. Ratkaisua on sanottu siunaukselliseksi.

Alttariyhteistyö naispappien kanssa ei ollut ainoastaan pragmaattinen ratkaisu. Opilliset harhat mahdollistivat sen, että liikkeemme lähti kulkemaan tässä asiassa väärään suuntaan. Yksi syy on epäselvä virkateologia. Toinen syy on tärkeämpi: epäselvä käsitys sakramenteista. Kolmas syy on epäselvä ekklesiologia ja siihen kytkeytyvä itseriittoisuus. Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa on kehittynyt laajasti vääristymä, jossa ”seurakunta” ei enää selkeästi konstituoidu eli rakennu julistuksen sisällön eikä varsinkaan oikein toimitettuihin sakramentteihin, vaan ennen muuta sosiaalisten suhteiden varaan. Puhutaan lokaliprinsiipistä, käsityksestä jossa seurakunta rakentuu aikaan ja paikkaan sidottuihin katoaviin elementteihin. Tämä oli vanhoillislestadiolaisuudessa voimakkaimmillaan 1970-luvulla. Sakramenttiteologian ohuutta voi lähestyä kysymällä: Mitä Jumala lahjoittaa kasteessa kastetulle?

Silmien avaaminen ja havaintojen tekeminen on helppoa, jos on rohkeutta. Mutta vaikka havaitsisimme että evl-kirkon yhteydessä pysyttäessä edessä on joko mukautuminen tai murskautuminen, ratkaisujen tekeminen on silti vaikeaa. Syynä on niin vahvasti sisäistetty esivaltauskollisuus, että se ulotetaan hengellisen elämän puolelle, vaikka ei pitäisi.

Mitä ajattelette tällaisesta ajatuksen kulusta: “Riittää että me saamme säilyttää oman mukavan, vaikkakin kapenevan, tilan kirkossa. Esivallalle uskollisina virkamiehinä toimitamme jumalansanan vastaiset toimenpiteet. Se että olen kuuliainen esivallalle poistaa syyllisyyden siitä että käytän Jumalan nimeä kaikkeen väärään. Muut tässä kirkossa eläkööt omaa elämäänsä, kohti kadotusta he kulkevat kuitenkin.” Eräs vanhempi pappi on minulle sanonut, että hän suhtautuu kirkkoon laitoksena. Mielestäni kirkkoon ei tule suhtautua laitoksena, sillä se on tunnustusyhteisö eikä kirkkoon tule suhtautua samanlaisena esivaltana, kuin yhteiskunnan vallankäytön institutioihin, sillä kirkossa Jumala hallitsee evankeliumilla.

”Hengellisen esivaltauskollisuuden” taustalla on ns. konstantinolainen hegemonia ja siitä seurannut käytäntö, jossa kansalaisten on ollut pakko kuulua valtiokirkkoon. Muu olisi käsitetty kapinallisuutena. Kirkon kannalta tämä näkyy siinä, että tärkeimpänä arvona pidetään kirkko-organisaation valtasuuruuden säilyttämistä kirkon todellisten aarteiden kustannuksella. Olemme jumissa historiallisessa jäänteessä. Jumalan valtasuuruus ilmenee heikkoudessa.

Rovasti Yrjö Tala kirjoitti Kalevan yleisönosastolle 30.11.2010: “Kansankirkkoa on meillä markkinoitu valtionkirkon jatkeena vasta reilun sadan vuoden ajan, mutta muitakin kirkkotyyppejä on, eivätkä ne ole välttämättä huonoja.”

Lue lisää

Yhteenveto

Tärkeimmäksi, hälyttävämmäksi näkökulmaksi alustuksessani nousi naispapin toimittaman sakramenttia muistuttava toimituksen validius. Mitä perusteita on nauttia ja jakaa seurakuntalaisille leipää ja viiniä, joka ei ole sitä, mitä sen väitetään olevan, Kristuksen ruumis ja veri. Ei perusteita. Käytännössä tämä heikentää murto-osaan mahdollisuudet tehdä papin työtä evl-kirkossa.

Kuitenkin kristityllä on tarve päästä usein kuulemaan Jumalan Sanaa ja nauttimaan ehtoollista ja Kristuksen seurakunnat tarvitsevat oikein opettavia paimenia, jotka toimittavat ehtoollisen Kristuksen asettaman järjestyksen mukaisesti. Lampaita ei tule jättää pahojen paimenien haltuun.

Mikä on meidän vastuumme? Mikä on minun vastuuni?

Apostoli kehottaa: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2. Kor. 13:5)

Ainoa kestävä tapa koetella itseään ja seurakuntaansa, on tarkastella, kuinka tukevasti nojaamme Jumalan sanaan.

Se on semmoinen juttu, että tulevaisuudessa tulee olemaan hankala edes löytää miespappia. Tällä hetkellä naispappeja on hieman alle puolet, mutta jo kahden vuoden päästä naispapit ovat enemmistö.

Teologian opiskelijoista 60% on naisia ja eläköityvistä papeista suurin osa on miehiä, joten papin ammati on pikku hiljaa hivuttautumassa naisvaltaiseksi alaksi. Vuosi sitten Kuopion hiippakunnassa vhittiin 10 uutta pappia, joista 8 oli naisia ja silloin Kuopion hiippakunnan piispa esitti huolen siitä, että tulevaisuudessa tulee olemaan vaikea löytää seurakuntaelämään sitoutuneita miehiä.

ajatella, jos ei se naaraspappi ole vanha ja ruma.

Mitä sää täällä oikeen kirjottelet tommosia rumia??

Joudut helvettiin!!!

Heitä oli 12 apostolia siellä. Myös Juudas oli apostoli, joskaan hänessä ei ollut elävää uskoa.

Ennen kuin Jeesus asetti oman kuolemansa muistonvieton, hän oli jo poistanut Juudaksen. joka oli kyllä vielä Pesahin vietossa mukana. Mutta oli siis muistonvieton alkaessa jo poissa, matkalla ylipappien luo heidän oppaakseen.

Antoihan Jeesus Juudakselle sen viiniin kastetun leivänpalan. Eikös se ollut ehtollista sekin, siis Jeesuksen verta ja ruumista reaalipreesenssissä.

Vaikka viini ei alun perin kuulunut pesah-ateriaan, niin Jeesuksen päiviin mennessä se oli lisätty siihen ja kuului siihen. Niinpä tämä kastettu leivänpala kuului pesah ateriaan, jonka he söivät ennen kuin Jeesus asetti oman kuolemansa muistonvieton. Tähän muistonvieton vertauskuviin pöydällä oli valmiina happamaton leipä ja viini. Juudas ei missään tapauksessa ollut siinä enää mukana.
Tapahtumien kulku:
Markus 14:
"17 Illan tultua hän saapui niiden kahdentoista kanssa. 18 Ja kun he olivat pitkällään pöydän ääressä ja söivät, Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä, joka on syömässä minun kanssani, kavaltaa minut.” 19 He rupesivat olemaan murheellisia ja sanomaan hänelle yksi kerrallaan: ”En kai minä?” 20 Hän sanoi heille: ”Se on yksi kahdestatoista, se joka kastaa minun kanssani yhteiseen kulhoon. 21 Tosin Ihmisen Poika menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettukin, mutta voi sitä ihmistä, jonka välityksellä Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi ollut sille ihmiselle, jos hän ei olisi syntynytkään.”

Johannes 13:
26 Sen tähden Jeesus vastasi: ”Se on se, jolle minä annan sen suupalan, jonka kastan.” Ja niin, kastettuaan suupalan, hän otti ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. 27 Ja silloin, sen suupalan jälkeen, häneen meni Saatana. Niinpä Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä teet, tee nopeammin.” 28 Mutta yksikään noista pöydän ääressä pitkällään olevista ei tiennyt, mitä varten hän tämän hänelle sanoi. 29 Jotkut näet luulivat, koska kassalipas oli Juudaksella, että Jeesus sanoi hänelle: ”Osta, mitä me tarvitsemme juhlaa varten”, tai että hänen tulisi antaa jotakin köyhille. 30 Niinpä hän suupalan saatuaan meni heti ulos. Ja oli yö"

Markus 14:
"22 Ja kun he jatkoivat syömistä, hän otti leivän, esitti siunauksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ”Ottakaa, tämä tarkoittaa minun ruumistani.” 23 Ja hän otti maljan, esitti kiitoksen ja antoi sen heille, ja he kaikki joivat siitä. 24 Ja hän sanoi heille: ”Tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta. 25 Totisesti minä sanon teille: en missään tapauksessa juo enää viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.”

Kuka oli se "pappi", joka jakoi alkukirkon entoollisen?
Kai tiedät nimenkin, koska titteli oli tiedossa.

Kyllä sinä tiedät, ettei silloin mitään pappeja ollut, eikä "maallikoita".

tiedätkö kirjoitti:

Kyllä sinä tiedät, ettei silloin mitään pappeja ollut, eikä "maallikoita".

Uudessa Testamentissa kaikki uudestisyntyneet ovat pappeja keksenään, näin jokainen voi jakaa entoollisen.

Jokainen juutalainen mies opiskeli saman verran teologiaa (Tooraa ja Tanakia), mitä nykyään kandin tutkinto vaatii.

Vasta sen jälkeen Hänestä tuli bar mitzva. Yksikään ordodoksi jude ei ole koskaan maalikko.

Kes.

R_opas kirjoitti:

Vaikka viini ei alun perin kuulunut pesah-ateriaan, niin Jeesuksen päiviin mennessä se oli lisätty siihen ja kuului siihen. Niinpä tämä kastettu leivänpala kuului pesah ateriaan, jonka he söivät ennen kuin Jeesus asetti oman kuolemansa muistonvieton. Tähän muistonvieton vertauskuviin pöydällä oli valmiina happamaton leipä ja viini. Juudas ei missään tapauksessa ollut siinä enää mukana.
Tapahtumien kulku:
Markus 14:
"17 Illan tultua hän saapui niiden kahdentoista kanssa. 18 Ja kun he olivat pitkällään pöydän ääressä ja söivät, Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä, joka on syömässä minun kanssani, kavaltaa minut.” 19 He rupesivat olemaan murheellisia ja sanomaan hänelle yksi kerrallaan: ”En kai minä?” 20 Hän sanoi heille: ”Se on yksi kahdestatoista, se joka kastaa minun kanssani yhteiseen kulhoon. 21 Tosin Ihmisen Poika menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettukin, mutta voi sitä ihmistä, jonka välityksellä Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi ollut sille ihmiselle, jos hän ei olisi syntynytkään.”

Johannes 13:
26 Sen tähden Jeesus vastasi: ”Se on se, jolle minä annan sen suupalan, jonka kastan.” Ja niin, kastettuaan suupalan, hän otti ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. 27 Ja silloin, sen suupalan jälkeen, häneen meni Saatana. Niinpä Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä teet, tee nopeammin.” 28 Mutta yksikään noista pöydän ääressä pitkällään olevista ei tiennyt, mitä varten hän tämän hänelle sanoi. 29 Jotkut näet luulivat, koska kassalipas oli Juudaksella, että Jeesus sanoi hänelle: ”Osta, mitä me tarvitsemme juhlaa varten”, tai että hänen tulisi antaa jotakin köyhille. 30 Niinpä hän suupalan saatuaan meni heti ulos. Ja oli yö"

Markus 14:
"22 Ja kun he jatkoivat syömistä, hän otti leivän, esitti siunauksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ”Ottakaa, tämä tarkoittaa minun ruumistani.” 23 Ja hän otti maljan, esitti kiitoksen ja antoi sen heille, ja he kaikki joivat siitä. 24 Ja hän sanoi heille: ”Tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta. 25 Totisesti minä sanon teille: en missään tapauksessa juo enää viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.”

Lue lisää

En käy enää ehtoollisella. Voi mennä Saatana korvasta sisään!

jänispupu kirjoitti:

Heitä oli 12 apostolia siellä. Myös Juudas oli apostoli, joskaan hänessä ei ollut elävää uskoa.

Juudas ei ollut apostoli, vaan langennut opetuslapsi, kuten kirjoituksissa sanotaan.

Hieman tarkennusta sille , johon ei voi luottaa.
Luuk.6:
12 Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.
13 Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:
14 Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen,
15 ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,
16 ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja.

Apostoli oli Hän, joka näki Jeesuksen nousevan ylösnousemusruumiissa Taivaaseen.
Siksi juuri Paavali yritti selietellä omia saavutuksiaan, saadakseen Apostolin viitan päälleen.
Tämä Luukkaan kirjaaminen tapahtui vuotta ennen kirkastumista, ei sen jälkeen.

harhauttajallehellarissa kirjoitti:

Hieman tarkennusta sille , johon ei voi luottaa.
Luuk.6:
12 Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.
13 Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:
14 Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen,
15 ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,
16 ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja.

Lue lisää

Tässä vaiheessa, kun Jeesus valitsi apostolit, Juudas oli uskollinen. Mutta ajan kuluessa hän antoi periksi epätäydellisen lihan taipumuksille ja alkoi mennä väärälle tielle. Jeesus pani merkille tämän vaiheen Juudaksen elämässä, jossa hän alkoi antaa periksi väärille taipumuksilleen. Muistaakseni Johannes kirjoitti, että hän alkoi varastaa rahalippaasta, jonka hoitaminen Jeesuksen läheisten opetuslasten puolesta oli uskottu Juudakselle.
Juudas oli mukana kylässä vähän ennen Jeesuksen kuolemaa Betaniassa. Siellä Maria, Lasaruksen ja Martan sisar, voiteli Jeesuksen hyvin kallisarvoisella öljyllä. Tästä ilmeisesti Juudaksen johdolla alkoi Mariaa kohtaan moitiskelu rahan tuhlauksesta. Jeesus asettui kuitenkin Marian puolelle ja puolusti tämän arvostavaa menettelyä. Tässä tilanteessa hän muistaakseni sanoi, että köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua ei teillä ole aina, ja nuhtelu sattui Juudakseen sen verran ankarasti, että hän meni pian (siis ennen muistonviettoa) ylipappien luo ja kysyi rahanahneudessaan, että kuinka paljon he maksaisivat hänelle, jos hän kavaltaisi Jeesuksen heille. Tästä hetkestä alkaen Juudas etsi sopivaa tilaisuutta, jolloin kansa ei olisi Jeesuksen ympärillä.
Ratkaiseva tilaisuus tuli, kun Juudas poistui ylähuoneesta ja tietoisena siitä, että heillä oli tapana käydä Getsemanen puutarhassa, hän meni ja kuljetti nämä ylipapit sotilaineen sinne Jeesusta pidättämään. Koska oli yö ja vaikka oli täysikuu, niin puiden siimeksessä ei ollut helppo tunnistaa. Ja Juudas antoi merkiksi sen, että Jeesus on se, jota hän suutelisi.
Ohimennen sanoen, Jeesus nimitti Paavalin kansakuntien apostoliksi, mutta koska hän ei ollut ollut Jeesuksen palveluksen alusta alkaen Jeesuksen palveluksen todistaja, häntä ei luettu niiden kahdentoista joukkoon. Juudaksen tilalle valittiin Mattias (muistaakseni, en ehdi nyt tarkistaa). Hänet luettiin niiden 12 apostolin joukkoon ja hänen nimensä on yhdessä Uuden Jerusalemin kaupungin perustakivessä. (Ilmestyskirjassa näistä kerrotaan)., nytkin muistin varassa.