Joskus aikaisemmin ollut seroxat xanor kun menin uuteen kouluun. Lääkitys aloitettiin n.2-3vko ennen koulun alkua. Tossa jossain parin viikon tienolla huomasin oloni olevan "normaali"(jollaisena joskus muistasin olleeni). Lääkitys lopetettiin ja meni n. puolvuotta joka oli elämäni parasta aikaa. Oireet alkoivat kuitenkin palautua mutta oli jäänyt ns. vieroitusvaiheesta xanoreita ja pameja joita lääkäri sanoi että voi ottaa äärimmäisissä hätätapauksissa mutta mahdollisimman paljon ilman. No nyt olen jokseenkin samassa tilassa paitsi en pysty kontrolloimaan kohtaustani saati sitten itseäni ja keskittymiskyky katoaa totaalisesti(aivan kun kuolisin hetkellisesti).
Mutta nyt olen siinä tilanteessa että minun PITÄÄ aloittaa työ harjoittelu tai joku koulutus jotta saaan täydet rahat. Rahani juuri riittävät ruokaan ja puhelin laskuun. Kaupassa en voi itse käydä enkä hoitaa muitakaan asiota. Oma lääkärini olisi kirjoittanut lääkkeet minulle mutta kun sanoin että on kiire kun pitäs olla kunnossa mahdollisimman äkkiä että pääsen työharjoitteluun josta oli tapaaminen ja sopiminen työajoista sekä muista työasiosta. Mutta jouduimme perumaan sen koska en ole todellakaan kunnossa. Lääkärini varasi psykiatrille ajan ja kirjoitti seroxatit ja xanorit olisi tämä oma lääkärini aloittanut mutta psykiatri sano että se haluaa alottaa sen xanor lääkityksen. Lääkärini kysyi että pärjäätkö nyt VARMASTI? Tyhmänä vastasin että enköhän. Kirjoitti varulta 5mg diapamia 10kpl että on kohtauksien varalle jotain ensiapua(Tosin en ole huomannut mitään apua), mutta lääkärikin jo sanoi että noista tuskin on mitään apua, mutta kaikki pienikin apu on hyvä. Psykiatrilla kävin ja elämäni paskin aika alkaa.
Nyt syönyt seroxattia 3kk. Psykiatri ja psykologilla on käyny. Nuo ovat hyvin ahdistavia kokemuksia. Jokainen kerta tuntuu ihan kuin olisin jo kokenut sen käynnin ennestään. Sydän tykyttää ja toivon pääseväni äkkiä kotiin. Psykiatri ja psykologi ajat kait turhia kun joka kerta kysyy "Oletko huomannut lääkken vaikuttavan?", "Onko oireissa muutoksia?" ja "Miten on mennyt?". Joka kerta olen antanut samat vastaukset ja sit on antanut uuden ajan ja olen päässyt kotiin. Joka viikko jommalla kummalla käynyt nyt 2kk. Mitä tehdä?
Mutta nyt olen siinä tilanteessa että minun PITÄÄ aloittaa työ harjoittelu tai joku koulutus jotta saaan täydet rahat. Rahani juuri riittävät ruokaan ja puhelin laskuun. Kaupassa en voi itse käydä enkä hoitaa muitakaan asiota. Oma lääkärini olisi kirjoittanut lääkkeet minulle mutta kun sanoin että on kiire kun pitäs olla kunnossa mahdollisimman äkkiä että pääsen työharjoitteluun josta oli tapaaminen ja sopiminen työajoista sekä muista työasiosta. Mutta jouduimme perumaan sen koska en ole todellakaan kunnossa. Lääkärini varasi psykiatrille ajan ja kirjoitti seroxatit ja xanorit olisi tämä oma lääkärini aloittanut mutta psykiatri sano että se haluaa alottaa sen xanor lääkityksen. Lääkärini kysyi että pärjäätkö nyt VARMASTI? Tyhmänä vastasin että enköhän. Kirjoitti varulta 5mg diapamia 10kpl että on kohtauksien varalle jotain ensiapua(Tosin en ole huomannut mitään apua), mutta lääkärikin jo sanoi että noista tuskin on mitään apua, mutta kaikki pienikin apu on hyvä. Psykiatrilla kävin ja elämäni paskin aika alkaa.
Nyt syönyt seroxattia 3kk. Psykiatri ja psykologilla on käyny. Nuo ovat hyvin ahdistavia kokemuksia. Jokainen kerta tuntuu ihan kuin olisin jo kokenut sen käynnin ennestään. Sydän tykyttää ja toivon pääseväni äkkiä kotiin. Psykiatri ja psykologi ajat kait turhia kun joka kerta kysyy "Oletko huomannut lääkken vaikuttavan?", "Onko oireissa muutoksia?" ja "Miten on mennyt?". Joka kerta olen antanut samat vastaukset ja sit on antanut uuden ajan ja olen päässyt kotiin. Joka viikko jommalla kummalla käynyt nyt 2kk. Mitä tehdä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ensimmäisenä yleenä rupeaa keskittymis kykyni katoamaan, sitten alkaa sydämmen tykytys ja pulssi nousee aivan käsittämättömäksi. Päässä alkaa kohiseen ja suhiseen joka ehkä osittain johtuu pyörtymisen tunteesta(pari kertaa tipahtanut kunnolla). Näkökentässä rupee lisääntymään valkoisia pilkkuja ja yhtä äkkiä näkökenttä muuttuu kirkkaan valkoiseksi.Kuulen tuossa vaiheessa voimakasta vinkumista päästäni ja vähän ajan päästä ihan kun olisi vasta herännyt ja kaverit(jos mukana) koittaa häätää ihmis laumoja ympäriltä ja kyselee että mitä se on vetäny(ei hauskaa koska en saa tarpeellista lääkitystä tai ainakaan toimivaa)ja noissa vaiheissa ihmiset kattoo kun jotain saastaista narkomaania/pummia eikä tajua lähteä menemään ja kohtaus uusiutuu monesti. Yleensä kohtaus alkaa heti kun olen matkalla johonkin missä mahdollisesti voi olla tuntemattomia ihmisiä. Yleensä kotona kaikki päivät. Pakollist asiat hoidan vanhojen xanoreiden ja kavereiden avustuksella. Joudunko loppu elämäni olemaan riippuvainen toisesta ihmisestä että pärjään täällä?
täällä samoja tuntemuksia. Eikö auta yhtään jos rauhoittelisit itseäsi heti kun tuntuu et nyt lähtee taju?. mulla itellä on sepram 10mg xanor 1mg vähennetty 4vuodessa 0,25mg jota tarvittaessa otan enemmän tai vähemmän. mut ihan pakko sun on lähtee liikkeelle menee muuten siihen et et pääs olohuoneesta keittiöön kaksiossa tulematta hulluksi ja pyörtymättä välillä niinku mulla, vaikka olis ollu äiti tai avomies taluttamassa. Sitte vaihda psykologia jos on mahdollisuus, mä vaihdoin, kun mun eka psykologi ei puhunu mitään mulle katteli seinille vaa. Sä tiedostat milloin paniikikohtaus tulee eli luultavasti kun olet päivä kaupalla vatkannu jotaa jännittävää juttua mikä tapahtuu seuraavana päivänä se suurenee kunnes tulee mahdottomaksi toteuttaa, se pitää unohtaa keskustele siitä ystäväsi kanssa, kerro mikä jännitää se yleensä helpottaa. minä nyt en kerro sinulle mitä oireita minä saan kun on jotain jännittävää tiedossa se yleensä tarttuu ja sulla on entistä pahempi olo. piristystä ja rauhallista oloa, sinä pärjäät älä päästä paniikkia yllesi. t.tutux
Ekalla kerralla psykiatri sano että pitää liikkua kannsa ja lähtee vaan. Oon kyllä käynyt kohtalaisen aktiivisesti kokeilemassa onko lääkkeistä ollut hyötyä. Tosin nyt en ole hetkeen kun ennen oli noita xanoreita hätävarana niin oli hyvä ottaa ensiapu taskuun mukaan ja varovaisesti käydä kävelemässä jossain missä on ihmisiä. Jännä juttu kun pelkään puhua tuntemattomille ihmisille. Monesti joku kysyny kelloo tai jotai niin sössötän vaan jotain ja sitten alkaa kohtaus. Joskus joku kysyi joltain muulta niin pyörryin vaan yhtäkkiä. En ole puhunut kenellekkään naapurilleni koskaan sanakaan koska en sää muutakuin jotai epämääräistä sössötystä ja kohtauksen kaupan päälle. Ja mulla noissa kohtauksissa sumenee näkö. Tiedän että jos menen sivumpaan rauhoittumaan se saatta mennä ohikin nopeasti. Tässä tulee iso ongelma en näe minne olen menossa ja tuntuu kuin kaatuisi tai kävelisi johonkin ojaan tai autotielle. Joskus olen lähtenyt vaan juoksemaan eteen päin, mutta sitä en enää tee. Ja sit noissa paikoissa missä on ihmisiä on sekin ahistava puoli että kun on kohtaus tuloillaan niin nää ihmiset rupee katteleen hölmistyneinä ja jää kyyläämään. Ei ole kuin pari kaveria, vanhemmat ja joitakin serkkuja joiden kanssa pystyn puhumaan normaalisti ja katsomaan silmiin. Riittää jos joku kyylää niin se on menoo. Kotosalla pystyn oleen yllättävän rauhassa. Jos rapukäytävässä kuuluu ääniä ilman että joku kaveri on ilmoittanut tulevansa niin siinä sitten alkaa sydän tykyttään ja se säikäyttää että ei kait taas ja taas se on menoo. Postelijooni on ainoa joka osaa kävellä rappukäytävässä ilman että kuulen sitä mutta sitten kun posti tippuu niin ihan kun kohtaus olisi alkanut mutta loppunut samaan aikaan. Ja menee pitkän aikaa ennenkuin rauhoitun.
Tuo ei taida olla mahdollista koska täällä päin on nuo psykiatrit ja psykologit aivan täynnä. Kriisivastaan ottoon pääsin reilun kuukauden odotuksella. Itse asiassa juuri tuon työharjoittelun takia lääkäri laittoi lähetteen kriisi vastaan ottoon. Olen miettinyt että soitan tuonne ja sanon että lopetan tämän koska ei ole hyötyä. Sitten menen oman lääkärini vastaanotolle ja sanon että tossa on tuo resepti haluan uusia seroxatit ja lähetteen sinne tavalliselle psykiatrille eikä mihinkään kriisivastaanotoon.
Tilanne on siitä puolen huono niinkuin aikaisemmin mainitsinkin. Sossu painostaa meneen työharjoitteluun/töihin tai kouluun/kursille tai tukeni tippuu entisestään. Aluksi piti saada kuukaus aikaa hoitaa lääkitys kuntoon mutta nyt on mennyt jo 3kk. Voi olla että joudun muuttaan prukoiden luokse siksi aikaa että saa ton pään rauhottuun koska en ole nyttenkään hoitanut lähellekkään kaikkia asiota mitä olisi pitänyt(koska en ole pystynyt) ja nyt jo valmiiksi oon ihan jäässä että mitäs se sossu täti tuumaa kun ei olla nähty kahteen kuukauteen. Ei tossa porukoitten luona asumisessa muuta oo kun että kaikki kaverit jää toiselle paikka kunnalle sillä en tunne sieltä yhtikäs ketään. Ja yleensä suurin osa uusista kavereista löytyy koulusta/töistä(mihin minulla ei ole mahdollisuutta). Mutta olen hyväksynyt jo tilanteeni ja paikkani täällä. Tosin viihdyn kyllä erittäin hyvin kotonani ei siinä mitään.
kiva kun kirjoitit. mä oon menossa kohta psykologille matkaa vaivaiset 900metriä hirvittää miten käy kun en oo tollasta matkaa pitkään aikaan kävelly, siks yritän keksiä tässä muuta ajateltavaa joten avasin koneen ja menin nettiin ja oli tosi kiva kun olit vastannu. koht pitää mennä täs olis mun sähköposti os. jos jakselet kirjotella [email protected] on kiva saada samanhenkistä seuraa. joo tota kun sun silmissä näkyy ne pisteitä tai et enää näe. mulla on joskus sama, mut nyt päätin et mähän istun heti kun menee näkö, vaikka pyörätielle. ja sen olen huomannu et se juokseminen ei auta, kun ei tiedä jääks auton alle vai ei. ootko huoman et jos sun tarttee mennä johonkin esim klo15.00 että olet paikalla jo noin puoltatuntia ennen mulla on sellainen ihankun joku pakko lähett kotoonta aattelen et ehin sit vaikka pyörtyä välissä ja voin jatkaa matkaa myöhästymättä tilanteesta jos nyt en olis avannu konetta ja tullu kirjotteleen olisin varmaan jo mtt:ssä. ja mul on sama jos joutuisin muuttamaan jäis kaverit tänne ja harjoittelu paikka ja joutuisin kulkemaan bussilla. mulla on sellanen harjoittelupaikka johon mä voin mennä missä en jännitä. siellä teen tiffanya suurimman osan päivästä jos ei huvita ni voin mennä sohvalle istuskeleen. voin kertoa siit lisää jos kirjoittelet mulle sähköpostiosoitteen. olen siellä 8-13 joka päivä. kirjotan lisää kun tuun tuol mtt:tä pskologilta. t.tutux
nyt on käyty psykologilla jaa tulinkohan hullua hurskaammaksi en tiedä vähän kuitenkin sain taas apua. tossa kävellessä tuli mieleen että käytän aurinkolaseja vaikka olisi pilvistä niiden taakse pääsee piiloon ja mulla tuo lumi häikäisee hirveästi näen kaikenlaisia ranttuja näkökentässä. oletko kokeillut aurinkolaseja ja vaikka sellaisia mitkä heijastavat peilin tavoin jos joku yritää tuijotella? sitte se mun psykologi sano et mun pitää onnitella itseäni jokaisesta onnistumisesta, kokeile sitäkin! olin tänään päivällä kaupassa siellä oli hirveä jono kassalle kahteen kertaan tuntu et nyt juostava ja lujaa ulos, mut en antanu periksi (haa) selvisin. miten on tämä päiväsi mennyt? täälä oli tavallinen pilvinen ilma ei oikeen innostanu mikään kun pakolliset menemiset. kirjottele.... terveisin tutux
Vanhempani soitti ja tulee käymään tänään. Pyysin äitiltäni taas ensiapua 2 x 1mg xanoria ja että käy kaupassa niin saa taas jääkaappiin ja pakastimeen jotain kunnollista ruokaa. Nyt pitäs pärjätä ilman suurempia ongelmia taas 1kk. Nyt vaan on se tilanne kun ei syö vakituisesti noita xanoreita niin rupeaa väsyttämään jonkun verran. Täytyy yrittää hoitaa mahdollisimman paljon asioita mitä on jäänyt rästiin. Tällä viikolla minullakkin pitäisi olla aika psykiatrille. Saa nähdä mitä on psykiatri ja psykologi päättänyt kun niitten piti keskustella tosta lääkityksen vaihdosta. Toivottavasti nyt tulee ton seroxatin tilalle joku lääke mikä auttaa. Olen muuten itsekkin aina vähintään puolta tuntia aikaisemmin yleensä siellä MTT:n edessä pyörimässä. Menen vasta muutaman miinuutin ennen aikaa sinne aulaan odotteleen.
Sulla onkin ihan hyvä kun ei ole kuin tuo 900m matkaa sinne MTT:hen(Vaikka ei sekään kovin helppoa ole). Itselläni on kaupungin toisella puolella jonne on vaivaiset 13km matkaa. Ennen tuli mentyä pyörällä mutta nyt mun pyörä on kadonnut tuolta pyörävarastosta. Huomenna kun täytyy mennä sinne sosulle niin täytyy pyytää sitä varaamaan mulle aika tohon omaan terveyskeskukseen kun toi mun inhalaattori sano itsensä irti tänään, kun on astma niin nuo yölliset heräämiset paniikkikohtauksissa helpottuu osittain. Saa ainakin vähän paremmin henkeä. Normaalisti meinaa loppua jo happi kun hengittää edellisiä ulos päin.
Voin laittaa sähköpostia tuleen mutta nytten juuri en jaksa. Taidan mennä lepäileen vielä kun viime yö oli aikka rankka enkä saanut juurikaan nukuttua kuin pienissä pätkissä yhteensä ehkä jonkun pari tuntia kun koko ajan säikähtelin kun nukahdin. Huomenna on rankka päivä edessä.
Ihan hyvin lukuun ottamatta tota edellistä yötä ja niinkuin mainitsinkin tuossa äsken lähettämässäni viestissä niin ne 2 x 1mg xanoria lääkekaappiin oli ihan piristävä asia. Muuten syötkö nyt sitä sepramia ja xanoria eikä pysy paniikkikohtaukset kurissa? Itselläni pysyy välillä saattaa tulla semmonen tyhjä olo ja olen hetken aikaa omissa ajatuksissa tunnustelen oloja. Tuo on tyhjä olo on vähän samanlainen kuin paniikkikohtauksessa se olo sen kohtauksen aikana ilman paniikkia vaan ja ilman oireita. Enpä oikeastaan ole huomannut aurinkolaseista apua. Ei ole peililaseja mutta on ne niin tummat että ei niistä toiselta puolelta läpi nää. Tosin en ole tietoisesti aikaisemmin ajatellut edes että tuollaisesta voisi olla apua. Nyt meen ottaan pienet päiväunet kun väsyttää ihan törkeesti. Ja jaksamisia/pärjäämistä sinnekkin päin.
juu on sepramia ja xanoria ei pysy niillä kurissa joka päivä on jotain ongelmaa jos ei isoo niin aina on pientä. tää on helpottanu neljässä vuodessa aika paljon niinku kerroin alussa nyt pääsen jopa kävellen kaupaan yms, ajokorttikin on mutta ei autolla ole voinut liikkua, kävellen menee kun vaa muistaa rauhotella itseä aina välillä vaikka ei tunnukkaan miltään vielä, niinku valmiiksi. no pitää käydä syömään välillä. yritä pärjätä huomenna, toivon parasta. kirjoittele. terveisin: tutux
miten meni päivä? mulla ongelmana tänään kuinka saada uusittua resepti, vein reseptin eilen ja ajattelin että psykiatri sillon uusii sen siellä mtt ollessa ei onnistunut oli ehtin lähtä pois sitte ne sano mulle et tuu aamulla, no menin aamulla 9 jälkee no ei ollu uusinnu sitä vaa taas oli joutun johonkin muualle, no nyt sain puhelimella kii ja sain reseptit sinne apteekkii suoraan. ihan hyvä muuten olisin ollu ilman lääkeitä huomenna. kurkku on ollu tänpäivän kun karkee raastinrauta tulee kai jokin flunnssa. ja pitäs alkaa suunittelee ruokaa illaksi, kun on tuo elämänkuppanikin se ei selviä "pyhällähengellä". että tällästä tänään. t.tutux
Moi.
Kokonaisuudessaan ihan hyvin vaikka päivä alkoi huonosti. Aamulla heräsin kun postiluukusta kolahti jotakin sisään ja säntäsin katsomaan postia. Olen innolla odottanut sitä kirjettä psykiatrilta että pääsis sinne ja sais sen seroxatin vaihdettua johonkin toiseen, mutta ikäväkseni avatessani kirjeen oli siellä resepti seroxattiin mutta annosta nostettu puolella tabletilla. Uusi aika oli varattu kanssa mutta se menee pitkällä ensi kuuta. Mieli maassa sitten siinä tein itselleni kunnon aamiasen, aamu kahvit ja lääkkeet sitten jälkipalaksi. Matka kävellen sujui ilman suurempia ongelmia. Sosiaalityöntekijän ja työvoimatoimiston naisen kanssa juteltiin mahdollisesta kuntouttavasta työharjoittelusta. Sosiialityöntekijä ihmetteli että miten olen ainut paniikkihäirö potilas jolla ei ole minkään näköistä xanor reseptiä tällä hetkellä. Se on kuulemman kovin yleinen lääke. Itse olen luullut että se on harvinainen ja aivan viimeinen apu. Nyt on varattu yksityislääkärille aika ensiviikolle. Toivon tuolta saavani vaihdettua sen seroxatin johonkin muuhun lääkkeeseen. Optipar:sta olen kuullut hyvää mutta ei sekään välttämättä oli juuri minulle se oikea. Seroxattiin olen menettänyt jo toivoni. Xanor olis kyllä hyvä lisä mutta mielummin ilman mitään pillereitä ja varsinkin tota xanoria kun se on niin koukuttava lääke. Nyt odottelen sitten ensi viikkoon että pääsisi(toivon mukaan pääsen) sinne yksityisellelääkärille. Loppuen lopuksi ihan hyvin. Palkitsin itseni tuosta suorituksesta yhdellä pizzalla, sauna oluella ja tietenkin saunalla. Ja tuosta kaljasta sen verran että olen kysynyt lääkäriltä että haittaako että jos ottaa just ton yhden sauna kaljan niin sanoi että ensimmäisellä kerralla kannattaa koittaa varovasti ja jos ei ilmene sekavuutta tai muistin menetystä niin on ihan Ok. Eli loppuen lopuksi ihan hyvin. Jos pärjäisin edes tällein olisin jo tyytyväinen. Toki elätän toivoa "paremmasta huomisesta" mutta se tuskin tulee olemaan koskaan mahdollista. Tälläista täällä päin tänään. Nyt menen takaisin sohvalla pötköttelemään ja katteleen sitä nelosen leffaa ja nukahtaa tyytyväisenä tämän päivän suoritukseen.
hyvä että päiväsi sujui kuitenkin hyvin, ja se kyllä varmasti helpottaa kun on suoriutunut jostakin kiitettävästi, ja muistuttaa itselle siitä että kyllä tämä tästä menihän viimeksikin hyvin. tänään oli täällä sellainen päivä että työkaverini joutui rontgeniin eilisen horjahduksen ansiosta. osa oli kipeänä töistä, ja osa siitä porukasta laittamassa ruokaa läheisessä seurakuntatalossa jossa tarjotaan maanantaisin ja torstaisin 2euron keitto, joten kun menin töihin ei siellä ollut kuin minä. alkohan sinne valua porukkaa ennen kymmentä ja oli se toinen työkavceri tullu rontgenistä, että pääsin lähtemään sinne työkkäriin, kun oli se aika varattu. saan jatkaa työharjoitteluna samassa paikassa 2kk:ta.helpottaa tuo vähän. pääsen sitten lähemmäksi kevättä ja alkaa helpottua tuo käveleminenkin, mää pelkään pimeetäaikaa, vaikka olis katuvalot ne ei auta. flunssa tuli mut olihan se pakko mennä töihin muuten olis siellä ollu homma sekasin. töissä tänään: (atsuu ja tervetuloa, otatko kahvia?). no onneksi ei tarvi olla kuin yhteen asti, paniikki kävi taas minussa kun oltiin (työkaveri kulkee kanssani kun asutaan lähekkäin)tulossa kotiin tuntu et en mää pääse koti silmissä oli kaikenlaista kirkasta pilkkua, rauhottelin itseäni ja sanoin itselleni että olen mä jo vuoden tässä kulkenut ja aina päässy koti, pääsin hyvä. nyt se paniikki meni ohi, onkohan tää koti niinku joku turva?. sellasta täällä. pitäs vetää peitto korviin ja käydä nukkuun vähäksi aikaa ennen noita ruuan laittoja. huomenna on jo perjantai kivaa että on kohta viikonloppu saa rauhoittua eiks vaan? kirjoitellaan. t.tutux
Harmillista olla kipeänä kun muutenkin on raskasta elää paniikkihäiriön kanssa. Itse olen huomannut että flunssassa varsinkin saan paniikkikohtauksia paljon helpommin. Kun vähänkin kävelee niin rupee pulssi nousee ja jos ei valmiiks sydän tykyttänyt niin se on piste i:n päälle paniikkikohtaukselle. Tuli mieleen itselläni ollut paniikkihäiriö aika kauan jostain ala-aste iästä asti. Hoitopaikoista en muista mitään mutta olen niissäkin ollut. Vanhempani kun lähtivät olin vain huutanut ja rääkynyt. Lisäksi oksennellut ennen hoitopaikkaan menoa ja hoitopaikassakin. Oli minua kumminkin lääkärissä noitten takia käytetty mutta lääkäri ei ollut uskonut että olen noin huono vointinen. Tosin en itse ollut tietoinen silloin että oli paniikkihäiriö. Tästä on jo muutamia vuosia aikaa kun muistan ensimmäisen kunnon paniikkihäiriö kohtauksen. Silloin koulussa olin todella heikossa hapessa. Paniikkikohtaus kesti ja kesti. Lähdin kotiin ja muistan pelänneeni etten selviä kotiin asti ja pyörryin parit kerrat(en ole ihan varma) mutta nuupahdin lumihankeen. Happi meinasi loppua ja senkin takia oli pysähdyttävä. Olo helpotti jonkin verren kotona mutta sanoin kumminkin isälleni että en ole kunnossa että kuolen varmaan kohta. Sit lähettiin ja luja sairaalaan. Autosta noustessani kerkesin ottaa pari aseklta ja näköni sumeni. En muista itse päästäneeni minkään laista ääntä mutta olin kumminkin huutanut "AUPUA!" isäni kerkesi ottaa kiinni ja talutti sisään kunnes meni tunto koko vartalosta ja minua vietiin hetken matkaa pyörätuolilla ja kun joku lääkäri tuli paikalle niin siit lähdettiin baareilla/paareilla(en tiedä miten kirjoitetaan)ja vauhdilla. Olin aivan varma että olin kuollut ja että en näe ikinä muutakuin valkoista ja ja se ärsyttävä kohina(muita oireita en tuntenut). Sitten kun rupesin tokenemaan rupesi nuo "perus" oli normaali paniikkikohtaus päällä. Olin saanut suonensisäiseti rauhoittavia lääkkeitä(12 vuotiaana aikuisten annoksen)ennen kuin olin ruennut tokenemaan. Olin ihmeissäni pitkän aikaa että mitä on käynyt. Oli se semmoinen happinaamari päällä ja tuli happea ja keuhkoja laajentavaa ainetta. Tuolloin epäiltiin vahvasti sonkin sortin astmaa siitä. Itse en siis ollut tietoinen paniikkihäiriöstä. Tuli vaan mieleen kun heräsin eilen yöllä kohtalaisen rajusta paniikkikohtauksesta. Koin tuon helvetin uudelleen. Pahimmat hengen ahdistukset meni vartissa ohi mutta ei kuitenkaan täysin enkä uskaltanut mennä nukkumaan enään. N. tunnin verran kesti yhteensä. Nyt vähän pelottaa jo valmiiksi ensi yö kun tällä hetkellä ei ole sitä astmapiippua joka laajentaa keuhkoputkia. Ja nuo hengen ahdistukset tulee yleensä paniikkikohtauksien aikaan. Pahimmissa kohtauksissa en pysty tuota ottamaan mutta kun vähän rauhoittuu se kohtaus niin sitten otan sen. Kun ei näe mitään niin on vähän hankala ottaa sitä ja muutenkin hädissään hankala etsiä kun ei aina ole varma edes missä on ja mitä on tapahtunut kun nuo yölliset kohtaukset tapahtuu ja onko ylipäänsä hereillä. Nyt on astapiipu tyhjänä mutta täytyy pyytää se sieltä yksityiseltä samalla kun käyn siellä. Vieläkin pyörii mielessä tuo yöllinen kohtaus. Soitin kaverilleni että tuo koulusta tullessaaan minulle muutaman kaljan kun ei ole niitä xanoreita kuin se yksi ja se on pakko säästää. Ahdistaa aivan törkeänä ja jonkun verran väsyttää kun sain luultavasti nukuttua vain pari tuntia. Vähän haikein mielin. Toivottavasti nuo kaljat vähän jeesaa oloo. Voisin jäättää puolet tonne jääkaappiin kylmenemään ja sinne varalle jos tulee näitä ahdistavia oloja ja muita.
Tuli muuten mieleen kun puhuit tuosta turvapaikasta. Minulla on aivan sama homma että koti on "turvapaikka" mutta tuo asuntoni ovi on kuin portti "helvettiin"(Ei nyt ihan kirjaimellisesti mutta luulen että ymmärrät mitä tarkoitan). Ja sama homma jos olen menossa johonkin paikkaan missä olen käynyt aikaisemmin ja pystyn oleen siellä suht koht normaalisti niin on "turvapaikka". Yleensä kun saa oven auki ja pääsen sisään tuntuu kuin tuo paniikkihäiriön ahdistus/"raskas taakka" jäisi sen oven toiselle puolelle. Jotakuinkin sekunnin sadasosan ajan koen olevana normaali mutta sitten kaikki palaa ennalleen. Ehkä jonkun verran "normaalia huonoa" päivää huonompi päivä. Uskon että kärsin jo huomisen taakankin viimeyönä ja huomenna on vähän normaalia parempi päivä(toive ajattelua). Päräillehhän siellä ja pikaista paranemista.
moikka täältä. mitä kuuluu? joo se peitteen vetäminen korville eilen autto ja venähti tuo uni sitten että heräsin 18.30 pizzan tuoksuun. minulle oli tehty ruokaa kun minua ei raaskinut aiviosiippa herättää. olin toissä tänään. aamulla oli jo tukkoinen olo aattelin että menen tukkoon kokonaan ja sitte tulee paniikkikohtaus ja lähtee henki, ei sittenkään se helpotti kun kävelin töihin (1km noin suunilleen)lähti räkä kurkusta, mut koko päivän olin ihan naatti. yleensä jos mulla tuntuu et alkaa ahistaa kurkusta otan zyrtekkiä varoiksi ja luotan siihen et oireet menee ohi. tänään ne laitto minut soitaan töistä lehteen mitä mieltä on tästä työttömyys jutusta et menis 20prosenttia työttömyysturvasta jos ei mene töihin tai koulutukseen, kas tuli paniikki, siin luuris oli kai joku vika siintä kuuli oman hengityksen ja kuuntelin sitä et noinko nopeesti hengittelin kohta tuntu et en mä tässä ole eli epätodellinen olo tuli. ja yks tekee kysymyksiä luurin toises päässä, mää olin ihan puhki piti laittaa se luuri niin kauas korvasta et just kuulin mitä se kysy mut etten kuullu omaa hengitystä, mul on ollu tää hengitys juttu aina esim. ku koulus piti liikunta tunnilla ottaa syke mä yritin enkä mä löytäny sitä kädestä enkä kaulalta mä pelästyin et nyt mä oon kuollu tai mull on joku sydänvika, saatoin tuntea et sydän löi vaikka vaa 3 kertaa minuutissa. olen taas tukossa ja korva meni lukkoon toivotaan ettei sitä paniikkia tule toista kertaa tänään. sitte oon huomannu et jos aamulla on valmiiks sellanen olo et tulee paniikki kantsii laitaa vihertävä paita ja muutenki yks väristä vaatetta, mulla viirut ja raidat saa mut hermostuun, sit nyt kun tulin koti töistä vajaa tunti sitte alko taas välkyy silmissä kirkkaita pilkkuja mä kaivoin taskujani ja huomasin että aurinkolasini ovat kotona joten löysin punaisen heijastimen taskusta ja katselin sitä kun kävelin ettei paniiki pääse yllättämään(ajatukset niinku pois). toivottavasti sulla on päivä menny hyvin(hyvin kun menee se on meillä paniikkihäiriöisillä kiitettävä suoriutuminen). mulla on tuolla häkissä 3gerbiiliä joten yöt eivät ole hiljaisia ne saavat aikaan kovankin räminän joten olen niiden takia menettänyt yö unia. kerran ne heitti ruokakupin alas ylä-tasolta joten pomppasin ylös et mikä meille yritää sisään(kuulosti siltä)sitte on huono käydä nukkumaan uudestaan, kun on saanut pussin korkeelle ja pelottaa. mullakin on tää paniikki ollu jo n.9vuotiaasta asti, ensin ei meinan uskaltaa kouluun, sitte tuli oire et mä en varmaan osaa kotiin, kun bussilla piti kulkea, se oli monta vuotta. sitte sellanen et menin kaverinkaa ajaan pyörällä (kylälle) yhtäkkii tuntu nyt loppuu happi ihan pakko päästä koti tai pyörryn, sit polin hurjaa vauhtii koti ni kotoon ei oo enää mitää ja äiti ihmettelee: et mitä sä nyt koti jo tulit, enkä osan selitää. mulla on vielä mikreeni tän lisäksi ja siin menee näkö ja oon menny tajuttomaksi kerran kun en ottan lääkettä. joten tälleen mulla ja tällästä täällä. muista rauhoitus ja onnittelu itselle hyvästä suoriutumisesta. kirjoitellaan. t. tutux
isukki ja äiti oli ostan uuden tietsikan meitin pitää mennä sinne, joten kirjottelen sitten luultavammin sunnuntaina illalla ja sitte vielä tässä on nää mun rauhoitus ohjeet jota hoen itselleni paniikin alkaessa: ota rauhallisesti, ei oo mitään hätää, kaikki on hyvin, ja lopuksi, ei tähän kuole. kokeile totakin se voisi helpottaa. no sunnuntaihin jos en aikaisemmin pääse kirjoitteleen. t.tutux
kirjoittelen sunnuntaina meen käymään vanhempien luona, niil on uus tietsikka, joten sunnuntaihin. t. tutux
ihan outo siks kaks kertaa tuli toi viesti kun se sano et toi eka ei muka tullu perille. tutux
Nyt on luultavasti suurin osa univeloista kuitattu. Tuli nukuttua 20 tuntia putkeen mutta vieläkin väsyttää. Tuli nukuttua ihan hyvin en muista nähneeni edes mitään unta mutta parempi vaan. Unissa kun voi olla missä vaan niin saa sit paniikkikohtauksia ja herää siihen. Enää ei montaa päivää ja pääsee siellä lääkärissä käymään ja toivottavasti nyt saa ton seroxatin vaihdettuu, kun olen tuohon seroxattiin menettänyt jo täysin toivoni. Luulisi että kolmessa kuukaudessa olisi pitänyt auttaa jo. Nyt kun annos nostettiin niin on ruennut väsyttään ja hikoiluttaan ihan törkeänä eikä tee mieli ruokaa yhtään. Ruoka kun ruoka niin ei maistu miltään ja ei saa nielastua. Tulee jonkun verran huono olo jos väkisinkin rupeaa syömään. En muuten tiedä missä välissä ja onko edes tapahtunut(saatoin muuten sittenkin nähdä unta tai sit heräsin jossain välissä)kun nukuin ton 20 tuntia. Heräsin ihan paniikissa ravasin ympäri kämppää kun luulin että siellä savuaa joku kun aivan kuulosti että palohälytin olisi soinut mutta myöhemmin tajusinkin sen olevani puhelin mikä piippasi. Tosta en tiedä olinko hereillä vai en. Enkä oikeastaan tiedä tarkkaan ottaen missä välissä tuo tapahtui. Tämmöistä tänne lääkäri aikaa odottaessa ja toivoen sitä oikeaa lääkitystä.
täällä taas koneella. hyvä että oot nukkunu hyvin, vaikkakin aika paljon, yleensä se väsyttää sitte kun on nukkunu liikaa, mut jos tuo johtunee lääkkeestä. no luulis et se seroxatti oli kolmes kuukaudes antanu jonkin näköstä tietoa vaikutuksesta, toivotaan että, saat vaihdettua. xanorissa se on isommat annokset depot tablettina eli niinku sulla varmaa on 1mg:set, se sai mut haukotteleen ihan kokopäivän ja välil tuntu et nyt mä nukahan tähän just, joten siinä vaiheessa pienennettiin 0,25mg otin sitte sen mukaan miltä tuntu, mut en enempää kun 1mg korkeintaan. mitä toi sun lääke on hinnaltaan? mulla sepram maksaa kelan kortilla 23euroa 56tablettia ja xanor 3,90euroa 30 tablettia. Täs tuli mieleen kotona kun kävin, ni kelailin sitä vanhempieni kantaa mun paniikihäiriöön eli: eka sellanen päivä kun olin menossa psykiatrille eli n. 4vuotta sitte: oli samanlainen ilma. äiti käski hakea postin mikä oli laatikossa tien varrella matkaa 100 metriä, lähdin ulos olo oli hyvä. 20metriä meni hyvin, sitte tuli epätodellinen olo tuntu et tie lähtee alta, oli pakko palata sisälle, ja siellä se huuto alko isältäni, siitä että ei pääse ees postia hakemaan oon niin laiska, etten viitti kävellä sinne, menin hakeen reppua huoneestani (niinkun jotain turvaa) huuto isältäni jatkui siihen malliin, että -onks repus lisää lääkkeitä mitä voit vetää (aatteli et joo niistä se johtuu et kun se ei pääs liikkeelle)mulla ei sillon ollu muuta kun 0,5mg xanoria, no heitin repun pois, lähin vihasena ja itkien takasin yrittämään postin hakua. päässä keinui tuntu et nyt menee taju sillmissä vilisi mut sain postin. ja juoksin kotiin, en olis kyllä kehdannu ilman mennä takaisin, selkää sieltä olis varmaan tullu, siinä ne sit ihmetteli et on toi kumma ei ees pääse 100metriä liikkeelle yksin, sitte mä kerroin et olen luultavasti paniikkihäiriöinen, että olen lukenu lehdistä että on tälläsiä kohtauksia, no äiti meinas että no toi on hyvä syy laiskuuteen ja viel kun saan psykiatrin uskomaan niin oon tosi hyvä valehtelemaan, täs oli niitten sillonen kanta. mut kyllä iskä vei mut sillon psykiatrille sit iltapäivällä, tulin sieltä sitte takasin lääke reseptit kourassa ja vähä todistusta mukana että saan vanhempani uskomaan mitä jo aiemmin selitin. tää oli pahin iskän ja äitin puolelta suhtautumista asiaan. en oo tota pystyn anteeks antamaan että ei tytärtä usko. seuraavalla käynnillä sain kirjan: soile helmisen: mikä minun on, että sen kautta ne pysty ymmärtämään mikä on tilanne, ootko lukennu kirjaa? se on hyvä se kuvaa niin perusteellisesti sitä tunnetta mikä on ja sen kirjan hahmon miran oloa. miten sun vanhemmat suhtautu tähän paniikihäiriöön, kun sait sen selville? toivottavasti ei näin kun mulla. asiasta toiseen vielä on kaamee yskä. ja nyt kun olin vanhempien luona on se avomieskin siellä kun enhän mä muuten minnee pääsis (13km matkaa) ( niin ei me naimisiin olla keritty vaikka ollaankin oltu jo 8vuotta yhessä kihlat on, pieni kirjoitus virhe edellisessä tekstissä)niin siellä sitte en pystyn nukkumaan sitä perjantain ja lauantain välistä yötä. kokoajan oli ihan tukossa kaikki, joten kävelin koko yön pelkäsin paniikkia et se vie hengen kun menee pahasti tukkoon. no seuraavana päivänä jo hieman parempi olo(siellä ei vaadita multa enää mitään) joten päätin laittaa ruokaa kun on iso porukka pappakin ja pikkuveli niin yht.6henkeä. ja miten taas siinä kun kuorin perunoita alko kauhea paniikkikohtaus. mulla menee yleensä hyperventilaatioon. sydän löi hurjasti ja taas tuli epätodellinen tunne jalat otti maahan vaan jostaa kohtaa, niin se tuntu. pakko hakea tuoli. kuumat aallot tuli ja meni pois tullakseen uudelleen ja hiki virtas, en kehdan hakee aurinko laseja niinku ennen, aattelin et on mentävä ohi ihan ilman mitään apua. sain kuorittua perunat viimistä lukuun ottamatta kun jossaa vaiheessa mulla paniikissa meni silmät kiinni enkä saanu niitä auki, leikkasin sillä tupperin perunankuorimaveitsellä sormeen kynsi halkesi ikävästi ja se kipu vei muutes sen paniikihäiriön pois, se jotenkin unohtu siinä, kun oottelin, että kohta tulee verta ja paljon, mut ei siin sit mitää ollu pelkkä pinta naarmu, mut toi kynsi on kipeä. ruoka valmistu ajallaan nakkikastike muusilla vaikkakin olin ihan rättiväsynyt. tälleen se viikonloppu meni siellä. nyt tultii takasin tänne asuntoon kaupunkiin ja pitäs tyhjästä nyhjästä iltaruoka. nyt ei vielä ole paniikia näkynyt, mut eiköhän se taas tule, että sama jatkuu, aina on paniikki joka päivä jonkunlainen, no mulle se psykologi sano et senkaa pitää vaan tulla toimeen että se ei parane koskaan, hävitä voi joksikin vuosiksi mut pois se ei lähde. no joten tuli sit tänään tai ei (toiveajattelua). menen nyt laittaan sen iltaruuan että tuo avomies saa murua rinnan`alle. kirjoitellaan. t.tutux
miten menee! meillä on täällä häiriötekiäkin näkojään ilmestynyt, emme ota häneen kantaa. tavallinen päivä täällä paniikki valtasi aamusta niinkuin yleensä, huomen on yks jännä koe joten varmasti se tuli siitä. kaupassakin kävin ja ruoka on laitettu nyt pitäs kompiä nukkumaan että jaksaa huomenna. no kirjoittelen huomenissa lisää sit tiedän jotain kokeen tuloksesta toivottavasti huominen koe pysyy jännityksenä eikä mee paniikkihäiriön puolelle. kirjoittele. t.tutux
Nyt kävin siellä lääkärillä ja sain sen lääkityksen mitä toivoinkin. Näin aluksi 1 X 20mg cipramil ja 3 X 1mg xanor. Tota cipramilia nostetaan jossain välissä 30mg:aan. Tuntui kun taakka olisi keventynyt kun oli reseptit taskussa. Nyt 3 päivää syönyt lääkkeitä mutta cipramilista ei taida olla apua vielä. Nyt rupee oleen jo vähän normaali olo. Pystyn liikkumaan paljon paremmin ihmisten ilmoilla. Vielä pitää ootella että cipramil rupeaa vaikuttaan kunnolla niin muistaisin sen olon olevan normaali niinkuin aikaisemminkin kun oli toimiva lääkitys. 3 x 1mg xanor niin on iltaisin vähän väsyttänyt mutta se väsymys on parin päivän sisään vaan vähentynyt. Jossai vaiheillla ensi viikolla pitäisi olla jo aika hyvässä kunnossa. Kiitos kannustuksista että sain itseni kasaan pääsin menemään sinne lääkäriin vaikka uskoni oli mennyt. T: Kohta ei ongelmista tietoo
Te vedätte ihan turhaan noita lääkkeitä.. " olo normaali " . Kyllähän perkele nyt jokainen välillä tuntee pientä ahdistusta, stressiä.. täytyy olla aika pirun herkkä jos ei edes sellaista kestä ilman lääkettä??
Varoitan edelleen siitä depersonalisaatiosta joka monelle on tullu lääkkeestä! kannattaa vähä miettiä sitä oloaan, että tarviiko lääkkeitä.
saa olla siis aika paha masennus. Ahdistusta nyt ei voi edes olla jos joku ei o kuollu tai jos eio depersonalisaatio. mun mielipide.
että kuuluu hyvää, (piru tuo rispekt pilaa kaiken täällä, pitää vissiin ilmottaa siitä). no nyt sinulla on sama lääkitys kun minulla alussa. kyllä se siitä alkaa mennä, heti kun on ensimmäiset annokset ottanu tulee jonkinlainen tunne siitä että pystyy tekemään asioita ilman jännitystä. niin minäkin pääsin sinne postilaatikolle seuraavana päivänä ihan hyvin ja olo oli helpottunut. mutta joutuu sitä rauhottelemaan itseä vielä niinkun tänään,: menin heseen olisin halunut salaatin ja melkein sainkin sen, kun yks ukko tuli siihen vaahtoamaan et se oli ennen minua, vaikka toinenkin kassa oli vapaa ja ei sen likan auttan muu kun peruu mun tilaus ja ottaa siltä ukolta tilaus, mun hermot oli jo niin kireellä, kun päiväruokakin meni pilalle ku lautanen halkesi ja ruoka oli täynnä lasia, joten lähin sieltä hesestä pois, menin yhtee kahvilaan ja sain sieltä samaisen salaatin euron halvemmalla. että tällänen päivä taas. onneksi on viikonloppu ja pääsee rauhottuun, pitäs pitää 7pv loma pois vielä ennenkun työ loppuu, mut on töissä se tiffany lasin teko kesken. millään en joutaisi lomalle. kohta olis taas ruuanlaitto eessä. no ei nyt muuta. moikka kirjoittele. t: tutux
vai niin meinaat mulla on kuollu rakas serkku 10 vuotta sitten, sydämen virhe lyöntiin, sen jälkeen tää mun paniikihäiriö tuli, kun seurailin itseäni. niin ja sulla ei näytä olevan minkäänlaista panikkihäiriötä joten ala laputtaa täältä. ja mitä v´´´´´´tua se sulle kuuluu mitä me täällä syödään ja ajatellaan. pidä huoli vaan omista asioista että voit hyvin. pitäs vissii tallata sun päälle, ni ei jäis kun märkäläntti........ painoa mulla riitää ja pituutta. mitäs mä tuolta luin oliksä joku 40 kilonen heinäseiväs.............vai kuis se meni??????????
50kg heinänkorsi joka tuulessa heiluu ja suu käy :)
tervehdys teille!luin teidän kekustelua,tosi ärsyttävälle tuntuu kun joku tulee (rispekt vai mikä lie)puuttumaan liikaa asioihin josta ei tiedä P:aan!Kyllä ihminen erottaa normaalin masennuksen ja ahdistuksen,niinkun jotkut sanoo et esim.töissä tuli hirvee paniikki ja sanotaan nyt mullakin on varmaan se paniikkihäiriö niinku sullakin..Rispektille tiedoxs et tää on ihan luokiteltavissa sairauteen,mul alko oireilla joskus parikymppisenä ja nyt oon 32v.syöny 5v. lääkkeitä,ilman niitä ei ois tullu mitään!!nyt annosta on aina vähennelty,välillä on tosi vaikeeta mut pikkuhiljaa tästä päivä kerrallaan edistytään,pitäs lähtee pitkästä aikaa varmaan keskustelemaan hoitajalle,mut se ei kaikilla ole helppoa puhuavieraalle ihmiselle vaikka he ovat vaitiolovelvollisia siitä mulla kiikastaa,en vissiin luota heihin.
Kiitos tosi paljon viestistäsi on kiva nähdä että täällä on viisastakin porukkaa liikkeellä,
joo rispekt sotki koko jutun, eihän tänne uskalla nekään ujoimat enää mitään kirjoitella, kun vastaukset on tollasta rispekt tyylistä.
No kummiskin sinulla oli ongelmana: vieraalle mennä puhumaan paniikkihäiriöstä. Minä en osaa oikeen auttaa siinä itse olen aina ollut niin sosiaalinen.
Hieman hiljennyin tuossa pahemmassa paniikkihäiriötilassa mikä oli -98-00, kun en päässy/uskaltanut kotoa mihinkään mennä.
miten onko sinulla ketään ihan läheistä ystävää, vanhempaa kelle voisi puhua tilanteesta, joka ymmärtäisi (ymmärtäminen on tärkeintä), siitä voisi lähteä liikkeelle.
minä yritin silloin joskus äitille/isälle, mutta ei siitä mitään tullut, sitä laiskuutta ne siihen tuppasivat.
onhan sulla lääkkeet ja oot aikaisemmin käynykin jollakin hoitajalla, että tiedot kummiskin on ylhäällä. aattelin vaa et ei se psykologi mitään ihmeellisiä kysele, näkee papereista, valehella ei kannata,
kirjoittele mulle jos helpottaisi tiedän paniikkihäiriöstä jotakin 5:ta vuodelta psykologin kanssa/ aikaisemmat 9vuotta ilman psykologia. sähköpostiosoiteen löysit varmaan tuolta kirjoituksesta, oli kai aika alussa tai kirjoittele tänne olo saattaa helpottua, jos sitä ratkoo jonkun kanssa, löytää uutta tietoa asiosta eri näkökannalta, meitähän on täällä monta saman sairauden kanssa. hauskaa päivän jatkoa sinulle. ystävällisin terveisin: tutux
Jee. Tuli pitkästä aikaa käytyä kaverin luona ihan eri paikka kunnalla. Reissu meni ilman suurempia ongelmia. Pulssi kiihty ihan törkeen korkeeks ja oli vähän hankala puhua mutta muuten meni hyvin. Jotenkin oli epätodellinen olo koko junamatkan ajan. Jotenkin odottava olo oli kokoajan mutta lopulta tajusin. Odotin sitä kohtausta melkein koko matkan ajan. Tuossa kohta selviää josko pääsisi siihen työharjoitteluun niin saisi jonkun näköistä tekemistä eikä tartteisi mököttää kotona. Tosin nytten tullut käytyä aika paljon kavereitten luona ja viettänyt heidän kanssaan aikaa. Kaverit luuli että olin juhlimassa(humalassa)kun olin niin pirteä ja puhelias. Laukasin sitten siinä totuuden sanat ja selitin koko tilanteen. Kaverit vain ihmettelivät että miksen ole kertonut heille. Kaverit sano että nyt olin sellainen kuin ne muistaa kun tutustuttiin(silloinen xanor lääkitys). Ne sano että olen aivan toinen henkilö ilman lääkkeitä ja lääkkeiden kanssa. Nyt nukkuun raskaan reissun jälkeen.
pitkästä aikaa. multa kuoli eilen se gerbiili(jellukka) vanhin 3v 4kk 12pv. meni suriessa ilta, oli patti hajurauhasessa, aloin vaihtaa puruja ja ihmettelin miks se ei tuu kattoo, se oli tehny pesää jo monta päivää kolmanteen kerrokseen, sieltä se sit löyty vällyjen välistä.
tänää on sitte ollu taas paniikia koko päivä ei auttan lääke eikä ulkoilma, entiiä varmaa ton jellukan kuolema oli aika suuri osallinen tähän tilanteeseen.
tein lihapulla kastikkeen ja perunoita ei muuta jaksannu ruuaksi, vaikka hirvenlihaa on pakastimessa ja pitäs tehä niistä.
huomenna taas vaihteeks töihin saan taas olla yksi kokopäivän siellä, muut on ruokalassa.
mää oon nyt tehny tiffanyssa sammakkoa, siitä tuli sininen, kun ei ollu vihreetä lasia. on yks naistenpv.tapahtuma ja sinne pitäs viedä tiffanyt näytille myyntiin.
hyvä että pystyit olla junassa, ettei tullu pahempaa paniikki kohtausta, se on hankala paikka jos pitäs päästä äkkiä pois.
mulla välillä tuntuu et henkilö autossa repsikan paikalla et pitäs hypätä pois kyydistä, varsinkin pikatiellä, sit mä vaan valun penkiltä vähä alemmas ja yritän ajatella muuta.
no kavereilta saat ainakin nyt tukea vähän, kun tietävät, ja sullakin on helpompaa varmaan ei tarvi selitellä tai keksiä mitään juttua.
sitte jos saat sen työharjoittelu paikan kantsii kertoo tilannetta, muuten soittavat vielä ambulanssin, ku kohtaus tulee, siinä on vaikee sitte selittää et ei mul oo mitään enää, koska tollanen ainakin mulla lopettaa sen kohtauksen.
kohta meille pitäs tulla yks kaveri käymään, ainakii se sano tulevans 20 jälkee. no kirjoitellaan. terveisin: tutux