En ole ollut kenenkään miehen kanssa viimeiseen 19 vuoteen... Ihastumisia on ollut ja rakastumisia, mutta eivät ne ole johtaneet mihinkään. Edes suudelmaan. Vuosien myötä olen unohtanut kaiken vähänkin läheisyydestä, seksi toisen kanssa on aivan vierasta, ajatus parisuhteesta aivan utopistinen.
Rakkaudessa olen kuitenkin saanut siipeeni ja olen nyt miettinyt, että pitäisikö tässä nyt vain olla kuten muutkin, murtaa jää ja tapailla miehiä kuten kaikki muutkin, vai jäädäkö tähän olotilaan, jossa kaikki parisuhteeseen kuuluva on minulle vierasta? Jotenkin en haluaisi päästää ketään lähelleni, jos hänellä ei ole mitään syvempää merkitystä ja siksi toisaalta olen ajautunut tähän tilanteeseen, kun olen etsinyt ja kaivannut sitä ainutlaatuiselta tuntuvaa rakkautta sitä saavuttamatta. Eniten pelkään sitä tyhjyyden tunnetta mikä monien seurassa tulee. He eivät vain pääse pintaa syvemmälle. Yhden miehen seurassa olen kokenut tälläisen "sielun täyttymisen", tyytyväisyyden ja levollisuuden, mutta hän oli varattu, eikä voinut vastata tunteisiini. Ja edelleen se tuntuu siltä kuin olisin menettänyt ison osan itseäni hänen myötään ja tuon saman tunteen löytäminen jonkun toisen kanssa tuntuu vaikeasti saavutettavalta.
Pelkään etten sitä löydä, vaan tunnen loputonta yksinäisyyttä jonkun toisen seurassa yrittäessäni olla nainen ja kumppani, mutta tuo sieluolento sisimmässäni ei olisi onnellinen.
Rakkaudessa olen kuitenkin saanut siipeeni ja olen nyt miettinyt, että pitäisikö tässä nyt vain olla kuten muutkin, murtaa jää ja tapailla miehiä kuten kaikki muutkin, vai jäädäkö tähän olotilaan, jossa kaikki parisuhteeseen kuuluva on minulle vierasta? Jotenkin en haluaisi päästää ketään lähelleni, jos hänellä ei ole mitään syvempää merkitystä ja siksi toisaalta olen ajautunut tähän tilanteeseen, kun olen etsinyt ja kaivannut sitä ainutlaatuiselta tuntuvaa rakkautta sitä saavuttamatta. Eniten pelkään sitä tyhjyyden tunnetta mikä monien seurassa tulee. He eivät vain pääse pintaa syvemmälle. Yhden miehen seurassa olen kokenut tälläisen "sielun täyttymisen", tyytyväisyyden ja levollisuuden, mutta hän oli varattu, eikä voinut vastata tunteisiini. Ja edelleen se tuntuu siltä kuin olisin menettänyt ison osan itseäni hänen myötään ja tuon saman tunteen löytäminen jonkun toisen kanssa tuntuu vaikeasti saavutettavalta.
Pelkään etten sitä löydä, vaan tunnen loputonta yksinäisyyttä jonkun toisen seurassa yrittäessäni olla nainen ja kumppani, mutta tuo sieluolento sisimmässäni ei olisi onnellinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.