Sari Essayhan nimi sukunimi syntiä?

Taisi olla liian kiusallinen kysymys vastattavaksi kun asia halutaan vaientaa vaikenemalla....

Kun menin naimisiin 80-luvun alussa, niin silloin olisi ollut mahdollista ottaa yhdistetty sukunimi tyttönimi ja miehen sukunimi väliviivalla yhdistettynä. No kun pitkä nimi oli ennen ja pitkä se oli miehenkin puolella ja molemmat tavanomaisia, niin en nähnyt mitään järkeä pitkälle väliviiva ripustukselle.
Eräs veli kyllä sanoi, että en lähtisi vihille naisen kanssa, jolle ei kelpaisi edes sukunimeni. No minä vastasin siihen, että minä en myös tahtoisi alttarille niin pikkumaisen tyypin kanssa, jonka kompastuu noinkin pieniin yksityiskohtiin. Olen sen verran haastava persoona että vaikeuksia olisi takuulla luvassa jos noinkin pienet asiat tökkivät. Parempi siis torjua ongelmat niitä aloittamatta.
Olen tehnyt sukututkimusta ja niinkin myöhään kuin 1800-luvun lopulla on mies ja vaimo käyttäneet omaa sukunimeä. Minunkin isomummon äiti, siis neljä sukupolvea taaksepäin on esiintynyt avioliitossa tyttönimellä.
Ei se perheonni ja avioliitto sentään sukunimistä ole kiinni, mutta sekö lienee ollut se "vihoviimeinen" syy ettei oma liittoni kestänyt. Jääköön itsekuntin mietittäväksi.

Tuohon ei taida oikein raamatullista kantaa olla, synnistä puhumattakaan.
Minua ei häiritse ihmisten sukunimi, mutta varmaan jos olisin itsekin vain puoliksi suomalainen, mielellään pitäisin ulkomaalaisen isän nimen.
Ehkä Sari Essayah on halunnut säilyttää isänsä nimen kun ei isä ole muuten juuri hänen elämässään läsnä ollut.
Minusta se on kaunista.

Hellareissa siis vastustettiin peräti syntinä uutta sukunimilakia? Kiva tietää tämäkin hellarihistoriasta. Aika hyvin tästäkin asiasta nykypäivänä vaietaan kun asiaan on jo totuttu ja tuntuisi hölmöltä ruveta syntisiksi leimaamaan oman nimensä pitäviä naisia tai naisen nimen ottavia miehiä.

Tämä oman historian aktiivinen unohtaminen on tyypillistä hellareissa. Ei voida myöntää, että on tehty virheitä ja synniksi leimattu turhaan asioita, joissa ei mitään syntiä ole.
Silloin jouduttaisi myöntämään, että ei ollakaan niin viisaita, niin pyhiä, niin raamattua tuntevia, niin Jumalan tahdon tuntemisessa niin lopulliseen totuuteen päässeitä kun kuvitellaan olevan. Että kannattaisi hieman varovaisemmin varmoja mielipiteitä esittää.

Näin ne LOPULLISET tulkinnatkin muuttuvat ajan kuluessa.

Sarilla taitaa olla "erovaraus". Jos tulee avioero, niin pääsee vähemmällä byrokratialla.

Harva kristitty on jeesuksen nimessä vaikka vannoo hänen nimessään olevansa.
Ehkä Essayah on isän nimessä.
Naisen pitäiisi olla isän ja pojan nimessä, eli integroitua poikaan, kun menee naimisiin ja hallitsija muuttuu.
Naisellahan ei ole edes päätä, vaan mies on naisen pää. Milloin isä, ja milloin jonkun isän poika.

Mutta ajat muuttuvat. Onneksi edes juutalaisuudessa on myös naisella asema, eli juutalaisuus periytyy Äidin kautta.

Aikaisemminhan nainen aina säilytti sukunimensä. Lapset sai isänsä nimen jos isällä oli sukunimi

Ei se syntiä ole, Saahan sitä olla nimeltään mitä hauluaa, vaikka Kuukannuppi

Epäjumalan nimi Afrikasta = Yasse-Yah (Tuliaisia Afrikasta äitinä mahassa).
Oikeastaan helluntaiprinesssan nimi pitäisi olla Knapp mutta eihän se kelvannut.
Hän toimii helluntai puhujana.

Helluntailaisuudessa jumaloidaan naisia koska ovat hyviä puhujia.
Poliittiset teot Eduskunnassa ovat pilvenhattaroita ja eikä niitä ole.
KD:n puheenjohtajaa valitessa hänen vastaehdokkaansa vetäytyivät helluntaihengen vaikutuksesta.

Ylistys ja kunnia Yasse-Yahille, afikkalaisille hengille ja siittiöille.

Missähän sitä kiivaasti vastustettu ja kuka on ollut kuulemassa aloitus on naurettavaa helluntaijyrsintää ja satuilua !

Käytän miehen nimeä kun se on "aatelinen" ja omsninoli luokkaa MönkkönenLötjönen. Kätevää kun koko perheellä on sama sukunimi.

Isoisoäitini käytti tyttönineä.