Helsinki, pelon kaupunki !

Hälyttävintä on naisten kokema turvattomuuden tunne metrossa. Peräti 41 prosenttia naisista tuntee olonsa turvattomaksi viikonloppuiltaisin metrolla kulkiessaan. Miesten keskuudessa turvattomuuden kokemus on huomattavasti harvinaisempaa....

Kauhee on toi Helsinki.
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005172501.html

Mitenkähän ne Pietarissa pärjäävät, kun sinne on sullottu asukkaita saman verran kuin Suomessa on asukkaita, paljon pienemmälle alueelle?

Sinänsä tärkeä asia. Mutta kuule pankkomajuri. Täällä ei kukaan muu copypastaa muun jalkaisun tekstejä kuten sinä teet. Miksi? Kun tuon aloituksesi yhteydessä olisit voinut mainita myös lähteen. Joka on tässä:
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005172501.html
"Metrossa öykkäröivä humalainen tai huonosti valaistu polku kotiin – vaikka Helsinki on yksi maailman turvallisimmista kaupungeista, moni helsinkiläinen pelkää liikkuessaan kaupungilla.

Kaupungin vuoden 2015 turvallisuuskyselystä selviää, että erityisesti helsinkiläisnaiset kokevat turvattomuutta julkisilla paikoilla. Kyselyssä vastaajilta kysyttiin, kokivatko he olonsa turvalliseksi eri puolilla kaupunkia viikonloppuiltoina. Luvut kertovat, että turvattomuuden tunteessa ei ole kyse marginaali-ilmiöstä.

Vaikka vuosien varrella on menty parempaan suuntaan, kyselyn mukaan edelleen joka viides helsinkiläisnainen kokee turvattomuutta omalla asuinalueellaan. Helsingin keskustassa pelkää noin joka kolmas. Hälyttävintä on naisten kokema turvattomuuden tunne metrossa. Peräti 41 prosenttia naisista tuntee olonsa turvattomaksi viikonloppuiltaisin metrolla kulkiessaan. Miesten keskuudessa turvattomuuden kokemus on huomattavasti harvinaisempaa.

Miksi naisten kokemasta turvattomuuden tunteesta ei puhuta enempää? Pidämmekö naisten pelkoa normaalina olotilana? Ajattelemmeko, että meillä saattaa olla syytäkin pelätä? Mielestäni kaupunkilaisten tuntemaan turvattomuuteen ei voi suhtautua olankohautuksella.

Turvattomuuden tunne saattaa pahimmillaan kutistaa ihmisen elinpiiriä. Joku saattaa karttaa pelottavia tilanteita välttämällä liikkumista ilta- ja yöaikaan. Lähes jokainen helsinkiläinen nainen osannee sanoa paikkoja, joihin ei uskaltaisi mennä pimeän aikaan. Kaikki eivät kuitenkaan voi tehdä valintaa. Erityisesti vuorotyöntekijät, jotka ovat usein naisia, joutuvat työnsä puolesta liikkumaan epätyypillisiin aikoihin. Turvallisuuden tunne on tasa-arvokysymys ja keskeinen osa asumisviihtyvyyttä.

Käytännön ratkaisuja ongelmaan voisivat olla valvonnan lisääminen ja valaistuksen parantaminen. Näyttää siltä, että helsinkiläiset pelkäävät erityisesti niissä liikennevälineissä, joissa kuljettaja ei ole lähellä. Paikallisjuniin ja metroihin voitaisiin edelleen lisätä yöaikaan turvallisia henkilöitä, kuten konduktöörejä tai vartijoita.

Paljon voivat tehdä myös kanssakulkijat puuttumalla epämiellyttävään käytökseen, kuten humalaisten öykkäröintiin. ”Stop! Päätepysäkki syrjinnälle” -kampanjan viesti on loistava mahdollisuus lisätä turvallisuuden tunnetta julkisissa liikennevälineissä.

Pelkästään valvontaa lisäämällä ongelma ei ratkea – tarvitaan myös asennemuutosta. Turvallisuuden tunteessa on kyse osittain persoonakohtaisesta ja opitusta asiasta. Kyselyn perusteella pelko sukupuolittuu. Tämä saattaa johtua siitä, että tytöt ja naiset oppivat jo nuorina pelkäämään ja varomaan, jotta eivät joutuisi häirinnän kohteiksi.

Näin ei pitäisi olla. Pelon sijaan nuorten pitäisi oppia ottamaan tila rohkeasti haltuunsa. Kaupunki kuuluu myös naisille."

Jos olisin Eeva Kärkkäinen olisin vihainen jos joku lainaa tekstiäni ilman, että mainitsee lähteen.

Keski-Pohjanmaalla pitää pelätä lestadiolaisia namusetiä.

Kyllä minä tuohon yhdyn, että Helsinki on pelonkaupunki muualta katsottuna, mutta kun täällä asuu, niin en minä ainakaan pekää, ei poikani, ei tyttäreni, eikä vaimoni ?
Eiks se oo vähän kummaa kun jostakin kaukaa kirjotetaan ja pelätään stadia.
Tuossa aikanaan ihmiset pelkäsi stadin steissiä ja siitä liikkui mitä ihmeellisempiä taruja, mutta kun siinä aina välillä tuli tehtyä duunia, niin ainakaan minä huomannu mitään outoo.
Asun aikanani Katajanokalla ja joskus satuttii n samaan aikaan pressan kanssa lenkille.
No tietenkin uhkakuvat ja vihamielisyys kasvaa maailmassa, mutta en ole kyllä päivääkään pelännyt liikkua Helsingissä ja oli vuorokauden aika mikä tahansa.
Turpaan saa jos kerjää, mutta niinhä sitä saa joka puolella.
No tietenkin en vielä tunne Helsinkiä nk. avaaja, olen asunut vain pikkasen vajaa 70 vuotta.

Minä pelkään maaseudun juntteja ja nimenomaan liikenteessä.
Kun ammatikseen ajaa ympäri Suomen, niin pidän pääkaupunkiseutua turvallisimpana paikkana,
Ruuhkat on ongelma, mutta muuten liikenne on asiallista.
Taas tuolla maaseudun peräkylillä ei tiedä, että mistä ukko ilmestyy eteen ja.mitä ihmellisimillä välineillä
Sitäkään ei osaa koskaan sanoa, että miten kännissä kaveri eteen ilmestyy.
En ole koskaan ymärtänyt sitä, että kolme, neljä autoa saa jonkun kylän keskustaan ruuhkan ??????? ???????
Ja sitten ne ihanat tuulipukumummot fillareilla ? voi ja kirnu?

Maalla liikenteellä suurimman vaaran nuodostavat Etelän harakata ja venäläiset.

Ei koskaan Helsinkiin, eteläisen suomen pienemmät kaupungit, ovat parhaita asumiseen.
Näissä ei ole juurikaan ruuhkia, ja matkat kauppakeskuksiin lyhitä. Jos harrastaa järvisuomen mökkeilyä niin täältä on paljon nopeampi lähteä ja palata. Kun jää molemmat ruuhkat meno, paluu kokematta, eikä tarvitse polttaa pensaa, ja hermoja ruuhkissa seisoessa.

Hesahan on tunnetusti aivan perseestä. Paskakämpistä on maksettava aivan mielettömiä hintoja, autoa ei saa minnekkään järkevään paikkaan ja pysäköinnin hinta on aivan sairasta. Julkisissa on seisottava kaikenmaailman rupujen reppu suussa kiinni.

Jos yöaikaan erehtyy kapakasta keskustaan, saa tosiaan pelätä henkensä puolesta kaikenmaailman tupakan kyselijöiden kytätessä lompakkoasi. Ravintoloiden hinnat ovat aivan sairaita, se on parisataa ekkeriä kun hiukan pyörähtää syömässä asiallisten juomien kera. Se nyt ei sinällään meinaa mitään mutta palvelu on petolinnunpersettä naamaltaan muistuttavien tarjoilijoiden taholta yleensä luokatonta.

Paikallisessa kuppilassa tarjoilijat ja omistaja ilahtuvat aina kun tulen paikalle, suut leveässä hymyssä ja iloiset tervehdykset.