Rakkaus... mikä se on?

Kun rakastuu, niin mukana tulee koko paketti. Ne kivut ja vaivatkin aina syntymästä saakka. Rakkaus on minulle sitä että on ihanaa nähdä toinen, ei haluaisi olla hetkeäkään erossa ja vaikka on erossa niin on hyvä mieli, kun tietää että näkee toisen taas. Sitä haluaa koskea, helliä ja rapsutella ja tehdä toisen eteen kaikenlaista, jotta hänellä olisi hyvä mieli. Rakkaus on minulle myös pelottava ja ahdistava, mitä jos joku toinen vie hänet, hän hylkää minut, en kelpaa jne. Pohjimmiltaan kai kyse on siitä että pelkään että toinen näkee minkälainen todellisuudessa olen (ne lapsuuden pelot ja traumat). Sisäinen lapseni kaipaa huomiota ja hellyyttä, ulkoinen lapseni kiukuttelee ja haluaa paeta, koska en kelpaa. Sitten on myös kasvanut se aikuinen ajatteleva ja sovitteleva minä, joka haluaa ymmärtää niin sisäistä kuin ulkoista lasta ja myös sitä toista ihmistä ja hänen kipuja ja pelkojaan. Se minä kertoo että olen tarpeeksi hyvä, jotta minua voi rakastaa, eikä minun tarvitse satuttaa itseäni, eikä toista ihmistä, jotta saan tekosyyn paeta, koska tunteet ovat liian ahdistavia ja pelottavia(ne lapsuudesta juontavat traumat-äiti sanoi että tuollaista kyytä kasvattanut povellaan, käske paska töihin, käy ihte perästä jne.)