Onko täällä sellaisia ihmisiä joista tuntuu samalta: Tunnet olevasi yksinäinen vaikka ympärilläsi olisikin ihmisiä,sisäinen yksinäisyys pelottaa ja se tuntuu todella epämukavalta. Yrität valmistautua siihen että joskus olet täydellisesti yksinäsi ilman ketään. Pakko on rakentaa vahvuutta sisimmässään että tuon pelottavuuden joskus pitää pakosti kohdata, jolloin ei ole mitään muuta kuin tyhjyys ja sinä itse, vailla valoa ja kurjuutta joka tuntuu pimeältä ja siihen on vain mukauduttava. Tuntuu että olen niin väärässä elämässä ja kuoressa josta ulospääsyä ei ole, elät hetken kerallaan mutta huomaat ettei se miksikään muutu. Mikään ei voi auttaa,ei rakkaus eikä tunteet eikä toinen ihminenkään koska olet pettynyt elämään ja ihmisiin,enkä itsestänikään saa mitään iloa kun mikään ei tunnu oikealta teit suuntaan tai toiseen.
Tämä on olemassaolon vaikeutta eikä siitä pääse koskaan pois,joskus olen hyvin vihainen ja käsitämätön kysyen miksi.
Tämä on olemassaolon vaikeutta eikä siitä pääse koskaan pois,joskus olen hyvin vihainen ja käsitämätön kysyen miksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen hyvin itseeni ottava ihminen. Tekstistä ja muista asioista imen itseeni sen kaiken. Tietoisesti yritän mukautua kaikkeen ja siinä tulee ongelmani. Olen terve ja hyvinvoiva, en mikään mielenvikainen. Olen järkevä ja mietin tunteen pohjalta asioita. Olen hyvin herkkä ja aito ihminen. Tätä minä olen, en mikään yksinäinen!
Jospa opettelisit tulemaan itsesi kanssa toimeen sekä hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, vain sitä kautta opit nauttimaan elämästä myös yksin eikä ole mitään pelkoa olla tai jäädä yksin. Omaakin elämää katselee ihan uusin silmin ja voi löytää kaikkea ihanaa mitä elämässään tahtoo tehdä, kun on päässyt sinuiksi itsensä kanssa. Oma henkinen kasvu on elämänmittainen matka, toiset ihmiset ovat niitä peilejä, joista voi peilata itseään ja ottaa opiksi virheistään tai oppia tuntemaan myös omia loistavia puoliaan.